Kreetta Onkeli: Poika joka menetti muistinsa (2013)
Kreetta Onkelin esikoisteos Ilonen talo vuodelta 1996 käsitteli samanlaisia teemoja kuin hänen ensimmäinen lastenkirjansa Poika joka menetti muistinsa (2013). Poika joka menetti muistinsa - teos oli kiitelty ja pidetty kirjastopiireissä, mutta Finlandia Junior -palkinnon saaminen yllätti positiivisesti. Vuonna 2013 valinnan teki Jarno "Jarppi" Leppälä, ja aika moni epäili teoksessa olevan liikaa tekstiä Doodsonille! Olen muistelevinani jostain tv-haastattelusta, että Jarppi kertoi olevansa lukumiehiä, joten ennakkoluulot olivat virheellisiä.
Ostin Onkelin teoksen 14-vuotiaalle siskonpojalle joululahjaksi sillä verukkeella, että teos oli palkittu. Poika luki putkeen 40 ensimmäistä sivua ja ajan kanssa puursi teoksen loppuun. Kommentti "ihan luettava" on jo paljon. Kirja oli alussa jännittävä ja loppua kohti tylsistyvä.
Koska teosta oli minulle vinkattu mielenkiintoisesti, odotukset olivat korkealla. Kirja piti otteessaan melkein sata sivua, mutta loppua oli venytetty mielestäni tarpeettomasti. Aikuislukijallekin teoksessa oli sanomaa ja ajatuksen aihetta, etenkin jos Helsinki kaupunkina oli tuttu. Tekstiä oli paljon, 111 sivua ilman kuvia, joten perinteisestä lastenkirjasta ei ole kysymys. Me Rosvolat -teoksiakin on kritisoitu liiasta tekstistä, johon kirjailija Siri Kolu on sanonut, että haluaa tarjota edistyneille lapsilukijoille luettavaa.
Mielestäni Poika joka menetti muistinsa -teos sopii aikuisille ja nuorille sekä hyvin lukeville lapsille. Yhteiskunta- ja ystävyyskuvaus miellyttäneen etenkin pohdiskelevia, lukevia ja yksinäisiä sekä helsinkiläisiä tai pääkaupunkilaisia. Toki teoksessa käydään myös Pohjois-Karjalassa. Muistinmenetys on jännittävä alku, lähiöympäristön kuvaus realistis-humoristista ja lopun ystävyyspainotus hivenen alleviivaavaa.
Lisätietoja:
Suomen Kustannusyhdistys ry
Helsingin Sanomat: Lastenkirjamyyntiä hallitsevat tutut nimet
YLE: Finlandia Junior muistinsa menettäneelle pojalle
perjantai 28. helmikuuta 2014
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
Lomaviikko
Lomakiireiden takia tälläkin viikolla tulee vain kuusi tuntia ryhmäliikuntaa, mutta kävelyä enemmän kuin työviikolla. Alkuviikko on mennyt stressatessa ja huonosti nukkumalla. Toiveissa on, että ensi yönä nukun rauhallisesti ja pitkään.
Dietti on pitänyt paremmin kuin viime viikolla. Silti parantamista on!
Liikunta tuntuu tahmealta, mikä varmaan johtuu väsymyksestä. Silti on mukava, että aurinko paistaa ja kevät tulee.
Dietti on pitänyt paremmin kuin viime viikolla. Silti parantamista on!
Liikunta tuntuu tahmealta, mikä varmaan johtuu väsymyksestä. Silti on mukava, että aurinko paistaa ja kevät tulee.
torstai 20. helmikuuta 2014
Kaunis pienoisromaani
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (2012)
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2012. Tuolloin viisi ehdokasta kuudesta käsitteli historiallisia aiheita ja Ulla-Lena Lundbergin Jää vei voiton. Jo tuolloin halusin tutustua Ollikaisen teokseen, mutta luonnollisesti teos oli hyvin kysytty ja varattu kirjastossa.
Nälkävuosi voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjailijoille suunnatun kirjallisuuspalkinnon, mikä lisäsi teoksen kysyntää edelleen. Pitkään jatkunut hypetys sekä teoksen aihe saivat minut siirtämään lukemista, vaikka teos olikin saatavilla kirjastossa. En esimerkiksi halunnut tarttua kirjaan jouluna.
Nyt luin kirjaa puoleen väliin, kunnes menin itku silmässä nukkumaan. Kirja kannattaa lukea kerralla alusta loppuun, mikäli mahdollista. Itse jatkoin katkonaista lukemista vielä parina iltana.
Teos kuvaa nälkävuosien tapahtumia vuosina 1867 - 1868 Helsingissä ja pohjoisempana maaseudulla. Rikkailla kaupunkilaisilla on omat ongelmansa ja nälkänsä, mutta heidän todellisuuteensa ei mahdu köyhän kansan leivännälkää eli tarve pysyä hengissä ruokapulasta huolimatta. Vaeltavat kerjäläiset ja nälkäkuolemat olivat minulle tuttuja tv-draamoista ja kirjallisuudesta, joten ajoittain tuli tunne, että luen näytelmää tai jo aiemmin luettua.
Kaupunkilaiset patsastelevat ja pönöttävät sovinnaisesti tai stereotyyppisesti, mutta köyhän kansan kuvaus on herkempää. Mummoni lautasten sinivalkoisia kuvia lapsena ihastelleena saatoin hyvin samastua Matleena-tyttöön. Maija-äitiin kiinnyin vasta kirjan loppupuolella. Surullista ja kyyneleitä vuodattavaa tekstiä, josta tuli mieleen Joel Haahtelan tyyli. Haahtelan kieli on täsmällisempää, lasinkirkasta, vaikkei Ollikainenkaan sorru pitkiin koukeroisiin virkkeisiin. Nälkävuosi on esikoisteokseksi yllättävä, mutta valmis kokonaisuus, josta kuultaa miehinen näkökulma.
Ansiokas, pieni kaunis kirja, jossa minusta olisi voinut olla enemmän toivoa ja vähemmän seksiä.
Lisätietoja:
Helsingin Sanomat
YLEn Aamun kirja
MeNaiset: Menestys johti kriisiin
Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuosi oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2012. Tuolloin viisi ehdokasta kuudesta käsitteli historiallisia aiheita ja Ulla-Lena Lundbergin Jää vei voiton. Jo tuolloin halusin tutustua Ollikaisen teokseen, mutta luonnollisesti teos oli hyvin kysytty ja varattu kirjastossa.
Nälkävuosi voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjailijoille suunnatun kirjallisuuspalkinnon, mikä lisäsi teoksen kysyntää edelleen. Pitkään jatkunut hypetys sekä teoksen aihe saivat minut siirtämään lukemista, vaikka teos olikin saatavilla kirjastossa. En esimerkiksi halunnut tarttua kirjaan jouluna.
Nyt luin kirjaa puoleen väliin, kunnes menin itku silmässä nukkumaan. Kirja kannattaa lukea kerralla alusta loppuun, mikäli mahdollista. Itse jatkoin katkonaista lukemista vielä parina iltana.
Teos kuvaa nälkävuosien tapahtumia vuosina 1867 - 1868 Helsingissä ja pohjoisempana maaseudulla. Rikkailla kaupunkilaisilla on omat ongelmansa ja nälkänsä, mutta heidän todellisuuteensa ei mahdu köyhän kansan leivännälkää eli tarve pysyä hengissä ruokapulasta huolimatta. Vaeltavat kerjäläiset ja nälkäkuolemat olivat minulle tuttuja tv-draamoista ja kirjallisuudesta, joten ajoittain tuli tunne, että luen näytelmää tai jo aiemmin luettua.
Kaupunkilaiset patsastelevat ja pönöttävät sovinnaisesti tai stereotyyppisesti, mutta köyhän kansan kuvaus on herkempää. Mummoni lautasten sinivalkoisia kuvia lapsena ihastelleena saatoin hyvin samastua Matleena-tyttöön. Maija-äitiin kiinnyin vasta kirjan loppupuolella. Surullista ja kyyneleitä vuodattavaa tekstiä, josta tuli mieleen Joel Haahtelan tyyli. Haahtelan kieli on täsmällisempää, lasinkirkasta, vaikkei Ollikainenkaan sorru pitkiin koukeroisiin virkkeisiin. Nälkävuosi on esikoisteokseksi yllättävä, mutta valmis kokonaisuus, josta kuultaa miehinen näkökulma.
Ansiokas, pieni kaunis kirja, jossa minusta olisi voinut olla enemmän toivoa ja vähemmän seksiä.
Lisätietoja:
Helsingin Sanomat
YLEn Aamun kirja
MeNaiset: Menestys johti kriisiin
maanantai 17. helmikuuta 2014
Tehojumppaa
Hyvin meni!
Tehojumppasin kolmen ja kuuden kilon painoilla kahden viikon tauon jälkeen; hiki lensi ja jalkalihakset olivat kovilla.
Tänään kävelin 10 km ja jumppasin tunnin, mutta söin lounaalla jälkiruoan ja illalla puolitoista ylimääräistä juustosämpylää. Siis plus, miinus, nolla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jumppa sujui suht hyvin ja kunto on palautumassa. Lisäksi hauislihas näkyi hienosti, vaikkei käsilihasliikkeitä tehtykään!
Tällä viikolla luvassa vain kuusi jumppatuntia työkiireiden vuoksi. Mutta pehmeä aloitus flunssan jälkeen on hyvä juttu.
Tehojumppasin kolmen ja kuuden kilon painoilla kahden viikon tauon jälkeen; hiki lensi ja jalkalihakset olivat kovilla.
Tänään kävelin 10 km ja jumppasin tunnin, mutta söin lounaalla jälkiruoan ja illalla puolitoista ylimääräistä juustosämpylää. Siis plus, miinus, nolla. Olen kuitenkin tyytyväinen, että jumppa sujui suht hyvin ja kunto on palautumassa. Lisäksi hauislihas näkyi hienosti, vaikkei käsilihasliikkeitä tehtykään!
Tällä viikolla luvassa vain kuusi jumppatuntia työkiireiden vuoksi. Mutta pehmeä aloitus flunssan jälkeen on hyvä juttu.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Uusi tuttavuus
Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (2011)
Olen lukenut paljon dekkareita, mutta vähemmän viime vuosina. Siispä brittiläinen Kate Atkinson oli minulle uusi tuttavuus. Tartuin hänen ensimmäiseen Jackson Brodie -sarjan osaansa Ilta-Sanomien kirjallisuusliitteen innoittamana. Liitteessä mainostettiin sarjan kolmatta osaa ja kerrottiin, että dekkareihin tutustuminen on helppo aloittaa Atkinsonilla. Kieli on kuulemma hyvää, mutta sujuvaa. Hyppy (laatu)kirjallisuudesta dekkariin ei ole iso, kun romaani on muuta kuin suoraviivainen juonenkuvaus (huonolla kielellä).
En tiedä, mitä odotin lukukokemukselta. Kieli oli minusta viihteellistä kaikkine suluissa olevine lisähuomautuksineen, mutta tarinanpätkät veivät mukanaan, henkilöhahmoihin kiintyi (paitsi murhaajiin) ja jäin kiinnostuneena odottamaan jatkoa. Kirjassa rikokset on kuvattu arkipäiväisesti toteamalla ja kerronnassa on huumoria, tahallisesti vai tahattomasti? Varsin paljon erilaisia ihmiskohtaloita isolla i:llä, jokaisella jokin painolasti menneisyydestä. Samastumiskohteita riittää kaikenikäisille lukijoille, mutta erityisesti keski-ikäisille. Alku lähtee hitaasti käyntiin ja lopussa on kiire saada kaikki juonikuviot päätökseen. Loppu on turhia selittelemätön, mutta kaikki langanpäät saadaan solmittua ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.
Aion lukea sarjan muutkin osat, kunhan saan ne kirjastosta lainaan. Jackson Brodie - sarjaan kuuluu viisi osaa, joista kolme on suomennettu:
Lisätietoja:
Suomen dekkariseura ry
Dekkarinetti
Kateatkinson.co.uk
Olen lukenut paljon dekkareita, mutta vähemmän viime vuosina. Siispä brittiläinen Kate Atkinson oli minulle uusi tuttavuus. Tartuin hänen ensimmäiseen Jackson Brodie -sarjan osaansa Ilta-Sanomien kirjallisuusliitteen innoittamana. Liitteessä mainostettiin sarjan kolmatta osaa ja kerrottiin, että dekkareihin tutustuminen on helppo aloittaa Atkinsonilla. Kieli on kuulemma hyvää, mutta sujuvaa. Hyppy (laatu)kirjallisuudesta dekkariin ei ole iso, kun romaani on muuta kuin suoraviivainen juonenkuvaus (huonolla kielellä).
En tiedä, mitä odotin lukukokemukselta. Kieli oli minusta viihteellistä kaikkine suluissa olevine lisähuomautuksineen, mutta tarinanpätkät veivät mukanaan, henkilöhahmoihin kiintyi (paitsi murhaajiin) ja jäin kiinnostuneena odottamaan jatkoa. Kirjassa rikokset on kuvattu arkipäiväisesti toteamalla ja kerronnassa on huumoria, tahallisesti vai tahattomasti? Varsin paljon erilaisia ihmiskohtaloita isolla i:llä, jokaisella jokin painolasti menneisyydestä. Samastumiskohteita riittää kaikenikäisille lukijoille, mutta erityisesti keski-ikäisille. Alku lähtee hitaasti käyntiin ja lopussa on kiire saada kaikki juonikuviot päätökseen. Loppu on turhia selittelemätön, mutta kaikki langanpäät saadaan solmittua ja matka jatkuu kohti uusia seikkailuja.
Aion lukea sarjan muutkin osat, kunhan saan ne kirjastosta lainaan. Jackson Brodie - sarjaan kuuluu viisi osaa, joista kolme on suomennettu:
- Ihan tavallisena päivänä (2011, suom. Kaisa Kattelus)
- Kaikkein vähäpätöisin asia (2012, suom. Kaisa Kattelus)
- Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013, suom. Kaisa Kattelus)
- Started Early, Took My Dog (alkuteos 2010)
- Death at the Sign of the Rook (alkuteos 2012? Ei ole ilmestynyt vieläkään?)
Lisätietoja:
Suomen dekkariseura ry
Dekkarinetti
Kateatkinson.co.uk
Sielun ja ruumiin hyvinvoinniksi
Heipparallaa, ensimmäinen blogini on avattu!
Hommaan meni puoli tuntia unohtuneen salasanan vuoksi. Itse blogin nimi syntyi minuutissa - liekö huono enne? Kirja(k)iloja käsittelee lukemiani kirjoja ja kilojen kanssa kamppailua - siis tyypillistä elämää. Näitä kirjallisuus- ja painonpudotusblogeja on pilvin pimein, enkä lupaa mitään uutta!
Lähtötilanne on surkea. Olen joskus lukenut paljon ja säännöllisesti, nyt todella harvoin. Olen yrittänyt parantaa tapojani ja onnistunut lukemaan muutaman kirjan tämän vuoden puolella. Koska keski-ikä ei tule yksin, olen unohtanut lukemani nimikkeet viimeistään palautusautomaatilla asioidessa. Blogi toimii siis muistilistana.
Viime kesänä aloitin kuntoilun hankkimalla ihka ensimmäisen ryhmäliikuntakorttini. Tavoitteenani oli parantaa kuntoa ja siinä samalla tiputtaa kiloja. Kohta yhdeksän kuukautta olen kävellyt yli kymmenen tuntia viikossa ja käynyt erilaisissa jumpissa 5 - 9 tuntia viikossa. Parikymmentä liikuntatuntia viikossa ei ilmeisesti riitä kompensoimaan luontaista laiskuuttani ja lounastarjottimelle kasaamiani kaloreita. Kunto on kohonnut ja kiloja on kolme vähemmän kuin aloittaessani.
Nyt, flunssasta toivuttuani, on tarkoitus aloittaa kuntoilu ja terveellinen elämä uudella puhdilla. Tavoite on olla elokuun alussa yhdeksän kiloa kevyempi, mutta säilyttää lihakset!
Sielun ja ruumiin hyväksi!
Hommaan meni puoli tuntia unohtuneen salasanan vuoksi. Itse blogin nimi syntyi minuutissa - liekö huono enne? Kirja(k)iloja käsittelee lukemiani kirjoja ja kilojen kanssa kamppailua - siis tyypillistä elämää. Näitä kirjallisuus- ja painonpudotusblogeja on pilvin pimein, enkä lupaa mitään uutta!
Lähtötilanne on surkea. Olen joskus lukenut paljon ja säännöllisesti, nyt todella harvoin. Olen yrittänyt parantaa tapojani ja onnistunut lukemaan muutaman kirjan tämän vuoden puolella. Koska keski-ikä ei tule yksin, olen unohtanut lukemani nimikkeet viimeistään palautusautomaatilla asioidessa. Blogi toimii siis muistilistana.
Viime kesänä aloitin kuntoilun hankkimalla ihka ensimmäisen ryhmäliikuntakorttini. Tavoitteenani oli parantaa kuntoa ja siinä samalla tiputtaa kiloja. Kohta yhdeksän kuukautta olen kävellyt yli kymmenen tuntia viikossa ja käynyt erilaisissa jumpissa 5 - 9 tuntia viikossa. Parikymmentä liikuntatuntia viikossa ei ilmeisesti riitä kompensoimaan luontaista laiskuuttani ja lounastarjottimelle kasaamiani kaloreita. Kunto on kohonnut ja kiloja on kolme vähemmän kuin aloittaessani.
Nyt, flunssasta toivuttuani, on tarkoitus aloittaa kuntoilu ja terveellinen elämä uudella puhdilla. Tavoite on olla elokuun alussa yhdeksän kiloa kevyempi, mutta säilyttää lihakset!
Sielun ja ruumiin hyväksi!
Tilaa:
Kommentit (Atom)