Karo Hämäläinen: Miksi juoksen (2019)
Luin Karo Hämäläisen (s. 1976) Miksi juoksen -kirjan etsien itselleni motivaatiota lähteä hölkkälenkille. Olin aiemmin lukenut Hämäläisestä YLE:n artikkelin "Juostessa pakenen itseäni" vuodelta 2016. Itse aloitin hölkkäämisen keväällä 2014 toukokuisen juoksutapahtuman takia. Edellisestä hölkkälenkistäni oli kulunut 25 vuotta, joten 10 kilometrin hölkkä tuntui suurelta saavutukselta. Seuraavana vuonna hölkkäsin jo puolimaratonin kesällä ja toisen syksyllä. Lenkkini pitenivät, kuten Hämäläisellä. En kuitenkaan havitellut maratonille: hyvällä harjoittelulla ja hitaalla vauhdilla pääsisin maaliin, mutta loppuaika olisi kehno. Mitä sitä edes yrittämään, kun tietää lopputuloksen?
Hämäläinen menetti juoksumotivaationsa, kun maratonista tuli normisuoritus. Hän alkoi polkujuosta ja juosta ultramatkoja (100 - 160 km). Vaikka Hämäläinen väittää olevansa nautintojuoksija eikä aikajuoksija, hän käyttää paljon aikaa kilpailustrategiansa hiomiseen, taktikoi ja seuraa aikaa kilpailuissa. Kun ultrajuoksussa tuli rajat vastaan tai järki käteen, Hämäläinen paransi aikojaan maratonilla ja puolimaratonilla. Tämän jälkeen juoksemisesta on tullut taas enemmän elämäntapa ja nautinto. Ehkä minäkin etsin uutta lähestymistapaa hölkkääni, kun matka- tai aikatavoitteeni eivät ole toteutuneet. Miksi juosta? Muutama vuosi sitten hölkkääminen oli piristävä nautinto, nyt vastenmielinen pakko, kun on tullut ilmoittauduttua juoksutapahtumaan.
Saatoin samaistua Hämäläiseen monessa hänen juoksukokemuksessaan. Silloin kun kunto ja mieli ovat hyvät, juoksu rullaa itsestään ja aivot lepäävät. Itselleni hölkkä on parhaimmilaan vapautta, omaa aikaa. Juostessa on vain juostava, kaikki muu jää pois.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511333432/
https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/49a94e20-9ece-40de-ba31-f02b1af5146b
https://yle.fi/uutiset/3-9202703
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti