Taivaankantaja

Riikka Pelo: Taivaankantaja (2006)

Taivaankantaja on Riikka Pelon (s. 1972) esikoisteos, joka oli Runeberg-palkintoehdokkaana ja voitti Tiiliskivi-palkinnon. Pelon toinen romaani Jokapäiväinen elämämme voitto Finlandian 2013. Tähän teokseen en ole uskaltanut tarttua sota-aiheen vuoksi, mutta uskaltauduin tutustumaan kirjailijaan hänen pienikokoisemman esikoisensa kautta.

Taivaankantaja sijoittuu 1960-luvun Etelä-Suomeen, vaikka lukiessa tulee mieleen Länsi-Suomi itämurteen ajoittaisesta käytöstä huolimatta. Tapahtumat on kerrottu Vendla-tytön kautta lapsenomaisesti ja mielikuvitusrikkaasti. Näkökulman vaihtuessa (isoäiti, nuori mies) olin hetken ymmälläni, mutta juonen kannalta ratkaisu oli erinomainen. Teoksessa eletään uskonnollisessa yhteisössä, mikä on toisaalta turva ja toisaalta rasite yksilölle. Ahdistavasti uskonnollisuus, lasten pahoinpitely ja vanhat tavat törmäävät muun maailman menon kanssa yhteen. Onneksi loppu on toiveikas.

Alun hyppelehtivä, lapsen mielenmaisemaa kuvaava tyyli oli haaste lukiessa, mutta samalla mieleen muistui oma lapsuus, ujous ja mielikuvitusleikit. En voi sanoa nauttineen lukemisesta, koska aihe herätti niin paljon surua ja voimattomuuden tunnetta. Viime vuosina on ilmestynyt muutama lestadiolaisuutta käsittelevä kaunokirjallinen teos, joka on saanut paljon enemmän julkisuutta kuin Taivaankantaja. Mieleen tulee esim. Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013).

Lisätietoja:

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2006/taviaankantaja.html

http://www.valomerkki.fi/vantaan-lauri/vantaan-lauri-arkisto/mielikuvituksen_suojassa

http://www.ts.fi/kulttuuri/1074151138/Sielukas+pakana+kirjoitti+Taivaankantajan