Miksi juoksen

Karo Hämäläinen: Miksi juoksen (2019)

Luin Karo Hämäläisen (s. 1976) Miksi juoksen -kirjan etsien itselleni motivaatiota lähteä hölkkälenkille. Olin aiemmin lukenut Hämäläisestä YLE:n artikkelin "Juostessa pakenen itseäni" vuodelta 2016. Itse aloitin hölkkäämisen keväällä 2014 toukokuisen juoksutapahtuman takia. Edellisestä hölkkälenkistäni oli kulunut 25 vuotta, joten 10 kilometrin hölkkä tuntui suurelta saavutukselta. Seuraavana vuonna hölkkäsin jo puolimaratonin kesällä ja toisen syksyllä. Lenkkini pitenivät, kuten Hämäläisellä. En kuitenkaan havitellut maratonille: hyvällä harjoittelulla ja hitaalla vauhdilla pääsisin maaliin, mutta loppuaika olisi kehno. Mitä sitä edes yrittämään, kun tietää lopputuloksen?

Hämäläinen menetti juoksumotivaationsa, kun maratonista tuli normisuoritus. Hän alkoi polkujuosta ja juosta ultramatkoja (100 - 160 km). Vaikka Hämäläinen väittää olevansa nautintojuoksija eikä aikajuoksija, hän käyttää paljon aikaa kilpailustrategiansa hiomiseen, taktikoi ja seuraa aikaa kilpailuissa. Kun ultrajuoksussa tuli rajat vastaan tai järki käteen, Hämäläinen paransi aikojaan maratonilla ja puolimaratonilla. Tämän jälkeen juoksemisesta on tullut taas enemmän elämäntapa ja nautinto. Ehkä minäkin etsin uutta lähestymistapaa hölkkääni, kun matka- tai aikatavoitteeni eivät ole toteutuneet. Miksi juosta? Muutama vuosi sitten  hölkkääminen oli piristävä nautinto, nyt vastenmielinen pakko, kun on tullut ilmoittauduttua juoksutapahtumaan.

Saatoin samaistua Hämäläiseen monessa hänen juoksukokemuksessaan. Silloin kun kunto ja mieli ovat hyvät, juoksu rullaa itsestään ja aivot lepäävät. Itselleni hölkkä on parhaimmilaan vapautta, omaa aikaa. Juostessa on vain juostava, kaikki muu jää pois.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/9789511333432/

https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/49a94e20-9ece-40de-ba31-f02b1af5146b

https://yle.fi/uutiset/3-9202703

Valas nimeltä Goliat

Cristina Sandu: Valas nimeltä Goaliat (2017)

Kirjailija Sandu (s. 1989) on romaanin Alban tavoin suomalaisäidin ja romanialaisisän liki kolmekymppinen tytär. Valas nimeltä Goliat oli Finlandia-palkintoehdokkaana, muttei päässyt esim. Helsingin Sanomien esikoiskirjailijakilpailuun. Sandun toinen romaani, Vesileikit, on julkaistu vuonna 2019.

Romaanin alku oli hieman hämmentävä, mutta kun alkuun pääsi, tarina kantoi seuraavat 200 sivua. Loppuosa oli mielestäni erilainen, jopa turha, mutta se sitoi romaanin langat yhteen ja toi tarinan taas tähän päivään. Alussa mieleeni tuli  Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia (2015), missä poika elää kahden maailman puristuksessa. Sitten mietin Anna-Kaari Hakkaraisen Kristallipalatsia (2016): lyhyitä muistikuvia lapsuudesta ja nuoruudesta. Romaanin isoisä, Susi, olisi voinut olla suomalainen vanhus. Elipä ihminen missä päin maailmaa tahansa, samat inhimilliset seikat tulevat vastaan. Kulttuurierot ovat todellisia ja juurettomuutta voi kokea kuka tahansa, mutta ihmisyys on glabaalia. Romaanissa etsitään totuutta tarinoiden takaa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/9789511308423/

https://www.maailmankuvalehti.fi/2017/pitkat/finlandiakilpailun-yllattaja-cristina-sandu-kaksikulttuurisuus-usein-ristiriitaista

Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (2017)

Tämä novellikokoelma löytyi palautushyllystä ja tokihan minun piti tarttua pajon kohistuun teokseen. Lucia Berlin (1936 - 2004) eli värikkään elämän vaeltaen pitkin ja poikin Amerikan mannerta pohjoisesta Chilen Santiagoon ja Meksikoon. Viimeiset vuotensa kirjailija eli Kaliforniassa.

Berlin kirjoittaa omaelämänkerrallisesti ja rehellisesti kokemistaan ja näkemistään asioista lapsuudessaan, toimiessaan erilaisissa ammateissa ja kasvattaessaan neljää poikaansa päihderiippuvaisena äitinä. Suomalaiset kaivostyöläisetkin tulee mainittua pariin kertaan! Kirjailijan tyyli on todennäköisesti ollut tuore ja kohahduttava 50- ja 60-luvuilla, jolloin hän julkaisi ensimmäiset novellinsa. Nyt novelleja luki mielenkiinnolla. Novellit oli järjestetty loogisesti ja lopussa palattiin alkupuolen henkilöhahmoihin, joten ympyrä sulkeutui nätisti.


Alkuperäisteos A Manual for Cleaning Women: Selected Stories (2015) on julkaistu suomeksi kahtena erillisenä niteenä, joissa kummassakin on samat alkusanat. Suomenkielinen jatko-osa Siivoojan käsikirja 2 -  Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia ilmestyi vuonna 2018.

Lisätietoja:

https://kiiltomato.net/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja-muita-kertomuksia/

https://www.lukuisa.com/2017/12/lucia-berlin-siivoojan-kasikirja-ja.html

Rouva Westaway on kuollut

Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut (2019)

Luin mainostetun Waren (s. 1977 Lontoossa) neljännen rikosromaanin jo kesäkuun puolella. Rouva Westaway on kuollut -teos lunasti odotukseni: luin kirjan ripeästi loppuun ja tarina kantoi hienoista toistoa lukuunottamatta hyvin. Mikäli etsii psykologista jännitystä, kartanomiljöössä tapahtuvaa kauhukokemuksia tai nykyaikaan sijoittuvaa "nuorisoromaania", teos sopii luettavaksi.

Saatanpa lukea kirjailijan muitakin teoksia. Juuri lukemani kirja oli piristävällä tavalla tuore, mutta edusti samalla kertaa tuttua englantilaista jännityskirjallisuutta.

Lisätietoja: 

https://otava.fi/kirjat/9789511331674/

http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=WareRuth