Kauneimmat luontorunot

Sinikka Pellinen (toim.): Kauneimmat luontorunot - rakastetuimmat suomalaiset runot (1994)

Keväällä lainasin Kauneimmat luontorunot -teoksen kirjastosta ajatuksena lukea kevätrunoja, joissa luonto herää ja aurinko paistaa. Sinikka Pellisen toimittama Kauneimmat luontorunot - rakastetuimmat suomalaiset runot julkaisuvuodelta 1994 ei ollut aivan sitä mitä hain. Teoksessa oli vuodenaikojen mukaan ryhmiteltyinä tunnetuimpien suomalaisruonoilijoiden (mm. Harmaja, Leino, Kailas, Södegran, Lehtonen, Siljo, Topelius, Runeberg, Hellén, Erkko) runoja. En päässyt oikeaan kevättunnelmaan, kun vanhahtava sanasto ja runomitta häirisivät lukemista ja ymmärrystä. Keskittymiskyky oli vajavainen, kun olin tottunut lukemaan haikuja ja nykyrunoutta.

Teos on erittäin yleissivistävä ja vanhempi polvi varmaan nauttii tutuista runoista, joita on opetettu kansakoulussa. Itse havaitsin vain suomen kielen ja runouden muuttuneen sitten 1800-luvun. En antaisi tätä teosta ensimmäiseksi koululaisten käsiin, jos tarkoituksena on herättää kiinnostus runojen lukemiseen. Liian vaikeaa, pitkää, vanhaa, ... Yksittäisiä ruonoja voisi toki ottaa käsittelyyn. Pidin sellaisista runoista, jotka avautuivat minulle vaivattomasti. Hajamielinen kirjailija/tutkija, joka haaveilee kammiossaan kesästä, mutta ulos tullessaan tupsahtaa hankeen, oli helppo samaistumiskohde.



Lisälukemista:

http://www.tiede.fi/keskustelu/4003435/ketju/kauneimmat_suomalaiset_runot

http://www.orvokkioravanluontokoulu.fi/kapyvarasto/luontorunoja/