Cristina Sandu: Valas nimeltä Goaliat (2017)
Kirjailija Sandu (s. 1989) on romaanin Alban tavoin suomalaisäidin ja romanialaisisän liki kolmekymppinen tytär. Valas nimeltä Goliat oli Finlandia-palkintoehdokkaana, muttei päässyt esim. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijakilpailuun. Sandun toinen romaani, Vesileikit, on julkaistu vuonna 2019.
Romaanin alku oli hieman hämmentävä, mutta kun alkuun pääsi, tarina kantoi seuraavat 200 sivua. Loppuosa oli mielestäni erilainen, jopa turha, mutta se sitoi romaanin langat yhteen ja toi tarinan taas tähän päivään. Alussa mieleeni tuli Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2015), missä poika elää kahden maailman puristuksessa. Sitten mietin Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsia (2016): lyhyitä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Romaanin isoisä, Susi, olisi voinut olla suomalainen vanhus. Elipä ihminen missä päin maailmaa tahansa, samat inhimilliset seikat tulevat vastaan. Kulttuurierot ovat todellisia ja juurettomuutta voi kokea kuka tahansa, mutta ihmisyys on glabaalia. Romaanissa etsitään totuutta tarinoiden takaa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511308423/
https://www.maailmankuvalehti.fi/2017/pitkat/finlandiakilpailun-yllattaja-cristina-sandu-kaksikulttuurisuus-usein-ristiriitaista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti