Reijo Mäki: Mustasiipi (2011)
Luettuani jonkun Reijo Mäen (s. 1958) Vares-dekkarin yleissivistyksen vuoksi vuosikymmeniä sitten (eräs äidinkielenopettaja kehui niitä) leimasin Mäen huonoimmaksi dekkaristiksi ikinä. Teksti oli kämpelöä ja Vares oli mukahauska henkilö, jolle oli kirjoitettu kaikki hyvät repliikit. En ymmärtänyt mitä hauskaa oli baareissa olutta juovien miesten jutuissa ja naiskuvaus oli olematonta.
Olen katsonut kaikki Jussi Vares -romaaneista tehdyt elokuvat. Mustasiipeä lukisessa Antti Reinin kuva pyrki aluksi mieleeni, mutta katosi loppua kohti mentäessä. Muistinmenetys oli mielenkiintoinen lähtökohta teokselle. Reijo Mäki on kehittynyt kirjailijana (tai minä lukijana), joten lukeminen eteni tuskattomasti. Lukiessa vahvistui tunne, etten haluaisi tutustua Jussi Varekseen tosielämässä, koska siitä ei seuraisi muuta kuin ongelmia. Mustasiipi-romaanissa Vares kulkee naisesta toiseen jättäen jälkeensä ruumiita. Vares ei tapa naisia, mutta heidän kuolemansa on aina jollain tapaa Vareksen syytä.
Vareksesta ei ole minulle seksisymboliksi (ei mitään romantiikkaa!), mutta ajanvietteeksi näitä kirjoja voi aina välillä lukea.
Lisätietoja:
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/228674/Vares+vereslihalla
http://www.dekkaripaivat.fi/node/527
http://yle.fi/uutiset/3-5401205
sunnuntai 25. joulukuuta 2016
Oppinut neiti
Kaari Utrio: Oppinut neiti (2011)
Ostin Kaari Utrion (s. 1942 ) 31. romaanin Oppinut neiti palkinnoksi uurastuksestani töissä. Ajattelin rentoutua hyvän kirjan parissa ja nauttia Utrion uusimmasta epookkikomediasta. En kuitenkaan jaksanut keskittyä lukemiseen alun henkilöluetteloa pidemmälle. Kirja odotteli lukemistaan kaikki nämä vuodet, kunnes osui taas käsiin. Päätin lukea Sofia Malmista kertovan teoksen, vaikka siihen kuluisi aikaa.
Minua on aiemmin lämmittänyt Utrion kirjoissa historia, huumori ja romantiikka, mutta Oppineen neidin kohdalla kärsin yksityiskohtaisista huoneiden sisustuskuvauksista ja muista historiallisista selityksistä. Sofia Malm seikkaili Pietarissa, Lapissa ja etelän kartanoissa ja aina paikat, tilat ja ihmiset kuvattiin monisanaisesti. Huumori ei tällä kertaa iskenyt minuun ja romantiikkaa oli mielestäni liian vähän. Sofian ja paroni Christian Hackfeltin romanssi eteni tuskastuttavan hitaasti heidän kohdatessaan harvoin toisensa. Ajankuvaus oli toki osuvaa ja siten henkilöhahmojenkin käytös oli aikaan sidottua. Onneksi loppu oli odotetun onnellinen monen mutkan ja koukeron jälkeen.
Lisätietoja:
http://www.kirjastokaista.fi/kaari-utrio-oppinut-neiti/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1604883#.WF-uj1wgTcs
Ostin Kaari Utrion (s. 1942 ) 31. romaanin Oppinut neiti palkinnoksi uurastuksestani töissä. Ajattelin rentoutua hyvän kirjan parissa ja nauttia Utrion uusimmasta epookkikomediasta. En kuitenkaan jaksanut keskittyä lukemiseen alun henkilöluetteloa pidemmälle. Kirja odotteli lukemistaan kaikki nämä vuodet, kunnes osui taas käsiin. Päätin lukea Sofia Malmista kertovan teoksen, vaikka siihen kuluisi aikaa.
Minua on aiemmin lämmittänyt Utrion kirjoissa historia, huumori ja romantiikka, mutta Oppineen neidin kohdalla kärsin yksityiskohtaisista huoneiden sisustuskuvauksista ja muista historiallisista selityksistä. Sofia Malm seikkaili Pietarissa, Lapissa ja etelän kartanoissa ja aina paikat, tilat ja ihmiset kuvattiin monisanaisesti. Huumori ei tällä kertaa iskenyt minuun ja romantiikkaa oli mielestäni liian vähän. Sofian ja paroni Christian Hackfeltin romanssi eteni tuskastuttavan hitaasti heidän kohdatessaan harvoin toisensa. Ajankuvaus oli toki osuvaa ja siten henkilöhahmojenkin käytös oli aikaan sidottua. Onneksi loppu oli odotetun onnellinen monen mutkan ja koukeron jälkeen.
Lisätietoja:
http://www.kirjastokaista.fi/kaari-utrio-oppinut-neiti/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1604883#.WF-uj1wgTcs
Et kävele yksin
Juuli Niemi: Et kävele yksin (2016)
Juuli Niemi (s. 1981) on kirjoittanut neljä
runokokoelmaa (Tara, Pitkästä ilosta, Yömatkat, Tuhat tytärtä) ja yhden
novellikokoelman (Tule hyvä) ennen tätä Junior Finlandian voittanutta Et kävele yksin -teosta. Ostin kirjan joululahjaksi 17-vuotiaalle pojalle, kuten minulla oli ollut tapana tehdä edellisten Junior Finlandia -palkittujen kirjojen kanssa. Kirjan kansi oli epäilyttävä ja luontaantyöntävä sekä tyttömäinen: poika ei tähän oma-aloitteisesti tarttuisi.
Lukeminen oli aluksi työlästä, koska en tajunnut "kertojan" tajunnanvirtamaisia tekstejä ja 15-vuotiaan Adan maailma oli niin "päänsisäinen". Vähitellen pääsin kertomuksen imuun Adan ja Egzonin mukana. Kuten olin lukenut arvioinneista, kirjailija tavoitti hyvin nuorten maailman ja esimerkiksi kuvasi hyvin Adan ensihumalaa. Kirjailija ei todellakaan aliarvioi nuoria, mutta voi paikoin yliarvioida lukijan käsitysmaailman. Monessa kohtaa olin aivan ulkona siitä, missä mennään ja ihmettelin, että ymmärtäisikö 15-vuotias tekstiä minua paremmin. Helppolukuisiin ja juonellisiin teksteihin tottunut uupuu rakkaustarinan kiemuroissa ennen teoksen loppumista. Kirjailija kiittelee edesmennyttä Seita Vuorelaa (1971 - 2015) ja minusta tuntuu, että kirjailijan tyyli on nykyisen laatunuorisokirjaillisuuden mukaista. Itselleni tuli lukiessa samanlainen tunnelma kuin Vilja-Tuulia Huotarisen kirjasta Valoa, valoa, valoa (Junior Finlandia vuodelta 2011).
Minulle tuli tästä kirjasta surullinen olo. Olisi mukava tietää, mitä nuoret itse tästä kirjasta ajattelevat.
Lisätietoja:
Neiti Soldan
Tuula Levo: Neiti Soldan (2000)
Katsoin televisiosta vuonna 2003 Venny-nimistä sarjaa Venny Soldan-Brofeldtistä, Juhani Ahosta ja Tilly Soldanista sekä muista Tuusulanjärven ympäristön taiteilijoista ja ihmettelin taiteilijaperheen elämää. Televisiosarjassa monet tapahtumat jäivät vaille selitystä, joten Tuula Levon (s. 1944) esikoisteos kiinnosti lukea, jotta tapahtumien juuret selviäisivät. Ostin Neiti Soldan -teoksen kirjaston poistomyynnistä ja luin sen marraskuussa. Aika moni seikka jäi edelleen ihmettelyn asteelle kolmiodraamasta lukiessa.
Soldanien perhe oli varsin laaja ja eriskummallinen; oudoista sisaruksista olisi lukenut mieluusti lisääkin. Sekä Venny että Tilly rakastivat Juhani Ahoa, joka oli äidinkaipuinen naistenmies ja kuuluisa kirjailija. Vennyn kuvataitelijan ura jäi Ahon uran varjoon ja Tilly löysi kutsumuksensa vasta myöhään. Ylitsevuotavaa, raivoisaa ja raatelevaa rakkautta oli vaikea ymmärtää, mutta ajankuvaus oli osuvaa ja ajatuksia herättävää.
Lisätietoja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/04/tv-draama-venny-kertoi-juhani-ahon-rakkaudesta-soldanin-siskoksiin
Katsoin televisiosta vuonna 2003 Venny-nimistä sarjaa Venny Soldan-Brofeldtistä, Juhani Ahosta ja Tilly Soldanista sekä muista Tuusulanjärven ympäristön taiteilijoista ja ihmettelin taiteilijaperheen elämää. Televisiosarjassa monet tapahtumat jäivät vaille selitystä, joten Tuula Levon (s. 1944) esikoisteos kiinnosti lukea, jotta tapahtumien juuret selviäisivät. Ostin Neiti Soldan -teoksen kirjaston poistomyynnistä ja luin sen marraskuussa. Aika moni seikka jäi edelleen ihmettelyn asteelle kolmiodraamasta lukiessa.
Soldanien perhe oli varsin laaja ja eriskummallinen; oudoista sisaruksista olisi lukenut mieluusti lisääkin. Sekä Venny että Tilly rakastivat Juhani Ahoa, joka oli äidinkaipuinen naistenmies ja kuuluisa kirjailija. Vennyn kuvataitelijan ura jäi Ahon uran varjoon ja Tilly löysi kutsumuksensa vasta myöhään. Ylitsevuotavaa, raivoisaa ja raatelevaa rakkautta oli vaikea ymmärtää, mutta ajankuvaus oli osuvaa ja ajatuksia herättävää.
Lisätietoja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/02/04/tv-draama-venny-kertoi-juhani-ahon-rakkaudesta-soldanin-siskoksiin
maanantai 28. marraskuuta 2016
Aivot liikkeelle!
Hannu Moilanen & Helena Salakka: Aivot liikkeelle! Tehosta oppimista yläkoulussa ja toisella asteella (2016)
Olen lukenut paljon kurssikirjallisuutta ja jonkin verran kaunokirjallisuuttakin, vaikka blogissa aktiivisuus ei näy. Ajattelin parantaa tapani ja pistää yhden uutuusteoksen näkyville. Hannu Moilanen ja Helena Salakka ovat sisaruksia, jotka ovat yhdessä tehneet oppaan yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten opettajille oppituntien liikkunnallistamiseksi.
Istuminen on myrkkyä elimistölle, ja silti oppilaat istuvat kouluissa tuntikaupalla. Liikkuva koulu -hanke ja muut vastaavat hankkeet pyrkivät lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämään liikkumattomuutta koulupäivän aikana. Liike auttaa oppimaan, pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja tekee oppimisesta mielekkäämpää. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaita pyritään osallistamaan yhteistoiminnallisesti.
Teos on hyvä perusopas opetuksen liikunnallistamiseen. Vinkit on kerätty opettajilta ja jaettu aineittain. Hedelmällisintä lienee unohtaa oppiainerajat ja käyttää mielekkäitä keinoja tilanteen mukaan. Biologiassa liikunnallistaminen tulee helposti totetutetuksi. Hieman ihmettelin, kun maantietoon ei oltu laitettu kovinkaan kummoisia vinkkejä. Fysiikan ja kemian vinkit menivät yli ajattelukykyni; aineenhallintani ei riitä soveltamiseen.
Lisätietoja:
Olen lukenut paljon kurssikirjallisuutta ja jonkin verran kaunokirjallisuuttakin, vaikka blogissa aktiivisuus ei näy. Ajattelin parantaa tapani ja pistää yhden uutuusteoksen näkyville. Hannu Moilanen ja Helena Salakka ovat sisaruksia, jotka ovat yhdessä tehneet oppaan yläkoulujen ja toisen asteen oppilaitosten opettajille oppituntien liikkunnallistamiseksi.
Istuminen on myrkkyä elimistölle, ja silti oppilaat istuvat kouluissa tuntikaupalla. Liikkuva koulu -hanke ja muut vastaavat hankkeet pyrkivät lisäämään fyysistä aktiivisuutta ja vähentämään liikkumattomuutta koulupäivän aikana. Liike auttaa oppimaan, pitää aineenvaihdunnan käynnissä ja tekee oppimisesta mielekkäämpää. Uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaita pyritään osallistamaan yhteistoiminnallisesti.
Teos on hyvä perusopas opetuksen liikunnallistamiseen. Vinkit on kerätty opettajilta ja jaettu aineittain. Hedelmällisintä lienee unohtaa oppiainerajat ja käyttää mielekkäitä keinoja tilanteen mukaan. Biologiassa liikunnallistaminen tulee helposti totetutetuksi. Hieman ihmettelin, kun maantietoon ei oltu laitettu kovinkaan kummoisia vinkkejä. Fysiikan ja kemian vinkit menivät yli ajattelukykyni; aineenhallintani ei riitä soveltamiseen.
Lisätietoja:
maanantai 10. lokakuuta 2016
Nenäpäivä
Mikko Rimminen: Nenäpäivä (2010)
Mikko Rimmisen (s. 1975) Nenäpäivä-romaani sopii oikein hyvin suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivään. Nenäpäivä sai Finlandia-palkinnon, ehkä siksi, ettei Pussikaljaromaani (2004) sitä saanut (palkittu Sinervon Runoilijan talossa oli kyllä hyvä). Rimmisen kirjoitustyyli ja kielellä leikittely yhdistävät teoksia. Nenäpäivässä päähenkilönä on yksinäinen Irma, joka hankkiutuu vuorovaikutukseen ihmisten kanssa kyselytutkimuksen varjolla. Irma vaikuttaa introvertilta seuranhaluiselta ihmiseltä, vähän sekavalta vanhukselta. En tiedä, mistä luin vai untako näin, mutta jossain spekuloitiin, että Irman ikä voi olla mitä tahansa välillä 38 - 85 ja että Rimminen itse alunperin ajatteli 43-vuotiasta?
Nenäpäivässä on paljon humoristisia huomioita, mutta lukiessa minulla oli surumielinen ja ahdistunut olo. Irman autoilu Hakaniemestä Keravalle ja takaisin toi mieleen lähestyvän talven, renkaiden vaihdon ja pimeyden. Onneksi teos loppuu "hyvin" ja usko lähimmäisenrakkauteen säilyy.
Lisätietoja:
http://kirjasaatio.fi/palkinnot/finlandiaehdokkaat2010/rimminen/
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2010-syksy/nenapaiva.html
Mikko Rimmisen (s. 1975) Nenäpäivä-romaani sopii oikein hyvin suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivään. Nenäpäivä sai Finlandia-palkinnon, ehkä siksi, ettei Pussikaljaromaani (2004) sitä saanut (palkittu Sinervon Runoilijan talossa oli kyllä hyvä). Rimmisen kirjoitustyyli ja kielellä leikittely yhdistävät teoksia. Nenäpäivässä päähenkilönä on yksinäinen Irma, joka hankkiutuu vuorovaikutukseen ihmisten kanssa kyselytutkimuksen varjolla. Irma vaikuttaa introvertilta seuranhaluiselta ihmiseltä, vähän sekavalta vanhukselta. En tiedä, mistä luin vai untako näin, mutta jossain spekuloitiin, että Irman ikä voi olla mitä tahansa välillä 38 - 85 ja että Rimminen itse alunperin ajatteli 43-vuotiasta?
Nenäpäivässä on paljon humoristisia huomioita, mutta lukiessa minulla oli surumielinen ja ahdistunut olo. Irman autoilu Hakaniemestä Keravalle ja takaisin toi mieleen lähestyvän talven, renkaiden vaihdon ja pimeyden. Onneksi teos loppuu "hyvin" ja usko lähimmäisenrakkauteen säilyy.
Lisätietoja:
http://kirjasaatio.fi/palkinnot/finlandiaehdokkaat2010/rimminen/
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2010-syksy/nenapaiva.html
torstai 15. syyskuuta 2016
Murha Mesopotamiassa
Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa (2010)
Agatha Christien (1890 - 1976) syntymästä oli vuonna 2010 kulunut 120 vuotta. Murder in Mesopotamia (1936) ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1957. Lukemani teos oli kuudes, tarkasetettu painos ja varsin luettava sellainen. Christien luoma Hercule Poirot -hahmo pääsi kirjan kansien väliin Stylesin tapaus (1920) -romaanissa ja pysyi tuotannossa mukana 70-luvulle asti. Kirjailijan kerrotaan kyllästyneen luomaansa hahmoon, mikä mielestäni näkyy esim. Murha Mesopotamiassa -kirjassa. Sairaanhoitaja Amy Leatheran on teoksessa kertojana ja hän on erittäin rehellinen kuvatessaan ensikohtaamistaan kuuluisan yksityisetsivän kanssa. Ei voi välttyä ajatukselta, että Amyn ajatukset kuvastavat kirjailijan tuntoja.
Olen lukenut ja katsonut paljon Christien tuotantoa. Murha Mesopotamiassa -kirjaa en muista lukeneeni aikaisemmin, mutta varma en voi olla. Tiesin, etteivät kirja ja televisioelokuva ole yksi yhteen. Elokuvan katsomisesta on hieman aikaa, enkä ollut aivan varma murhaajasta lukiessani. Saatoin siis epäillä kaikkia henkilöhahmoja kertoja-Amysta alkaen. Teos oli mielenkiintoista luettavaa perinteisen arvoitusdekkarin ystävälle. Koska luvut olivat lyhyitä, illalla ehti lukea monta "vielä yksi" -lukua.
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hercule_Poirot
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/agatha-christie
http://www.tornio.fi/
http://www.kirjasampo.fi
http://www.kemia-lehti.fi/Murharouvan_myrkyt_.pdf
Agatha Christien (1890 - 1976) syntymästä oli vuonna 2010 kulunut 120 vuotta. Murder in Mesopotamia (1936) ilmestyi suomeksi ensimmäisen kerran vuonna 1957. Lukemani teos oli kuudes, tarkasetettu painos ja varsin luettava sellainen. Christien luoma Hercule Poirot -hahmo pääsi kirjan kansien väliin Stylesin tapaus (1920) -romaanissa ja pysyi tuotannossa mukana 70-luvulle asti. Kirjailijan kerrotaan kyllästyneen luomaansa hahmoon, mikä mielestäni näkyy esim. Murha Mesopotamiassa -kirjassa. Sairaanhoitaja Amy Leatheran on teoksessa kertojana ja hän on erittäin rehellinen kuvatessaan ensikohtaamistaan kuuluisan yksityisetsivän kanssa. Ei voi välttyä ajatukselta, että Amyn ajatukset kuvastavat kirjailijan tuntoja.
Olen lukenut ja katsonut paljon Christien tuotantoa. Murha Mesopotamiassa -kirjaa en muista lukeneeni aikaisemmin, mutta varma en voi olla. Tiesin, etteivät kirja ja televisioelokuva ole yksi yhteen. Elokuvan katsomisesta on hieman aikaa, enkä ollut aivan varma murhaajasta lukiessani. Saatoin siis epäillä kaikkia henkilöhahmoja kertoja-Amysta alkaen. Teos oli mielenkiintoista luettavaa perinteisen arvoitusdekkarin ystävälle. Koska luvut olivat lyhyitä, illalla ehti lukea monta "vielä yksi" -lukua.
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hercule_Poirot
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/agatha-christie
http://www.tornio.fi/
http://www.kirjasampo.fi
http://www.kemia-lehti.fi/Murharouvan_myrkyt_.pdf
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Italialaiset kengät
Henning Mankell: Italialaiset kengät (2007)
Henning Mankell (1948 - 2015) tunnetaan paremmin Wallander-dekkarisarjastaan sekä Afrikkaan sijoittuvista romaaneistaan kuin muista kaunokirjallisista teoksistaan. Olen lukenut Mankellin tuotantoa 2000-luvun alkuun asti; muistaakseni Ennen routaa (2003) on viimeisin lukemani kirja, enkä esim. koskaan lukenut Leopardin silmä -teosta (2004), vaikka sen lainasin. Sain Italialaiset kengät (ruotsalainen alkuteos 2006) siskoltani lainaan. Hän ja hänen miehensä olivat pitäneet kirjasta. Siskosta päähenkilössä, Frederik Welinissä, oli jotain samaa kuin minussa. Minä taas pidin päähenkilöä kirjailijan alter egona. Jossain lehtihaastattelussa Mankell on todennut, että voi juoda viikko tolkulla kahvia samasta, pesemättömästä kupista ja muutenkin elää omassa rauhassaan.
Italialaiset kengät kertoo saarella elävästä entisestä kirurgista, joka joutuu toteamaan, että elämää ei pääse pakoon. Teos pohtii paljon yksinäisyyttä, vanhenemista, juurettomuutta ja ruotsalaista nyky-yhteiskuntaa. Lukiessa minulle tuli tunne, että olen nähnyt televisiosta ohjelman, joka perustui löyhästi romaaniin. Muistan asuntovaunun ja italialaisen kenkämestarin (yritän olla paljastamatta liikaa). En muista, oliko ohjelma ruotsalainen vai suomalainen. Googlettamalla en löytänyt tietoa kyseisestä ohjelmasta.
Mankell jatkaa Italialaisten kenkien tarinaa Ruotsalaiset saappaat -teoksellaan vuonna 2015. Ruotsalaiset saappaat -teosta kirjoittaessaan Mankell tiesi sairastavansa parantumatonta syöpää. Pitänee lukea hänen viimeiseksi jäänyt teos.
Lisätietoja:
http://www.boksampo.fi/
DekkariNetti
Henning Mankell (1948 - 2015) tunnetaan paremmin Wallander-dekkarisarjastaan sekä Afrikkaan sijoittuvista romaaneistaan kuin muista kaunokirjallisista teoksistaan. Olen lukenut Mankellin tuotantoa 2000-luvun alkuun asti; muistaakseni Ennen routaa (2003) on viimeisin lukemani kirja, enkä esim. koskaan lukenut Leopardin silmä -teosta (2004), vaikka sen lainasin. Sain Italialaiset kengät (ruotsalainen alkuteos 2006) siskoltani lainaan. Hän ja hänen miehensä olivat pitäneet kirjasta. Siskosta päähenkilössä, Frederik Welinissä, oli jotain samaa kuin minussa. Minä taas pidin päähenkilöä kirjailijan alter egona. Jossain lehtihaastattelussa Mankell on todennut, että voi juoda viikko tolkulla kahvia samasta, pesemättömästä kupista ja muutenkin elää omassa rauhassaan.
Italialaiset kengät kertoo saarella elävästä entisestä kirurgista, joka joutuu toteamaan, että elämää ei pääse pakoon. Teos pohtii paljon yksinäisyyttä, vanhenemista, juurettomuutta ja ruotsalaista nyky-yhteiskuntaa. Lukiessa minulle tuli tunne, että olen nähnyt televisiosta ohjelman, joka perustui löyhästi romaaniin. Muistan asuntovaunun ja italialaisen kenkämestarin (yritän olla paljastamatta liikaa). En muista, oliko ohjelma ruotsalainen vai suomalainen. Googlettamalla en löytänyt tietoa kyseisestä ohjelmasta.
Mankell jatkaa Italialaisten kenkien tarinaa Ruotsalaiset saappaat -teoksellaan vuonna 2015. Ruotsalaiset saappaat -teosta kirjoittaessaan Mankell tiesi sairastavansa parantumatonta syöpää. Pitänee lukea hänen viimeiseksi jäänyt teos.
Lisätietoja:
http://www.boksampo.fi/
DekkariNetti
torstai 1. syyskuuta 2016
Kuntokuurin saldo
Elokuun kuntokuurini alkoi lupaavasti. Hölkkäsin, jumppasin ja söin terveellisesti kaksi ensimmäistä viikkoa ja paino tippui lupaavasti. Hyvin alkanut painonpudotus kariutui kuitenkin flunssaan ja synttärisyömiseen. Flunssaisena en voinut liikkua ja lääkittiin oloa karkilla. Liikunnan puutteesta akilesjänteet, nilkan nivelsiteet ja jalkapöytä kipeytyivät ja lihakset kramppasivat. Tai sitten syynä oli flunssa, stressi ja liikasyönti. Elokuun viimeiset päivät olivat tuskaisia, koska olin syönyt niin paljon karkkia ja sellaista, mitä en normaalisti syö. Aineenvaihdunta oli pysähdyksissä ja jumpassa mahan kanssa hyppely raskasta.
Elokuun kuntokuurini saldo on +800 g läskiä lisää. Kehonkoostumusvaakani mukaan minulla ei ikinä aikaisemmin ole ollut näin paljon rasvaa. Ikävintä on, että olin kolme kiloa hoikempi kuurin alkupuolella. Näyttää siltä, että mitä enemmän yritän laihtua, sitä enemmän painan.
Elokuu opetti minulle kohtuutta kaikessa. Nyt syyskuun alussa voin käyttää oppimaani hyödyksi. Tärkeintä minulle lienee muiden stressin ja mielialan hallintakeinojen käyttö syömisen sijaan. Jos aika käy pitkäksi tai turhaudun, en avaakaan karkkipussia vaan lähden kävelylle?
Luulenpa, että painoni tippuu kilon tai pari lähipäivinä, kun suolisto tyhjenee. Syyskuun kuntokuurini alkaa siis samalla tavalla kuin elokuussakin. Nyt yritän edetä maltillisemmin, ettei keho taistele muutosta vastaan. Kaapit on syöty tyhjiksi herkuista, eikä uusia herkkuja hankita edes vierasvaraksi. Normaali syöminen, liikunta ja nukkuminen ovat tavoitteena; siis normaali eläminen, jossa ruoka tai kilot eivät ole pääosassa.
Elokuun kuntokuurini saldo on +800 g läskiä lisää. Kehonkoostumusvaakani mukaan minulla ei ikinä aikaisemmin ole ollut näin paljon rasvaa. Ikävintä on, että olin kolme kiloa hoikempi kuurin alkupuolella. Näyttää siltä, että mitä enemmän yritän laihtua, sitä enemmän painan.
Elokuu opetti minulle kohtuutta kaikessa. Nyt syyskuun alussa voin käyttää oppimaani hyödyksi. Tärkeintä minulle lienee muiden stressin ja mielialan hallintakeinojen käyttö syömisen sijaan. Jos aika käy pitkäksi tai turhaudun, en avaakaan karkkipussia vaan lähden kävelylle?
Luulenpa, että painoni tippuu kilon tai pari lähipäivinä, kun suolisto tyhjenee. Syyskuun kuntokuurini alkaa siis samalla tavalla kuin elokuussakin. Nyt yritän edetä maltillisemmin, ettei keho taistele muutosta vastaan. Kaapit on syöty tyhjiksi herkuista, eikä uusia herkkuja hankita edes vierasvaraksi. Normaali syöminen, liikunta ja nukkuminen ovat tavoitteena; siis normaali eläminen, jossa ruoka tai kilot eivät ole pääosassa.
maanantai 29. elokuuta 2016
Vanhan kulttuurin kurssi
Jukka Parkkinen: Vanhan kulttuurin kurssi (1996)
Ryhtyessäni lukemaan Parkkisen (s. 1948 Kuopiossa) Vanhan kulttuurin kurssi -romaania, en muistanut, että kirjailija on kirjoittanut mm. Suvi Kinos -sarjan ja Kaupungin kaunein lyyli -kirjan. Todennäköisesti olen poistokirjan ostanut, jotta tutustuisin laajemmin Parkkisen tuotantoon. Ennen Vanhan kulttuurin kurssia julkaistu Sinun tähtesi, Allstar (1994) antaa taustaa teokselle kertoessaan mitä tapahtui 20 vuotta ennen. No, luin kirjan "kylmiltään" tietämättä mitä odottaa.
Jo alussa selvisi, ettei kyseessä ole ihan tavanomainen yliopisto-opiskelijamies, vaikka tutulta opiskelijaelämä vaikutti. Kirjassa eletään tulevaisuuden maailmassa, joka on kahtiajakautunut ja jossa tietotekniikka palvelee ja valvoo ihmisiä. Monet tämän päivän teemat, mm. työtilanne, median valta, köyhyys, tulevat kuvatuksi. Lappilainen kulttuuri on vahvasti esillä, onhan kirjan nimikin vanhan kulttuurin kurssi.
Teos on tieteiskirjallisuutta, maagista realismia ja fantasiaa yhdistelevä. Nuoren miehen kasvu aikuiseksi, Lapin tunturit ja shamaanit, juoksemisen riemu, ydinpommit ja politiikka limittyvät yhteen tarinaan jouhevasti Parkkisen humoristisella tyylillä. Vanhan kulttuurin kurssi on 6. luokkalaisten lukudiblomikirjana. Miespäähenkilö ja jännittävät tapahtumat kiinnostanevat poikia siinä missä tyttöjäkin. En muista, olinko alakoulussa vai yläkoulussa, kun ensimmäisen kerran luin tieteiskirjallisuutta. Nykynuoret - ainakin osa heistä - lienevät kehittyneempiä lukijoita? Vanhan kulttuurin kurssi on minusta aikuisellekin sopivaa luettavaa, eikä yhtään vanhentunutta kirjallisuutta.
Lisätietoja:
http://www.parkkinen.org/
http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k96kurssi.htm
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031797
http://www.kirjasampo.fi/
Ryhtyessäni lukemaan Parkkisen (s. 1948 Kuopiossa) Vanhan kulttuurin kurssi -romaania, en muistanut, että kirjailija on kirjoittanut mm. Suvi Kinos -sarjan ja Kaupungin kaunein lyyli -kirjan. Todennäköisesti olen poistokirjan ostanut, jotta tutustuisin laajemmin Parkkisen tuotantoon. Ennen Vanhan kulttuurin kurssia julkaistu Sinun tähtesi, Allstar (1994) antaa taustaa teokselle kertoessaan mitä tapahtui 20 vuotta ennen. No, luin kirjan "kylmiltään" tietämättä mitä odottaa.
Jo alussa selvisi, ettei kyseessä ole ihan tavanomainen yliopisto-opiskelijamies, vaikka tutulta opiskelijaelämä vaikutti. Kirjassa eletään tulevaisuuden maailmassa, joka on kahtiajakautunut ja jossa tietotekniikka palvelee ja valvoo ihmisiä. Monet tämän päivän teemat, mm. työtilanne, median valta, köyhyys, tulevat kuvatuksi. Lappilainen kulttuuri on vahvasti esillä, onhan kirjan nimikin vanhan kulttuurin kurssi.
Teos on tieteiskirjallisuutta, maagista realismia ja fantasiaa yhdistelevä. Nuoren miehen kasvu aikuiseksi, Lapin tunturit ja shamaanit, juoksemisen riemu, ydinpommit ja politiikka limittyvät yhteen tarinaan jouhevasti Parkkisen humoristisella tyylillä. Vanhan kulttuurin kurssi on 6. luokkalaisten lukudiblomikirjana. Miespäähenkilö ja jännittävät tapahtumat kiinnostanevat poikia siinä missä tyttöjäkin. En muista, olinko alakoulussa vai yläkoulussa, kun ensimmäisen kerran luin tieteiskirjallisuutta. Nykynuoret - ainakin osa heistä - lienevät kehittyneempiä lukijoita? Vanhan kulttuurin kurssi on minusta aikuisellekin sopivaa luettavaa, eikä yhtään vanhentunutta kirjallisuutta.
Lisätietoja:
http://www.parkkinen.org/
http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k96kurssi.htm
http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031797
http://www.kirjasampo.fi/
tiistai 23. elokuuta 2016
Kaksi viatonta päivää
Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014)
Heidi Jaatisen (s. 1968 Kiuruvedellä) kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-ehdokas. Aiheensa puolesta teos ei kiinnostanut minua, mutta hankin sen yleissivistyksellisistä syistä. Nuortenkirjallisuuden lukemisen jälkeen Jaatisen kieli tuntui hyvin kuvailevalta ja koukeroiselta. Tapahtumat kuvattiin lapsen näkökulmasta, lapsen silmin. Tyyliin tottui nopeasti ja kun tultiin ajallisesti tähän päivään lukeminen helpottui. Rakenteellisesti tarinassa edetään kolmen tyttölapsen mukana. Aluksi romaanin äiti on kasvattilapsena veljensä kanssa tätinsä luona ja välillä äiti on nuori nainen ja äiti. Sitten tarina siirtyy nykyhetkeen äidin tyttären mukana. Tätä välinäytöstä on sivumäärällisesti paljon, mikä ei haitannut minua. Hertan huostaanoton jälkeiset tapahtumat kiinnostivat minua. Huostaanotetut lapset kipuilevat monilla tavoilla ja heillä on monia ongelmia johtuen hylätyksi tulemisen kokemuksista, köyhyydestä, rakkaudettomuudesta, sukupolvien katkeamattomista ketjuista. Perheessä elää aiempi, nykyinen ja tuleva perhemalli, joten historia pyrkii toistamaan itseään.
Hertan äidin kokemukset huostaanotosta kerrotaan romaanin loppupuolella. Tyylillisesti hyppäys on iso ja äidin selviämistarina jotenkin epäuskottava. Ehkä halusin jo tietää tarinan lopun, eikä minua kiinnostanut muu kuin se, palaako Hertta äidin luo kotiin. Sivumäärällisesti Kaksi viatonta päivää on Jaatisen laajin teos, lähes 500 sivua pitkä, joten tiivistämiseen olisi ollut varaa. En kuitenkaan poistaisi isoäidin lapsuuskuvausta, koska siinä näkyy kokemusten siirtyminen ja vaikutus tuleviin polviin.
Luulin aluksi, että Hertan äiti elää 50-luvun Suomessa lapsuuttaan. Olin yllättynyt, että hän olikin -80-luvulla syntynyt! Jotenkin epäuskottavaa, että kolmekymppiset kuuntelevat iskelmiä?
Ajatuksia herättävä teos, jonka jokaisen vanhemman ja kasvattajan pitäisi lukea. Teos kuvaa hyvin hyvinvointiyhteiskuntaamme, jossa tuen tarvitsijoita ja tukijoita on paljon, mutta apu ei kohdennu oikein eikä oikeaaikaisesti. Siten pienestä tuen tarpeesta kasvaa moniongelmainen perhe, joka siirtää ongelmansa eteenpäin. Syrjäytymisen kierrettä on vaikea katkaista, jos se pääsee vauhtiin.
Lisätietoja:
http://bibliografia.kuopio.fi
http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/409/
http://www.kirjasampo.fi
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/emäntä-opettaja-ja-kirjailija-vaatii-koulua-muuttumaan-1.77872
Heidi Jaatisen (s. 1968 Kiuruvedellä) kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-ehdokas. Aiheensa puolesta teos ei kiinnostanut minua, mutta hankin sen yleissivistyksellisistä syistä. Nuortenkirjallisuuden lukemisen jälkeen Jaatisen kieli tuntui hyvin kuvailevalta ja koukeroiselta. Tapahtumat kuvattiin lapsen näkökulmasta, lapsen silmin. Tyyliin tottui nopeasti ja kun tultiin ajallisesti tähän päivään lukeminen helpottui. Rakenteellisesti tarinassa edetään kolmen tyttölapsen mukana. Aluksi romaanin äiti on kasvattilapsena veljensä kanssa tätinsä luona ja välillä äiti on nuori nainen ja äiti. Sitten tarina siirtyy nykyhetkeen äidin tyttären mukana. Tätä välinäytöstä on sivumäärällisesti paljon, mikä ei haitannut minua. Hertan huostaanoton jälkeiset tapahtumat kiinnostivat minua. Huostaanotetut lapset kipuilevat monilla tavoilla ja heillä on monia ongelmia johtuen hylätyksi tulemisen kokemuksista, köyhyydestä, rakkaudettomuudesta, sukupolvien katkeamattomista ketjuista. Perheessä elää aiempi, nykyinen ja tuleva perhemalli, joten historia pyrkii toistamaan itseään.
Hertan äidin kokemukset huostaanotosta kerrotaan romaanin loppupuolella. Tyylillisesti hyppäys on iso ja äidin selviämistarina jotenkin epäuskottava. Ehkä halusin jo tietää tarinan lopun, eikä minua kiinnostanut muu kuin se, palaako Hertta äidin luo kotiin. Sivumäärällisesti Kaksi viatonta päivää on Jaatisen laajin teos, lähes 500 sivua pitkä, joten tiivistämiseen olisi ollut varaa. En kuitenkaan poistaisi isoäidin lapsuuskuvausta, koska siinä näkyy kokemusten siirtyminen ja vaikutus tuleviin polviin.
Luulin aluksi, että Hertan äiti elää 50-luvun Suomessa lapsuuttaan. Olin yllättynyt, että hän olikin -80-luvulla syntynyt! Jotenkin epäuskottavaa, että kolmekymppiset kuuntelevat iskelmiä?
Ajatuksia herättävä teos, jonka jokaisen vanhemman ja kasvattajan pitäisi lukea. Teos kuvaa hyvin hyvinvointiyhteiskuntaamme, jossa tuen tarvitsijoita ja tukijoita on paljon, mutta apu ei kohdennu oikein eikä oikeaaikaisesti. Siten pienestä tuen tarpeesta kasvaa moniongelmainen perhe, joka siirtää ongelmansa eteenpäin. Syrjäytymisen kierrettä on vaikea katkaista, jos se pääsee vauhtiin.
Lisätietoja:
http://bibliografia.kuopio.fi
http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/409/
http://www.kirjasampo.fi
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/emäntä-opettaja-ja-kirjailija-vaatii-koulua-muuttumaan-1.77872
maanantai 15. elokuuta 2016
Shell's Angels ja Kalajoen hiekat
Jyri Paretskoi: Shell's Angels ja Kalajoen hiekat (2014)
Kyseinen teos on jatkoa Paretskoin (s. 1979) esikoisromaanille Shell's Angels (2013), joka sai Topelius-palkinnon. Tarina jatkuu kolmannessa kirjassa Shell's Angels ja beibit (2015). Kalajoen hiekat alkaa aikuislukijasta hieman jankkaavasti, mutta lukeminen jouhevoituu sitä mukaa kun tarina etenee. Kirjan loppu on jännittävä ja koukuttava.
Poikalukijoita varten on julkaistu jalkapallo- ja jääkiekkoaiheisia romaaneja. Nyt ääneen pääsevät mopopojat. Esikoisteos oli kehuttu ja palkittu, mutta jatko-osa hienoinen pettymys joillekin kirjastoammattilaisille, koska tarina jatkui niin samanlaisena. Minä en ole lukenut ensimmäistä teosta, joten olen jäävi sanomaan mitään. Shell's Angels ja Kalajoen hiekat oli aluksi haasteellinen luettava: keitä henkilöt oikein ovat, puhuvatko 15-vuotiaat noin, mikä on jutun pointti? Ihmettelin savon murteen määrää, kunnes opin, että kyseessä on Iisalmen tapainen paikka, josta on 200 km:a Kalajoelle. Tästä näkökulmasta Kuopio ei ole kaukana!
Kirjasarjaa luetaan peruskoulussa; Google ehdotti hakua "shell's angels ja kalajoen hiekat juoni". Teoksessa on yli 400 sivua tekstiä, harvalla rivivälillä ja isohkolla fontilla tosin, mutta silti. Pitää olla valmiiksi lukija, jotta tarttuu teokseen. Tytöt lukevat teosta varmaan vielä mieluummin kuin pojat. Teoksessa käsitellään asioita, joiden ympärillä nuorten elämä pyörii. Jos nuoren saa syventymään kirjaan, hän lukee sen loppuun.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/jyri-paretskoi-shells-angels-ja-kalajoen-hiekat/
http://www.kirjasaatio.fi/attachements/kalajoen%20hiekat%20tiedote.pdf
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jyri_Paretskoi
https://koulukirjastonhoitajat.wordpress.com/2015/06/01/jyri-paretskoi-shells-angles-karisto-2013/
Kyseinen teos on jatkoa Paretskoin (s. 1979) esikoisromaanille Shell's Angels (2013), joka sai Topelius-palkinnon. Tarina jatkuu kolmannessa kirjassa Shell's Angels ja beibit (2015). Kalajoen hiekat alkaa aikuislukijasta hieman jankkaavasti, mutta lukeminen jouhevoituu sitä mukaa kun tarina etenee. Kirjan loppu on jännittävä ja koukuttava.
Poikalukijoita varten on julkaistu jalkapallo- ja jääkiekkoaiheisia romaaneja. Nyt ääneen pääsevät mopopojat. Esikoisteos oli kehuttu ja palkittu, mutta jatko-osa hienoinen pettymys joillekin kirjastoammattilaisille, koska tarina jatkui niin samanlaisena. Minä en ole lukenut ensimmäistä teosta, joten olen jäävi sanomaan mitään. Shell's Angels ja Kalajoen hiekat oli aluksi haasteellinen luettava: keitä henkilöt oikein ovat, puhuvatko 15-vuotiaat noin, mikä on jutun pointti? Ihmettelin savon murteen määrää, kunnes opin, että kyseessä on Iisalmen tapainen paikka, josta on 200 km:a Kalajoelle. Tästä näkökulmasta Kuopio ei ole kaukana!
Kirjasarjaa luetaan peruskoulussa; Google ehdotti hakua "shell's angels ja kalajoen hiekat juoni". Teoksessa on yli 400 sivua tekstiä, harvalla rivivälillä ja isohkolla fontilla tosin, mutta silti. Pitää olla valmiiksi lukija, jotta tarttuu teokseen. Tytöt lukevat teosta varmaan vielä mieluummin kuin pojat. Teoksessa käsitellään asioita, joiden ympärillä nuorten elämä pyörii. Jos nuoren saa syventymään kirjaan, hän lukee sen loppuun.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/jyri-paretskoi-shells-angels-ja-kalajoen-hiekat/
http://www.kirjasaatio.fi/attachements/kalajoen%20hiekat%20tiedote.pdf
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jyri_Paretskoi
https://koulukirjastonhoitajat.wordpress.com/2015/06/01/jyri-paretskoi-shells-angles-karisto-2013/
tiistai 2. elokuuta 2016
Heinäkuu meni
Kesä meni syödessä ja helteeltä tai sateelta suojautuessa. Ei huvittanut käydä hölkkälenkillä eikä jumpissakaan. Hieman huolissani olin, kun en saanut harjoiteltua puolimaratonia varten. Harjoittelun sijasta panostin tankkaukseen ja lepoon sillä seurauksella, että juoksu oli hyvin raskasta ensimmäiset kilometrit (hirveä hikoilu ja naaman punoitus!) Puolimatkassa juokseminen alkoi sujua ja 21,1 km taittui kahdessa tunnissa. Olisipa ollut viime vuoden kunto ja tämän vuoden sää, niin olisi tullut kevyesti alle kahden tunnin.
Heinäkuun loppuun mennessä olin hölkännyt yhteensä vain 150 km tänä vuonna. Eilen aloitin kuntokuurin ja olen elokuussa hölkännyt jo 20 km! Jos sama meno jatkuu, hölkkään elokuussa toiset 150 km. Tavoitteenani on sulattaa kevään ja kesän aikana tulleet lisäkilot ja parantaa siinä samalla kuntoani. Ehkä juoksemisen ilo löytyy tänäkin vuonna...
Heinäkuun loppuun mennessä olin hölkännyt yhteensä vain 150 km tänä vuonna. Eilen aloitin kuntokuurin ja olen elokuussa hölkännyt jo 20 km! Jos sama meno jatkuu, hölkkään elokuussa toiset 150 km. Tavoitteenani on sulattaa kevään ja kesän aikana tulleet lisäkilot ja parantaa siinä samalla kuntoani. Ehkä juoksemisen ilo löytyy tänäkin vuonna...
Kvanttivaras
Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (2011)
Hannu Rajaniemi (s. 1978) kirjoitti esikoisteoksensa The Quantum Thief vuonna 2010 ja Antti Autio suomensi sen vuonna 2011 Kvanttivarkaaksi. Kirjailija on jatkanut mestarivarkaan tarinaa eteenpäin: Fraktaaliruhtinas (suom. 2013) ja Kausaalienkeli (2014).
Kvanttivaras herätti ilmestyessään suurta kohua ja mietin, että minunkin pitäisi lukea teos. Ostin kirjan alennusmyynnistä vuosia sitten, mutta vasta nyt luin teoksen. Alku oli hämmentävä, koska en ollut aiemmin lukenut vastaavanlaista scifiä. Tekstistä ymmärsin keskimäärin joka kolmannen sanan, mutta se riitti hennon juonen rakentamiseen. Teos oli nopealukuinen, jos ei takertunut yksityiskohtiin. Valitettavasti en lukenut teosta putkeen, vaan väliin tuli kolmen viikon tauko. Kohtuullisesti pääsin taas mukaan tarinaan. Loppua hieman ihmettelin, mutta nyt kun tiedän, että kyseessä on trilogia, loppuluvun ymmärtää.
Lukiessa mietin, millainen lukukokemus olisi ollut alkukielellä eli englanniksi. Ja onko käytetty sanasto yleistä tieteiskirjallisuudessa vai Rajaniemen omaa. Scifia lukevat nuoret ovat varmasti haltioissaan trilogiasta. Tällainen vanhempi täti-ihminenkin nautti uusista maailmoista, koska teksti oli sujuvaa.
Lisätietoja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/17/hannu-rajaniemi-kvanttivaras
http://web.archive.org/web/20110217174108/http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-02/kadonnutta-aikaa-ja-kuolleita-sieluja/
http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512083954/kvanttivaras/
Hannu Rajaniemi (s. 1978) kirjoitti esikoisteoksensa The Quantum Thief vuonna 2010 ja Antti Autio suomensi sen vuonna 2011 Kvanttivarkaaksi. Kirjailija on jatkanut mestarivarkaan tarinaa eteenpäin: Fraktaaliruhtinas (suom. 2013) ja Kausaalienkeli (2014).
Kvanttivaras herätti ilmestyessään suurta kohua ja mietin, että minunkin pitäisi lukea teos. Ostin kirjan alennusmyynnistä vuosia sitten, mutta vasta nyt luin teoksen. Alku oli hämmentävä, koska en ollut aiemmin lukenut vastaavanlaista scifiä. Tekstistä ymmärsin keskimäärin joka kolmannen sanan, mutta se riitti hennon juonen rakentamiseen. Teos oli nopealukuinen, jos ei takertunut yksityiskohtiin. Valitettavasti en lukenut teosta putkeen, vaan väliin tuli kolmen viikon tauko. Kohtuullisesti pääsin taas mukaan tarinaan. Loppua hieman ihmettelin, mutta nyt kun tiedän, että kyseessä on trilogia, loppuluvun ymmärtää.
Lukiessa mietin, millainen lukukokemus olisi ollut alkukielellä eli englanniksi. Ja onko käytetty sanasto yleistä tieteiskirjallisuudessa vai Rajaniemen omaa. Scifia lukevat nuoret ovat varmasti haltioissaan trilogiasta. Tällainen vanhempi täti-ihminenkin nautti uusista maailmoista, koska teksti oli sujuvaa.
Lisätietoja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/17/hannu-rajaniemi-kvanttivaras
http://web.archive.org/web/20110217174108/http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-02/kadonnutta-aikaa-ja-kuolleita-sieluja/
http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512083954/kvanttivaras/
keskiviikko 22. kesäkuuta 2016
Mustamäki
Timo Sandberg: Mustamäki (2013)
Lahtelaisen Timo Sandbergin (s. 1946) 1920-luvun Lahteen sijoittuva Mustamäki sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2014. Ensimmäistä Otso Kekki -romaania seurasi Häränsilmä (2015), jota myös on kehuttu.
Olen yrittänyt lukea Sandbergin dekkareita monesti aiemminkin. Jostain syystä ne eivät ole vetäneet minua pauloihinsa - ja ovat siksi jääneet kesken. Mustamäki-romaaninkin olen lainannut ainakin kaksi kertaa pääsemättä alkusivuja pidemmälle. Pääsyynä on, etten halua lukea punaisista ja valkoisista, viinatrokareista ja poliiseista tai elää 1920-luvun ilmapiirissä ylipäätään. Lähihistoria ja epäoikeudenmukaiset tapahtumat tulevat liikaa mieleen, enkä pidä siitä, että pitää pelätä, mitä hyville henkilöhahmoille käy. Lahden paikallishistorian tuntemus olisi myös ollut avuksi: missä on Mustamäki?
Sandbergin teksti on kirjallisesti mukavaa luettavaa, kun välillä tulee osuva, jopa runollinen, kuvaus odottamatta vastaan. Historiallisesti luotettavaa ja tarkkaa ajankuvausta on elävöitetty onnistuneesti henkilöhahmojen kautta. Otso Kekki jäi minulle arvoitukseksi tämän yhden kirjan perusteella. Mitähän hänelle käy jatkossa?
Mustamäki on nopealukuinen romaani, jossa on lyhyitä kappaleita. Minulta meni kuitenkin useita viikkoja ennen kuin tartuin teokseen ja useita päiviä ennen kuin sain sen luettua loppuun. Seuraava osa vetänee paremmin mukaansa, koska tietää mitä saa. Hyvä kirja!
Lisätietoja:
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=30
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2954884-timo-sandberg-teki-uuden-avauksen
http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/lukupiiri/2013/03/01/timo-sandberg-mustamaki
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Timo_Sandberg
Lahtelaisen Timo Sandbergin (s. 1946) 1920-luvun Lahteen sijoittuva Mustamäki sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2014. Ensimmäistä Otso Kekki -romaania seurasi Häränsilmä (2015), jota myös on kehuttu.
Olen yrittänyt lukea Sandbergin dekkareita monesti aiemminkin. Jostain syystä ne eivät ole vetäneet minua pauloihinsa - ja ovat siksi jääneet kesken. Mustamäki-romaaninkin olen lainannut ainakin kaksi kertaa pääsemättä alkusivuja pidemmälle. Pääsyynä on, etten halua lukea punaisista ja valkoisista, viinatrokareista ja poliiseista tai elää 1920-luvun ilmapiirissä ylipäätään. Lähihistoria ja epäoikeudenmukaiset tapahtumat tulevat liikaa mieleen, enkä pidä siitä, että pitää pelätä, mitä hyville henkilöhahmoille käy. Lahden paikallishistorian tuntemus olisi myös ollut avuksi: missä on Mustamäki?
Sandbergin teksti on kirjallisesti mukavaa luettavaa, kun välillä tulee osuva, jopa runollinen, kuvaus odottamatta vastaan. Historiallisesti luotettavaa ja tarkkaa ajankuvausta on elävöitetty onnistuneesti henkilöhahmojen kautta. Otso Kekki jäi minulle arvoitukseksi tämän yhden kirjan perusteella. Mitähän hänelle käy jatkossa?
Mustamäki on nopealukuinen romaani, jossa on lyhyitä kappaleita. Minulta meni kuitenkin useita viikkoja ennen kuin tartuin teokseen ja useita päiviä ennen kuin sain sen luettua loppuun. Seuraava osa vetänee paremmin mukaansa, koska tietää mitä saa. Hyvä kirja!
Lisätietoja:
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=30
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2954884-timo-sandberg-teki-uuden-avauksen
http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/lukupiiri/2013/03/01/timo-sandberg-mustamaki
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Timo_Sandberg
tiistai 7. kesäkuuta 2016
Ikivihreä soiva laulukirja
Ikivihreä soiva laulukirja (2015) on Musiikki- ja kulttuurikeskus VERSOn tekemä ja Tammen julkaisema teos, joka sisältää 50 vanhaa laulua säestyksineen. Teos on soittovalmis eli siinä on paristot valmiina ja selkeät käyttöohjeet takana. Luonnollisesti avasin paristokotelon pienen ristipääruuvin turhaa ja tuskailin, kuinka laite sammuu (sammuu itsestään, jos ei tee mitään 30 sekuntiin tai jos painaa pitkään play-painiketta).
Teos on varsin helppokäyttöinen ja selkeästi keväästä (iloisista lauluista) talveen (syvällisiin lauluihin) etenevä. Siinä oli itselle muutama vieras kappale, jotka vanhempani muistivat. Varsin monet laulut olivat sävelminä tuttuja, mutta sanat olivat hukassa. Minulle olisi pitänyt olla kertosäkeetkin auki kirjoitettuna tai joku laulamassa malliksi.
Kirjassa on virhe. Kappaleen 36 sanat sopivat melodiaan 37 ja kappaleen 37 sanat melodiaan 36. Yritimme laulaa Iltatuulen viestin sanoja Unohtumattoman illan säveleen onnistumatta. Hieman paremmin sujui, kun taustamusiikki oli oikea. Unohtumaton ilta oli eräs peruskouluaikainen suosikkini, vaikka muistinkin siitä vain ensimmäisen säkeistön: Metsässä ei liikahda lehtikään ...
Teos on hyvää ajanvietettä varsinkin keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Todennäköisesti nuoremmatkin löytävät siitä tuttuja kappaleita: Suvivirsi nyt ainakin!
Lisätietoja:
http://versomus.fi/ikivihrea-soiva-laulukirja-julkaistaan-syyskuussa/
http://versomus.fi
Teos on varsin helppokäyttöinen ja selkeästi keväästä (iloisista lauluista) talveen (syvällisiin lauluihin) etenevä. Siinä oli itselle muutama vieras kappale, jotka vanhempani muistivat. Varsin monet laulut olivat sävelminä tuttuja, mutta sanat olivat hukassa. Minulle olisi pitänyt olla kertosäkeetkin auki kirjoitettuna tai joku laulamassa malliksi.
Kirjassa on virhe. Kappaleen 36 sanat sopivat melodiaan 37 ja kappaleen 37 sanat melodiaan 36. Yritimme laulaa Iltatuulen viestin sanoja Unohtumattoman illan säveleen onnistumatta. Hieman paremmin sujui, kun taustamusiikki oli oikea. Unohtumaton ilta oli eräs peruskouluaikainen suosikkini, vaikka muistinkin siitä vain ensimmäisen säkeistön: Metsässä ei liikahda lehtikään ...
Teos on hyvää ajanvietettä varsinkin keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Todennäköisesti nuoremmatkin löytävät siitä tuttuja kappaleita: Suvivirsi nyt ainakin!
Lisätietoja:
http://versomus.fi/ikivihrea-soiva-laulukirja-julkaistaan-syyskuussa/
http://versomus.fi
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Kylmä syli
Christian Rönnbacka: Kylmä syli (2015)
Kylmä syli on Rönnbackan neljäs Antti Hautalehto -dekkari. Minulta jäi Rakennus 31 (2014) välistä lukematta, koska en halunnut lukea sitä e-kirjana. Lukemattomuus ei haitannut, koska Kylmässä sylissä oli enemmän viittauksia kakkososaan (Julma 2013) ja vain ruumiskoiran yhteydessä viittaus Rakennus 31:een. Antin ja Leenan parisuhde tuntui jatkuvan siitä, mihin se Julmassa jäi.
Porvoonjoki ja pikkujouluista palaavat parikymppiset miehet ovat vaarallinen yhdistelmä ilman murhaajaakin. Teos on mielestäni lukemistani osista vetävin. Lukemisen helppous johtui myös tuttuudesta; henkilöt ja paikat olivat tulleet tutuiksi. Koska lukija tietää enemmän kuin komissario Hautalehto, teki mieli välillä manata poliisin tyhmyyttä. Mikään ei tunnu hoituvan kerralla loppuun asti, vaan tarvitaan uusia tapaamisia, tsekkauksia jne. Jännitys tiivistyy... Lukiessa ajattelin, että jos kirjoittaisin dekkarin, sen tyylistä ja kielestä löytyisi paljon samaa kuin Rönnbackalla.
Murhaajan motiivit jäävät lukijan päättelyn varaan eli hieman hatarikisi. Tai ainakin se, miksi juuri pikkujouluista palaavat nuorukaiset ovat uhreja.
Lisätietoja:
http://www.radiorock.fi/#!/muu/Christian%20Rönnbacka
http://areena.yle.fi/1-3094305
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509160-dekkarivuosi-2015-missa-laatu
Kylmä syli on Rönnbackan neljäs Antti Hautalehto -dekkari. Minulta jäi Rakennus 31 (2014) välistä lukematta, koska en halunnut lukea sitä e-kirjana. Lukemattomuus ei haitannut, koska Kylmässä sylissä oli enemmän viittauksia kakkososaan (Julma 2013) ja vain ruumiskoiran yhteydessä viittaus Rakennus 31:een. Antin ja Leenan parisuhde tuntui jatkuvan siitä, mihin se Julmassa jäi.
Porvoonjoki ja pikkujouluista palaavat parikymppiset miehet ovat vaarallinen yhdistelmä ilman murhaajaakin. Teos on mielestäni lukemistani osista vetävin. Lukemisen helppous johtui myös tuttuudesta; henkilöt ja paikat olivat tulleet tutuiksi. Koska lukija tietää enemmän kuin komissario Hautalehto, teki mieli välillä manata poliisin tyhmyyttä. Mikään ei tunnu hoituvan kerralla loppuun asti, vaan tarvitaan uusia tapaamisia, tsekkauksia jne. Jännitys tiivistyy... Lukiessa ajattelin, että jos kirjoittaisin dekkarin, sen tyylistä ja kielestä löytyisi paljon samaa kuin Rönnbackalla.
Murhaajan motiivit jäävät lukijan päättelyn varaan eli hieman hatarikisi. Tai ainakin se, miksi juuri pikkujouluista palaavat nuorukaiset ovat uhreja.
Lisätietoja:
http://www.radiorock.fi/#!/muu/Christian%20Rönnbacka
http://areena.yle.fi/1-3094305
http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509160-dekkarivuosi-2015-missa-laatu
tiistai 31. toukokuuta 2016
Kauneimmat luontorunot
Sinikka Pellinen (toim.): Kauneimmat luontorunot - rakastetuimmat suomalaiset runot (1994)
Keväällä lainasin Kauneimmat luontorunot -teoksen kirjastosta ajatuksena lukea kevätrunoja, joissa luonto herää ja aurinko paistaa. Sinikka Pellisen toimittama Kauneimmat luontorunot - rakastetuimmat suomalaiset runot julkaisuvuodelta 1994 ei ollut aivan sitä mitä hain. Teoksessa oli vuodenaikojen mukaan ryhmiteltyinä tunnetuimpien suomalaisruonoilijoiden (mm. Harmaja, Leino, Kailas, Södegran, Lehtonen, Siljo, Topelius, Runeberg, Hellén, Erkko) runoja. En päässyt oikeaan kevättunnelmaan, kun vanhahtava sanasto ja runomitta häirisivät lukemista ja ymmärrystä. Keskittymiskyky oli vajavainen, kun olin tottunut lukemaan haikuja ja nykyrunoutta.
Teos on erittäin yleissivistävä ja vanhempi polvi varmaan nauttii tutuista runoista, joita on opetettu kansakoulussa. Itse havaitsin vain suomen kielen ja runouden muuttuneen sitten 1800-luvun. En antaisi tätä teosta ensimmäiseksi koululaisten käsiin, jos tarkoituksena on herättää kiinnostus runojen lukemiseen. Liian vaikeaa, pitkää, vanhaa, ... Yksittäisiä ruonoja voisi toki ottaa käsittelyyn. Pidin sellaisista runoista, jotka avautuivat minulle vaivattomasti. Hajamielinen kirjailija/tutkija, joka haaveilee kammiossaan kesästä, mutta ulos tullessaan tupsahtaa hankeen, oli helppo samaistumiskohde.
Lisälukemista:
http://www.tiede.fi/keskustelu/4003435/ketju/kauneimmat_suomalaiset_runot
http://www.orvokkioravanluontokoulu.fi/kapyvarasto/luontorunoja/
Keväällä lainasin Kauneimmat luontorunot -teoksen kirjastosta ajatuksena lukea kevätrunoja, joissa luonto herää ja aurinko paistaa. Sinikka Pellisen toimittama Kauneimmat luontorunot - rakastetuimmat suomalaiset runot julkaisuvuodelta 1994 ei ollut aivan sitä mitä hain. Teoksessa oli vuodenaikojen mukaan ryhmiteltyinä tunnetuimpien suomalaisruonoilijoiden (mm. Harmaja, Leino, Kailas, Södegran, Lehtonen, Siljo, Topelius, Runeberg, Hellén, Erkko) runoja. En päässyt oikeaan kevättunnelmaan, kun vanhahtava sanasto ja runomitta häirisivät lukemista ja ymmärrystä. Keskittymiskyky oli vajavainen, kun olin tottunut lukemaan haikuja ja nykyrunoutta.
Teos on erittäin yleissivistävä ja vanhempi polvi varmaan nauttii tutuista runoista, joita on opetettu kansakoulussa. Itse havaitsin vain suomen kielen ja runouden muuttuneen sitten 1800-luvun. En antaisi tätä teosta ensimmäiseksi koululaisten käsiin, jos tarkoituksena on herättää kiinnostus runojen lukemiseen. Liian vaikeaa, pitkää, vanhaa, ... Yksittäisiä ruonoja voisi toki ottaa käsittelyyn. Pidin sellaisista runoista, jotka avautuivat minulle vaivattomasti. Hajamielinen kirjailija/tutkija, joka haaveilee kammiossaan kesästä, mutta ulos tullessaan tupsahtaa hankeen, oli helppo samaistumiskohde.
Lisälukemista:
http://www.tiede.fi/keskustelu/4003435/ketju/kauneimmat_suomalaiset_runot
http://www.orvokkioravanluontokoulu.fi/kapyvarasto/luontorunoja/
Emännöitsijä
Enni Mustonen: Emännöitsijä (2015)
Mustosen (s. 1952) Syrjästäkatsojan tarinoita jatkuu kolmannessa kirjassa Emännöitsijä. Neljäs osa, Ruokarouva, on juuri ilmestynyt. Emännöitsijässä Ida siirtyy Sibeliusten lastenpiian toimesta emännöimään taidemaalari Albert Edefeltin ateljeeta Elisabetinkadulle Helsinkiin. Edefelt, Haikkoon huvila, Ateneum ja kuvataiteet ovat minulle tutumpia kuin Sibeliuksen musiikkielämä. Toki "Janne" Sibelius esiintyy myös Emännöitsijässä, kuten muut 1900-luvun alkuvuosien kulttuuripersoonat.
Lainasin Emännöitsijän pikalainana, ja harpoin viimeiset 80 sivua, koska jouduin palauttamaan kirjan ennen eräpäivää. Olin monesti katsonut teosta kirjastossa, mutta empinyt aihetta eli Idan rakastumista. Onneksi aihe ei ole koko ajan läsnä ja järki pysyy Idan päässä.
Lisätietoja:
https://fi-fi.facebook.com/SyrjastakatsojanTarinoita/
http://www.otava.fi/kirjailijat/enni-mustonen/
http://www.kirjasampo.fi/fi/node/2154#.V01RE74gTcs
Mustosen (s. 1952) Syrjästäkatsojan tarinoita jatkuu kolmannessa kirjassa Emännöitsijä. Neljäs osa, Ruokarouva, on juuri ilmestynyt. Emännöitsijässä Ida siirtyy Sibeliusten lastenpiian toimesta emännöimään taidemaalari Albert Edefeltin ateljeeta Elisabetinkadulle Helsinkiin. Edefelt, Haikkoon huvila, Ateneum ja kuvataiteet ovat minulle tutumpia kuin Sibeliuksen musiikkielämä. Toki "Janne" Sibelius esiintyy myös Emännöitsijässä, kuten muut 1900-luvun alkuvuosien kulttuuripersoonat.
Lainasin Emännöitsijän pikalainana, ja harpoin viimeiset 80 sivua, koska jouduin palauttamaan kirjan ennen eräpäivää. Olin monesti katsonut teosta kirjastossa, mutta empinyt aihetta eli Idan rakastumista. Onneksi aihe ei ole koko ajan läsnä ja järki pysyy Idan päässä.
Lisätietoja:
https://fi-fi.facebook.com/SyrjastakatsojanTarinoita/
http://www.otava.fi/kirjailijat/enni-mustonen/
http://www.kirjasampo.fi/fi/node/2154#.V01RE74gTcs
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
Paritanssia
Lucy Dillon: Paritanssia (2010)
Ostin kirjan 1,5 eurolla, koska aihe eli tanssi kiinnosti. Vaaleanpunainen kansi ja alku tökkivät pahasti, mutta päätin sinnitellä loppuun asti. Kirjassa tavataan useita pariskuntia, joita tanssikurssi yhdistää. Tanssimaan päästään kuitenkin mielestäni liian hitaasti. Alkuosaa olisi voinut tiivistää. Olin uupua jankkaaviin lapsiperhe- ja parisuhdekuvioihin, joihin minulla ei ollut samaistumiskohteita. Tanssilattialla saatoin samaistua Kateen, joka oli yhtä jäykkä ja estoinen kuin minäkin. Enpä tiedä, auttaisko kirjan konstit oman tanssitaitoni parantamiseen?
Paritanssia on englantilaisen Lucy Dillonin (s. 1974) esikoisteos. Hän on jatkanut kirjailijan uraansa kirjoittamalla koira-aiheisia, romanttisia teoksia Eksyneiden sydänten koti, Uuden onnen jäljillä ja Ikuisen onnen salaisuus. Dillon on tanssinut lapsesta lähtien ja koirat ovat hänelle tärkeitä; mitä ilmeisemmin hän kirjoittaa siitä mistä tietää.
Lisätietoja:
http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512081387/paritanssia/
http://umami.fi/kulttuuri/kirjallisuus-kulttuuri/mervi/lucy-dillon-vie-tanssin-huumaan/
Ostin kirjan 1,5 eurolla, koska aihe eli tanssi kiinnosti. Vaaleanpunainen kansi ja alku tökkivät pahasti, mutta päätin sinnitellä loppuun asti. Kirjassa tavataan useita pariskuntia, joita tanssikurssi yhdistää. Tanssimaan päästään kuitenkin mielestäni liian hitaasti. Alkuosaa olisi voinut tiivistää. Olin uupua jankkaaviin lapsiperhe- ja parisuhdekuvioihin, joihin minulla ei ollut samaistumiskohteita. Tanssilattialla saatoin samaistua Kateen, joka oli yhtä jäykkä ja estoinen kuin minäkin. Enpä tiedä, auttaisko kirjan konstit oman tanssitaitoni parantamiseen?
Paritanssia on englantilaisen Lucy Dillonin (s. 1974) esikoisteos. Hän on jatkanut kirjailijan uraansa kirjoittamalla koira-aiheisia, romanttisia teoksia Eksyneiden sydänten koti, Uuden onnen jäljillä ja Ikuisen onnen salaisuus. Dillon on tanssinut lapsesta lähtien ja koirat ovat hänelle tärkeitä; mitä ilmeisemmin hän kirjoittaa siitä mistä tietää.
Lisätietoja:
http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512081387/paritanssia/
http://umami.fi/kulttuuri/kirjallisuus-kulttuuri/mervi/lucy-dillon-vie-tanssin-huumaan/
sunnuntai 1. toukokuuta 2016
Liikkujan ravitsemus
Patrik Borg, Mikael Fagerholm, Hannele Hiilloskorpi: Liikkujan ravitsemus - teroiasta käytäntöön (2004, 2. p. 2007)
Liikkujan ravitsemus -kirja kuuluu opiskelulukemiseeni. Kirjoittajat ovat tuttuja nimiä ravitsemusalalta ja siten varsin uskottavia. Teoksessa pyritään esittämään faktat tutkimustuloksiin nojautuen, joten varmaa näyttöä uusimpien ravitsemuksellisten virtausten hyödyistä ei ole. Lukiessa tulee mieleen tarkistaa, josko 2. painos olisi uudistushenkisempi. Vuoden 2004 versio nojautuu kansallisiin ravitsemussuosituksiin, eikä kehoita urheilijaa tai kuntoilijaa syömään tosin lukuunottamatta nopeita hiilihydraatteja tankkausmielessä ennen pitkää urheilusuoritusta.
Teos oli mielenkiintoinen lukea, sillä lähipiirissäni on ollut kilpaurheilija. Itsekin olen juossut parit puolimaratonit, joten kestävyysurheilutyyppinen liikunta ja siihen sopiva ravitsemus kiinnostivat. Hyviä vinkkejä sain mm. maratonille, jos ja kun joskus tähtään niin pitkälle matkalle. Ehkäpä minulle sopisi paremmin rauhallinen kävely; se ainakin polttaa rasvaa tehokkaimmin.
Lisätietoja:
http://www.patrikborg.fi/
http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2011/110822_fogelholm.html
http://yle.fi/uutiset/professori_arvioi_personal_trainerin_ruokalistan_outoa_ettei_naita_kyseenalaisteta_enempaa/7884864
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/liikunta/hyoty_irti_kavelysta
Liikkujan ravitsemus -kirja kuuluu opiskelulukemiseeni. Kirjoittajat ovat tuttuja nimiä ravitsemusalalta ja siten varsin uskottavia. Teoksessa pyritään esittämään faktat tutkimustuloksiin nojautuen, joten varmaa näyttöä uusimpien ravitsemuksellisten virtausten hyödyistä ei ole. Lukiessa tulee mieleen tarkistaa, josko 2. painos olisi uudistushenkisempi. Vuoden 2004 versio nojautuu kansallisiin ravitsemussuosituksiin, eikä kehoita urheilijaa tai kuntoilijaa syömään tosin lukuunottamatta nopeita hiilihydraatteja tankkausmielessä ennen pitkää urheilusuoritusta.
Teos oli mielenkiintoinen lukea, sillä lähipiirissäni on ollut kilpaurheilija. Itsekin olen juossut parit puolimaratonit, joten kestävyysurheilutyyppinen liikunta ja siihen sopiva ravitsemus kiinnostivat. Hyviä vinkkejä sain mm. maratonille, jos ja kun joskus tähtään niin pitkälle matkalle. Ehkäpä minulle sopisi paremmin rauhallinen kävely; se ainakin polttaa rasvaa tehokkaimmin.
Lisätietoja:
http://www.patrikborg.fi/
http://www.helsinki.fi/mmtdk/esittely/uutiset/2011/110822_fogelholm.html
http://yle.fi/uutiset/professori_arvioi_personal_trainerin_ruokalistan_outoa_ettei_naita_kyseenalaisteta_enempaa/7884864
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/liikunta/hyoty_irti_kavelysta
Anatomia ja fysiologia
Heidi Vierimaa & Mirja Laurila: Keho - anatomia ja fysiologia (2015)
Eliisa Karhumäki ym.: Päästä varpaisiin - ihmisen anatomia ja fysiologia (2006, 7 .uud. p. 2014)
Opintojen vuoksi olen lukenut kaksi ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa käsittelevää oppikirjaa. Keho on mielestäni mukavemman tuntuinen kädessä eli sopivan kokoinen ja pehmeäkantinen. Päästä varpaisiin on kapeampi ja kovempi, vaikka sivumäärällisesti se on vähäisempi.
Keho-teoksessa teksti ja kuvat etenevät rauhallisesti yhdellä palstalla. Ulkoasu on ilmavampi ja kuvat tuntuvat suuremmilta. Päästä varpaisiin -teoksessa teksti ja kuvat on sivulla kahtena palstana, mikä luo levottoman ja ahdetumman vaikutelman. Teksti on nuorekkaampaa ja sisältää mielenkiintoisia yksityiskohtia ja Tiesitkö?-laatikoita.
Kehossa on alkutiivistelmä luvun alussa, mutta Päästä varpaisiin -kirjassa myös luvun lopussa. Päästä varpaisiin sisältää myös kätevän sanaston ja hakemiston. Kehossa on puolestaan luusto- ja verisuonistokuvaliitteet. Tehtävät ovat varsin samanlaisia molemmissa oppikirjoissa; Päästä varpaisiin -teoksessa ehkä hivenen helpompia, koska vastaus löytyy tekstistä.
Pidän itse enemmän perinteisestä Keho-kirjasta, mutta nykyopiskelijat arvostavat varmaan enemmän Päästä varpasiin -teosta. Sisällöllisesti kirjat ovat hyvin samanlaisia ja molemmissa esiintyy nuoria opiskelijoita "ongelmineen". Jos SanomaPro:n ja Editan julkaisemat teokset voisi yhdistää yhdeksi oppikirjaksi, tulos olisi hieno?
Eliisa Karhumäki ym.: Päästä varpaisiin - ihmisen anatomia ja fysiologia (2006, 7 .uud. p. 2014)
Opintojen vuoksi olen lukenut kaksi ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa käsittelevää oppikirjaa. Keho on mielestäni mukavemman tuntuinen kädessä eli sopivan kokoinen ja pehmeäkantinen. Päästä varpaisiin on kapeampi ja kovempi, vaikka sivumäärällisesti se on vähäisempi.
Keho-teoksessa teksti ja kuvat etenevät rauhallisesti yhdellä palstalla. Ulkoasu on ilmavampi ja kuvat tuntuvat suuremmilta. Päästä varpaisiin -teoksessa teksti ja kuvat on sivulla kahtena palstana, mikä luo levottoman ja ahdetumman vaikutelman. Teksti on nuorekkaampaa ja sisältää mielenkiintoisia yksityiskohtia ja Tiesitkö?-laatikoita.
Kehossa on alkutiivistelmä luvun alussa, mutta Päästä varpaisiin -kirjassa myös luvun lopussa. Päästä varpaisiin sisältää myös kätevän sanaston ja hakemiston. Kehossa on puolestaan luusto- ja verisuonistokuvaliitteet. Tehtävät ovat varsin samanlaisia molemmissa oppikirjoissa; Päästä varpaisiin -teoksessa ehkä hivenen helpompia, koska vastaus löytyy tekstistä.
Pidän itse enemmän perinteisestä Keho-kirjasta, mutta nykyopiskelijat arvostavat varmaan enemmän Päästä varpasiin -teosta. Sisällöllisesti kirjat ovat hyvin samanlaisia ja molemmissa esiintyy nuoria opiskelijoita "ongelmineen". Jos SanomaPro:n ja Editan julkaisemat teokset voisi yhdistää yhdeksi oppikirjaksi, tulos olisi hieno?
Helle
Outi Pakkanen: Helle (2015)
Hieman hämmästyneenä totesin, että en ole lukenut yhtään Outi Pakkasen (s. 1946) dekkaria tämän blogin aikana. Kirjastosta sain mukaani 15. Anna Laine -dekkarin, joka oli ihan mukavaa luettavaa. Tarinan kylmä juhannus ja hellekesä toi muistoja mieleen. Jännittämään ei päässyt, koska rikos tapahtui vasta viimeisillä sivuilla ja oli sivujuoni pääjuonen ohessa.
Olen aiemmin, "nuorena", lukenut Pakkasen tuotantoa, mutta mitä enemmän olen saanut tietää kirjailijasta ja lukenut hänen tuotantoaan, sitä enemmän kiinnostus on hiipunut. Viimeksi olen Pakkaselta lukenut ennen Hellettä Toinen kerros -romaanin (2012). Jostain syystä Pakkasen dekkarit eivät olen ns. hyvän tuulen luettavaa, vaan niistä jää minulle ikävä jälkimaku. Henkilökemiaa?
Tänään on ollut aivan ihanan raikas ja lämmin toukokuun ensimmäinen päivä, joten kesää odotellessa :)
Lisätietoja:
http://www.otava.fi/kirjailijat/outi_pakkanen/
http://www.tornio.fi/PakkanenOuti
https://www.youtube.com/watch?v=sssRtqJlAeo
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/helle/
Hieman hämmästyneenä totesin, että en ole lukenut yhtään Outi Pakkasen (s. 1946) dekkaria tämän blogin aikana. Kirjastosta sain mukaani 15. Anna Laine -dekkarin, joka oli ihan mukavaa luettavaa. Tarinan kylmä juhannus ja hellekesä toi muistoja mieleen. Jännittämään ei päässyt, koska rikos tapahtui vasta viimeisillä sivuilla ja oli sivujuoni pääjuonen ohessa.
Olen aiemmin, "nuorena", lukenut Pakkasen tuotantoa, mutta mitä enemmän olen saanut tietää kirjailijasta ja lukenut hänen tuotantoaan, sitä enemmän kiinnostus on hiipunut. Viimeksi olen Pakkaselta lukenut ennen Hellettä Toinen kerros -romaanin (2012). Jostain syystä Pakkasen dekkarit eivät olen ns. hyvän tuulen luettavaa, vaan niistä jää minulle ikävä jälkimaku. Henkilökemiaa?
Tänään on ollut aivan ihanan raikas ja lämmin toukokuun ensimmäinen päivä, joten kesää odotellessa :)
Lisätietoja:
http://www.otava.fi/kirjailijat/outi_pakkanen/
http://www.tornio.fi/PakkanenOuti
https://www.youtube.com/watch?v=sssRtqJlAeo
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/helle/
keskiviikko 6. huhtikuuta 2016
Kulki kuolema puistotietä
Pirkko Arhippa: Kulki kuolema puistotietä (2015)
Pirkko Arhippa (s. 1935) on 37. dekkarissaan varsin ajankohtaisten teemojen äärellä. Kirjailijan ikä näkyy lähinnä komisario Varpu Ahavassa ja siinä, että henkilöhahmot ovat useimmiten päälle viisikymppisiä. Työpari Tiia Vuoristo on ns. nuori.
Kulki kuolema puistotietä sijoittuu Las Palmasiin ja Naantaliin. Teos ei ole jännittävä, mutta vanhasta tottumuksesta sen lukee mielellään. Rikostutkinta on teoksessa sivujuoni ja päällimmäisenä ovat Varpun ja Tiian henkilökohtaiset ihmissuhteet ja elämäntilanteet.
Lisätietoja:
DekkariNetti
Lounakirjailijat
Pirkko Arhippa (s. 1935) on 37. dekkarissaan varsin ajankohtaisten teemojen äärellä. Kirjailijan ikä näkyy lähinnä komisario Varpu Ahavassa ja siinä, että henkilöhahmot ovat useimmiten päälle viisikymppisiä. Työpari Tiia Vuoristo on ns. nuori.
Kulki kuolema puistotietä sijoittuu Las Palmasiin ja Naantaliin. Teos ei ole jännittävä, mutta vanhasta tottumuksesta sen lukee mielellään. Rikostutkinta on teoksessa sivujuoni ja päällimmäisenä ovat Varpun ja Tiian henkilökohtaiset ihmissuhteet ja elämäntilanteet.
Lisätietoja:
DekkariNetti
Lounakirjailijat
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Julma
Christian Rönnbacka: Julma (2013)
Toinen Antti Hautalehto -dekkari jatkaa tarinaa siitä, mihin Operaatio Troijalainen (2012) päättyi. Julma alkaa siten synkissä tunnelmissa ja ensimmäisen kirjan huulenheittoon päästään vasta teoksen loppupuolella. Aiheena pedofilia on koskettavampi kuin kansainvälinen huumekauppa.
"... Rönnbacka on kirjoittanut uskottavan, suoraviivaisen ja vetävän dekkarin, jossa yhdistyvät Jarkko Sipilän asiantuntemus ja Ilkka Remeksen vauhti." Takakansitekstiin voi helposti yhtyä. Solar Films suunnittelee elokuvaa dekkarisarjasta Vares-sarjan innoittamana.
Lisätietoja:
http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/christian-ronnbacka/5468
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1364277889083
http://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015092420410197_vi.shtml
Toinen Antti Hautalehto -dekkari jatkaa tarinaa siitä, mihin Operaatio Troijalainen (2012) päättyi. Julma alkaa siten synkissä tunnelmissa ja ensimmäisen kirjan huulenheittoon päästään vasta teoksen loppupuolella. Aiheena pedofilia on koskettavampi kuin kansainvälinen huumekauppa.
"... Rönnbacka on kirjoittanut uskottavan, suoraviivaisen ja vetävän dekkarin, jossa yhdistyvät Jarkko Sipilän asiantuntemus ja Ilkka Remeksen vauhti." Takakansitekstiin voi helposti yhtyä. Solar Films suunnittelee elokuvaa dekkarisarjasta Vares-sarjan innoittamana.
Lisätietoja:
http://www.bazarforlag.fi/kirjailija/christian-ronnbacka/5468
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1364277889083
http://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.iltalehti.fi/viihde/2015092420410197_vi.shtml
tiistai 8. maaliskuuta 2016
Nostalgia
Pauliina Susi: Nostalgia (2010)
Pauliina Susi on syntynyt vuonna 1968 Helsingissä ja julkaissut viisi romaania. Hän on nyt pinnalla Takaikkuna-romaaninsa johdosta. Tutustuin kirjailijaan hänen neljännen romaaninsa Nostalgia avulla, koska teoksen aihe tuntui kiinnostavimmalta.
Romaanit:
Ruuhkavuosi 2005
Lukot 2008
Pyramidi 2009
Nostalgia 2010
Takaikkuna 2015
Nostalgia oli varsin masentavaa luettavaa nelikymppisen toimittajan elämästä. Ihmettelin, oliko työelämässä ja yhteiskunnassa noin synkkää jo vuonna 2009-2010. Irtisanomiset, työttömyys, journalisimin viihteellistyminen ja monet muut ajan ilmiöt näkyvät teoksessa. Kuten aikaisemmissa teoksissaan hän ilmeisesti käyttää omasta elämästään nousevia teemoja ilman että kyseessä on suoraan omaelämäkerrallinen teos.
Pauliina Susi ja Pauliina Vanhatalo menevät minulla niminä sekaisin. En ole lukenut Vanhatalolta mitään, mutta jotenkin luulen heidän olevan samantyylisiä. Kuka tietää?
Lisätietoja:
http://www.pauliinasusi.fi/
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/PAULIINA-SUSI-Nostalgia/638626
http://vinhavenla.blogspot.fi/2016/02/pauliina-susin-haastattelu.html
Pauliina Susi on syntynyt vuonna 1968 Helsingissä ja julkaissut viisi romaania. Hän on nyt pinnalla Takaikkuna-romaaninsa johdosta. Tutustuin kirjailijaan hänen neljännen romaaninsa Nostalgia avulla, koska teoksen aihe tuntui kiinnostavimmalta.
Romaanit:
Ruuhkavuosi 2005
Lukot 2008
Pyramidi 2009
Nostalgia 2010
Takaikkuna 2015
Nostalgia oli varsin masentavaa luettavaa nelikymppisen toimittajan elämästä. Ihmettelin, oliko työelämässä ja yhteiskunnassa noin synkkää jo vuonna 2009-2010. Irtisanomiset, työttömyys, journalisimin viihteellistyminen ja monet muut ajan ilmiöt näkyvät teoksessa. Kuten aikaisemmissa teoksissaan hän ilmeisesti käyttää omasta elämästään nousevia teemoja ilman että kyseessä on suoraan omaelämäkerrallinen teos.
Pauliina Susi ja Pauliina Vanhatalo menevät minulla niminä sekaisin. En ole lukenut Vanhatalolta mitään, mutta jotenkin luulen heidän olevan samantyylisiä. Kuka tietää?
Lisätietoja:
http://www.pauliinasusi.fi/
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/PAULIINA-SUSI-Nostalgia/638626
http://vinhavenla.blogspot.fi/2016/02/pauliina-susin-haastattelu.html
torstai 3. maaliskuuta 2016
Operaatio Troijalainen
Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen (2012)
Christian Rönnbackan (s. 1969 Evijärvellä) esikoisteos on hyvin miehistä luettavaa. Dekkarissa seikkailee Krp:n ja Porvoon poliisilaitoksen poliisit sekä joukko isoja ja pieniä rikollisia. Päähenkilönä on nelikymppinen Antti Hautalehto, joka harrastaa paljasjalkajuoksua kuten Rönnbacka itse. Ehkäpä poliisina ja vakuutusetsivänä toiminut Rönnbacka on pistänyt paljon itseään luomaansa päähenkilöön?
Teos on toimintapainotteinen, miehisiä vitsejä ja huumoria sisältävä. Teoksessa esiintyvät naishahmot ovat lähinnä statistin asemassa. Poliisit mainitaan ensiesittelyn jälkeen sukunimellä ja rikollisista käytetään etunimeä. Kuvaavaa on, että Antti Hautalehto on kirjassa poliisienkin suussa pelkkä Antti. Rönnbacka kirjoittaa hyvin asiantuntevasti ja uskottavasti poliisin toiminnasta. Hänellä on myös paikkatietämys Helsingin ja Porvoon osalta hyvin hallussa.
Rönnbackan dekkarisarja on hyvin suosittu, joten sain odottaa pitkään ennen kuin sarjan ensimmäinen osa oli lainattavissa kirjastosta. Ensimmäinen osa oli viihdyttävä, jos realistisesta toimintadekkarista voi näin sanoa. Mukavaa vaihtelua lukemiseen, vaikka tarkkaan ajateltuna varsin ahdistava kuvaus nykymaailmasta poliisin silmin nähtynä. Lukiessa tuli väkisin mieleen Reijo Mäen Jussi Vares -dekkarit; Antti on ehkä himpun kunnollisempi kuin Jussi, eivätkä kaikki hauskat sutkautukset tule sankarin suustaan.
Antti Hautalehto -sarjassa ilmestynyt:
Operaatio Troijalainen (2012)
Julma (2013)
Rakennus 31 (2014)
Kylmä syli (2015)
Lisätietoja:
http://www.bazarforlag.fi/asema/operaatio-troijalainen/6329
https://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.sskk.fi/jasenpaneeli/operaatio_troijalainen
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/96876-christian-ronnbacka-kaarii-rikosfaktat-fiktioon
Christian Rönnbackan (s. 1969 Evijärvellä) esikoisteos on hyvin miehistä luettavaa. Dekkarissa seikkailee Krp:n ja Porvoon poliisilaitoksen poliisit sekä joukko isoja ja pieniä rikollisia. Päähenkilönä on nelikymppinen Antti Hautalehto, joka harrastaa paljasjalkajuoksua kuten Rönnbacka itse. Ehkäpä poliisina ja vakuutusetsivänä toiminut Rönnbacka on pistänyt paljon itseään luomaansa päähenkilöön?
Teos on toimintapainotteinen, miehisiä vitsejä ja huumoria sisältävä. Teoksessa esiintyvät naishahmot ovat lähinnä statistin asemassa. Poliisit mainitaan ensiesittelyn jälkeen sukunimellä ja rikollisista käytetään etunimeä. Kuvaavaa on, että Antti Hautalehto on kirjassa poliisienkin suussa pelkkä Antti. Rönnbacka kirjoittaa hyvin asiantuntevasti ja uskottavasti poliisin toiminnasta. Hänellä on myös paikkatietämys Helsingin ja Porvoon osalta hyvin hallussa.
Rönnbackan dekkarisarja on hyvin suosittu, joten sain odottaa pitkään ennen kuin sarjan ensimmäinen osa oli lainattavissa kirjastosta. Ensimmäinen osa oli viihdyttävä, jos realistisesta toimintadekkarista voi näin sanoa. Mukavaa vaihtelua lukemiseen, vaikka tarkkaan ajateltuna varsin ahdistava kuvaus nykymaailmasta poliisin silmin nähtynä. Lukiessa tuli väkisin mieleen Reijo Mäen Jussi Vares -dekkarit; Antti on ehkä himpun kunnollisempi kuin Jussi, eivätkä kaikki hauskat sutkautukset tule sankarin suustaan.
Antti Hautalehto -sarjassa ilmestynyt:
Operaatio Troijalainen (2012)
Julma (2013)
Rakennus 31 (2014)
Kylmä syli (2015)
Lisätietoja:
http://www.bazarforlag.fi/asema/operaatio-troijalainen/6329
https://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.sskk.fi/jasenpaneeli/operaatio_troijalainen
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/96876-christian-ronnbacka-kaarii-rikosfaktat-fiktioon
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
Paperiprinssi
Kaari Utrio: Paperiprinssi (2015)
Kaari Utrion 1830-luvun paperinvalmistusruukille ja Helsinkiin sijoittuva historiallinen rakkausromaani tarttui käteen kirjaston pikalainahyllystä. Olen lukenut nuoresta asti Utrion teoksia ja pitänyt niistä. Oma historiallinen lempiajanjaksoni on 1800-luvun loppupuoli, mutta ei 1830-luvussakaan ole moittimista. Helsingin yliopistoa ollaan perustamassa ja tekstissä esiintyvät Lönnrot, Runeberg ja muutama muu ajan merkkihenkilö. Lukiessa tuntuu, että ollaan uuden ajan kynnyksellä.
Paperiprinssissä käsitellään paljon entisajan paperinvalmistusta ja Siperian tutkimusmatkoja, mikä hidasta juonenkulkua luoden odotuksia tapahtumien kehitykselle. Utrio on hyvin perehtynyt historiaan ja kuvaa luotettavasti tapakulttuuria ja elämänmenoa Helsingin seurapiireissä. Aiemminkin Utrion naissankarittaressa on ollut jotain normista poikkeavaa (äly, rumuus, omapäisyys). Nyt tavataan poikkeuksellisen pitkä nainen. Yllättävää on, että myös sankarissa on näkyvää fyysistä vajavuutta: hän on raajarikko.
Paperiprinssi oli luotettavaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa.
Lisätietoja:
Kaari Utrion 1830-luvun paperinvalmistusruukille ja Helsinkiin sijoittuva historiallinen rakkausromaani tarttui käteen kirjaston pikalainahyllystä. Olen lukenut nuoresta asti Utrion teoksia ja pitänyt niistä. Oma historiallinen lempiajanjaksoni on 1800-luvun loppupuoli, mutta ei 1830-luvussakaan ole moittimista. Helsingin yliopistoa ollaan perustamassa ja tekstissä esiintyvät Lönnrot, Runeberg ja muutama muu ajan merkkihenkilö. Lukiessa tuntuu, että ollaan uuden ajan kynnyksellä.
Paperiprinssissä käsitellään paljon entisajan paperinvalmistusta ja Siperian tutkimusmatkoja, mikä hidasta juonenkulkua luoden odotuksia tapahtumien kehitykselle. Utrio on hyvin perehtynyt historiaan ja kuvaa luotettavasti tapakulttuuria ja elämänmenoa Helsingin seurapiireissä. Aiemminkin Utrion naissankarittaressa on ollut jotain normista poikkeavaa (äly, rumuus, omapäisyys). Nyt tavataan poikkeuksellisen pitkä nainen. Yllättävää on, että myös sankarissa on näkyvää fyysistä vajavuutta: hän on raajarikko.
Paperiprinssi oli luotettavaa, viihdyttävää ja ajatuksia herättävää luettavaa.
Lisätietoja:
perjantai 19. helmikuuta 2016
He eivät tiedä mitä tekevät
Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät (2014)
Vuoden 2014 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja on ollut lainattavissa kirjastosta tai ostettavissa kohtuulliseen hintaan jo vuoden vaihteesta lähtien. Teos kiinnosti minua, mutta lukukokemus oli varsin uuvuttava. Ns. tavallinen lukija saa teoksesta ehkä vähemmän irti kuin aito kirjallisuuden harrastaja tai asiantuntija. Valtosen yksityiskohtia täynnä olevasta, rönsyilevästä ja viipyilevästä tyylistä joko pitää tai sitten ei. He eivät tiedä mitä tekevät on Valtosen (s. 1974) kolmas romaani. Hän on kirjoittanut myös novellikokoelman.
Minusta Valtosen romaanissa näkyy kirjailijan ammatti (psykologi) sekä se, että hän on mies. Teoksessa on runsaasti teemoja, henkilöitä, maantieteellisiä paikkoja ja varsin pitkä aikahaarukka. Teos alkaa siitä, kun amerikkalainen tutkijamies muuttaa rakkauden perässä Suomeen, saa lapsen ja kituu työpaikallaan Helsingin yliopistolla. Perhe- ja tutkijaelämän kuvaus ei minua hirveästi kiinnostanut ja huokailin, miksi luen tätä, kun tämä ei anna minulle mitään. Henkilöhahmot puhuivat vähän, mutta ajattelivat sitäkin enemmän. Olin monesti aivan ulkona ristiriidasta ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. Mikseivät ihmiset keskustelleet asioista!!!
Tutkijamies muuttaa ankean työtilanteen ja parisuhdeongelmien takia takaisin Yhdysvaltoihin ja perustaa uuden perheen ja luo uraa huippututkijana. Tästä päästäänkin nykyhetkeen, jossa aikuiseksi kasvanut Samuel-poika etsii itseään ja isäänsä. Keitoksessa ovat mukana tiede, eläinsuojelijat, ekoterroristit, lääke- ja markkinointibisnes, viihdeteollisuus, nuorisokulttuuri ja syrjäytyminen jne. Varsin katastrofaalinen seos, joka ei lupaa hyvää. Harpoin viimeiset 200 sivua ja pääsin loppuratkaisuun, joka oli valtosmainen tyyliltään.
Teos on maahanmuuttaja-, tiede- ja markkinointinäkökulmista hyvin ajankohtainen. Se kuvaa tilannetta, muttei anna ratkaisuja.
Lisätietoja:
http://areena.yle.fi/1-2408241
http://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/olisiko-heidan-pitanyt-tietaa-mita-tekevat/
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1415771183613
http://www.kirja.fi/kirja/jussi-valtonen/he-eivat-tieda-mita-tekevat/9789513174293/
Vuoden 2014 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon voittaja on ollut lainattavissa kirjastosta tai ostettavissa kohtuulliseen hintaan jo vuoden vaihteesta lähtien. Teos kiinnosti minua, mutta lukukokemus oli varsin uuvuttava. Ns. tavallinen lukija saa teoksesta ehkä vähemmän irti kuin aito kirjallisuuden harrastaja tai asiantuntija. Valtosen yksityiskohtia täynnä olevasta, rönsyilevästä ja viipyilevästä tyylistä joko pitää tai sitten ei. He eivät tiedä mitä tekevät on Valtosen (s. 1974) kolmas romaani. Hän on kirjoittanut myös novellikokoelman.
Minusta Valtosen romaanissa näkyy kirjailijan ammatti (psykologi) sekä se, että hän on mies. Teoksessa on runsaasti teemoja, henkilöitä, maantieteellisiä paikkoja ja varsin pitkä aikahaarukka. Teos alkaa siitä, kun amerikkalainen tutkijamies muuttaa rakkauden perässä Suomeen, saa lapsen ja kituu työpaikallaan Helsingin yliopistolla. Perhe- ja tutkijaelämän kuvaus ei minua hirveästi kiinnostanut ja huokailin, miksi luen tätä, kun tämä ei anna minulle mitään. Henkilöhahmot puhuivat vähän, mutta ajattelivat sitäkin enemmän. Olin monesti aivan ulkona ristiriidasta ulkoisen ja sisäisen maailman välillä. Mikseivät ihmiset keskustelleet asioista!!!
Tutkijamies muuttaa ankean työtilanteen ja parisuhdeongelmien takia takaisin Yhdysvaltoihin ja perustaa uuden perheen ja luo uraa huippututkijana. Tästä päästäänkin nykyhetkeen, jossa aikuiseksi kasvanut Samuel-poika etsii itseään ja isäänsä. Keitoksessa ovat mukana tiede, eläinsuojelijat, ekoterroristit, lääke- ja markkinointibisnes, viihdeteollisuus, nuorisokulttuuri ja syrjäytyminen jne. Varsin katastrofaalinen seos, joka ei lupaa hyvää. Harpoin viimeiset 200 sivua ja pääsin loppuratkaisuun, joka oli valtosmainen tyyliltään.
Teos on maahanmuuttaja-, tiede- ja markkinointinäkökulmista hyvin ajankohtainen. Se kuvaa tilannetta, muttei anna ratkaisuja.
Lisätietoja:
http://areena.yle.fi/1-2408241
http://www.tiedetoimittajat.fi/tiedetoimittaja/olisiko-heidan-pitanyt-tietaa-mita-tekevat/
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1415771183613
http://www.kirja.fi/kirja/jussi-valtonen/he-eivat-tieda-mita-tekevat/9789513174293/
tiistai 26. tammikuuta 2016
Ehtoolehdon pakolaiset
Minna Lindgren: Ehtoolehdon pakolaiset (2014)
Ehtoolehto-palvelutalon tarina jatkuu trilogian toisessa osassa. Vanhukset joutuvat tai pääsevät Munkkiniemestä Hakaniemeen, joka on minulle tutumpi paikka Helsingissä. Teoksessa tunnelmat eivät ole niin painajaismaisia kuin ensimmäisessä osassa. Vanhukset ovat pystyvämpiä ja ihanasti-sana toistuu usein. En kuitenkaan pidä teosta humoristisena, hyvän tuulen kirjana.
Koska teos on tuore, Helsingin tapahtumat ja uutiset muistuvat lukiessa mieleen. Kiinnostava teos siis ainakin helsinkiläisille. Teos on ollut mm. Kuopiossa lukupiirikirjana, joten kiinnostanee laajemminkin lukijoita. Muistaaksen sarja on käännetty italiaksi ja saksaksi, ehkä myös espanjaksi?
Lisätietoja:
http://www.teos.fi/
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1403756209215
http://www.dekkaripaivat.fi/node/663
Ehtoolehto-palvelutalon tarina jatkuu trilogian toisessa osassa. Vanhukset joutuvat tai pääsevät Munkkiniemestä Hakaniemeen, joka on minulle tutumpi paikka Helsingissä. Teoksessa tunnelmat eivät ole niin painajaismaisia kuin ensimmäisessä osassa. Vanhukset ovat pystyvämpiä ja ihanasti-sana toistuu usein. En kuitenkaan pidä teosta humoristisena, hyvän tuulen kirjana.
Koska teos on tuore, Helsingin tapahtumat ja uutiset muistuvat lukiessa mieleen. Kiinnostava teos siis ainakin helsinkiläisille. Teos on ollut mm. Kuopiossa lukupiirikirjana, joten kiinnostanee laajemminkin lukijoita. Muistaaksen sarja on käännetty italiaksi ja saksaksi, ehkä myös espanjaksi?
Lisätietoja:
http://www.teos.fi/
http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1403756209215
http://www.dekkaripaivat.fi/node/663
maanantai 18. tammikuuta 2016
Terveystietoa oppimaan ja opettamaan
Eila Jeronen, Raili Välimaa, Heli Tyrväinen ja Hanna Maijala (toim.) Terveystietoa oppimaan ja opettamaan (2009)
Terveystietoa oppimaan ja opettamaan -teos on Jyväskylän yliopiston julkaisema perusteos terveystiedon didaktiikasta. Teos lähtee opetussuunnitelmasta, opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta päätyen arviointiin ja oman työn kehittämiseen.
Terveystiedon opetuksesssa vuorovaikutus, toiminnalliset opetusmenetelmät sekä yhteistyö muiden oppiaineiden opettajien ja esim. terveydenhoitajan kanssa ovat olennaisessa asemassa. Vuodesta 2007 asti ylioppilaskirjoituksissa on voinut kirjoittaa terveystiedon ainereaalin, joten oppiaineen arvostus on noussut sitten oman nuoruuden.
Lisätietoja:
https://www.jyu.fi/sport/laitokset/tutkimusyksikot/tetk/julkaisusarja/terveystietoa
Terveystietoa oppimaan ja opettamaan -teos on Jyväskylän yliopiston julkaisema perusteos terveystiedon didaktiikasta. Teos lähtee opetussuunnitelmasta, opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta päätyen arviointiin ja oman työn kehittämiseen.
Terveystiedon opetuksesssa vuorovaikutus, toiminnalliset opetusmenetelmät sekä yhteistyö muiden oppiaineiden opettajien ja esim. terveydenhoitajan kanssa ovat olennaisessa asemassa. Vuodesta 2007 asti ylioppilaskirjoituksissa on voinut kirjoittaa terveystiedon ainereaalin, joten oppiaineen arvostus on noussut sitten oman nuoruuden.
Lisätietoja:
https://www.jyu.fi/sport/laitokset/tutkimusyksikot/tetk/julkaisusarja/terveystietoa
perjantai 15. tammikuuta 2016
Ihmisen veri
Sari Pöyliö: Ihmisen veri (2015)
Olen lukenut kemijärveläisen toimittajan Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteoksen Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014), joten oli luonnollista, että luin myös Ihmisen veri -teoksen, vaikka kansikuva ja teoksen nimi olivat luotaantyöntäviä.
Ihmisen veri kertoo aneemisesta/steriilistä lääkäri-ohjaajasta Kulo Taipaleesta ja atleettisesta Ansasta. Henkilöhahmot ovat Pöyliön novelleista tutuntyylisiä karikatyyrejä ja tapahtumat etenevät nykyajassa ja takaumina. Juoni lähtee teoksen loppupuolella yllättävään suuntaan ja loppuu minusta äkkinäisesti. Teoksessa oli viitteitä moniin juonenkäänteisiin ja paljon tasoja, joihin olisi voinut syventyä. Luin teoksen juoniromaanina, enkä pysähtynyt pohtimaan ihmiselämää, uravalintoja, suomalaista elokuvateollisuutta, historiaa, Helsinkiä, Lappia, seksuaalisuutta, lääketiedettä, rakkautta, sotaa, äitiä tai isää, vanhuutta tai elämän tarkoitusta.
Pöyliön teksti on minulle vaikealukuista töksähtelevän tyylinsä vuoksi. Ihmisen veressä oli paljon vanhahtavia, omaperäisiä sanoja ja lääketieteellisiä termejä, joihin katse pysähtyi ja piti lukea toistamiseen, mitä oikeastaan on kirjoitettu. Sivumäärällisesti teos oli sopivan kevyt. Olin hieman pettynyt teoksen loppuun ja jäin miettimään, montako "ihmisen verta" teoksesta olisi pitänyt löytää. Kaksi vai kolme vai vielä useampia? Teoksen sanoma jäi minulta tajuamatta.
Lisätietoja:
http://yle.fi/uutiset/sari_poylio_ihmisen_veri/8539760
http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/748
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/sari-poylio-ihmisen-veri/2193255
Olen lukenut kemijärveläisen toimittajan Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteoksen Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014), joten oli luonnollista, että luin myös Ihmisen veri -teoksen, vaikka kansikuva ja teoksen nimi olivat luotaantyöntäviä.
Ihmisen veri kertoo aneemisesta/steriilistä lääkäri-ohjaajasta Kulo Taipaleesta ja atleettisesta Ansasta. Henkilöhahmot ovat Pöyliön novelleista tutuntyylisiä karikatyyrejä ja tapahtumat etenevät nykyajassa ja takaumina. Juoni lähtee teoksen loppupuolella yllättävään suuntaan ja loppuu minusta äkkinäisesti. Teoksessa oli viitteitä moniin juonenkäänteisiin ja paljon tasoja, joihin olisi voinut syventyä. Luin teoksen juoniromaanina, enkä pysähtynyt pohtimaan ihmiselämää, uravalintoja, suomalaista elokuvateollisuutta, historiaa, Helsinkiä, Lappia, seksuaalisuutta, lääketiedettä, rakkautta, sotaa, äitiä tai isää, vanhuutta tai elämän tarkoitusta.
Pöyliön teksti on minulle vaikealukuista töksähtelevän tyylinsä vuoksi. Ihmisen veressä oli paljon vanhahtavia, omaperäisiä sanoja ja lääketieteellisiä termejä, joihin katse pysähtyi ja piti lukea toistamiseen, mitä oikeastaan on kirjoitettu. Sivumäärällisesti teos oli sopivan kevyt. Olin hieman pettynyt teoksen loppuun ja jäin miettimään, montako "ihmisen verta" teoksesta olisi pitänyt löytää. Kaksi vai kolme vai vielä useampia? Teoksen sanoma jäi minulta tajuamatta.
Lisätietoja:
http://yle.fi/uutiset/sari_poylio_ihmisen_veri/8539760
http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/748
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/sari-poylio-ihmisen-veri/2193255
maanantai 11. tammikuuta 2016
Lintujen käytännöllisyydestä
Nelli Hietala: Lintujen käytännöllisyydestä (2011)
Nelli Hietalan (s. 1981 Lieksassa) 25 novellin teos oli esimerkkinä tuoreesta nuoria kiinnostavasta kirjallisuudesta. Pistin kirjailijan ja teoksen nimen ylös, ja kun satuin näkemään teoksen kirjastossa, lainasin sen. Teos on pienikokoinen (142 s.) ja nopealukuinen (fonttikoko ilahduttavan silmäystävällinen, riviväli väljä; kiitos kustantajalle). Novellit ovat muutaman sivun mittaisia elämänohje- ja maagisen realismin arkikuvauksia. Pidin erityisesti Huomaamattomaksi muuttumisen ongelmallisuus, Mielen paino ja Tervehtimisen vaarat -novelleista, joissa paneuduttiin suomalaiseen tapakulttuuriin. Teoksessa oli pari sanaleikkinovellia sekä kannanottoja kulutusyhteiskuntaa vastaan. Sellainen-novelli kuvasi sukupuolirooleja osuvasti.
Hietala asuu Tampereella ja on tehnyt kirjastovirkailijan ja tarjoilijan töitä. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja informaatiotutkimusta. Esikoisromaani 39 astetta luoteeseen (2009) ja toinen romaani Käsipohjaa (2014) ovat saaneet kiitosta. Hietalan novelliteosta lukiessa tuli mieleen älykköystäväni, joten nautin lukemisesta. Joidenkin novellien maaginen realismi voi joillekin lukijoille olla liikaa, mutta teoksessa on paljon myös tarkkanäköistä havainnointia arkisista asioista. Suosittelen!
Lisätietoja:
http://www.hamewiki.fi/wiki/Nelli_Hietala
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1558404#.VpN7Fa-JeK1
http://www.nemokustannus.fi/kirjailijat/hietala-nelli/
Nelli Hietalan (s. 1981 Lieksassa) 25 novellin teos oli esimerkkinä tuoreesta nuoria kiinnostavasta kirjallisuudesta. Pistin kirjailijan ja teoksen nimen ylös, ja kun satuin näkemään teoksen kirjastossa, lainasin sen. Teos on pienikokoinen (142 s.) ja nopealukuinen (fonttikoko ilahduttavan silmäystävällinen, riviväli väljä; kiitos kustantajalle). Novellit ovat muutaman sivun mittaisia elämänohje- ja maagisen realismin arkikuvauksia. Pidin erityisesti Huomaamattomaksi muuttumisen ongelmallisuus, Mielen paino ja Tervehtimisen vaarat -novelleista, joissa paneuduttiin suomalaiseen tapakulttuuriin. Teoksessa oli pari sanaleikkinovellia sekä kannanottoja kulutusyhteiskuntaa vastaan. Sellainen-novelli kuvasi sukupuolirooleja osuvasti.
Hietala asuu Tampereella ja on tehnyt kirjastovirkailijan ja tarjoilijan töitä. Hän on opiskellut kirjallisuutta ja informaatiotutkimusta. Esikoisromaani 39 astetta luoteeseen (2009) ja toinen romaani Käsipohjaa (2014) ovat saaneet kiitosta. Hietalan novelliteosta lukiessa tuli mieleen älykköystäväni, joten nautin lukemisesta. Joidenkin novellien maaginen realismi voi joillekin lukijoille olla liikaa, mutta teoksessa on paljon myös tarkkanäköistä havainnointia arkisista asioista. Suosittelen!
Lisätietoja:
http://www.hamewiki.fi/wiki/Nelli_Hietala
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1558404#.VpN7Fa-JeK1
http://www.nemokustannus.fi/kirjailijat/hietala-nelli/
sunnuntai 10. tammikuuta 2016
Taivaankantaja
Riikka Pelo: Taivaankantaja (2006)
Taivaankantaja on Riikka Pelon (s. 1972) esikoisteos, joka oli Runeberg-palkintoehdokkaana ja voitti Tiiliskivi-palkinnon. Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme voitto Finlandian 2013. Tähän teokseen en ole uskaltanut tarttua sota-aiheen vuoksi, mutta uskaltauduin tutustumaan kirjailijaan hänen pienikokoisemman esikoisensa kautta.
Taivaankantaja sijoittuu 1960-luvun Etelä-Suomeen, vaikka lukiessa tulee mieleen Länsi-Suomi itämurteen ajoittaisesta käytöstä huolimatta. Tapahtumat on kerrottu Vendla-tytön kautta lapsenomaisesti ja mielikuvitusrikkaasti. Näkökulman vaihtuessa (isoäiti, nuori mies) olin hetken ymmälläni, mutta juonen kannalta ratkaisu oli erinomainen. Teoksessa eletään uskonnollisessa yhteisössä, mikä on toisaalta turva ja toisaalta rasite yksilölle. Ahdistavasti uskonnollisuus, lasten pahoinpitely ja vanhat tavat törmäävät muun maailman menon kanssa yhteen. Onneksi loppu on toiveikas.
Alun hyppelehtivä, lapsen mielenmaisemaa kuvaava tyyli oli haaste lukiessa, mutta samalla mieleen muistui oma lapsuus, ujous ja mielikuvitusleikit. En voi sanoa nauttineen lukemisesta, koska aihe herätti niin paljon surua ja voimattomuuden tunnetta. Viime vuosina on ilmestynyt muutama lestadiolaisuutta käsittelevä kaunokirjallinen teos, joka on saanut paljon enemmän julkisuutta kuin Taivaankantaja. Mieleen tulee esim. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013).
Lisätietoja:
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2006/taviaankantaja.html
http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/mielikuvituksen_suojassa
http://www.ts.fi/kulttuuri/1074151138/Sielukas+pakana+kirjoitti+Taivaankantajan
Taivaankantaja on Riikka Pelon (s. 1972) esikoisteos, joka oli Runeberg-palkintoehdokkaana ja voitti Tiiliskivi-palkinnon. Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme voitto Finlandian 2013. Tähän teokseen en ole uskaltanut tarttua sota-aiheen vuoksi, mutta uskaltauduin tutustumaan kirjailijaan hänen pienikokoisemman esikoisensa kautta.
Taivaankantaja sijoittuu 1960-luvun Etelä-Suomeen, vaikka lukiessa tulee mieleen Länsi-Suomi itämurteen ajoittaisesta käytöstä huolimatta. Tapahtumat on kerrottu Vendla-tytön kautta lapsenomaisesti ja mielikuvitusrikkaasti. Näkökulman vaihtuessa (isoäiti, nuori mies) olin hetken ymmälläni, mutta juonen kannalta ratkaisu oli erinomainen. Teoksessa eletään uskonnollisessa yhteisössä, mikä on toisaalta turva ja toisaalta rasite yksilölle. Ahdistavasti uskonnollisuus, lasten pahoinpitely ja vanhat tavat törmäävät muun maailman menon kanssa yhteen. Onneksi loppu on toiveikas.
Alun hyppelehtivä, lapsen mielenmaisemaa kuvaava tyyli oli haaste lukiessa, mutta samalla mieleen muistui oma lapsuus, ujous ja mielikuvitusleikit. En voi sanoa nauttineen lukemisesta, koska aihe herätti niin paljon surua ja voimattomuuden tunnetta. Viime vuosina on ilmestynyt muutama lestadiolaisuutta käsittelevä kaunokirjallinen teos, joka on saanut paljon enemmän julkisuutta kuin Taivaankantaja. Mieleen tulee esim. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013).
Lisätietoja:
http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2006/taviaankantaja.html
http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/mielikuvituksen_suojassa
http://www.ts.fi/kulttuuri/1074151138/Sielukas+pakana+kirjoitti+Taivaankantajan
perjantai 1. tammikuuta 2016
Uusi vuosi 2016
Näin 1.1. 2016 on hyvä katsahtaa viime vuoteen. Yhteenvetona voisi sanoa, että ihan hyvin on mennyt, mutta parantamisen varaa on vielä paljon.
Olen lukenut kirjoja kohtuullisesti noin kirja per viikko tahtia. Kesällä oli kiireitä tenttiin lukujen kanssa, joten muu lukeminen oli tauolla. Olin itseeni sangen tyytyväinen, kunnes tuttuni kertoi lukeneensa 98 teosta (60 s./pv). Aina voisi parantaa, mutten halua tehdä lukemisesta stressin aihetta. Luen sen minkä luen tänäkin vuonna.
Viime vuosi oli kuntoilun suhteen edistyksellinen. Juoksin heinä- ja syyskuussa ensimmäiset puolimaratonini kevyesti läpi. Kävin ryhmäliikuntatunneilla ahkerasti 5-6 kertaa viikossa ja joulukuussa aloin käydä myös kuntosalilla. Hauislihakset ovat kasvaneet ja jonkinlainen sixpack on muotoutumassa; ainakin vatsassa on oudot pullistumat... Lihasprosentti ei ole kuitenkaan kasvanut.
Paino on sahannut edestakaisin. Kolme viikkoa sitten olin timmissä kunnossa vain kahden kilon päässä tavoitteestani. Nyt joulun ja eilisen takia olen taas noin neljän kilon päässä päämäärästäni. En ole tuijottanut pelkkään painoon, myös rasva- ja lihasprosenteissa on parantamista. Prosentit ovat pysyneet entisellään pari vuotta.
Kuntosalitreenssä tavoitteenani on rasvanpoltto. Olisi hienoa saada rasvaprosentti alkamaan luvulla 2, kun rasvaprosenttini on nyt 30 - 34 mittausvälineestä riippuen. Lihaksia on niukan normaalisti. Ei auta muu kuin pysyä syömisessä ruodussa. Stressittömyys saa minulla painon putoamaan, joten rauhalliseen tahtiin eteenpäin.
Mukavia lukuhetkiä ja antoisia liikuntatuokioita vuodelle 2016!
Olen lukenut kirjoja kohtuullisesti noin kirja per viikko tahtia. Kesällä oli kiireitä tenttiin lukujen kanssa, joten muu lukeminen oli tauolla. Olin itseeni sangen tyytyväinen, kunnes tuttuni kertoi lukeneensa 98 teosta (60 s./pv). Aina voisi parantaa, mutten halua tehdä lukemisesta stressin aihetta. Luen sen minkä luen tänäkin vuonna.
Viime vuosi oli kuntoilun suhteen edistyksellinen. Juoksin heinä- ja syyskuussa ensimmäiset puolimaratonini kevyesti läpi. Kävin ryhmäliikuntatunneilla ahkerasti 5-6 kertaa viikossa ja joulukuussa aloin käydä myös kuntosalilla. Hauislihakset ovat kasvaneet ja jonkinlainen sixpack on muotoutumassa; ainakin vatsassa on oudot pullistumat... Lihasprosentti ei ole kuitenkaan kasvanut.
Paino on sahannut edestakaisin. Kolme viikkoa sitten olin timmissä kunnossa vain kahden kilon päässä tavoitteestani. Nyt joulun ja eilisen takia olen taas noin neljän kilon päässä päämäärästäni. En ole tuijottanut pelkkään painoon, myös rasva- ja lihasprosenteissa on parantamista. Prosentit ovat pysyneet entisellään pari vuotta.
Kuntosalitreenssä tavoitteenani on rasvanpoltto. Olisi hienoa saada rasvaprosentti alkamaan luvulla 2, kun rasvaprosenttini on nyt 30 - 34 mittausvälineestä riippuen. Lihaksia on niukan normaalisti. Ei auta muu kuin pysyä syömisessä ruodussa. Stressittömyys saa minulla painon putoamaan, joten rauhalliseen tahtiin eteenpäin.
Mukavia lukuhetkiä ja antoisia liikuntatuokioita vuodelle 2016!
Tilaa:
Kommentit (Atom)