Kuolema Ehtoolehdossa

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa (2013)

Minna Lindgrenin (s. 1963) dekkarimuotoon kirjoittama vanhusten palvelutalokertomus oli paikoitellen hyvin ahdistavaa luettavaa. Oma vanheneminen ja vielä enemmän omien vanhempien vanheneminen tuli ajatuksiin. Onneksi teoksessa oli valoisa loppu!

Kansikuvitukseltaan yhtenevät teokset Kuolema Ehtoolehdossa (2013), Ehtoolehdon pakolaiset (2014) ja Ehtoolehdon tuho (2015) kuvaavat yhdeksänkymppisten vanhusten elämää helsinkiläisessä yksityisessä palvelutalossa. Siiri, Irma ja Anna-Liisa ovat hauskoja ja mukavia tyyppejä, mutta palvelutalon henkilökunta ei sitä ole. 

Lindgren halusi kirjoittaa teoksensa dekkarimuotoon, jotta saisi teoksillee mahdollisimman laajan lukijakunnan. Perinteinen paasaaminen vanhusten oloista ei olisi herättänyt niin tehokkaasti huomiota suuressa yleisössä. Vuonna 2013 ohjaaja Neil Hardwick suunnitteli elokuvaa teoksesta: ”Luettuani kirjan ymmärsin, että minun on pakko tehdä siitä elokuva. Kuolema ehtoolehdossa on hauska, rankka, jännittävä, ajankohtainen ja ennen kaikkea kaunis kertomus vanhojen naisten ystävyydestä, elämänilosta ja pelottomuudesta kuoleman edessä”. Elokuvasta ei ilmeisesti vielä ole kuulunut muuta?

Minna Lindgren kirjoittaa sujuvasti, humoristisesti ja tarkkanäköisesti. Lukiessa mieleeni nousi hänestä lukemani naistenlehtiartikkeli. Lindgren ilmaisee mielipiteensä terävästi, enkä aina ole samaa mieltä hänen kanssaan. Hän on lausahtanut mm. näin: ”En halua yhtään enempää elämälle vieraita seitsemän laudaturin vekkihametyttöjä lääkäreiksi, tuomareiksi ja opettajiksi.” Vain neljän laudaturin housutyttönä toteaisin, että elämä opettaa kaikille reaaliteettinsä aikanaan. Ei opintomenestys tee ihmisestä sosiaalisesti kyvytöntä, elämälle vierasta. 

Lisätietoja:

Ylen Aamun kirja 

http://www.vanhusneuvosto.fi/?page_id=97

http://yle.fi/uutiset/minna_lindgren_kuolema_ehtoolehdossa/6820854 

Kustantajan sivut