Leena Lehtolainen: Valapatto (2019)
Lehtolaisen uutuusdekkari jää tämän vuoden viimeiseksi luetuksi kirjakseni. Kirjan fontti oli ilahduttavan isoa ja väljää, joten lukeminen oli miellyttävää. Tarina alkoi mielenkiintoisesti eikä ammattirikollisuutta ollut liikaa, vaikka raakoja ja kamalia asioita tapahtui.
Mietin, että Turmanluoti (2018) taitaa olla ainoa lukematta jäänyt Lehtolaisen kirjoittama teos. Edelliseen lukemaani novellikokoelmaan Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (2018) verrattuna Valapatto oli raikas ja hieman erilainen tarina. Ainosta tosin tuli mieleen Hilja Ilveskero ja joistain tapahtumista tosielämän rikostapaukset.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/valapatto/9789520408299
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=LehtolainenLeena
tiistai 31. joulukuuta 2019
torstai 26. joulukuuta 2019
Kuuntele ja opi ruotsia
Finn Lectura: Kuuntele ja opi ruotsia (2010)
Pidin Finn Lecturan Kuuntele ja opi englantia -äänioppikirjasta, koska se oli niin kannustava ja tarjosi onnistumisia. Siksipä lainasin vastaavan ruotsin kurssin. No, eipä ollut yhtä hyvä kuin edellinen! Syy lienee siinä, että olin unohtanut kaiken ruotsista! Miten voi olla niin paljon kielioppia ja poikkeuksia! Miten voi unohtaa kaikki sanat!
Äänitteellä kuuluu mm. Pirjo Heikkilän ääni, mutta pääpuhuja on Andre Wickström, jonka ääni alkaa ärsyttää miljoonannen kielellisen yksityiskohdan jälkeen. Dialogit ja tehtävät ovat ok. Jotain kuuntelusta jäi mieleen, mutta kielioppi kannattaa kerrata muualta.
Lisätietoja:
https://finnlectura.fi/oppimateriaalit/kuuntele-ja-opi-ruotsia
Pidin Finn Lecturan Kuuntele ja opi englantia -äänioppikirjasta, koska se oli niin kannustava ja tarjosi onnistumisia. Siksipä lainasin vastaavan ruotsin kurssin. No, eipä ollut yhtä hyvä kuin edellinen! Syy lienee siinä, että olin unohtanut kaiken ruotsista! Miten voi olla niin paljon kielioppia ja poikkeuksia! Miten voi unohtaa kaikki sanat!
Äänitteellä kuuluu mm. Pirjo Heikkilän ääni, mutta pääpuhuja on Andre Wickström, jonka ääni alkaa ärsyttää miljoonannen kielellisen yksityiskohdan jälkeen. Dialogit ja tehtävät ovat ok. Jotain kuuntelusta jäi mieleen, mutta kielioppi kannattaa kerrata muualta.
Lisätietoja:
https://finnlectura.fi/oppimateriaalit/kuuntele-ja-opi-ruotsia
Myrskyn sisar
Lucinda Riley: Myrskyn sisar (2018)
Myrskyn sisar on jatkoa Seitsemän sisarta -sarjaan ja kertoo toiseksi vanhimman sisaren, Allyn, tarinan. Luin tämän osan ehkä liian pian ensimmäisen osan jälkeen ja yhtymäkohdat Maian tarinaan olivat liian ilmeisiä. En kestä, jos kaikki seitsemän osaa ovat ns. saman kertausta.
Myrskyn sisaressa on useita rakkaustarinoita 1800-luvulta tähän päivään. Keskiössä ovat norjalaiset säveltäjät (Edward Grieg) ja kirjailijat (Henrik Ibsen) sekä Allyn esivanhemmat. Ally taas on kilpapurjehtija, jolla on klassisen musiikin koulutustausta.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/myrskyn-sisar/
Myrskyn sisar on jatkoa Seitsemän sisarta -sarjaan ja kertoo toiseksi vanhimman sisaren, Allyn, tarinan. Luin tämän osan ehkä liian pian ensimmäisen osan jälkeen ja yhtymäkohdat Maian tarinaan olivat liian ilmeisiä. En kestä, jos kaikki seitsemän osaa ovat ns. saman kertausta.
Myrskyn sisaressa on useita rakkaustarinoita 1800-luvulta tähän päivään. Keskiössä ovat norjalaiset säveltäjät (Edward Grieg) ja kirjailijat (Henrik Ibsen) sekä Allyn esivanhemmat. Ally taas on kilpapurjehtija, jolla on klassisen musiikin koulutustausta.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/myrskyn-sisar/
sunnuntai 8. joulukuuta 2019
Kadonneet ja kuolleet
Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet (2019)
Ruth Galloway -mysteerisarjan kuudetta osaa vaivaa sama, mikä vaivasi viidettä osaa. Kirja tuntuu hätäisesti julkaistulta. Englanninkielinen alkuteos on vuodelta 2014 ja ilmeisesti kustantaja kirii suomenkielisten teosten julkaisuissa kahden kirjan vuosivauhdilla? Seuraava osa, Aavekentät, on tulossa keväällä 2020. Sarjassa on neljä muuta teosta suomentamatta tällä hetkellä.
Kadonneet ja kuolleet on ahdistava kirjan lapsiaiheensa takia. Paitsi lapsia myös vanhemmutta käsitellään läpi koko kirjan. Ruth Galloway on julkisuuden valokeilassa ja urakiidossa, mutta ehtii tapailla uutta miestä ja selvitellä mysteerejä. Tämä puoli keventää luettavaa, joka on tuttua ja turvallista aiemmista osista.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/kadonneet-ja-kuolleet/9789520408008
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
Ruth Galloway -mysteerisarjan kuudetta osaa vaivaa sama, mikä vaivasi viidettä osaa. Kirja tuntuu hätäisesti julkaistulta. Englanninkielinen alkuteos on vuodelta 2014 ja ilmeisesti kustantaja kirii suomenkielisten teosten julkaisuissa kahden kirjan vuosivauhdilla? Seuraava osa, Aavekentät, on tulossa keväällä 2020. Sarjassa on neljä muuta teosta suomentamatta tällä hetkellä.
Kadonneet ja kuolleet on ahdistava kirjan lapsiaiheensa takia. Paitsi lapsia myös vanhemmutta käsitellään läpi koko kirjan. Ruth Galloway on julkisuuden valokeilassa ja urakiidossa, mutta ehtii tapailla uutta miestä ja selvitellä mysteerejä. Tämä puoli keventää luettavaa, joka on tuttua ja turvallista aiemmista osista.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/kadonneet-ja-kuolleet/9789520408008
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
torstai 5. joulukuuta 2019
Matkakissan muistelmat
Hiro Arikawa: Matkakissan muistelmat (2019)
Kissaihmisenä halusin heti lukea japanilaisen Arikawan (s. 1972) romaanin Matkakissan muistelmat. Edellinen Japanista lukemani romaani Takashi Hiraiden Kissavieras (2016) sisälsi myös kissanäkökulman, joten tiesin odottaa hyvää lukukokemusta.
Matkakissan muistelmat julkaistiin japaniksi vuonna 2015 ja siitä on tehty elokuva vuonna 2018. Kirja kertoo ihmisten välisestä ystävyydestä ja lemmikkieläimistä, erityisesti kissoista. Kirjassa kertojanäkökulma vaihtuu, mutta kertojista viisain on Nana-niminen kissa. Kirja on paitsi hauska myös surullinen; kyyneliltä ei voi välttyä. Kirja on niin lukiolaisten kuin senioreidenkin lukulistoilla.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/matkakissan-muistelmat/
Kissaihmisenä halusin heti lukea japanilaisen Arikawan (s. 1972) romaanin Matkakissan muistelmat. Edellinen Japanista lukemani romaani Takashi Hiraiden Kissavieras (2016) sisälsi myös kissanäkökulman, joten tiesin odottaa hyvää lukukokemusta.
Matkakissan muistelmat julkaistiin japaniksi vuonna 2015 ja siitä on tehty elokuva vuonna 2018. Kirja kertoo ihmisten välisestä ystävyydestä ja lemmikkieläimistä, erityisesti kissoista. Kirjassa kertojanäkökulma vaihtuu, mutta kertojista viisain on Nana-niminen kissa. Kirja on paitsi hauska myös surullinen; kyyneliltä ei voi välttyä. Kirja on niin lukiolaisten kuin senioreidenkin lukulistoilla.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/matkakissan-muistelmat/
sunnuntai 1. joulukuuta 2019
Seitsemän sisarta - Maian tarina
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta - Maian tarina (2017)
Lucinda Riley (s. 1967) on tuottelias ammattikirjailija, joka on osunut kultasuoneen seitsemänosaisen Seitsemän sisarta -sarjansa suhteen. Ensimmäinen osa Maian tarina on järkälemäinen lukuromaani, joka aloittaa jo pitkälle edenneen sarjan. Kaikki osat ovat rakenteeltaan samankaltaisia, joten tuttuus ja turvallisuus ovat osa lukukokemusta. Toisaalta ensimmäiset kuusi kirjaa voi lukea missä järjestyksessä tahansa.
Pidin lukemastani. Teksti oli viihdyttävää ja sitä saattoi edetä silmäillen, jos tuli tylsä kohta eteen. Koska pidän historiasta, ei minua haitannut kahdella aikatasolla etenevä tarina. Hieman menin sekaisin siitä, kuka on kenenkin isoisoisoäiti. Seuraavassa osassa mennään kuulemma historiassa vielä pidemmälle... Tämä kirjasarja on naisten Harry Potter!
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/seitseman-sisarta/
https://www.bazarkustannus.fi/seitsemansisarta/
https://kirsinbookclub.com/2019/11/lucinda-riley-seitseman-sisarta-sarja-satumaista-viihdetta/
Lucinda Riley (s. 1967) on tuottelias ammattikirjailija, joka on osunut kultasuoneen seitsemänosaisen Seitsemän sisarta -sarjansa suhteen. Ensimmäinen osa Maian tarina on järkälemäinen lukuromaani, joka aloittaa jo pitkälle edenneen sarjan. Kaikki osat ovat rakenteeltaan samankaltaisia, joten tuttuus ja turvallisuus ovat osa lukukokemusta. Toisaalta ensimmäiset kuusi kirjaa voi lukea missä järjestyksessä tahansa.
Pidin lukemastani. Teksti oli viihdyttävää ja sitä saattoi edetä silmäillen, jos tuli tylsä kohta eteen. Koska pidän historiasta, ei minua haitannut kahdella aikatasolla etenevä tarina. Hieman menin sekaisin siitä, kuka on kenenkin isoisoisoäiti. Seuraavassa osassa mennään kuulemma historiassa vielä pidemmälle... Tämä kirjasarja on naisten Harry Potter!
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/seitseman-sisarta/
https://www.bazarkustannus.fi/seitsemansisarta/
https://kirsinbookclub.com/2019/11/lucinda-riley-seitseman-sisarta-sarja-satumaista-viihdetta/
maanantai 25. marraskuuta 2019
Petra Delicado ja merkityt tytöt
Alicia Gimenez Bartlett: Petra Delicado ja merkityt tytöt (2012)
Espanjalainen kirjailija on syntynyt vuonna 1951 ja aloittanut Petra Delicado -sarjan vuonna 1996. Tässä ensimmäisessä osassa on hyvin koettavissa espanjalainen kulttuuri 1990-luvulla. Kirjoitustyyli on omanlaisensa ja kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön, mikä häiritsi aluksi lukemista. Jotain kiehtovaa tyylissä kuitenkin on. Juonen pääpaino ei ole rikostutkinnassa, joka nytkähtelee eteenpäin täysin sattumanvaraisesti. Kirjassa on paljon dialogia, aivan kuin Serranon perheessä, ja baarissa notkumista ja syömistä. Espanjalaista elämänmenoa?
Muistan jostain lukeneeni, että Petra Delicado -sarjan kaunokirjalliset ansiot paranevat sarjan edetessä. Ainakin kirjojen pohjalta on tehty yksi 13-osainen televisio-sarja vuonna 1999 ja kirjasarja on suosittu Espanjassa ja Saksassa.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/alicia-gimenez-bartlett/petra-delicado-ja-merkityt-tytot/9789513193997
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alicia_Gim%C3%A9nez_Bartlett
Espanjalainen kirjailija on syntynyt vuonna 1951 ja aloittanut Petra Delicado -sarjan vuonna 1996. Tässä ensimmäisessä osassa on hyvin koettavissa espanjalainen kulttuuri 1990-luvulla. Kirjoitustyyli on omanlaisensa ja kaikki on kirjoitettu yhteen pötköön, mikä häiritsi aluksi lukemista. Jotain kiehtovaa tyylissä kuitenkin on. Juonen pääpaino ei ole rikostutkinnassa, joka nytkähtelee eteenpäin täysin sattumanvaraisesti. Kirjassa on paljon dialogia, aivan kuin Serranon perheessä, ja baarissa notkumista ja syömistä. Espanjalaista elämänmenoa?
Muistan jostain lukeneeni, että Petra Delicado -sarjan kaunokirjalliset ansiot paranevat sarjan edetessä. Ainakin kirjojen pohjalta on tehty yksi 13-osainen televisio-sarja vuonna 1999 ja kirjasarja on suosittu Espanjassa ja Saksassa.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/alicia-gimenez-bartlett/petra-delicado-ja-merkityt-tytot/9789513193997
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alicia_Gim%C3%A9nez_Bartlett
tiistai 19. marraskuuta 2019
Taskunovellit
Vilja-Tuulia Huotarinen (toim.): Taskunovellit (2013)
Huotarisen toimittama novellikokoelma on fyysisesti pienikokoinen ja tekstiltään nopealukuinen. Kirjassa on 12 novellia, joista yksi on sarjakuvanovelli, eikä novellien pituus ylitä 10 sivua. Lainasin Taskunovellit sen sisältämän Petri Tammisen novellin vuoksi.
Alussa on paljon mieskirjailijoiden ja lopussa naiskirjailijoiden novelleja. Piti tarkistaa sisällysluettelosta, että tekijöiden sukupuolijakauma oli tasa-arvoinen. Naisten kirjoittamat novellit olivat hieman selkeämpiä kuin miesten kirjoittamat; niissä oli enemmän tarttumapintaa minunlaiselleni lukijalle. Kuten kirjallisuusblogeissa mainitaan, kirja kävisi hyvin opiskelumateriaaliksi.
Vilja-Tuulia Huotarinen on minulle tuttu kirjasta Valoa, valoa, valoa (Junior Finlandia vuodelta 2011).
Lisätietoja:
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/vilja-tuulia-huotarinen-toim-taskunovellit/
http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/03/vilja-tuulia-huotarinen-toim.html
Huotarisen toimittama novellikokoelma on fyysisesti pienikokoinen ja tekstiltään nopealukuinen. Kirjassa on 12 novellia, joista yksi on sarjakuvanovelli, eikä novellien pituus ylitä 10 sivua. Lainasin Taskunovellit sen sisältämän Petri Tammisen novellin vuoksi.
Alussa on paljon mieskirjailijoiden ja lopussa naiskirjailijoiden novelleja. Piti tarkistaa sisällysluettelosta, että tekijöiden sukupuolijakauma oli tasa-arvoinen. Naisten kirjoittamat novellit olivat hieman selkeämpiä kuin miesten kirjoittamat; niissä oli enemmän tarttumapintaa minunlaiselleni lukijalle. Kuten kirjallisuusblogeissa mainitaan, kirja kävisi hyvin opiskelumateriaaliksi.
Vilja-Tuulia Huotarinen on minulle tuttu kirjasta Valoa, valoa, valoa (Junior Finlandia vuodelta 2011).
Lisätietoja:
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/vilja-tuulia-huotarinen-toim-taskunovellit/
http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2013/03/vilja-tuulia-huotarinen-toim.html
maanantai 18. marraskuuta 2019
Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia
Leena Lehtolainen: Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (2018)
Lehtolaisen dekkarit ovat jatkuvasti lainassa, joten sain tämän kertomuskokoelman käsiini vain varaamalla. Kirjan teksti oli ilahduttavan isolla fontilla ja rivivälit olivat väljät. Tarinoita luki mielellään ja nopeasti. Lehtolaisen dekkarisarjoihin liittyvät henkilöt, kuten Maria Kallio ja Hilja Ilveskero, olivat mukana muutamassa kertomuksessa. Moni tarina oli ajankohtainen ja ajatuksia herättävä. Viimeiset kertomukset liittyivät talveen ja jouluun ja loppupuoli kirjasta oli mielestäni toiveikas. Hyvä niin, sillä olin kirjan keskivaiheilla ahdistunut kaikista ongelmista ja ihmiskohtaloista.
Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia oli tuttua Lehtolaista. Kirjailija nostaa yhteiskunnallisia ongelmia esille, mutta kirjoittaa myös pitämistään asioista, kuten musiikista. En ollut lukenut aiemmin yhtäkään teoksen kertomusta.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/tappajan-tyttoystava/9789513199890
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=LehtolainenLeena
Lehtolaisen dekkarit ovat jatkuvasti lainassa, joten sain tämän kertomuskokoelman käsiini vain varaamalla. Kirjan teksti oli ilahduttavan isolla fontilla ja rivivälit olivat väljät. Tarinoita luki mielellään ja nopeasti. Lehtolaisen dekkarisarjoihin liittyvät henkilöt, kuten Maria Kallio ja Hilja Ilveskero, olivat mukana muutamassa kertomuksessa. Moni tarina oli ajankohtainen ja ajatuksia herättävä. Viimeiset kertomukset liittyivät talveen ja jouluun ja loppupuoli kirjasta oli mielestäni toiveikas. Hyvä niin, sillä olin kirjan keskivaiheilla ahdistunut kaikista ongelmista ja ihmiskohtaloista.
Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia oli tuttua Lehtolaista. Kirjailija nostaa yhteiskunnallisia ongelmia esille, mutta kirjoittaa myös pitämistään asioista, kuten musiikista. En ollut lukenut aiemmin yhtäkään teoksen kertomusta.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/tappajan-tyttoystava/9789513199890
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=LehtolainenLeena
lauantai 16. marraskuuta 2019
Mitfordin murhat
Jessica Fellowes: Mitfordin murhat (2018)
Fellowesin 1920-luvulle sijoittuva, tosielämään pohjautuva rikosmysteeri oli hidastempoinen. Ajankuvaus ja historialliset faktat olivat kohdallaan, mutta juoni eteni hitaasti ja nytkähdellen eteenpäin. Lisäksi kirjan teksti oli pienikokoista, mikä haittasi lukemista. Lontooseen ja kartanomiljööseen sijoittuva tarina toi mieleen Kate Mortonin Paluu Rivertoniin -teoksen, joka oli huomattavasti vetävämpi luettava.
Mitfordin perheen elämää seurataan Fellowesin kirjoittamassa toisessa romaanissa Nuori, kaunis ja kuollut (2019). Todennäköisesti luen sen jossain vaiheessa...
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/mitfordin-murhat-2/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mitfordin_sisarukset
maanantai 11. marraskuuta 2019
Mittoja ja tilaustöitä
Maija Kajanto: Mittoja ja tilaustöitä (2019)
Toimittaja Maija Kajannon seitsemän vuotta hioma esikoisteos olisi jäänyt lukematta, ellei Kotiliedessä olisi ollut kirjasta lukuvinkki, jossa kehuttiin teosta raikkaaksi ja piristäväksi. Minulle teoksen nimi ja kansi olivat hieman luotaantyöntäviä. Ensimmäiset sivut toivat mieleen Anneli Kannon Ihan pähkinöinä (2018) -teoksen, mutta sitten teksti lähti viemään ja ihan eri suuntaan.
Hyvä etten lukenut kirjaa siltä istumalta (tai sohvalta makuulta)! Kolmekymppisen Titan elämään saattoi hyvin samaistua ja mielenkiinnolla odotin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mukava ja mukaansatempaava kirja; suosittelen!
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/romaanit/mittoja-ja-tilaust%C3%B6it%C3%A4-detail
https://www.kaupunkiuutiset.com/jutut/maija-kajannon-esikoisteos-on-kepea-kirja-kolmikymppisten-kamppailusta-ja-uupumisesta-tyoelamassa-64702
Toimittaja Maija Kajannon seitsemän vuotta hioma esikoisteos olisi jäänyt lukematta, ellei Kotiliedessä olisi ollut kirjasta lukuvinkki, jossa kehuttiin teosta raikkaaksi ja piristäväksi. Minulle teoksen nimi ja kansi olivat hieman luotaantyöntäviä. Ensimmäiset sivut toivat mieleen Anneli Kannon Ihan pähkinöinä (2018) -teoksen, mutta sitten teksti lähti viemään ja ihan eri suuntaan.
Hyvä etten lukenut kirjaa siltä istumalta (tai sohvalta makuulta)! Kolmekymppisen Titan elämään saattoi hyvin samaistua ja mielenkiinnolla odotin, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mukava ja mukaansatempaava kirja; suosittelen!
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/romaanit/mittoja-ja-tilaust%C3%B6it%C3%A4-detail
https://www.kaupunkiuutiset.com/jutut/maija-kajannon-esikoisteos-on-kepea-kirja-kolmikymppisten-kamppailusta-ja-uupumisesta-tyoelamassa-64702
lauantai 9. marraskuuta 2019
Anopinhammas
Eppu Nuotio: Anopinhammas (2018)
Luin Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan edellisen osan Myrkkykeiso (2017) kuukausi sitten. Samat sivutarinat jatkavat tässäkin osassa. Olin jo unohtanut, että Ellen oli aikeissa lähteä puutarhamatkalle Andalusiaan, ja espanjalainen aloitus oli hieman hämmentävä. Muuten teos oli mielestäni parempi ja sujuvampi lukea kuin Myrkkykeiso. Nimensä mukaisesti teos keskittyy anoppeihin.
En ymmärrä, kun yksi jos toinenkin kirjallisuusbloggari pitää tätä sarjaa hyvän tuulen dekkarisarjana, jossa on ilahduttavan vähän verta ja ahdistusta. Sarja kuuluu ilman muuta Cozy Crime -genreen, mutta minua ahdistaa pari- ja ihmissuhdeväkivalta olipa se sitten henkistä tai fyysistä. Kirjailijan esittelemien hahmojen hyväntahtoisuuteen ei voi luottaa, vaan kaikkia joutuu epäilemään. Lukiessa minulle tulee tunne, että maailmassa on hyvin vähän hyvää jäljellä.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/anopinhammas-2/
http://dekkarinetti.tornio.fi/NuotioEppu
Luin Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan edellisen osan Myrkkykeiso (2017) kuukausi sitten. Samat sivutarinat jatkavat tässäkin osassa. Olin jo unohtanut, että Ellen oli aikeissa lähteä puutarhamatkalle Andalusiaan, ja espanjalainen aloitus oli hieman hämmentävä. Muuten teos oli mielestäni parempi ja sujuvampi lukea kuin Myrkkykeiso. Nimensä mukaisesti teos keskittyy anoppeihin.
En ymmärrä, kun yksi jos toinenkin kirjallisuusbloggari pitää tätä sarjaa hyvän tuulen dekkarisarjana, jossa on ilahduttavan vähän verta ja ahdistusta. Sarja kuuluu ilman muuta Cozy Crime -genreen, mutta minua ahdistaa pari- ja ihmissuhdeväkivalta olipa se sitten henkistä tai fyysistä. Kirjailijan esittelemien hahmojen hyväntahtoisuuteen ei voi luottaa, vaan kaikkia joutuu epäilemään. Lukiessa minulle tulee tunne, että maailmassa on hyvin vähän hyvää jäljellä.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/anopinhammas-2/
http://dekkarinetti.tornio.fi/NuotioEppu
keskiviikko 6. marraskuuta 2019
Adelen kysymys
Joel Haahtela: Adelen kysymys : pienoisromaani (2019)
Joel Haahtela (s. 1972) on yksi lempikirjailijoistani, joten lainasin hänen tuoreimman teoksensa pikalainana. Pienoisromaanin saattoi lukea muutamassa tunnissa. Kirjailijan tyyli on aiemmin viehättänyt minua, mutta nyt päähenkilö Heikin kolmeviikkoinen vaeltelu luostarissa ja uskontotieteellinen pohdinta pyhimysmyytin ympärillä ei sytyttänyt. Heikki analysoi liikaa ja kaikkea, ja hänellä oli vaikea olla uudessa elämäntilanteessa.
Adelen kysymys käsittelee ihmeitä ja ihmisenä olemista. Yksin jäämisen pelko, isyys ja vanhemmuus sekä uskonto ovat keskiössä. Vanhemmat siirtävät omat kipeät kokemuksensa ja käsityksensä huomaamattaan lapsilleen ja ylisukupolvinen kierre syntyy. Onneksi teos saa uutta tuulta purjeisiinsa puolen välin jälkeen ja loppu on valoisampi kuin alku. Heikistä paljastuu asioita, jotka selittävät hänen käyttäytymistään, ja lopulta hänelle toivoo kaikkea hyvää.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/adelen-kysymys/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/me-kaikki-ihmiset-olemme-haavoittuneita-ja-heikkoja-sanoo-psykiatri-ja-kirjailija-joel-haahtela/
Joel Haahtela (s. 1972) on yksi lempikirjailijoistani, joten lainasin hänen tuoreimman teoksensa pikalainana. Pienoisromaanin saattoi lukea muutamassa tunnissa. Kirjailijan tyyli on aiemmin viehättänyt minua, mutta nyt päähenkilö Heikin kolmeviikkoinen vaeltelu luostarissa ja uskontotieteellinen pohdinta pyhimysmyytin ympärillä ei sytyttänyt. Heikki analysoi liikaa ja kaikkea, ja hänellä oli vaikea olla uudessa elämäntilanteessa.
Adelen kysymys käsittelee ihmeitä ja ihmisenä olemista. Yksin jäämisen pelko, isyys ja vanhemmuus sekä uskonto ovat keskiössä. Vanhemmat siirtävät omat kipeät kokemuksensa ja käsityksensä huomaamattaan lapsilleen ja ylisukupolvinen kierre syntyy. Onneksi teos saa uutta tuulta purjeisiinsa puolen välin jälkeen ja loppu on valoisampi kuin alku. Heikistä paljastuu asioita, jotka selittävät hänen käyttäytymistään, ja lopulta hänelle toivoo kaikkea hyvää.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/adelen-kysymys/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/me-kaikki-ihmiset-olemme-haavoittuneita-ja-heikkoja-sanoo-psykiatri-ja-kirjailija-joel-haahtela/
maanantai 4. marraskuuta 2019
Paluu Rivertoniin
Kate Morton: Paluu Rivertoniin (2012)
Australiassa vuonna 1976 syntyneen Kate Mortonin esikoisteos Paluu Rivertoniin lunasti lukuromaanilupauksensa. Kuusisataasivuinen teos oli fyysisesti iso, mutta sen lukeminen oli vaivatonta lukuunottamatta viimeistä, neljättä osaa, joka oli hieman kiireisen ja kireän oloinen muihin osiin verrattuna. Kirjallisuusblogiessa valiteltiin jatkuvaa siirtymistä aikatasolta toiselle (1920-luku ja nykyisyys), mutta se ei minua haitannut kuin vasta neljännessä osassa. Kirjailija osasi rakentaa koukkuja menneeseen tarinaan ja nykyisyyteen, eikä lukeminen käynyt liian raskaaksi. Jännite säilyi lähes koko teoksen ajan.
Pidin lukemastani ja oletettavasti samanlaisia herkkuja on luvassa lisää! Mortonin tuotannossa samat teemat ja rakenteet näyttävät olevan läsnä. Häneltä on suomennettu viisi teosta:
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/paluu-rivertoniin/
https://otava.fi/kirjailijat/kate-morton/
https://www.katemorton.com/
Australiassa vuonna 1976 syntyneen Kate Mortonin esikoisteos Paluu Rivertoniin lunasti lukuromaanilupauksensa. Kuusisataasivuinen teos oli fyysisesti iso, mutta sen lukeminen oli vaivatonta lukuunottamatta viimeistä, neljättä osaa, joka oli hieman kiireisen ja kireän oloinen muihin osiin verrattuna. Kirjallisuusblogiessa valiteltiin jatkuvaa siirtymistä aikatasolta toiselle (1920-luku ja nykyisyys), mutta se ei minua haitannut kuin vasta neljännessä osassa. Kirjailija osasi rakentaa koukkuja menneeseen tarinaan ja nykyisyyteen, eikä lukeminen käynyt liian raskaaksi. Jännite säilyi lähes koko teoksen ajan.
Pidin lukemastani ja oletettavasti samanlaisia herkkuja on luvassa lisää! Mortonin tuotannossa samat teemat ja rakenteet näyttävät olevan läsnä. Häneltä on suomennettu viisi teosta:
- Paluu Rivertoniin, 2012 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen, ilmestyy uudelleen Otavan kustantamana 2019 (House at Riverton, 2006)
- Hylätty puutarha, 2014 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The forgotten garden, 2008)
- Kaukaiset hetket, 2015 Bazar , suom. Natasha Vilokkinen (The distant hours, 2010)
- Salaisuuden kantaja, 2016 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The secret keeper, 2012)
- Talo järven rannalla, 2017 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The lake house, 2015)
- Kellontekijän tytär, 2019 Otava, suom. Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen
- (The clockmaker’s daughter, 2018)
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/paluu-rivertoniin/
https://otava.fi/kirjailijat/kate-morton/
https://www.katemorton.com/
torstai 31. lokakuuta 2019
Pienyrittäjän markkinointiviestinnän käsikirja
Mari Nokkonen-Pirttilampi: Pienyrittäjän markkinointiviestinnän käsikirja (2014)
Tarvitsin lisätietoa sisältömarkkinoinnista ja koska uudemmat kirjat olivat lainassa, tämä pieni kirja päätyi selailtavakseni. Ihmettelin kirjan julkaisijaa, Extreme Translation Oy, mutta Nokkonen-Pirttilampi on yrityksen osakas, kääntäjä ja markkinoija.
Pienyrittäjän markkinointiviestinnän käsikirja kertoo selkeästi ja käytännöllisesti aiheestaan. Kirja on hyvä apu yrittäjälle, joka ei tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Loppupuolella on asiaa myös englanninkielisistä blogeista ja kääntämisestä. 162-sivuiseen kirjaan ei ole juuri kuvia mahtunut. Tekstifontti on sopivan suuri ja harmaat tekstilaatikot katkaisevat välillä leipätekstin. Helposti lähestyttävä kirja!
Lisätietoja:
http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/pienyrittajan-markkinointikasikirja/
https://docplayer.fi/1002572-Pienyrittajan-k-a-s-i-k-i-r-j-a.html
Tarvitsin lisätietoa sisältömarkkinoinnista ja koska uudemmat kirjat olivat lainassa, tämä pieni kirja päätyi selailtavakseni. Ihmettelin kirjan julkaisijaa, Extreme Translation Oy, mutta Nokkonen-Pirttilampi on yrityksen osakas, kääntäjä ja markkinoija.
Pienyrittäjän markkinointiviestinnän käsikirja kertoo selkeästi ja käytännöllisesti aiheestaan. Kirja on hyvä apu yrittäjälle, joka ei tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Loppupuolella on asiaa myös englanninkielisistä blogeista ja kääntämisestä. 162-sivuiseen kirjaan ei ole juuri kuvia mahtunut. Tekstifontti on sopivan suuri ja harmaat tekstilaatikot katkaisevat välillä leipätekstin. Helposti lähestyttävä kirja!
Lisätietoja:
http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/pienyrittajan-markkinointikasikirja/
https://docplayer.fi/1002572-Pienyrittajan-k-a-s-i-k-i-r-j-a.html
keskiviikko 30. lokakuuta 2019
The monogram murders
Sophie Hannah: The monogram murders (2014)
Kuuntelin Nimikirjainmurhat-teoksen englanninkielisen alkuperäisversion herätelläkseni kielitaitoani. Lainasin 10 CD:n äänikirjan ja olin aluksi aivan myyty näyttelijä Julian Rhind-Tuttin esittämiin henkilöhahmoihin. Hercule Poirot oli aivan yksi yhteen tv:stä tutun David Suchetin äänen kanssa!
The monogram murders on ensimmäinen "uusi Hercule Poirot -mysteeri" ja, huolimatta useista eriävistä mielipiteistä, minusta sangen lähellä Agatha Christien luomaa alkuperäissarjaa. Hienoinen nykyaikaistaminen on tapahtunut kirjailija Sophie Hannahin (s. 1971) käsissä, mutta samat ainekset ja tunnelmat mysteerissä olivat edelleen. Juoni oli monipolvinen, poliisi oli tyhmä, epäiltyjä oli paljon ja ratkaisu oli odottamaton. Rikoksen ympärillä pyörittiin koko ajan ja välillä ratkaisu tuntui olevan päivänselvä, mutta eipä ollutkaan! Jaksoin kuunnella kahdeksan tuntia mielenkiinnolla, mutta loppu oli pitkitetty, kun palattiin ratkaisun jälkeen vielä vankilaan ja täysihoitolaan, ja taisin torkahtaa viimeisen CD:n äärelle.
Lisätietoja:
https://www.harpercollins.com.au/9780007554058/the-monogram-murders-the-new-hercule-poirot-mystery-unabridged-cd/
https://www.wsoy.fi/kirja/sophie-hannah/nimikirjainmurhat/9789510406526
https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Sophie-Hannah-Nimikirjainmurhat/518862
Kuuntelin Nimikirjainmurhat-teoksen englanninkielisen alkuperäisversion herätelläkseni kielitaitoani. Lainasin 10 CD:n äänikirjan ja olin aluksi aivan myyty näyttelijä Julian Rhind-Tuttin esittämiin henkilöhahmoihin. Hercule Poirot oli aivan yksi yhteen tv:stä tutun David Suchetin äänen kanssa!
The monogram murders on ensimmäinen "uusi Hercule Poirot -mysteeri" ja, huolimatta useista eriävistä mielipiteistä, minusta sangen lähellä Agatha Christien luomaa alkuperäissarjaa. Hienoinen nykyaikaistaminen on tapahtunut kirjailija Sophie Hannahin (s. 1971) käsissä, mutta samat ainekset ja tunnelmat mysteerissä olivat edelleen. Juoni oli monipolvinen, poliisi oli tyhmä, epäiltyjä oli paljon ja ratkaisu oli odottamaton. Rikoksen ympärillä pyörittiin koko ajan ja välillä ratkaisu tuntui olevan päivänselvä, mutta eipä ollutkaan! Jaksoin kuunnella kahdeksan tuntia mielenkiinnolla, mutta loppu oli pitkitetty, kun palattiin ratkaisun jälkeen vielä vankilaan ja täysihoitolaan, ja taisin torkahtaa viimeisen CD:n äärelle.
Lisätietoja:
https://www.harpercollins.com.au/9780007554058/the-monogram-murders-the-new-hercule-poirot-mystery-unabridged-cd/
https://www.wsoy.fi/kirja/sophie-hannah/nimikirjainmurhat/9789510406526
https://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Sophie-Hannah-Nimikirjainmurhat/518862
sunnuntai 27. lokakuuta 2019
Tuonen korppi
Christian Rönnbacka: Tuonen korppi (2017)
Rönnbackan (s. 1969) kuudes Antti Hautalehto -jännäri on tuttua kamaa ja jatkaa komisarion ja Porvoon poliisilaitoksen tarinaa siitä, mihin Kaikki mikä kiiltää (2016) loppuu. Tuonen korpissa tapahtumat sijoittuvat Sipoon Talmaan, joka on nykyään tunnettu lähinnä laskettelukeskuksestaan. Talmassa on ollut myös kalkkikaivos, joka luo puitteet kirjan rikokselle. Kirjassa on tällä kertaa vähemmän Porvoosta.
Pidin henkilöhahmojen huulen/läpän heitosta, vaikka ne voi tulkita myös kiusaamiseksi. Rankka huumori lienee selviytymiskeino ja tuo mieleen Beavis ja Butt-head -hykerryksen.
Luulin jo oivaltaneeni murhaajan henkilöllisyyden, mutta olin väärässä.
Lisätietoja:
https://docendo.fi/sivu/tuote/tuonen-korppi/1963097
https://www.supla.fi/audio/3123358
Rönnbackan (s. 1969) kuudes Antti Hautalehto -jännäri on tuttua kamaa ja jatkaa komisarion ja Porvoon poliisilaitoksen tarinaa siitä, mihin Kaikki mikä kiiltää (2016) loppuu. Tuonen korpissa tapahtumat sijoittuvat Sipoon Talmaan, joka on nykyään tunnettu lähinnä laskettelukeskuksestaan. Talmassa on ollut myös kalkkikaivos, joka luo puitteet kirjan rikokselle. Kirjassa on tällä kertaa vähemmän Porvoosta.
Pidin henkilöhahmojen huulen/läpän heitosta, vaikka ne voi tulkita myös kiusaamiseksi. Rankka huumori lienee selviytymiskeino ja tuo mieleen Beavis ja Butt-head -hykerryksen.
Luulin jo oivaltaneeni murhaajan henkilöllisyyden, mutta olin väärässä.
Lisätietoja:
https://docendo.fi/sivu/tuote/tuonen-korppi/1963097
https://www.supla.fi/audio/3123358
maanantai 21. lokakuuta 2019
Korppikuningas
Griffiths, Elly: Korppikuningas (2019)
Ruth Galloway -mysteerin viides osa on tuttua arkeologijännitystä, mutta tapahtumapaikkana on pohjoinen Blackpool ja mysteerinä kuningas Arthurin luut. Luin mielelläni ensimmäiset 250 sivua, mutta sitten into lopahti ja kahlasin viimeiset 120 sivua television mainoskatkojen aikana.
Juonenkehittelyssä Korppikuningas on mielestäni paluuta kolmeen ensimmäiseen osaan. Henkilösuhteet - menneet ja nykyiset - ovat pinnalla, kuten aiemmissakin osissa.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/korppikuningas/9789520403782
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
Ruth Galloway -mysteerin viides osa on tuttua arkeologijännitystä, mutta tapahtumapaikkana on pohjoinen Blackpool ja mysteerinä kuningas Arthurin luut. Luin mielelläni ensimmäiset 250 sivua, mutta sitten into lopahti ja kahlasin viimeiset 120 sivua television mainoskatkojen aikana.
Juonenkehittelyssä Korppikuningas on mielestäni paluuta kolmeen ensimmäiseen osaan. Henkilösuhteet - menneet ja nykyiset - ovat pinnalla, kuten aiemmissakin osissa.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/korppikuningas/9789520403782
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
torstai 17. lokakuuta 2019
Nainen hytissä 10
Ruth Ware: Nainen hytissä 10 (2018)
Nainen hytissä 10 on kolmas lukemani Waren (s. 1977) teos. Päähenkilö on 32-vuotias toimittaja Laura, joka tuntuu työn sijaan keskittyvän alkoholin käyttöön. Kun kirjaa lukee tuntikausia putkeen, hämmästelee Lauran huonoa muistia ja kykenemättömyyttä tehdä järkeviä ratkaisuja. En edelleenkään osaa samastua tai kiintyä Waren päähenkilöihin.
Tässä teoksessa päähenkilö on pressimatkalla luksusristeilijällä Pohjanmerellä. Viereisessä hytissä tapahtuu ehkä murha tai jotain muuta, mitä Laura ryhtyy tutkimaan. Puhelin- ja nettiyhteyksien puute ei tunnu haittaavan työn tekemistä, vaan ainoastaan viestintää poikakaverin ja ystävien välillä. Huokaus! Yli puolet kirjasta on jahkaamista ja toistoa, mutta loppupuolella on aitoa jännitystä ja yllätyksiäkin. Kirjassa mainitaan suomalaiselle tuttuja pohjoismaalaisia kirjailijoita ja tutkijoita, ja aina on hauska lukea muutama sana ruotsia sekä norjaa, kun sen ymmärtää.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/nainen-hytissa-10-2/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/arvostelut/artikkeli-1.368171
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=WareRuth
Nainen hytissä 10 on kolmas lukemani Waren (s. 1977) teos. Päähenkilö on 32-vuotias toimittaja Laura, joka tuntuu työn sijaan keskittyvän alkoholin käyttöön. Kun kirjaa lukee tuntikausia putkeen, hämmästelee Lauran huonoa muistia ja kykenemättömyyttä tehdä järkeviä ratkaisuja. En edelleenkään osaa samastua tai kiintyä Waren päähenkilöihin.
Tässä teoksessa päähenkilö on pressimatkalla luksusristeilijällä Pohjanmerellä. Viereisessä hytissä tapahtuu ehkä murha tai jotain muuta, mitä Laura ryhtyy tutkimaan. Puhelin- ja nettiyhteyksien puute ei tunnu haittaavan työn tekemistä, vaan ainoastaan viestintää poikakaverin ja ystävien välillä. Huokaus! Yli puolet kirjasta on jahkaamista ja toistoa, mutta loppupuolella on aitoa jännitystä ja yllätyksiäkin. Kirjassa mainitaan suomalaiselle tuttuja pohjoismaalaisia kirjailijoita ja tutkijoita, ja aina on hauska lukea muutama sana ruotsia sekä norjaa, kun sen ymmärtää.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/nainen-hytissa-10-2/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/arvostelut/artikkeli-1.368171
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=WareRuth
keskiviikko 16. lokakuuta 2019
Käärmeen kirous
Elly Griffiths: Käärmeen kirous (2018)
Arkeologidekkarisarjan 4. osa ei vahvistanut aiemmissa osissa näkemääni kaavaa. Toki kirjassa oli samoja aineksia kuin aiemmissakin teoksissa, mutta uusin maustein. Lukiessa kiinnitin huomiota lähinnä siihen, että Ruthin lapsi Kate söi hyvin vähän ollessaan äitinsä kanssa. Outoa olla huolissaan kuvitteellisen lapsen ravinnonsaannista!
Käärmeen kirous oli mielestäni enemmän kiinni tässä ajassa kuin aiemmat teokset. Sikainfluenssa ja nykyajan muut vitsaukset mainittiin. Alkuteos A Room Full of Bones on vuodelta 2012.
Minulla on jo lainassa sarjan viides osa, Korppikuningas (2019), jonka luen pikimmiten. Uusimpia osia Kadonneet ja kuolleet (2019) ja Aavekengät (2020) saan todennäköisesti odotella.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/kaarmeen-kirous/9789520401634
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1684672
Arkeologidekkarisarjan 4. osa ei vahvistanut aiemmissa osissa näkemääni kaavaa. Toki kirjassa oli samoja aineksia kuin aiemmissakin teoksissa, mutta uusin maustein. Lukiessa kiinnitin huomiota lähinnä siihen, että Ruthin lapsi Kate söi hyvin vähän ollessaan äitinsä kanssa. Outoa olla huolissaan kuvitteellisen lapsen ravinnonsaannista!
Käärmeen kirous oli mielestäni enemmän kiinni tässä ajassa kuin aiemmat teokset. Sikainfluenssa ja nykyajan muut vitsaukset mainittiin. Alkuteos A Room Full of Bones on vuodelta 2012.
Minulla on jo lainassa sarjan viides osa, Korppikuningas (2019), jonka luen pikimmiten. Uusimpia osia Kadonneet ja kuolleet (2019) ja Aavekengät (2020) saan todennäköisesti odotella.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/kaarmeen-kirous/9789520401634
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1684672
torstai 10. lokakuuta 2019
Myrkkykeiso
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso (2017)
Eppu Nuotion (s. 1962) ensimmäinen Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan teos on kiinnostanut minua pitkään. Aluksi pidin lukemastani, mutta puolenvälin jälkeen alkoivat pahuus ja monenlaiset ongelmat ahdistaa. Olen tainnut lukea liikaa dekkareita viime aikoina. Myrkkykeisossa on paljon henkilöitä ja sivutarinoita, mutta vain vähän iloisia tapahtumia. Ellen Lähde nuorena eläkeläisenä on outo tapaus. Harvinaista, että bongasin peräti pari kolme kielioppivirhettä tekstistä!
Myrkkykeison jälkeen sarjassa on ilmestynyt Anopinhammas (2018) ja Elämänlanka (2019), joten kasviteema jatkuu. Nuotion yhdessä Pirkko Soinisen kanssa kirjoittama Salome Virta -taidedekkarisarja on sekin edennyt kolmanteen osaan (Nainen parvekkeella 2016, Sakset tyynyn alla 2018 ja Punainen vaate 2019).
Lisätietoja:
http://dekkarinetti.tornio.fi/NuotioEppu
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175911981058
Eppu Nuotion (s. 1962) ensimmäinen Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan teos on kiinnostanut minua pitkään. Aluksi pidin lukemastani, mutta puolenvälin jälkeen alkoivat pahuus ja monenlaiset ongelmat ahdistaa. Olen tainnut lukea liikaa dekkareita viime aikoina. Myrkkykeisossa on paljon henkilöitä ja sivutarinoita, mutta vain vähän iloisia tapahtumia. Ellen Lähde nuorena eläkeläisenä on outo tapaus. Harvinaista, että bongasin peräti pari kolme kielioppivirhettä tekstistä!
Myrkkykeison jälkeen sarjassa on ilmestynyt Anopinhammas (2018) ja Elämänlanka (2019), joten kasviteema jatkuu. Nuotion yhdessä Pirkko Soinisen kanssa kirjoittama Salome Virta -taidedekkarisarja on sekin edennyt kolmanteen osaan (Nainen parvekkeella 2016, Sakset tyynyn alla 2018 ja Punainen vaate 2019).
Lisätietoja:
http://dekkarinetti.tornio.fi/NuotioEppu
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175911981058
lauantai 5. lokakuuta 2019
Jyrkänteen reunalla
Elly Griffiths: Jyrkänteen reunalla (2018)
Ruth Galloway -mysteerisarjan kolmannessa osassa arkeologiset kaivaukset vievät toisen maailmansodan aikaan ja eroosion kuluttamalle rannikolle. Jyrkänteen reunalla -kirjan luettuani alan nähdä tietynlaisen kaavan Griffithsin teoksissa. Pitänee lukea neljäs osa, Käärmeen kirous, varmistuakseni päätelmästäni.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/jyrkanteen-reunalla/9789513198039
https://issuu.com/kirja/docs/9789513198039-jyrkaenteen-reunalla
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
Ruth Galloway -mysteerisarjan kolmannessa osassa arkeologiset kaivaukset vievät toisen maailmansodan aikaan ja eroosion kuluttamalle rannikolle. Jyrkänteen reunalla -kirjan luettuani alan nähdä tietynlaisen kaavan Griffithsin teoksissa. Pitänee lukea neljäs osa, Käärmeen kirous, varmistuakseni päätelmästäni.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/jyrkanteen-reunalla/9789513198039
https://issuu.com/kirja/docs/9789513198039-jyrkaenteen-reunalla
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
perjantai 27. syyskuuta 2019
Takaisin Sumulaaksoon
Tuija Lehtinen: Takaisin Sumulaaksoon (2018)
Takaisin Sumulaaksoon on jatkoa Sumulaakson kartano -romaanille (2017). Päätin lukea lainaamani jatko-osan nopeasti alta pois, että pääsen dekkarin äärelle. Nykyaikaan sijoittuvat viihderomaanit eivät ole lempilukemistani.
Takaisin Sumulaaksoon keskittyy sisaruksista vanhempaan, Siljaan, joka on viileä leidi. Kirjassa Siljan ympärillä pörrää miehiä enemmän kuin kädessä on sormia, mutta Silja pysyy Siljana. Siinä mielessä loppuratkaisu oli hivenen yllättävä, mutta samansuuntainen kuin edellisessä kirjassa Sumulaakson kartano. Hienoa, että naiset tekevät itsenäisiä ratkaisuja!
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/takaisin-sumulaaksoon/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
Takaisin Sumulaaksoon on jatkoa Sumulaakson kartano -romaanille (2017). Päätin lukea lainaamani jatko-osan nopeasti alta pois, että pääsen dekkarin äärelle. Nykyaikaan sijoittuvat viihderomaanit eivät ole lempilukemistani.
Takaisin Sumulaaksoon keskittyy sisaruksista vanhempaan, Siljaan, joka on viileä leidi. Kirjassa Siljan ympärillä pörrää miehiä enemmän kuin kädessä on sormia, mutta Silja pysyy Siljana. Siinä mielessä loppuratkaisu oli hivenen yllättävä, mutta samansuuntainen kuin edellisessä kirjassa Sumulaakson kartano. Hienoa, että naiset tekevät itsenäisiä ratkaisuja!
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/takaisin-sumulaaksoon/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
Sumulaakson kartano
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano (2017)
Tuija Lehtisen (s. 1954) Sumulaakson kartano lupaili minulle kepeää kartanoromantiikkaa, joka jäi vaisuksi. Sisarukset Silja ja Elsa ovat Sumulaakson kartanon tyttäriä, jotka mieluiten olisivat missä tahansa muualla kuin sukukartanolla. Tässä ensimmäisessä osassa sisaruksista nuorempi Elsa on minäkertojana. Elsa on vaihtelunhaluinen, villi ja estoton bailaaja, jonka ympärillä miehet pyörivät. Parasta kirjassa lienee loppuratkaisu?
Kirja on aikuisten satu siitä, kun rahan puute ei ole ongelma. Rahan runsaus tuo sekin harmeja, muttei siinä määrin kuin sen puute. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet Sumulaaksossa ovat viileän laskelmoivia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/sumulaakson-kartano-2/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
Tuija Lehtisen (s. 1954) Sumulaakson kartano lupaili minulle kepeää kartanoromantiikkaa, joka jäi vaisuksi. Sisarukset Silja ja Elsa ovat Sumulaakson kartanon tyttäriä, jotka mieluiten olisivat missä tahansa muualla kuin sukukartanolla. Tässä ensimmäisessä osassa sisaruksista nuorempi Elsa on minäkertojana. Elsa on vaihtelunhaluinen, villi ja estoton bailaaja, jonka ympärillä miehet pyörivät. Parasta kirjassa lienee loppuratkaisu?
Kirja on aikuisten satu siitä, kun rahan puute ei ole ongelma. Rahan runsaus tuo sekin harmeja, muttei siinä määrin kuin sen puute. Sukulaisuus- ja ystävyyssuhteet Sumulaaksossa ovat viileän laskelmoivia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/sumulaakson-kartano-2/
https://otava.fi/kirjailijat/tuija-lehtinen/
tiistai 24. syyskuuta 2019
Januksen kivi
Elly Griffiths: Januksen kivi (2018)
Ruth Waren "teinidekkarin" jälkeen oli mukava palata "aikuisdekkarin" pariin. Januksen kivi jatkaa
Ruth Galloway -sarjaa, josta olen lukenut ensimmäisen osan Risteyskohdat (2017). Mielestäni Januksen kivi on vähintäänkin yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa. Rauhallinen Cosy Crime -tunnelma muuttuu lopussa Action Crime -tunnelmaksi, kuten ensimmäisessä osassa. Uskonnoilla on edelleen suuri asema tarinankulussa, mikä ei häiritse, koska kirjailijalla on suvaitsevainen ote henkilöhahmoihinsa.
Mukavaa, että sarja on edennyt jo viidenteen osaan eli lukemista riittää! Seuraavaksi Jyrkänteen reunalla (2018).
Lisätietoja:
tiistai 17. syyskuuta 2019
Synkän metsän siimeksessä
Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä (2017)
Luettuani Ruth Waren (s. 1977) neljännen suomennoksen Rouva Westaway on kuollut (2019) lainasin hänen esikoissuomennoksensa Synkän metsän siimeksessä (2017, alkuteos In a dark, dark wood 2015). Kyseisissä teoksissa on hyvin paljon samaa. Ne molemmat sijoittuvat syrjäiselle seudulle, jossa on rajattu määrä epäiltyjä. Henkilöhahmot ovat kaksikymppisiä, mutta muistelevat vuosien takaisia asioita eivätkä pääse niistä yli. Päähenkilönä on jollain tapaa outo nuori nainen, joka epäilee omaa terveyttään/syyllisyyttään.
Synkän metsän siimeksessä -teoksessa Nora on 26-vuotias rikoskirjailija, joka on henkisillä haavoilla kymmenen vuotta sitten tapahtuneen takia. Hän pakenee menneisyyttään ja nykyisyyttään juoksemalla. Lukiessa tunsin olevani liian vanha, että teiniromanssit ja muut nuorten asiat kiinnostaisivat riittävästi. Nuoremmalle lukijalle kirja on varmasti mieluisampi luettava.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/synkan-metsan-siimeksessa/
- huom! kirjoitusvirhe Rouva Westaway on kuollut -teoksessa
Luettuani Ruth Waren (s. 1977) neljännen suomennoksen Rouva Westaway on kuollut (2019) lainasin hänen esikoissuomennoksensa Synkän metsän siimeksessä (2017, alkuteos In a dark, dark wood 2015). Kyseisissä teoksissa on hyvin paljon samaa. Ne molemmat sijoittuvat syrjäiselle seudulle, jossa on rajattu määrä epäiltyjä. Henkilöhahmot ovat kaksikymppisiä, mutta muistelevat vuosien takaisia asioita eivätkä pääse niistä yli. Päähenkilönä on jollain tapaa outo nuori nainen, joka epäilee omaa terveyttään/syyllisyyttään.
Synkän metsän siimeksessä -teoksessa Nora on 26-vuotias rikoskirjailija, joka on henkisillä haavoilla kymmenen vuotta sitten tapahtuneen takia. Hän pakenee menneisyyttään ja nykyisyyttään juoksemalla. Lukiessa tunsin olevani liian vanha, että teiniromanssit ja muut nuorten asiat kiinnostaisivat riittävästi. Nuoremmalle lukijalle kirja on varmasti mieluisampi luettava.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/synkan-metsan-siimeksessa/
- huom! kirjoitusvirhe Rouva Westaway on kuollut -teoksessa
torstai 12. syyskuuta 2019
Pintti
Tommi Kinnunen: Pintti (2018)
Neljäntienristeyksen (2014) lukemisen jälkeen odottelin saavani Pintti-romaanin käsiini. Kun sen sitten sain, en päässyt lukemisen makuun. Kolmenpäivänromaaniksi nimetty teos oli tuttua Kinnusta, mutta tarina ei vienyt minua mennessään. Kirja jakautui kolmeen osaan, päivään, ja aikaskaala oli vajaa kaksi vuotta. Ensimmäisenä päivänä keskiössä oli sisaruksista Jussi, toisena Helmi ja viimeisenä Raili. 50-luvun alun elämä lasitehtaan liepeillä oli kurjaa, eikä se parantunut loppua kohti. Kinnuselle tutut vahvat naiset ja miehen muottiin huonosti sopivat miehet eivät vedonneet tällä kertaa minuun.
Loppukohtaus oli mystinen. Tulkitsin sen Jussin poismenoksi ja sisarten yksinjäämiseksi. Jotkut lukijat tulkitsivat Railin kuolleen lopussa ja toiset taas näkivät aikakauden vaihtuvan toiseksi.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130
https://yle.fi/uutiset/3-10359534
https://kirsinbookclub.com/kirjat/tommi-kinnunen-pintti/
Neljäntienristeyksen (2014) lukemisen jälkeen odottelin saavani Pintti-romaanin käsiini. Kun sen sitten sain, en päässyt lukemisen makuun. Kolmenpäivänromaaniksi nimetty teos oli tuttua Kinnusta, mutta tarina ei vienyt minua mennessään. Kirja jakautui kolmeen osaan, päivään, ja aikaskaala oli vajaa kaksi vuotta. Ensimmäisenä päivänä keskiössä oli sisaruksista Jussi, toisena Helmi ja viimeisenä Raili. 50-luvun alun elämä lasitehtaan liepeillä oli kurjaa, eikä se parantunut loppua kohti. Kinnuselle tutut vahvat naiset ja miehen muottiin huonosti sopivat miehet eivät vedonneet tällä kertaa minuun.
Loppukohtaus oli mystinen. Tulkitsin sen Jussin poismenoksi ja sisarten yksinjäämiseksi. Jotkut lukijat tulkitsivat Railin kuolleen lopussa ja toiset taas näkivät aikakauden vaihtuvan toiseksi.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130
https://yle.fi/uutiset/3-10359534
https://kirsinbookclub.com/kirjat/tommi-kinnunen-pintti/
keskiviikko 14. elokuuta 2019
Risteyskohdat
Elly Griffiths: Risteyskohdat (2017)
Elly Griffiths (oikealta nimeltään Domenica de Rosa, s. 1963 Lontoossa) on tullut tunnetuksi Ruth Galloway -sarjastaan, jonka ensimmäinen osa Risteyskohdat julkaistiin englanniksi 2009 ja suomeksi 2017. Suomennoksia on sittemmin tullut kaksi per vuosi ja sarja on kohta kuusiosainen.
Sarjan ensimmäinen osa on ollut hyvin lainassa, joten sain vasta nyt kirjan käsiini. Luin sen parissa päivässä. Päähenkilö ja arkeologinen mysteeri olivat vaihteeksi mielenkiintoista luettavaa, vaikka dekkarin aihe olikin karmiva. Ruth Gallaway oli henkilöhahmona hyvin samaistuttava ja hänestä luen mielelläni lisää. Eräässä blogissa kehuttiin sarjan toista osaa Januksen kivi (2017).
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirjailija/elly-griffiths
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
https://ellygriffiths.co.uk/
Elly Griffiths (oikealta nimeltään Domenica de Rosa, s. 1963 Lontoossa) on tullut tunnetuksi Ruth Galloway -sarjastaan, jonka ensimmäinen osa Risteyskohdat julkaistiin englanniksi 2009 ja suomeksi 2017. Suomennoksia on sittemmin tullut kaksi per vuosi ja sarja on kohta kuusiosainen.
Sarjan ensimmäinen osa on ollut hyvin lainassa, joten sain vasta nyt kirjan käsiini. Luin sen parissa päivässä. Päähenkilö ja arkeologinen mysteeri olivat vaihteeksi mielenkiintoista luettavaa, vaikka dekkarin aihe olikin karmiva. Ruth Gallaway oli henkilöhahmona hyvin samaistuttava ja hänestä luen mielelläni lisää. Eräässä blogissa kehuttiin sarjan toista osaa Januksen kivi (2017).
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirjailija/elly-griffiths
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GriffithsElly
https://ellygriffiths.co.uk/
lauantai 20. heinäkuuta 2019
Miksi juoksen
Karo Hämäläinen: Miksi juoksen (2019)
Luin Karo Hämäläisen (s. 1976) Miksi juoksen -kirjan etsien itselleni motivaatiota lähteä hölkkälenkille. Olin aiemmin lukenut Hämäläisestä YLE:n artikkelin "Juostessa pakenen itseäni" vuodelta 2016. Itse aloitin hölkkäämisen keväällä 2014 toukokuisen juoksutapahtuman takia. Edellisestä hölkkälenkistäni oli kulunut 25 vuotta, joten 10 kilometrin hölkkä tuntui suurelta saavutukselta. Seuraavana vuonna hölkkäsin jo puolimaratonin kesällä ja toisen syksyllä. Lenkkini pitenivät, kuten Hämäläisellä. En kuitenkaan havitellut maratonille: hyvällä harjoittelulla ja hitaalla vauhdilla pääsisin maaliin, mutta loppuaika olisi kehno. Mitä sitä edes yrittämään, kun tietää lopputuloksen?
Hämäläinen menetti juoksumotivaationsa, kun maratonista tuli normisuoritus. Hän alkoi polkujuosta ja juosta ultramatkoja (100 - 160 km). Vaikka Hämäläinen väittää olevansa nautintojuoksija eikä aikajuoksija, hän käyttää paljon aikaa kilpailustrategiansa hiomiseen, taktikoi ja seuraa aikaa kilpailuissa. Kun ultrajuoksussa tuli rajat vastaan tai järki käteen, Hämäläinen paransi aikojaan maratonilla ja puolimaratonilla. Tämän jälkeen juoksemisesta on tullut taas enemmän elämäntapa ja nautinto. Ehkä minäkin etsin uutta lähestymistapaa hölkkääni, kun matka- tai aikatavoitteeni eivät ole toteutuneet. Miksi juosta? Muutama vuosi sitten hölkkääminen oli piristävä nautinto, nyt vastenmielinen pakko, kun on tullut ilmoittauduttua juoksutapahtumaan.
Saatoin samaistua Hämäläiseen monessa hänen juoksukokemuksessaan. Silloin kun kunto ja mieli ovat hyvät, juoksu rullaa itsestään ja aivot lepäävät. Itselleni hölkkä on parhaimmilaan vapautta, omaa aikaa. Juostessa on vain juostava, kaikki muu jää pois.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511333432/
https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/49a94e20-9ece-40de-ba31-f02b1af5146b
https://yle.fi/uutiset/3-9202703
Luin Karo Hämäläisen (s. 1976) Miksi juoksen -kirjan etsien itselleni motivaatiota lähteä hölkkälenkille. Olin aiemmin lukenut Hämäläisestä YLE:n artikkelin "Juostessa pakenen itseäni" vuodelta 2016. Itse aloitin hölkkäämisen keväällä 2014 toukokuisen juoksutapahtuman takia. Edellisestä hölkkälenkistäni oli kulunut 25 vuotta, joten 10 kilometrin hölkkä tuntui suurelta saavutukselta. Seuraavana vuonna hölkkäsin jo puolimaratonin kesällä ja toisen syksyllä. Lenkkini pitenivät, kuten Hämäläisellä. En kuitenkaan havitellut maratonille: hyvällä harjoittelulla ja hitaalla vauhdilla pääsisin maaliin, mutta loppuaika olisi kehno. Mitä sitä edes yrittämään, kun tietää lopputuloksen?
Hämäläinen menetti juoksumotivaationsa, kun maratonista tuli normisuoritus. Hän alkoi polkujuosta ja juosta ultramatkoja (100 - 160 km). Vaikka Hämäläinen väittää olevansa nautintojuoksija eikä aikajuoksija, hän käyttää paljon aikaa kilpailustrategiansa hiomiseen, taktikoi ja seuraa aikaa kilpailuissa. Kun ultrajuoksussa tuli rajat vastaan tai järki käteen, Hämäläinen paransi aikojaan maratonilla ja puolimaratonilla. Tämän jälkeen juoksemisesta on tullut taas enemmän elämäntapa ja nautinto. Ehkä minäkin etsin uutta lähestymistapaa hölkkääni, kun matka- tai aikatavoitteeni eivät ole toteutuneet. Miksi juosta? Muutama vuosi sitten hölkkääminen oli piristävä nautinto, nyt vastenmielinen pakko, kun on tullut ilmoittauduttua juoksutapahtumaan.
Saatoin samaistua Hämäläiseen monessa hänen juoksukokemuksessaan. Silloin kun kunto ja mieli ovat hyvät, juoksu rullaa itsestään ja aivot lepäävät. Itselleni hölkkä on parhaimmilaan vapautta, omaa aikaa. Juostessa on vain juostava, kaikki muu jää pois.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511333432/
https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/49a94e20-9ece-40de-ba31-f02b1af5146b
https://yle.fi/uutiset/3-9202703
tiistai 16. heinäkuuta 2019
Valas nimeltä Goliat
Cristina Sandu: Valas nimeltä Goaliat (2017)
Kirjailija Sandu (s. 1989) on romaanin Alban tavoin suomalaisäidin ja romanialaisisän liki kolmekymppinen tytär. Valas nimeltä Goliat oli Finlandia-palkintoehdokkaana, muttei päässyt esim. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijakilpailuun. Sandun toinen romaani, Vesileikit, on julkaistu vuonna 2019.
Romaanin alku oli hieman hämmentävä, mutta kun alkuun pääsi, tarina kantoi seuraavat 200 sivua. Loppuosa oli mielestäni erilainen, jopa turha, mutta se sitoi romaanin langat yhteen ja toi tarinan taas tähän päivään. Alussa mieleeni tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2015), missä poika elää kahden maailman puristuksessa. Sitten mietin Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsia (2016): lyhyitä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Romaanin isoisä, Susi, olisi voinut olla suomalainen vanhus. Elipä ihminen missä päin maailmaa tahansa, samat inhimilliset seikat tulevat vastaan. Kulttuurierot ovat todellisia ja juurettomuutta voi kokea kuka tahansa, mutta ihmisyys on glabaalia. Romaanissa etsitään totuutta tarinoiden takaa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511308423/
https://www.maailmankuvalehti.fi/2017/pitkat/finlandiakilpailun-yllattaja-cristina-sandu-kaksikulttuurisuus-usein-ristiriitaista
Kirjailija Sandu (s. 1989) on romaanin Alban tavoin suomalaisäidin ja romanialaisisän liki kolmekymppinen tytär. Valas nimeltä Goliat oli Finlandia-palkintoehdokkaana, muttei päässyt esim. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijakilpailuun. Sandun toinen romaani, Vesileikit, on julkaistu vuonna 2019.
Romaanin alku oli hieman hämmentävä, mutta kun alkuun pääsi, tarina kantoi seuraavat 200 sivua. Loppuosa oli mielestäni erilainen, jopa turha, mutta se sitoi romaanin langat yhteen ja toi tarinan taas tähän päivään. Alussa mieleeni tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2015), missä poika elää kahden maailman puristuksessa. Sitten mietin Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsia (2016): lyhyitä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Romaanin isoisä, Susi, olisi voinut olla suomalainen vanhus. Elipä ihminen missä päin maailmaa tahansa, samat inhimilliset seikat tulevat vastaan. Kulttuurierot ovat todellisia ja juurettomuutta voi kokea kuka tahansa, mutta ihmisyys on glabaalia. Romaanissa etsitään totuutta tarinoiden takaa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511308423/
https://www.maailmankuvalehti.fi/2017/pitkat/finlandiakilpailun-yllattaja-cristina-sandu-kaksikulttuurisuus-usein-ristiriitaista
maanantai 8. heinäkuuta 2019
Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2017)
Tämä novellikokoelma löytyi palautushyllystä ja tokihan minun piti tarttua pajon kohistuun teokseen. Lucia Berlin (1936 - 2004) eli värikkään elämän vaeltaen pitkin ja poikin Amerikan mannerta pohjoisesta Chilen Santiagoon ja Meksikoon. Viimeiset vuotensa kirjailija eli Kaliforniassa.
Berlin kirjoittaa omaelämänkerrallisesti ja rehellisesti kokemistaan ja näkemistään asioista lapsuudessaan, toimiessaan erilaisissa ammateissa ja kasvattaessaan neljää poikaansa päihderiippuvaisena äitinä. Suomalaiset kaivostyöläisetkin tulee mainittua pariin kertaan! Kirjailijan tyyli on todennäköisesti ollut tuore ja kohahduttava 50- ja 60-luvuilla, jolloin hän julkaisi ensimmäiset novellinsa. Nyt novelleja luki mielenkiinnolla. Novellit oli järjestetty loogisesti ja lopussa palattiin alkupuolen henkilöhahmoihin, joten ympyrä sulkeutui nätisti.
Alkuperäisteos A Manual for Cleaning Women: Selected Stories (2015) on julkaistu suomeksi kahtena erillisenä niteenä, joissa kummassakin on samat alkusanat. Suomenkielinen jatko-osa Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia ilmestyi vuonna 2018.
Lisätietoja:
https://kiiltomato.net/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja-muita-kertomuksia/
https://www.lukuisa.com/2017/12/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html
Tämä novellikokoelma löytyi palautushyllystä ja tokihan minun piti tarttua pajon kohistuun teokseen. Lucia Berlin (1936 - 2004) eli värikkään elämän vaeltaen pitkin ja poikin Amerikan mannerta pohjoisesta Chilen Santiagoon ja Meksikoon. Viimeiset vuotensa kirjailija eli Kaliforniassa.
Berlin kirjoittaa omaelämänkerrallisesti ja rehellisesti kokemistaan ja näkemistään asioista lapsuudessaan, toimiessaan erilaisissa ammateissa ja kasvattaessaan neljää poikaansa päihderiippuvaisena äitinä. Suomalaiset kaivostyöläisetkin tulee mainittua pariin kertaan! Kirjailijan tyyli on todennäköisesti ollut tuore ja kohahduttava 50- ja 60-luvuilla, jolloin hän julkaisi ensimmäiset novellinsa. Nyt novelleja luki mielenkiinnolla. Novellit oli järjestetty loogisesti ja lopussa palattiin alkupuolen henkilöhahmoihin, joten ympyrä sulkeutui nätisti.
Alkuperäisteos A Manual for Cleaning Women: Selected Stories (2015) on julkaistu suomeksi kahtena erillisenä niteenä, joissa kummassakin on samat alkusanat. Suomenkielinen jatko-osa Siivoojan käsikirja 2 - Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia ilmestyi vuonna 2018.
Lisätietoja:
https://kiiltomato.net/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja-muita-kertomuksia/
https://www.lukuisa.com/2017/12/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html
tiistai 2. heinäkuuta 2019
Rouva Westaway on kuollut
Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut (2019)
Luin mainostetun Waren (s. 1977 Lontoossa) neljännen rikosromaanin jo kesäkuun puolella. Rouva Westaway on kuollut -teos lunasti odotukseni: luin kirjan ripeästi loppuun ja tarina kantoi hienoista toistoa lukuunottamatta hyvin. Mikäli etsii psykologista jännitystä, kartanomiljöössä tapahtuvaa kauhukokemuksia tai nykyaikaan sijoittuvaa "nuorisoromaania", teos sopii luettavaksi.
Saatanpa lukea kirjailijan muitakin teoksia. Juuri lukemani kirja oli piristävällä tavalla tuore, mutta edusti samalla kertaa tuttua englantilaista jännityskirjallisuutta.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511331674/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=WareRuth
Luin mainostetun Waren (s. 1977 Lontoossa) neljännen rikosromaanin jo kesäkuun puolella. Rouva Westaway on kuollut -teos lunasti odotukseni: luin kirjan ripeästi loppuun ja tarina kantoi hienoista toistoa lukuunottamatta hyvin. Mikäli etsii psykologista jännitystä, kartanomiljöössä tapahtuvaa kauhukokemuksia tai nykyaikaan sijoittuvaa "nuorisoromaania", teos sopii luettavaksi.
Saatanpa lukea kirjailijan muitakin teoksia. Juuri lukemani kirja oli piristävällä tavalla tuore, mutta edusti samalla kertaa tuttua englantilaista jännityskirjallisuutta.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511331674/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=WareRuth
tiistai 25. kesäkuuta 2019
Särkynyt sydän
Metropoliitta Panteleimon: Särkynyt sydän (2018)
Panteleimonin dekkarisarjan kuudes osa Särkynyt sydän oli tuttua luettavaa. Nyt aiheena oli salaisuuksien ja murhien lisäksi puutarhapalstaviljely. Sota-ajat olivat teoksessa läsnä, elettiinhän teoksessa "vasta" 1960-luvun puoltaväliä. Naisillakin saattoi olla farmarit jalassa ja ammatti.
Joskus lapsena pääsin puutarhapalstoilla käymään, joten teoksen aihepiiri oli tuttu. Suomalainen kirjakauppa mainostaa jo Panteleimonin dekkarisarjan seitsemättä osaa Äänisen aallot. Ääninen on näkemättä...
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/s%C3%A4rkynyt-syd%C3%A4n-detail
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176047447762
Panteleimonin dekkarisarjan kuudes osa Särkynyt sydän oli tuttua luettavaa. Nyt aiheena oli salaisuuksien ja murhien lisäksi puutarhapalstaviljely. Sota-ajat olivat teoksessa läsnä, elettiinhän teoksessa "vasta" 1960-luvun puoltaväliä. Naisillakin saattoi olla farmarit jalassa ja ammatti.
Joskus lapsena pääsin puutarhapalstoilla käymään, joten teoksen aihepiiri oli tuttu. Suomalainen kirjakauppa mainostaa jo Panteleimonin dekkarisarjan seitsemättä osaa Äänisen aallot. Ääninen on näkemättä...
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/s%C3%A4rkynyt-syd%C3%A4n-detail
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176047447762
maanantai 24. kesäkuuta 2019
Ihan pähkinöinä
Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä (2018)
Anneli Kanto (s. 1950 Pirkkalassa) on kirjoittanut lastenkirjoja ja historiallisia romaaneja ennen tätä ensimmäistä viihderomaaniansa Ihan pähkinöinä. Teoksessa kohta viisikymppisen Mirjamin elämä menee uusiksi ja hän joutuu venymään vaatimusten edessä, jopa kasvamaan ihmisenä. Kirja alkaa luksuselämän kuvauksella ja päättyy toiveikkasti uuden nousun odotukseen. Mirjami ei loppujen lopuksi muutu juurikaan.
Ihan pähinöinä -teoksessa on paljon vakavaa asiaa nykymaailman menosta, mutta kirjoitustyyli pysyy viihdekirjallisuudelle tyypillisenä. Pohjanmaan murre oli minulle vierasta, joten en ymmärtänyt kaikkea ja sanajärjestyskin tuntui joskus oudolta. Ihmettelin vain, kuinka karjalaistaustainen äitikin puhui pohjalaisittain.
Viihderomaaneissa on harvemmin päähenkilönä viisikymppinen nainen, joten mielelläni luin tämän kirjan.
Lisätietoja:
https://www.karisto.fi/sivu/tuote/ihan-pahkinoina/2308773
https://www.annelikanto.fi/romaanit/
Anneli Kanto (s. 1950 Pirkkalassa) on kirjoittanut lastenkirjoja ja historiallisia romaaneja ennen tätä ensimmäistä viihderomaaniansa Ihan pähkinöinä. Teoksessa kohta viisikymppisen Mirjamin elämä menee uusiksi ja hän joutuu venymään vaatimusten edessä, jopa kasvamaan ihmisenä. Kirja alkaa luksuselämän kuvauksella ja päättyy toiveikkasti uuden nousun odotukseen. Mirjami ei loppujen lopuksi muutu juurikaan.
Ihan pähinöinä -teoksessa on paljon vakavaa asiaa nykymaailman menosta, mutta kirjoitustyyli pysyy viihdekirjallisuudelle tyypillisenä. Pohjanmaan murre oli minulle vierasta, joten en ymmärtänyt kaikkea ja sanajärjestyskin tuntui joskus oudolta. Ihmettelin vain, kuinka karjalaistaustainen äitikin puhui pohjalaisittain.
Viihderomaaneissa on harvemmin päähenkilönä viisikymppinen nainen, joten mielelläni luin tämän kirjan.
Lisätietoja:
https://www.karisto.fi/sivu/tuote/ihan-pahkinoina/2308773
https://www.annelikanto.fi/romaanit/
lauantai 22. kesäkuuta 2019
Kaukosaarten Aino
Johanna Valkama: Kaukosaarten Aino (2018)
Valkaman Metsän ja meren suku -sarjan kolmas osa Kaukosaarten Aino vie Aurin pojan Iki-Kuuran kauas Hämeestä Färsaarille asti. Merellisessä romaanissa on paljon yksinäistä vaeltamista luonnossa. Tarina kutoutuu Iki-Kuuran ja druidi Annin ympärille.
Minusta Valkama kirjoittaa aina vain tiiviimmin, mikä on hyvä, koska en enää jaksa uppoutua tekstiin, vaan luen juonivetoisesti sen minkä luen. Tänä vuonna ilmestyy Jäävuonon Ruusu -teos, joka jatkaa rautakautista saagaa samoin kuin Kaukosaarten Aino; muualla kuin Hämeessä.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=4KQqPAP009w
http://www.johannavalkama.com/
https://otava.fi/kirjat/9789511324973/
https://www.aamulehti.fi/a/201090827
Valkaman Metsän ja meren suku -sarjan kolmas osa Kaukosaarten Aino vie Aurin pojan Iki-Kuuran kauas Hämeestä Färsaarille asti. Merellisessä romaanissa on paljon yksinäistä vaeltamista luonnossa. Tarina kutoutuu Iki-Kuuran ja druidi Annin ympärille.
Minusta Valkama kirjoittaa aina vain tiiviimmin, mikä on hyvä, koska en enää jaksa uppoutua tekstiin, vaan luen juonivetoisesti sen minkä luen. Tänä vuonna ilmestyy Jäävuonon Ruusu -teos, joka jatkaa rautakautista saagaa samoin kuin Kaukosaarten Aino; muualla kuin Hämeessä.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=4KQqPAP009w
http://www.johannavalkama.com/
https://otava.fi/kirjat/9789511324973/
https://www.aamulehti.fi/a/201090827
maanantai 10. kesäkuuta 2019
Rose on poissa
Katja Kettu: Rose on poissa (2018)
Katja Kettu (s. 1978 Rovaniemellä) on minulle "vaikea" kirjailija. Yritin lukea hänen novelliteostaan Pippurihylly (2013), mutten saanut edes aloitettua kirjaa. Finlandia-palkintoehdokkaana ollutta Rose on poissa -teostakin luin nihkeästi ja hitaasti, kunnes lähestyvän eräpäivän siivittämänä silmäilin loput 2/3-osaa teoksesta.
Lempi on keski-ikäinen intiaaniäiti Rosen ja suomalaisisä Ettun jälkeläinen, joka palaa juurilleen intiaanireservaattiin 45 poissaolovuoden jälkeen selvittääkseen äitinsä kohtalon. Rose katosi 1970-luvun alussa. Katsoin vähän aikaa sitten fintiaaneista kertovan tv-dokumentin, joten minulla oli alkutietämystä aiheesta. Ketun teoksessa on paljon intiaaniasiaa, mutta pintaan nousee kaksi rakkaustarinaa.
Minulle kirjailijan tyyli oli liian runsas ja siksi vaikealukuinen. Kerronta tuntui rauhoittuvan loppua kohti tai sitten yksinkertaisesti totuin lukemaan tekstiä. Verailun vuoksi voisi lukea toisen Ketun teoksen...
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/katja-kettu/rose-on-poissa/9789510433348
https://www.lukuisa.com/2019/03/katja-kettu-rose-on-poissa.html
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/b8f45946-d4c8-44b8-ba0f-34b4c05b8879
Katja Kettu (s. 1978 Rovaniemellä) on minulle "vaikea" kirjailija. Yritin lukea hänen novelliteostaan Pippurihylly (2013), mutten saanut edes aloitettua kirjaa. Finlandia-palkintoehdokkaana ollutta Rose on poissa -teostakin luin nihkeästi ja hitaasti, kunnes lähestyvän eräpäivän siivittämänä silmäilin loput 2/3-osaa teoksesta.
Lempi on keski-ikäinen intiaaniäiti Rosen ja suomalaisisä Ettun jälkeläinen, joka palaa juurilleen intiaanireservaattiin 45 poissaolovuoden jälkeen selvittääkseen äitinsä kohtalon. Rose katosi 1970-luvun alussa. Katsoin vähän aikaa sitten fintiaaneista kertovan tv-dokumentin, joten minulla oli alkutietämystä aiheesta. Ketun teoksessa on paljon intiaaniasiaa, mutta pintaan nousee kaksi rakkaustarinaa.
Minulle kirjailijan tyyli oli liian runsas ja siksi vaikealukuinen. Kerronta tuntui rauhoittuvan loppua kohti tai sitten yksinkertaisesti totuin lukemaan tekstiä. Verailun vuoksi voisi lukea toisen Ketun teoksen...
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/katja-kettu/rose-on-poissa/9789510433348
https://www.lukuisa.com/2019/03/katja-kettu-rose-on-poissa.html
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/b8f45946-d4c8-44b8-ba0f-34b4c05b8879
Kuolon kultaiset kiehkurat
Alan Bradley: Kuolon kultaiset kiehkurat (2019)
Flavia de Luce -sarja on edennyt kymmenenteen osaan. Flavian isosisko menee naimisiin ja kotikartanon väki vähenee. Kuten aiemmissakin teoksissa, rikosten selvittelyyn tarvitaan kemiallisia kokeita. Homeopatia, myrkytykset, lähetyssaarnaajat ja muut juonenkäänteet elävät, kunnes on aika punoa tarina yhteen, sangen epäuskottavaan, ratkaisuun.
Luin tätä kirjaa tottumuksesta ja tunnelman takia. Aika paljon taisi mennä ohi, mutta tarinaan pääsee mukaan seuraavassa osassa.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kuolon-kultaiset-kiehkurat-2/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Bradley
Flavia de Luce -sarja on edennyt kymmenenteen osaan. Flavian isosisko menee naimisiin ja kotikartanon väki vähenee. Kuten aiemmissakin teoksissa, rikosten selvittelyyn tarvitaan kemiallisia kokeita. Homeopatia, myrkytykset, lähetyssaarnaajat ja muut juonenkäänteet elävät, kunnes on aika punoa tarina yhteen, sangen epäuskottavaan, ratkaisuun.
Luin tätä kirjaa tottumuksesta ja tunnelman takia. Aika paljon taisi mennä ohi, mutta tarinaan pääsee mukaan seuraavassa osassa.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kuolon-kultaiset-kiehkurat-2/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alan_Bradley
maanantai 29. huhtikuuta 2019
Harry Potter ja kirottu lapsi
J.K. Rowling, John Tiffany ja Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi (2016)
Olen harrypotterini lukenut ja ns. kahdeksas Harry Potter -teos tavoittaa hyvin aiempien teosten tunnelman. Näytelmätekstin lukeminen on aluksi outoa, mutta tarina kulkee joutuisammin dialogin varassa ilman kaunokirjallista ympäristönkuvausta ja muuta täytettä.
Teoksessa eletään nykypäivää eli parikymmentä vuotta aiempien Tylypahka-tapahtumien jälkeistä aikaa. Harryn poika Albus aloittaa koulunkäynnin Tylypahkassa ja samalla kerrataan Harryn historiaa.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=uaypOzPS-Sg
https://lukufiilis.fi/kirja-arviot/harry-potter-ja-kirottu-lapsi/
Olen harrypotterini lukenut ja ns. kahdeksas Harry Potter -teos tavoittaa hyvin aiempien teosten tunnelman. Näytelmätekstin lukeminen on aluksi outoa, mutta tarina kulkee joutuisammin dialogin varassa ilman kaunokirjallista ympäristönkuvausta ja muuta täytettä.
Teoksessa eletään nykypäivää eli parikymmentä vuotta aiempien Tylypahka-tapahtumien jälkeistä aikaa. Harryn poika Albus aloittaa koulunkäynnin Tylypahkassa ja samalla kerrataan Harryn historiaa.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=uaypOzPS-Sg
https://lukufiilis.fi/kirja-arviot/harry-potter-ja-kirottu-lapsi/
maanantai 8. huhtikuuta 2019
On hieno paikka haudan povi
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (2018)
Flavia de Luce -sarja jatkuu. Tässä kirjassa 12-vuotias Flavia on taas hieman kypsempi kuin aiemmin, mutta murhatutkimukset jatkuvat entisellään.
Kirja loppuu koukuttavasti: Mitä tapahtuu, kun Flavia ja hänen siskonsa palaavat lomalta kotiin? Sarjassa ollaan aina uuden edessä.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/hieno-paikka-haudan-povi/
Flavia de Luce -sarja jatkuu. Tässä kirjassa 12-vuotias Flavia on taas hieman kypsempi kuin aiemmin, mutta murhatutkimukset jatkuvat entisellään.
Kirja loppuu koukuttavasti: Mitä tapahtuu, kun Flavia ja hänen siskonsa palaavat lomalta kotiin? Sarjassa ollaan aina uuden edessä.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/hieno-paikka-haudan-povi/
keskiviikko 3. huhtikuuta 2019
Ne, jotka ymmärtävät kauneutta
Jojo Moyes: Ne, jotka ymmärtävät kauneutta (2017)
Jojo Moyesin (s. 1969) edellisten teosten perusteella odotin jotain kevyttä ja viihdyttävää myös tältä kirjalta. Alku ei kuitenkaan napannut minua mukaansa ja kirja lojui kolme viikkoa lukematta, kunnes lähestyvä lainan eräpäivä pakotti minut pikalukemaan kirjan loppuun.
Kirja alkaa vuoden 1916 Ranskasta, missä saksalaiset ovat vallanneet pienen pohjoisen kylän. Ensimmäisen maailmansodan tapahtumia kuvataan Sophien ja hänen perheensä kautta. Alussa esitellään myös tarinan eri aikatasoja yhdistävä maalaus. Sitten siirrytään vuoden 2006 Lontooseen, missä kolmekymppinen Liv elää. Tämän jälkeen aikatasoilla hypitään edestakaisin joko siirtymällä tai lukemalla vanhoja kirjeitä.
Sekä Sophie että Liv ovat "kunnollisia", verrattuna Moyesin aiempaan alisuorittaja-luuserihahmoon Luisaan. Kirjassa on vähemmän huumoria ymmärrettävästi sen takia, että käsitellään sotaa, kärsimystä, talousvaikeuksia ja kodittomuutta. Minusta teoksen ruotsinkielinen nimi Sophies historia kertoo teoksesta enemmän kuin suomenkielinen nimi. Alkuperäisteos The girl you left behind ilmeistyi vuonna 2012.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512408191/ne-jotka-ymmartavat-kauneutta/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_1943889
Jojo Moyesin (s. 1969) edellisten teosten perusteella odotin jotain kevyttä ja viihdyttävää myös tältä kirjalta. Alku ei kuitenkaan napannut minua mukaansa ja kirja lojui kolme viikkoa lukematta, kunnes lähestyvä lainan eräpäivä pakotti minut pikalukemaan kirjan loppuun.
Kirja alkaa vuoden 1916 Ranskasta, missä saksalaiset ovat vallanneet pienen pohjoisen kylän. Ensimmäisen maailmansodan tapahtumia kuvataan Sophien ja hänen perheensä kautta. Alussa esitellään myös tarinan eri aikatasoja yhdistävä maalaus. Sitten siirrytään vuoden 2006 Lontooseen, missä kolmekymppinen Liv elää. Tämän jälkeen aikatasoilla hypitään edestakaisin joko siirtymällä tai lukemalla vanhoja kirjeitä.
Sekä Sophie että Liv ovat "kunnollisia", verrattuna Moyesin aiempaan alisuorittaja-luuserihahmoon Luisaan. Kirjassa on vähemmän huumoria ymmärrettävästi sen takia, että käsitellään sotaa, kärsimystä, talousvaikeuksia ja kodittomuutta. Minusta teoksen ruotsinkielinen nimi Sophies historia kertoo teoksesta enemmän kuin suomenkielinen nimi. Alkuperäisteos The girl you left behind ilmeistyi vuonna 2012.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512408191/ne-jotka-ymmartavat-kauneutta/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_1943889
sunnuntai 24. maaliskuuta 2019
Jäljet
Mila Teräs: Jäljet (2017)
Mila Teräs (s. 1975) on hienosti tavoittanut kuvataiteilija Helene Schjerfbeckin kuvitteellisen "hengen" teoksessaan Jäjet. Luin teosta mielenkiinnolla, koska lukuunottamatta yhtä televisiodokumenttia, en tiennyt Schjerfbeckin elämästä mitään. Toki hänen tunnetuimmat teoksensa, esim. Toipilas ja lukuisat omakuvat, olivat tuttuja koulusta.
Kaikessa taiteessa ja taiteen tekemisessä lienee samanlainen luomisen pakko ja tuska. Etenkin naistaiteilijoilla on harteillaan vielä arjen pyörittäminen, mikä syö resursseja. Luovuuden kukkiminen vaatii usein aikaa ja omaa rauhaa. Pidin teoksessa siitä, että se toi esille sovinnaisen, odotetun tavan elää ja ristiriidan, kun sovinnainen elämä ei riitä.
Lisätietoja:
https://www.karisto.fi/sivu/tuote/jaljet/1783743
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176037504827
Mila Teräs (s. 1975) on hienosti tavoittanut kuvataiteilija Helene Schjerfbeckin kuvitteellisen "hengen" teoksessaan Jäjet. Luin teosta mielenkiinnolla, koska lukuunottamatta yhtä televisiodokumenttia, en tiennyt Schjerfbeckin elämästä mitään. Toki hänen tunnetuimmat teoksensa, esim. Toipilas ja lukuisat omakuvat, olivat tuttuja koulusta.
Kaikessa taiteessa ja taiteen tekemisessä lienee samanlainen luomisen pakko ja tuska. Etenkin naistaiteilijoilla on harteillaan vielä arjen pyörittäminen, mikä syö resursseja. Luovuuden kukkiminen vaatii usein aikaa ja omaa rauhaa. Pidin teoksessa siitä, että se toi esille sovinnaisen, odotetun tavan elää ja ristiriidan, kun sovinnainen elämä ei riitä.
Lisätietoja:
https://www.karisto.fi/sivu/tuote/jaljet/1783743
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176037504827
Hedelmätarhan Kilmeny
Montgomery, L. M.: Hedelmätarhan Kilmeny (2012)
Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny osui käteeni kirjastossa samoillessani. Pieni kirja vaikutti sellaiselta, että sen lukee vaivattomasti. Olen lukenut kirjailijalta esim. kaikki Anna-kirjat, jokusen Sara-kirjan sekä Vanhan kartanon Pat -kirjan, mutta en muistaakseni yhtään Runotyttö-kirjaa. Uuden Kuun Emilia on tuttu vain televisiosarjasta.
Hedelmätarhan Kilmeny on kirjoitettu vuonna 1910 ja on kirjailijan kirjallinen kokeilu psykologisen jännityksen saralla. Teos henki menneen ajan patinaa ja oli nykylukijalle ennalta-arvattava, mutta silti läpilukemisen arvoinen.
Lisätietoja:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=766
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175918081368
Montgomeryn Hedelmätarhan Kilmeny osui käteeni kirjastossa samoillessani. Pieni kirja vaikutti sellaiselta, että sen lukee vaivattomasti. Olen lukenut kirjailijalta esim. kaikki Anna-kirjat, jokusen Sara-kirjan sekä Vanhan kartanon Pat -kirjan, mutta en muistaakseni yhtään Runotyttö-kirjaa. Uuden Kuun Emilia on tuttu vain televisiosarjasta.
Hedelmätarhan Kilmeny on kirjoitettu vuonna 1910 ja on kirjailijan kirjallinen kokeilu psykologisen jännityksen saralla. Teos henki menneen ajan patinaa ja oli nykylukijalle ennalta-arvattava, mutta silti läpilukemisen arvoinen.
Lisätietoja:
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=766
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175918081368
Taivaanpallo
Olli Jalonen: Taivaanpallo (2018)
Lainasin Olli Jalosen (s. 1954) tuoreimman, Finlandia-palkinnon saaneen teoksen pikalainana Kalevalan päivänä 28.2., vaikka tiesin, etten ehtisi lukea sitä kokonaan viikossa. Halusin kuitenkin juhlistaa suomalaisen kulttuurin päivää lainaamalla suomalaista laatukirjallisuutta.
En ole aiemmin lukenut Jalosen tuotantoa, joten en tiennyt mitä odottaa. Ehdin lukea Taivaanpallo-teosta sivulle 132, joten kovin valistunutta käsitystä teoksesta ei ehtinyt syntyä. Teos sijoittui 1600-luvulle ja aluksi Saint Helenan saarelle. Angus-pojan kasvutarina alkaa saarelta ja vie kirjan takakansitekstin mukaan Lontooseen. Jalonen kuvaa hyvin pienen pojan näkökulmasta minäkertojan ajatusmaailmaa. Jotenkin painostava ja pahaenteinen tunnelma teoksessa oli. Pitänee joskus lukea teos loppuun.
Lisätietoja:
https://otava.fi/uutiset/2018/olli-jalosen-taivaanpallo-on-kaunokirjallisuuden-finlandia-palkinnon-voittaja-2018/
Lainasin Olli Jalosen (s. 1954) tuoreimman, Finlandia-palkinnon saaneen teoksen pikalainana Kalevalan päivänä 28.2., vaikka tiesin, etten ehtisi lukea sitä kokonaan viikossa. Halusin kuitenkin juhlistaa suomalaisen kulttuurin päivää lainaamalla suomalaista laatukirjallisuutta.
En ole aiemmin lukenut Jalosen tuotantoa, joten en tiennyt mitä odottaa. Ehdin lukea Taivaanpallo-teosta sivulle 132, joten kovin valistunutta käsitystä teoksesta ei ehtinyt syntyä. Teos sijoittui 1600-luvulle ja aluksi Saint Helenan saarelle. Angus-pojan kasvutarina alkaa saarelta ja vie kirjan takakansitekstin mukaan Lontooseen. Jalonen kuvaa hyvin pienen pojan näkökulmasta minäkertojan ajatusmaailmaa. Jotenkin painostava ja pahaenteinen tunnelma teoksessa oli. Pitänee joskus lukea teos loppuun.
Lisätietoja:
https://otava.fi/uutiset/2018/olli-jalosen-taivaanpallo-on-kaunokirjallisuuden-finlandia-palkinnon-voittaja-2018/
torstai 28. helmikuuta 2019
Seuraa minua
Raija Hautala: Seuraa minua (2015)
Luin Hautalan (s. 1950) esikoisromaanin Lähtö (2013) viitisen vuotta sitten ja nyt luin toisen, itsenäisen osan, Seuraa minua. Paljon olen unohtanut esikoisromaanin juonesta, joten jatkoromaanin Elisabeth oli kuin uusi tuttavuus. Viime vuonna kirjailijalta julkaistiin Olemassa olematta, joka jatkaa edellisten teosten teemoilla, mutta eri henkilöhahmoilla.
Seuraa minua -kirjaa oli työlästä lukea, kun keskushenkilön jokainen ajatus oli kirjoitettu auki ja ajatukset olivat toistuvasti niitä samoja. Ulkoisia tapahtumia oli vähän, enkä oikein päässyt selvyyteen, mikä oli juonen punainen lanka. Elisabeth matkustaa Kanadaan enoaan tapaamaan ja pysyttelee Kanadassa epämääräisen ajan suunnitellen koko ajan paluuta Suomeen. Outo teos, joka ei puhutellut minua juuri lainkaan.
Lisätietoja:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/seuraa-minua-raija-hautala-9789523184565
http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Raija_Hautala
https://www.tornikustantamo.fi/olemassa-olematta-p-1118.html
Luin Hautalan (s. 1950) esikoisromaanin Lähtö (2013) viitisen vuotta sitten ja nyt luin toisen, itsenäisen osan, Seuraa minua. Paljon olen unohtanut esikoisromaanin juonesta, joten jatkoromaanin Elisabeth oli kuin uusi tuttavuus. Viime vuonna kirjailijalta julkaistiin Olemassa olematta, joka jatkaa edellisten teosten teemoilla, mutta eri henkilöhahmoilla.
Seuraa minua -kirjaa oli työlästä lukea, kun keskushenkilön jokainen ajatus oli kirjoitettu auki ja ajatukset olivat toistuvasti niitä samoja. Ulkoisia tapahtumia oli vähän, enkä oikein päässyt selvyyteen, mikä oli juonen punainen lanka. Elisabeth matkustaa Kanadaan enoaan tapaamaan ja pysyttelee Kanadassa epämääräisen ajan suunnitellen koko ajan paluuta Suomeen. Outo teos, joka ei puhutellut minua juuri lainkaan.
Lisätietoja:
https://www.bod.fi/kirjakauppa/seuraa-minua-raija-hautala-9789523184565
http://www.paijat-hamewiki.fi/wiki/Raija_Hautala
https://www.tornikustantamo.fi/olemassa-olematta-p-1118.html
maanantai 18. helmikuuta 2019
Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (2018)
Sisko Savonlahti on 36-vuotias toimittaja, jonka esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ollut kirjaston varatuimpien listalla pitkään. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokkaana. Odotin mielenkiinnolla, mitä pinkkikantinen kirja sisältää.
Aluksi kirja tuntui sietämättömältä chick-lit:iltä, mihin olen aivan liian vanha lukija. Sitten löysin samaistumispintaa päähenkilöstä ja nautin sujuvasta tekstistä ja siitä, ettei oma elämäni ollut niin solmussa kuin päähenkilöllä. Päähenkilön elämän prioriteetit olivat nuoren kaupunkilaisen arvoja, minkä vuoksi teosta on sanottu sukupolvikuvaukseksi tai lyhyesti "300 sivua ulinaa". Päähenkilö todellakin valittaa suurimman osan aikaa ja on kammottava kakara, mutta hän pyrkii muuttumaan ja olemaan "hyvä ihminen". Teos kattaa vuoden ajanjakson ja lopussa on nähtävissä toiveikkaampi tulevaisuus.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512411412/ehka-tana-kesana-kaikki-muuttuu/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/15/esikoiskirjailija-sisko-savonlahti-on-menestynyt-luuseri-joka-antaa-aanen
http://siskosavonlahti.com/
Sisko Savonlahti on 36-vuotias toimittaja, jonka esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu on ollut kirjaston varatuimpien listalla pitkään. Kirja oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokkaana. Odotin mielenkiinnolla, mitä pinkkikantinen kirja sisältää.
Aluksi kirja tuntui sietämättömältä chick-lit:iltä, mihin olen aivan liian vanha lukija. Sitten löysin samaistumispintaa päähenkilöstä ja nautin sujuvasta tekstistä ja siitä, ettei oma elämäni ollut niin solmussa kuin päähenkilöllä. Päähenkilön elämän prioriteetit olivat nuoren kaupunkilaisen arvoja, minkä vuoksi teosta on sanottu sukupolvikuvaukseksi tai lyhyesti "300 sivua ulinaa". Päähenkilö todellakin valittaa suurimman osan aikaa ja on kammottava kakara, mutta hän pyrkii muuttumaan ja olemaan "hyvä ihminen". Teos kattaa vuoden ajanjakson ja lopussa on nähtävissä toiveikkaampi tulevaisuus.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512411412/ehka-tana-kesana-kaikki-muuttuu/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/15/esikoiskirjailija-sisko-savonlahti-on-menestynyt-luuseri-joka-antaa-aanen
http://siskosavonlahti.com/
sunnuntai 17. helmikuuta 2019
Java-ohjelmointi
Mika Vesterholm, Jorma Kyppö: Java-ohjelmointi (2018)
Java-ohjelmointi-opus (Alma Talent) on jo 10. uudistettu painos. Selailin sitä ymmärtääkseni paremmin ohjelmoinnin perusteita. Teos on kattava ja lähtee aivan alkeista. Tekstiä on paljon, kuten esimerkkejäkin. Harmillisesti teoksesta puuttuvat huomiovärit ja muut "piristeet". Minun oli vaikea erottaa oikea ratkaisu väärästä, kun koodin läheisyydessä luki vain huomautuksia ( \ EI näin \ ei toimi \toimii ). Muuten teos oli yhtenäinen ja selkeä.
Selailin myös Docendon Java-peruskirjaa (2010), joka aluksi tuntui selkeältä, mutta joka hyppäsi pian edistyneempään ohjelmointiin. Sama ongelma oli Juha Peltomäen Pieni Java 8 -kirjassa (2014, BoD). Päädyin siihen, että ohjelmointiopas on parhaimmillaan, kun se on verkkokirjana tai verkossa muuten luettavana.
Lisätietoja:
https://www.kirjastot.fi/kysy/loytyyko-mitaan-kirjaa-jossa-kerrottaisiin
Java-ohjelmointi-opus (Alma Talent) on jo 10. uudistettu painos. Selailin sitä ymmärtääkseni paremmin ohjelmoinnin perusteita. Teos on kattava ja lähtee aivan alkeista. Tekstiä on paljon, kuten esimerkkejäkin. Harmillisesti teoksesta puuttuvat huomiovärit ja muut "piristeet". Minun oli vaikea erottaa oikea ratkaisu väärästä, kun koodin läheisyydessä luki vain huomautuksia ( \ EI näin \ ei toimi \toimii ). Muuten teos oli yhtenäinen ja selkeä.
Selailin myös Docendon Java-peruskirjaa (2010), joka aluksi tuntui selkeältä, mutta joka hyppäsi pian edistyneempään ohjelmointiin. Sama ongelma oli Juha Peltomäen Pieni Java 8 -kirjassa (2014, BoD). Päädyin siihen, että ohjelmointiopas on parhaimmillaan, kun se on verkkokirjana tai verkossa muuten luettavana.
Lisätietoja:
https://www.kirjastot.fi/kysy/loytyyko-mitaan-kirjaa-jossa-kerrottaisiin
Lasitehdas
Katja Lahti: Lasitehdas (2018)
Katja Lahden (s. 1974) esikoisromaani on kertomus kahdesta erilaisesta perheestä, jotka joutuvat kohtaamaan toisensa olosuhteiden pakosta eli kun lapset rakastuvat toisiinsa. Perheiden taustoja kartoitetaan 70-luvulta tähän päivään vuoroin kunkin keskushenkilön näkökulmasta. Lasitehdas on köyhien työllistäjä, mutta samalla vertauskuva ihmisistä: "Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja sampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla." En oikein ymmärtänyt kursiivilla kirjoitettuja lasitehdaskatkelmia kunkin osan alussa. Ne tuntuivat päälleliimatuilta eikä minulle selvinnyt, kuka niissä oli äänessä.
Lahden teoksessa on paljon aineksia, joita olisi voinut tiivistää. Nyt köyhän ja rikkaan perheen elämän erilaisuutta alleviivataan kaksinkertaisella viivalla. Hyvin samaistuttavalta tuntui puolisoehdokkaan esittely vanhemmille tai se, kun vanhemmat tapaavat toisensa. Jokainen perhe on erilainen ja perhekulttuurit törmäävät joka tapauksessa. On sääli, etteivät vähävaraisten perheiden lapset voi harrastaa tai opiskella sitä mitä haluaisivat. Luokkayhteiskunta on ja pysyy, mutta nuoret kaatavat raja-aitoja?
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/lasitehdas/
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-ja-bloggari-katja-lahti-tuntee-luokkataustan-mahdin-kaavin-aina-leipapalalla-margariinipurkit-tyhjiksi/
Katja Lahden (s. 1974) esikoisromaani on kertomus kahdesta erilaisesta perheestä, jotka joutuvat kohtaamaan toisensa olosuhteiden pakosta eli kun lapset rakastuvat toisiinsa. Perheiden taustoja kartoitetaan 70-luvulta tähän päivään vuoroin kunkin keskushenkilön näkökulmasta. Lasitehdas on köyhien työllistäjä, mutta samalla vertauskuva ihmisistä: "Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja sampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla." En oikein ymmärtänyt kursiivilla kirjoitettuja lasitehdaskatkelmia kunkin osan alussa. Ne tuntuivat päälleliimatuilta eikä minulle selvinnyt, kuka niissä oli äänessä.
Lahden teoksessa on paljon aineksia, joita olisi voinut tiivistää. Nyt köyhän ja rikkaan perheen elämän erilaisuutta alleviivataan kaksinkertaisella viivalla. Hyvin samaistuttavalta tuntui puolisoehdokkaan esittely vanhemmille tai se, kun vanhemmat tapaavat toisensa. Jokainen perhe on erilainen ja perhekulttuurit törmäävät joka tapauksessa. On sääli, etteivät vähävaraisten perheiden lapset voi harrastaa tai opiskella sitä mitä haluaisivat. Luokkayhteiskunta on ja pysyy, mutta nuoret kaatavat raja-aitoja?
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/lasitehdas/
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-ja-bloggari-katja-lahti-tuntee-luokkataustan-mahdin-kaavin-aina-leipapalalla-margariinipurkit-tyhjiksi/
sunnuntai 10. helmikuuta 2019
Rouva C
Minna Rytisalo: Rouva C (2018)
Minna Rytisalo (s. 1974) on äidinkielenopettaja ja kirjalilija. Hänen esikoisteoksensa Lempi (2016) oli useiden kirjallisuuspalkintojen ehdokkaana ja voittajana. Toinen romaani, Rouva C, on fiktiivinen kertomus Minna Canthin elämästä Jyväksylässä vuosina 1863 - 1880. Minna Johansson muuttaa Kuopiosta Jyväskylään opettajaseminaariin, tapaa tulevan aviomiehensä, menee naimisiin, saa lapsia ja alkaa kirjoittaa lehtiin. Aviomies tukee ailahtelevaa vaimoaan, joka ei oikein sovi naisenmuottiin. Teoksen lopussa Minna muuttaa takaisin Kuopioon. Minna Canthin aika Jyväskylässä oli minulle historiasta vierasta aikaa: yhdistän hänet aina Kuopioon.
Rytisalo kirjoittaa minnamaiseen tyyliin välillä vaimon ja välillä miehen näkökulmasta. Aikakauden yhteiskunta ja sen epäkohdat tulevat ilmi ja näitä kokemuksiaan Minna Canth käyttää kirjallisessa tuotannossaan. Kirja kuvaa hyvin myös naiskirjailijan asemaa ja työtä. Kansallisbibiliografiassa lukee: "Tarkiainen kiitti Canthia toteamalla, että tämä oli harvinaisen selväpäinen ja tarmokas ollakseen nainen."
Rouva C:tä on hehkutettu mediassa, joten odotin tältä teokselta paljon. Odotin enemmän elämäkertaa kuin avioliiton aikaista kuvausta. Paljon ajattelemisen aihetta mm. naisen asemasta ja mahdollisuuksista teos herätti. Onko Minna Canthin ajoista päästy kovinkaan pitkälle?
Lisätietoja:
https://areena.yle.fi/1-50054484
https://www.koillissanomat.fi/uutisetkulttuuri/minna-rytisalo-sai-gummeruksen-kaarlen-palkinnon-rouva-csta-6.226.464731.0095800a43
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816
Minna Rytisalo (s. 1974) on äidinkielenopettaja ja kirjalilija. Hänen esikoisteoksensa Lempi (2016) oli useiden kirjallisuuspalkintojen ehdokkaana ja voittajana. Toinen romaani, Rouva C, on fiktiivinen kertomus Minna Canthin elämästä Jyväksylässä vuosina 1863 - 1880. Minna Johansson muuttaa Kuopiosta Jyväskylään opettajaseminaariin, tapaa tulevan aviomiehensä, menee naimisiin, saa lapsia ja alkaa kirjoittaa lehtiin. Aviomies tukee ailahtelevaa vaimoaan, joka ei oikein sovi naisenmuottiin. Teoksen lopussa Minna muuttaa takaisin Kuopioon. Minna Canthin aika Jyväskylässä oli minulle historiasta vierasta aikaa: yhdistän hänet aina Kuopioon.
Rytisalo kirjoittaa minnamaiseen tyyliin välillä vaimon ja välillä miehen näkökulmasta. Aikakauden yhteiskunta ja sen epäkohdat tulevat ilmi ja näitä kokemuksiaan Minna Canth käyttää kirjallisessa tuotannossaan. Kirja kuvaa hyvin myös naiskirjailijan asemaa ja työtä. Kansallisbibiliografiassa lukee: "Tarkiainen kiitti Canthia toteamalla, että tämä oli harvinaisen selväpäinen ja tarmokas ollakseen nainen."
Rouva C:tä on hehkutettu mediassa, joten odotin tältä teokselta paljon. Odotin enemmän elämäkertaa kuin avioliiton aikaista kuvausta. Paljon ajattelemisen aihetta mm. naisen asemasta ja mahdollisuuksista teos herätti. Onko Minna Canthin ajoista päästy kovinkaan pitkälle?
Lisätietoja:
https://areena.yle.fi/1-50054484
https://www.koillissanomat.fi/uutisetkulttuuri/minna-rytisalo-sai-gummeruksen-kaarlen-palkinnon-rouva-csta-6.226.464731.0095800a43
https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816
maanantai 4. helmikuuta 2019
Loistava ystäväni
Elena Ferrante: Loistava ystäväni - lapsuus ja nuoruus (2017)
Ferranten napolilaissarja on ollut jo pidemmän aikaa ilmiö kirjamaailmassa. Sain viimein sarjan ensimmäisen osan lainattua kirjastosta. Odotukset olivat korkealla ja ihan laadukasta luettavaa kirja oli. Minulta kesti kolmisen viikkoa lukea Loistava ystäväni, kun oli kaikenlaista muuta puuhaa eikä illalla enää jaksanut tarttua ei niin kiehtovaan kirjaan.
Elenan ja Lilan elämää seurataan kymmenisen vuotta heidän kasvaessaan 6-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Teos on paljolti Elenan sisäistä puhetta, josta nousee esiin paitsi ystävyys ja rakkaus niin myös kateus ja kilpailu Napolin laitaosassa joskus 50-60-luvuilla. Elena on ns. "kouluviisas" ja Lila luontaisesti lahjakas kaikessa mihin ryhtyy.
Elenan ja Lilan tarinaa seurataan neljässä osassa, joten tämä ensimmäinen osa on rakenteellisesti hieman hatara. Kirja alkaa nykypäivästä, Lilan katoamisesta, ja lähtee Elenan muisteluna lapsuudesta kohti nuoruutta. Opiskelu ja kirjoittaminen ovat molemmille tytöille tärkeitä asioita, mutta vain toinen pääsee kehittämään taitojaan kouluun. Epätasa-arvo, köyhyys, Italian historia ja rehellisen tarkka sisäisen kehityksen kuvaus kulkevat tarinassa mukana.
Lisätietoja:
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/elena-ferrante-ja-napoli-sarja-hurmaavat-kotiliesi-arvioi-menestyssarjan/
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tv/elena-ferranten-huippusuosittu-kirjasarja-nahdaan-pian-tv-versiona-5
Ferranten napolilaissarja on ollut jo pidemmän aikaa ilmiö kirjamaailmassa. Sain viimein sarjan ensimmäisen osan lainattua kirjastosta. Odotukset olivat korkealla ja ihan laadukasta luettavaa kirja oli. Minulta kesti kolmisen viikkoa lukea Loistava ystäväni, kun oli kaikenlaista muuta puuhaa eikä illalla enää jaksanut tarttua ei niin kiehtovaan kirjaan.
Elenan ja Lilan elämää seurataan kymmenisen vuotta heidän kasvaessaan 6-vuotiaista 16-vuotiaiksi. Teos on paljolti Elenan sisäistä puhetta, josta nousee esiin paitsi ystävyys ja rakkaus niin myös kateus ja kilpailu Napolin laitaosassa joskus 50-60-luvuilla. Elena on ns. "kouluviisas" ja Lila luontaisesti lahjakas kaikessa mihin ryhtyy.
Elenan ja Lilan tarinaa seurataan neljässä osassa, joten tämä ensimmäinen osa on rakenteellisesti hieman hatara. Kirja alkaa nykypäivästä, Lilan katoamisesta, ja lähtee Elenan muisteluna lapsuudesta kohti nuoruutta. Opiskelu ja kirjoittaminen ovat molemmille tytöille tärkeitä asioita, mutta vain toinen pääsee kehittämään taitojaan kouluun. Epätasa-arvo, köyhyys, Italian historia ja rehellisen tarkka sisäisen kehityksen kuvaus kulkevat tarinassa mukana.
Lisätietoja:
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kulttuuri/elena-ferrante-ja-napoli-sarja-hurmaavat-kotiliesi-arvioi-menestyssarjan/
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tv/elena-ferranten-huippusuosittu-kirjasarja-nahdaan-pian-tv-versiona-5
torstai 17. tammikuuta 2019
Hytti nro 6
Rosa Liksom: Hytti nro 6 (2011)
Rosa Liksom (s. 1958) on saanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011 teoksellaan Hytti nro 6. Siitä asti olen suunnitellut lukevani teoksen, mutta aina se on jäänyt. Pääsyynä on ollut mielikuvani Rosa Liksomista hänen aiemman julkisuudessa esiintymisensä pohjalta.
Liksomin teksti on inhorealistista, talin- ja hienhajuista lukemista alusta loppuun. Suomalainen tyttö ja venäläinen mies matkaavat junalla Moskovasta mantereen itälaitaan samassa hytissä. Tyttö ei juuri puhu, vaan piirtää. Mies juo viinaa ja on välillä väkivaltainen ja välillä kunnollinen. Humalaisen mielialanvaihteluista ja mesoamisesta olen saanut tarpeekseni arkielämässä, joten teksti ei hätkähdyttänyt. Neuvosto-Venäjän kuvaus ei tarjoa varttuneemmalle lukijalle hirveästi uutta tietoa.
Tekstissä oli vähän myönteisiä adjektiiveja. Jokin rakennus oli upea ja kissanpentu ihana, mutta muuten kaikki oli harmaata, ankeaa, likaista ja loskaista. Eräs nuori lukija sanoi, että on virkistävää lukea kirjaa, jossa kaikki on yhtä kurjasti kuin oikeassa elämässä. Minusta riippuu asenteesta, kuinka maailman näkee. Ei kaikki ehkä ole niin kurjasti kuin miltä näyttää.
Lisätietoja:
http://www.rosaliksom.com/kirjat/romaanit/hytti-nro-6/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/04/13/rosa-liksomin-hytti-nro-6-kertoo-yksinaisyydesta-ystavyydesta-ja-venajasta
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1591963
https://lukufiilis.fi/lue-pois/2713/
Rosa Liksom (s. 1958) on saanut kirjallisuuden Finlandia-palkinnon vuonna 2011 teoksellaan Hytti nro 6. Siitä asti olen suunnitellut lukevani teoksen, mutta aina se on jäänyt. Pääsyynä on ollut mielikuvani Rosa Liksomista hänen aiemman julkisuudessa esiintymisensä pohjalta.
Liksomin teksti on inhorealistista, talin- ja hienhajuista lukemista alusta loppuun. Suomalainen tyttö ja venäläinen mies matkaavat junalla Moskovasta mantereen itälaitaan samassa hytissä. Tyttö ei juuri puhu, vaan piirtää. Mies juo viinaa ja on välillä väkivaltainen ja välillä kunnollinen. Humalaisen mielialanvaihteluista ja mesoamisesta olen saanut tarpeekseni arkielämässä, joten teksti ei hätkähdyttänyt. Neuvosto-Venäjän kuvaus ei tarjoa varttuneemmalle lukijalle hirveästi uutta tietoa.
Tekstissä oli vähän myönteisiä adjektiiveja. Jokin rakennus oli upea ja kissanpentu ihana, mutta muuten kaikki oli harmaata, ankeaa, likaista ja loskaista. Eräs nuori lukija sanoi, että on virkistävää lukea kirjaa, jossa kaikki on yhtä kurjasti kuin oikeassa elämässä. Minusta riippuu asenteesta, kuinka maailman näkee. Ei kaikki ehkä ole niin kurjasti kuin miltä näyttää.
Lisätietoja:
http://www.rosaliksom.com/kirjat/romaanit/hytti-nro-6/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/04/13/rosa-liksomin-hytti-nro-6-kertoo-yksinaisyydesta-ystavyydesta-ja-venajasta
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1591963
https://lukufiilis.fi/lue-pois/2713/
sunnuntai 6. tammikuuta 2019
Suden hetki
Vera Vala: Suden hetki (2018)
Vera Vala (s. 1976) on siirtynyt kuudennessa Arianna de Bellis -dekkarissaan Italiasta Seychelleille. Teos liikkuu ajallisesti 30 vuoden sisällä aina Suden eli Rodolfon lapsuudesta tähän päivään. Mukana on paitsi historiaa niin myös ruttoepidemiaa ja uskonnollisen järjestön sisäpiirin valtataisteluja. Teoksessa on paljon edellisistä osista tuttuja hahmoja, mutta vielä isompi joukko uusia nimiä. Luin kirjan silmäilevästi, kun en jaksanut syventyä yksityiskohtiin.
Suden hetki -teoksessa paljastetaan paljon keskushenkilöiden menneisyydestä. Jollain tavalla palikat loksahtavat paikoilleen. Ehkä lopullisesti? En näe suuntaa, mihin dekkarisarja lähtisi kehittymään paljastusten jälkeen. Jatkuuko Ariannan elämä miesten "keskellä" mihin suuntaan?
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512412075/suden-hetki/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=ValaVera#Suden%20hetki
Vera Vala (s. 1976) on siirtynyt kuudennessa Arianna de Bellis -dekkarissaan Italiasta Seychelleille. Teos liikkuu ajallisesti 30 vuoden sisällä aina Suden eli Rodolfon lapsuudesta tähän päivään. Mukana on paitsi historiaa niin myös ruttoepidemiaa ja uskonnollisen järjestön sisäpiirin valtataisteluja. Teoksessa on paljon edellisistä osista tuttuja hahmoja, mutta vielä isompi joukko uusia nimiä. Luin kirjan silmäilevästi, kun en jaksanut syventyä yksityiskohtiin.
Suden hetki -teoksessa paljastetaan paljon keskushenkilöiden menneisyydestä. Jollain tavalla palikat loksahtavat paikoilleen. Ehkä lopullisesti? En näe suuntaa, mihin dekkarisarja lähtisi kehittymään paljastusten jälkeen. Jatkuuko Ariannan elämä miesten "keskellä" mihin suuntaan?
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512412075/suden-hetki/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=ValaVera#Suden%20hetki
Tilaa:
Kommentit (Atom)