Leena Lehtolainen: Valapatto (2019)
Lehtolaisen uutuusdekkari jää tämän vuoden viimeiseksi luetuksi kirjakseni. Kirjan fontti oli ilahduttavan isoa ja väljää, joten lukeminen oli miellyttävää. Tarina alkoi mielenkiintoisesti eikä ammattirikollisuutta ollut liikaa, vaikka raakoja ja kamalia asioita tapahtui.
Mietin, että Turmanluoti (2018) taitaa olla ainoa lukematta jäänyt Lehtolaisen kirjoittama teos. Edelliseen lukemaani novellikokoelmaan Tappajan tyttöystävä ja muita rikoksia (2018) verrattuna Valapatto oli raikas ja hieman erilainen tarina. Ainosta tosin tuli mieleen Hilja Ilveskero ja joistain tapahtumista tosielämän rikostapaukset.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/valapatto/9789520408299
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=LehtolainenLeena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti