Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014)

Heidi Jaatisen (s. 1968 Kiuruvedellä) kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-ehdokas. Aiheensa puolesta teos ei kiinnostanut minua, mutta hankin sen yleissivistyksellisistä syistä. Nuortenkirjallisuuden lukemisen jälkeen Jaatisen kieli tuntui hyvin kuvailevalta ja koukeroiselta. Tapahtumat kuvattiin lapsen näkökulmasta, lapsen silmin. Tyyliin tottui nopeasti ja kun tultiin ajallisesti tähän päivään lukeminen helpottui. Rakenteellisesti tarinassa edetään kolmen tyttölapsen mukana. Aluksi romaanin äiti on kasvattilapsena veljensä kanssa tätinsä luona ja välillä äiti on nuori nainen ja äiti. Sitten tarina siirtyy nykyhetkeen äidin tyttären mukana. Tätä välinäytöstä on sivumäärällisesti paljon, mikä ei haitannut minua. Hertan huostaanoton jälkeiset tapahtumat kiinnostivat minua. Huostaanotetut lapset kipuilevat monilla tavoilla ja heillä on monia ongelmia johtuen hylätyksi tulemisen kokemuksista, köyhyydestä, rakkaudettomuudesta, sukupolvien katkeamattomista ketjuista. Perheessä elää aiempi, nykyinen ja tuleva perhemalli, joten historia pyrkii toistamaan itseään.

Hertan äidin kokemukset huostaanotosta kerrotaan romaanin loppupuolella. Tyylillisesti hyppäys on iso ja äidin selviämistarina jotenkin epäuskottava. Ehkä halusin jo tietää tarinan lopun, eikä minua kiinnostanut muu kuin se, palaako Hertta äidin luo kotiin. Sivumäärällisesti Kaksi viatonta päivää on Jaatisen laajin teos, lähes 500 sivua pitkä, joten tiivistämiseen olisi ollut varaa. En kuitenkaan poistaisi isoäidin lapsuuskuvausta, koska siinä näkyy kokemusten siirtyminen ja vaikutus tuleviin polviin.

Luulin aluksi, että Hertan äiti elää 50-luvun Suomessa lapsuuttaan. Olin yllättynyt, että hän olikin -80-luvulla syntynyt! Jotenkin epäuskottavaa, että kolmekymppiset kuuntelevat iskelmiä?

Ajatuksia herättävä teos, jonka jokaisen vanhemman ja kasvattajan pitäisi lukea. Teos kuvaa hyvin hyvinvointiyhteiskuntaamme, jossa tuen tarvitsijoita ja tukijoita on paljon, mutta apu ei kohdennu oikein eikä oikeaaikaisesti. Siten pienestä tuen tarpeesta kasvaa moniongelmainen perhe, joka siirtää ongelmansa eteenpäin. Syrjäytymisen kierrettä on vaikea katkaista, jos se pääsee vauhtiin.

Lisätietoja:

http://bibliografia.kuopio.fi

http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/409/

http://www.kirjasampo.fi

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/emäntä-opettaja-ja-kirjailija-vaatii-koulua-muuttumaan-1.77872