Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (2013)
Luettuani Maija Vilkkumaan (s. 1973) haastatteluja nelikymppisyydestä ja kirjoittamisesta halusin lukea hänen esikoisteoksensa Nainen katolla. En seuraa tai harrasta musiikkia, joten Vilkkumaa oli tuttu lähinnä iltapäivälehtien sivuilta.
Aloitin Nainen katolla -teoksen suurin odotuksin ja väsyneenä. Takakannessa oli viiden henkilön lyhyet sitaatit, jotka avautuivat minulle hitaasti. Alussa tuntui, että henkilöitä oli liikaa ja junnattiin paikoillaan; en saanut otetta kirjasta. Seurapiiritoimittaja Leila Hakkaraista lukuunottamatta Silja, Ville, Linda ja Gwendolyn vaikuttivat samalta henkilöltä eri ikäisinä ja eri näkökulmaa painottaen. Nelikymppisen Siljan perhe-elämä, kirjoittamishaaveet ja rakkaudenkaipuu eivät iskeneet, Linda kiroili ja meuhkasi, Gwendolyn oli kahleista vapaa sivupersoona ja Ville oikeakielisyyden vartija.
Luultavasti olisin saanut enemmän teoksesta irti, jos olisin musiikinkuuntelija tai -harrastaja, sillä kaikki henkilöhahmot ilmensivät itseään ja viestivät musiikin avulla. Mukavaa oli, että henkilöhahmot kohtasivat toisensa teksteissä. Lyhyet, yhteen henkilöhahmoon keskittyvät tekstiotokset pitivät jännitettä yllä ja juoni avautui vähitellen. Toisaalta tuntui, että tekstinpätkiä oli liikaa ja tarkoitus oli vain kikkailla "korkeakirjallisesti".
Lisätietoja:
HS
MeNaiset
Ilta-Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti