Australiassa vuonna 1976 syntyneen Kate Mortonin esikoisteos Paluu Rivertoniin lunasti lukuromaanilupauksensa. Kuusisataasivuinen teos oli fyysisesti iso, mutta sen lukeminen oli vaivatonta lukuunottamatta viimeistä, neljättä osaa, joka oli hieman kiireisen ja kireän oloinen muihin osiin verrattuna. Kirjallisuusblogiessa valiteltiin jatkuvaa siirtymistä aikatasolta toiselle (1920-luku ja nykyisyys), mutta se ei minua haitannut kuin vasta neljännessä osassa. Kirjailija osasi rakentaa koukkuja menneeseen tarinaan ja nykyisyyteen, eikä lukeminen käynyt liian raskaaksi. Jännite säilyi lähes koko teoksen ajan.
Pidin lukemastani ja oletettavasti samanlaisia herkkuja on luvassa lisää! Mortonin tuotannossa samat teemat ja rakenteet näyttävät olevan läsnä. Häneltä on suomennettu viisi teosta:
- Paluu Rivertoniin, 2012 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen, ilmestyy uudelleen Otavan kustantamana 2019 (House at Riverton, 2006)
- Hylätty puutarha, 2014 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The forgotten garden, 2008)
- Kaukaiset hetket, 2015 Bazar , suom. Natasha Vilokkinen (The distant hours, 2010)
- Salaisuuden kantaja, 2016 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The secret keeper, 2012)
- Talo järven rannalla, 2017 Bazar, suom. Hilkka Pekkanen (The lake house, 2015)
- Kellontekijän tytär, 2019 Otava, suom. Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen
- (The clockmaker’s daughter, 2018)
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/paluu-rivertoniin/
https://otava.fi/kirjailijat/kate-morton/
https://www.katemorton.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti