Wikipedian mukaan Ben Zwi Hirsch Furman on psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti ja ratkaisukeskeisen psykoterapian kouluttaja. Furman (s. 1953) on minulle tuttu televisiosta, jossa hän esiintyi -90-luvulla pehmeääänisenä asiantuntijana lasenkasvatuksen saralla. Silloin vierastin sanaa lyhytterapia, mutta nyt ratkaisukeskeisyys kolahti. Olen täysin Furmanin linjoilla siinä, että vaikeastakin
lapsuudesta voi nousta hyvinvoiva aikuinen. Yksilö on olosuhteidensa tuotos, mutta lasken olosuhteisiin myös
yksilön itsensä. Yksilöllä on vastuu omasta itsestään, eikä kaikkea voi pistää
kurjan lapsuuden (tai saadun diagnoosin) tiliin.
Osuvasti oli Helsingin Sanomien
Torstai-liitteessä artikkeli
Joustaa vaan ei katkea, jossa valotettiin resilientti-käsitettä (http://www.hs.fi/elama/a1447743539174).
Juuri luokanopettajaksi valmistunut 25-vuotias Andrea Eckstein menetti
perheensä Thaimaan tsunamissa vuonna 2004 ollessaan 14-vuotias, mutta on
säilyttänyt valoisan, avoimen ja puheliaan luonteensa. Ihmisen selviytymiskyky,
resiliency, voidaan suomentaa myös vastustuskyvyksi, sisukkuudeksi tai
lannistumattomuudeksi.
Taito palautua vastoinkäymisistä on osittain geneettistä,
mutta tätä taitoa voi kehittää esim. kiitollisuuspäiväkirjaa pitämällä, jolloin
myönteinen ajattelu lisääntyy. Myönteisyys ja hyvät muistot lisäävät
toiveikkuutta ja rohkeutta suunnata katse tulevaisuuteen. Psykiatri Viktor
Frankl kehitti logoterapia-nimisen terapiasuuntauksen, jonka mukaan
hyvinvointimme määrää mielikuvamme tulevaisuudesta pikemminkin kuin muistomme menneisyydestä.
Toiveikas mielikuva tulevaisuudesta kantaa vaikeiden aikojen yli.
Tutkimuksissa on havaittu, että resilienteiksi todetuilla
ihmisillä on ollut lapsuudessaan vähintään yksi aikuinen, joka on kannustanut
ja johon he ovat pystyneet turvautumaan. Rankoissa oloissa kasvaneilla lapsilla
tämä aikuinen saattoi olla vanhemman sijaan vaikka päiväkodin täti. Furman painottaa, että lapsella on luontainen kyky löytää korvaavia
aikuissuhteita ja kannustusta, jos vanhemmat ovat kykenemättömiä niitä
tarjoamaan. Lapsi ei ole hauras ja helposti särkyvä, vaan toiveikas ja sitkeä. Vastoinkäymisistä voi oppia ja ne voi kääntää voimavaraksi.
Ongelmien sijaan on hyvä kiinnittää huomiota hyviin
asioihin. Terveyslähtöisyydessä
tai ns. salutogeenisessä ajattelussa pyritään löytämään terveyteen vaikuttavat
tekijät ja erityisesti vahvistamaan hyviä voimavaroja ja terveyttä suojaavia
tekijöitä. Tällainen
positiivinen lähtökohta on hyvä erityisesti mielenterveydellisissä ongelmissa
ja häiriöissä.
Furman on kirjoittanut myös lukuisia Muksuoppi-kirjoja, joihin perehtynen jatkossa. Iltalehden artikkelissa kerrotaan muksuopista kuten myös benfurman.com-kotisivuilla. Opin peruslähtökohta lienee, että kehuminen kannattaa!
Lisätietoja:
MeNaiset 2015
http://www.benfurman.com/
http://www.iltalehti.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti