Sari Pöyliö: Ihmisen veri (2015)
Olen lukenut kemijärveläisen toimittajan Sari Pöyliön (s. 1966) esikoisteoksen Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä (2014), joten oli luonnollista, että luin myös Ihmisen veri -teoksen, vaikka kansikuva ja teoksen nimi olivat luotaantyöntäviä.
Ihmisen veri kertoo aneemisesta/steriilistä lääkäri-ohjaajasta Kulo Taipaleesta ja atleettisesta Ansasta. Henkilöhahmot ovat Pöyliön novelleista tutuntyylisiä karikatyyrejä ja tapahtumat etenevät nykyajassa ja takaumina. Juoni lähtee teoksen loppupuolella yllättävään suuntaan ja loppuu minusta äkkinäisesti. Teoksessa oli viitteitä moniin juonenkäänteisiin ja paljon tasoja, joihin olisi voinut syventyä. Luin teoksen juoniromaanina, enkä pysähtynyt pohtimaan ihmiselämää, uravalintoja, suomalaista elokuvateollisuutta, historiaa, Helsinkiä, Lappia, seksuaalisuutta, lääketiedettä, rakkautta, sotaa, äitiä tai isää, vanhuutta tai elämän tarkoitusta.
Pöyliön teksti on minulle vaikealukuista töksähtelevän tyylinsä vuoksi. Ihmisen veressä oli paljon vanhahtavia, omaperäisiä sanoja ja lääketieteellisiä termejä, joihin katse pysähtyi ja piti lukea toistamiseen, mitä oikeastaan on kirjoitettu. Sivumäärällisesti teos oli sopivan kevyt. Olin hieman pettynyt teoksen loppuun ja jäin miettimään, montako "ihmisen verta" teoksesta olisi pitänyt löytää. Kaksi vai kolme vai vielä useampia? Teoksen sanoma jäi minulta tajuamatta.
Lisätietoja:
http://yle.fi/uutiset/sari_poylio_ihmisen_veri/8539760
http://www.atenakustannus.fi/tilaukset/kirja/748
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/sari-poylio-ihmisen-veri/2193255
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti