Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012)
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2012. Tuolloin viisi ehdokasta kuudesta käsitteli historiallisia aiheita ja Ulla-Lena Lundbergin Jää vei voiton. Jo tuolloin halusin tutustua Ollikaisen teokseen, mutta luonnollisesti teos oli hyvin kysytty ja varattu kirjastossa.
Nälkävuosi voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjailijoille suunnatun kirjallisuuspalkinnon, mikä lisäsi teoksen kysyntää edelleen. Pitkään jatkunut hypetys sekä teoksen aihe saivat minut siirtämään lukemista, vaikka teos olikin saatavilla kirjastossa. En esimerkiksi halunnut tarttua kirjaan jouluna.
Nyt luin kirjaa puoleen väliin, kunnes menin itku silmässä nukkumaan. Kirja kannattaa lukea kerralla alusta loppuun, mikäli mahdollista. Itse jatkoin katkonaista lukemista vielä parina iltana.
Teos kuvaa nälkävuosien tapahtumia vuosina 1867 - 1868 Helsingissä ja pohjoisempana maaseudulla. Rikkailla kaupunkilaisilla on omat ongelmansa ja nälkänsä, mutta heidän todellisuuteensa ei mahdu köyhän kansan leivännälkää eli tarve pysyä hengissä ruokapulasta huolimatta. Vaeltavat kerjäläiset ja nälkäkuolemat olivat minulle tuttuja tv-draamoista ja kirjallisuudesta, joten ajoittain tuli tunne, että luen näytelmää tai jo aiemmin luettua.
Kaupunkilaiset patsastelevat ja pönöttävät sovinnaisesti tai stereotyyppisesti, mutta köyhän kansan kuvaus on herkempää. Mummoni lautasten sinivalkoisia kuvia lapsena ihastelleena saatoin hyvin samastua Matleena-tyttöön. Maija-äitiin kiinnyin vasta kirjan loppupuolella. Surullista ja kyyneleitä vuodattavaa tekstiä, josta tuli mieleen Joel Haahtelan tyyli. Haahtelan kieli on täsmällisempää, lasinkirkasta, vaikkei Ollikainenkaan sorru pitkiin koukeroisiin virkkeisiin. Nälkävuosi on esikoisteokseksi yllättävä, mutta valmis kokonaisuus, josta kuultaa miehinen näkökulma.
Ansiokas, pieni kaunis kirja, jossa minusta olisi voinut olla enemmän toivoa ja vähemmän seksiä.
Lisätietoja:
Helsingin Sanomat
YLEn Aamun kirja
MeNaiset: Menestys johti kriisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti