Elokuun kuntokuurini alkoi lupaavasti. Hölkkäsin, jumppasin ja söin terveellisesti kaksi ensimmäistä viikkoa ja paino tippui lupaavasti. Hyvin alkanut painonpudotus kariutui kuitenkin flunssaan ja synttärisyömiseen. Flunssaisena en voinut liikkua ja lääkittiin oloa karkilla. Liikunnan puutteesta akilesjänteet, nilkan nivelsiteet ja jalkapöytä kipeytyivät ja lihakset kramppasivat. Tai sitten syynä oli flunssa, stressi ja liikasyönti. Elokuun viimeiset päivät olivat tuskaisia, koska olin syönyt niin paljon karkkia ja sellaista, mitä en normaalisti syö. Aineenvaihdunta oli pysähdyksissä ja jumpassa mahan kanssa hyppely raskasta.
Elokuun kuntokuurini saldo on +800 g läskiä lisää. Kehonkoostumusvaakani mukaan minulla ei ikinä aikaisemmin ole ollut näin paljon rasvaa. Ikävintä on, että olin kolme kiloa hoikempi kuurin alkupuolella. Näyttää siltä, että mitä enemmän yritän laihtua, sitä enemmän painan.
Elokuu opetti minulle kohtuutta kaikessa. Nyt syyskuun alussa voin käyttää oppimaani hyödyksi. Tärkeintä minulle lienee muiden stressin ja mielialan hallintakeinojen käyttö syömisen sijaan. Jos aika käy pitkäksi tai turhaudun, en avaakaan karkkipussia vaan lähden kävelylle?
Luulenpa, että painoni tippuu kilon tai pari lähipäivinä, kun suolisto tyhjenee. Syyskuun kuntokuurini alkaa siis samalla tavalla kuin elokuussakin. Nyt yritän edetä maltillisemmin, ettei keho taistele muutosta vastaan. Kaapit on syöty tyhjiksi herkuista, eikä uusia herkkuja hankita edes vierasvaraksi. Normaali syöminen, liikunta ja nukkuminen ovat tavoitteena; siis normaali eläminen, jossa ruoka tai kilot eivät ole pääosassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti