Katja Lahti: Lasitehdas (2018)
Katja Lahden (s. 1974) esikoisromaani on kertomus kahdesta erilaisesta perheestä, jotka joutuvat kohtaamaan toisensa olosuhteiden pakosta eli kun lapset rakastuvat toisiinsa. Perheiden taustoja kartoitetaan 70-luvulta tähän päivään vuoroin kunkin keskushenkilön näkökulmasta. Lasitehdas on köyhien työllistäjä, mutta samalla vertauskuva ihmisistä: "Lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Hillopurkit ja sampanjalasit voivat olla samaa ainetta - tai sitten eivät. Se selviää vain sulattamalla." En oikein ymmärtänyt kursiivilla kirjoitettuja lasitehdaskatkelmia kunkin osan alussa. Ne tuntuivat päälleliimatuilta eikä minulle selvinnyt, kuka niissä oli äänessä.
Lahden teoksessa on paljon aineksia, joita olisi voinut tiivistää. Nyt köyhän ja rikkaan perheen elämän erilaisuutta alleviivataan kaksinkertaisella viivalla. Hyvin samaistuttavalta tuntui puolisoehdokkaan esittely vanhemmille tai se, kun vanhemmat tapaavat toisensa. Jokainen perhe on erilainen ja perhekulttuurit törmäävät joka tapauksessa. On sääli, etteivät vähävaraisten perheiden lapset voi harrastaa tai opiskella sitä mitä haluaisivat. Luokkayhteiskunta on ja pysyy, mutta nuoret kaatavat raja-aitoja?
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/lasitehdas/
https://seura.fi/ilmiot/tarinat/kirjailija-ja-bloggari-katja-lahti-tuntee-luokkataustan-mahdin-kaavin-aina-leipapalalla-margariinipurkit-tyhjiksi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti