Tuija Lehtinen: Väärä vainaja (2016)
Tuija Lehtinen (s. 1954) on tunnettu kirjailija Suomessa. Hänen ensimmäinen dekkarigenreen luettu teoksensa Väärä vainaja ilmestyi vuonna 2016. Erja Revon tutkimuksia -sarja on sen jälkeen jatkunut teoksilla Viesti menneisyydestä (2017) ja Kuollut jättää jäljen (2018).
Eläkkeellä oleva entinen poliisi Erja Repo on hieman kliseemäinen hahmo: yksineläjä, isokokoinen ja itsenäinen, palapelejä ja moottoripyöriä harrastava ns. hyvä jätkä. Väärässä vainajassa suurin osa henkilöistä on iäkkäitä, joten teoksessa luonnollinen kuolema on läsnä murhien lisäksi. Tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiseudulle ja väkivalta kirjassa lisääntyy loppua kohti. En oikein osaa sanoa, pidinkö vai enkö tästä kirjasta.
Lisätietoja:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_4347693
maanantai 31. joulukuuta 2018
lauantai 29. joulukuuta 2018
Noitapeili
Mila Teräs: Noitapeili (2016)
Mila Teräs (s. 1975) aloittaa Salainen kirjasto -sarjan teoksellaan Noitapeili (2016). Sarjan toisessa, itsenäisessä osassa Kadonnut kaupunki (2019) Hugo ja Lydia jatkavat seikkailujaan. Kirjasto ja lukeminen ovat keinoja päästä ihmeellisiin maailmoihin, niin kirjailija tuntuu painottavan. Noitapeili on saturomaani 11-vuotiaista kaveruksista, jotka löytävät salaisen kirjaston ja noitamaailman. Tunnelma on samanlainen kuin harry pottereissa, monisanainen ja jännittävä. Aikuinenkin pystyy teoksen lukemaan.
Kirjastossa oli Mila Teräksen tuotantoa esillä ja aluksi silmäilin teosta Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä (2017). Viime aikoina on tullut luettua paljon taiteilijoista, joten luettavaksi valikoitui Noitapeili. Olen aiemmin lukenut Teräkseltä Tyttö tulevaisuudesta (2004) -nuortenromaanin, josta pidin. Hyvä suomi ja mielenkiintoinen tarina ovat kirjailijan vahvuuksia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjailijat/mila-teras/
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/teras-mila/
https://sites.google.com/site/milateras/kuulumisia/noitapeili-kirjatraileri
Mila Teräs (s. 1975) aloittaa Salainen kirjasto -sarjan teoksellaan Noitapeili (2016). Sarjan toisessa, itsenäisessä osassa Kadonnut kaupunki (2019) Hugo ja Lydia jatkavat seikkailujaan. Kirjasto ja lukeminen ovat keinoja päästä ihmeellisiin maailmoihin, niin kirjailija tuntuu painottavan. Noitapeili on saturomaani 11-vuotiaista kaveruksista, jotka löytävät salaisen kirjaston ja noitamaailman. Tunnelma on samanlainen kuin harry pottereissa, monisanainen ja jännittävä. Aikuinenkin pystyy teoksen lukemaan.
Kirjastossa oli Mila Teräksen tuotantoa esillä ja aluksi silmäilin teosta Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä (2017). Viime aikoina on tullut luettua paljon taiteilijoista, joten luettavaksi valikoitui Noitapeili. Olen aiemmin lukenut Teräkseltä Tyttö tulevaisuudesta (2004) -nuortenromaanin, josta pidin. Hyvä suomi ja mielenkiintoinen tarina ovat kirjailijan vahvuuksia.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjailijat/mila-teras/
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/teras-mila/
https://sites.google.com/site/milateras/kuulumisia/noitapeili-kirjatraileri
keskiviikko 26. joulukuuta 2018
Elä rohkeasti
Jojo Moyes: Elä rohkeasti (2018)
Lainasin Moyesin (s. 1969) trilogian päätösosan, Elä rohkeasti, kirjastosta pikalainana joulun ajaksi luettavaksi. Louisan ja Willin tarina saa teoksessa päätöksensä, mikä sopii minulle hyvin. Viimeiset sivut 500-sivuisesta kirjasta olivat pakkopullaa, kun Louisa Clark alkoi ottaa henkilöhahmona päähäni.
Elä rohkeasti on sujuvaa ja viihdyttävää viihdettä, jonka turvin pääsee kokemaan elämää New Yorkissa. Raharikkaiden elämästä tulee mieleen Dynastia-tv-sarja, mutta teoksessa kuvataan myös köyhien elämää. Hassulta tuntuu, että Louisa tuntee olevansa 28-vuotiaana vanha, kokenut aikuinen, mutta ei siltikään tiedä, mitä tahtoo.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512410095/ela-rohkeasti/
https://www.menaiset.fi/blogit/elaman-keskivaiheilla/kirjaesittely-jojo-moyesin-ela-rohkeasti
Lainasin Moyesin (s. 1969) trilogian päätösosan, Elä rohkeasti, kirjastosta pikalainana joulun ajaksi luettavaksi. Louisan ja Willin tarina saa teoksessa päätöksensä, mikä sopii minulle hyvin. Viimeiset sivut 500-sivuisesta kirjasta olivat pakkopullaa, kun Louisa Clark alkoi ottaa henkilöhahmona päähäni.
Elä rohkeasti on sujuvaa ja viihdyttävää viihdettä, jonka turvin pääsee kokemaan elämää New Yorkissa. Raharikkaiden elämästä tulee mieleen Dynastia-tv-sarja, mutta teoksessa kuvataan myös köyhien elämää. Hassulta tuntuu, että Louisa tuntee olevansa 28-vuotiaana vanha, kokenut aikuinen, mutta ei siltikään tiedä, mitä tahtoo.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512410095/ela-rohkeasti/
https://www.menaiset.fi/blogit/elaman-keskivaiheilla/kirjaesittely-jojo-moyesin-ela-rohkeasti
maanantai 24. joulukuuta 2018
Mistä maailmat alkavat
Joel Haahtela: Mistä maailmat alkavat (2017)
Haahtelan (s. 1972) kymmenes romaani on Mistä maailmat alkavat. Teos kertoo Visasta, jolle jo varhain herää kiinnostus kuvataidetta kohtaan. Visan elämää ja kehitystä kuvataiteilijana seurataan 1950-luvulta 2000-luvulle. Pidin 1950-60-lukujen kuvauksesta, koska se vastasi omia mielikuvia kyseisestä ajasta. 70-lukulaisuus on minulle vierasta ja 2000-luvulla vain käväistään kirjassa.
Visa on monella tavalla esimerkillinen mies, josta ei hirveästi parannettavaa löydy. Hän kuitenkin etsii totuutta ja samalla omaa isäänsä sekä kamppailee löytääkseen itsensä ihmisenä ja taiteilijana. Kuvataidehistoria ei kiinnosta minua yksityiskohtaisesti, joten ajoittain puuduin lukiessani teosta. Yhtymäkohtia kirjoittamiseen ja muun taiteen luomiseen kuitenkin löytyi, mikä piti mielenkiintoa yllä. Teoksessa viitataan Haahtelan edelliseen teokseen Tähtikirkas, lumivalkea (2013), joka sekin oli miehen kehitystarina.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjailijat/joel-haahtela/
https://www.youtube.com/watch?v=PIDitFc5thA
https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/3146434/Kirjaarvio+Valo+on+tie+Morandin+huoneeseen
Haahtelan (s. 1972) kymmenes romaani on Mistä maailmat alkavat. Teos kertoo Visasta, jolle jo varhain herää kiinnostus kuvataidetta kohtaan. Visan elämää ja kehitystä kuvataiteilijana seurataan 1950-luvulta 2000-luvulle. Pidin 1950-60-lukujen kuvauksesta, koska se vastasi omia mielikuvia kyseisestä ajasta. 70-lukulaisuus on minulle vierasta ja 2000-luvulla vain käväistään kirjassa.
Visa on monella tavalla esimerkillinen mies, josta ei hirveästi parannettavaa löydy. Hän kuitenkin etsii totuutta ja samalla omaa isäänsä sekä kamppailee löytääkseen itsensä ihmisenä ja taiteilijana. Kuvataidehistoria ei kiinnosta minua yksityiskohtaisesti, joten ajoittain puuduin lukiessani teosta. Yhtymäkohtia kirjoittamiseen ja muun taiteen luomiseen kuitenkin löytyi, mikä piti mielenkiintoa yllä. Teoksessa viitataan Haahtelan edelliseen teokseen Tähtikirkas, lumivalkea (2013), joka sekin oli miehen kehitystarina.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjailijat/joel-haahtela/
https://www.youtube.com/watch?v=PIDitFc5thA
https://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/3146434/Kirjaarvio+Valo+on+tie+Morandin+huoneeseen
maanantai 17. joulukuuta 2018
Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (2018)
Eeva Turusen (s. 1983) esikoinen voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna. Teoksen kieltä ja tuoretta ilmaisua kehuttiin, eikä syyttä. Oli hauska lukea yllättäviä, mutta tarkkoja sanavalintoja kesken ihmissuhdetarinan. Fragmentaalisuus tuntuu olevan päivän sana kirjallisuudessa ja tämä ilmenee teoksessa myös visuaalisesti. Aluksi lukemiseni oli työlästä, mutta oivaltavat sanavalinnat palkitsivat vaivan.
Teoksessa on seitsemän novellia, joissa kaikissa enemmän tai vähemmän neuroottinen päähenkilö huolestuu ja pelkää erilaisia asioita ja joissa ihmissuhteen toinen puolisko on rennompi ja sosiaalisempi yksilö. Pelkoihin ja neurooseihin saattoi hyvin samaistua. Mieleeni nousivat muistot opiskeluajoista. Teoksessa on paljon biologiaa (lintuja, muita eläimiä, luontoa, retkeilyä) ja arkkitehtuuria (värit, tilat, visuaalisuus, matematiikka) sekä nuoren ihmisen ihmissuhdehakemista (mistä pitää, mistä ei, epävarmuus). Nuoruus näkyi myös siinä, että kolmekymppinen kamppaili jo ikäkriisissä ja tunsi olevansa liian vanha!
Lisätietoja:
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/329/
https://areena.yle.fi/1-50002192
http://www.kiiltomato.net/eeva-turunen-neiti-u-muistelee-niin-sanottua-ihmissuhdehistoriaansa/
Eeva Turusen (s. 1983) esikoinen voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna. Teoksen kieltä ja tuoretta ilmaisua kehuttiin, eikä syyttä. Oli hauska lukea yllättäviä, mutta tarkkoja sanavalintoja kesken ihmissuhdetarinan. Fragmentaalisuus tuntuu olevan päivän sana kirjallisuudessa ja tämä ilmenee teoksessa myös visuaalisesti. Aluksi lukemiseni oli työlästä, mutta oivaltavat sanavalinnat palkitsivat vaivan.
Teoksessa on seitsemän novellia, joissa kaikissa enemmän tai vähemmän neuroottinen päähenkilö huolestuu ja pelkää erilaisia asioita ja joissa ihmissuhteen toinen puolisko on rennompi ja sosiaalisempi yksilö. Pelkoihin ja neurooseihin saattoi hyvin samaistua. Mieleeni nousivat muistot opiskeluajoista. Teoksessa on paljon biologiaa (lintuja, muita eläimiä, luontoa, retkeilyä) ja arkkitehtuuria (värit, tilat, visuaalisuus, matematiikka) sekä nuoren ihmisen ihmissuhdehakemista (mistä pitää, mistä ei, epävarmuus). Nuoruus näkyi myös siinä, että kolmekymppinen kamppaili jo ikäkriisissä ja tunsi olevansa liian vanha!
Lisätietoja:
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/329/
https://areena.yle.fi/1-50002192
http://www.kiiltomato.net/eeva-turunen-neiti-u-muistelee-niin-sanottua-ihmissuhdehistoriaansa/
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
Linnavuoren Tuuli
Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli (2017)
Johanna Valkama (s. 1982) jatkaa Metsän ja meren suku -sarjaansa Itämeren Auri (2016) -teoksen jatkeeksi teoksella Linnavuoren Tuuli (2017). Kolmas osa sarjaa on nimeltään Kaukosaarten Aino (2018).
Linnavuoren Tuulissa seikkailee ja löytää rakkautensa Aurin tytär Tuuli, joka mielii kilpineidoksi taisteluihin. Luin teoksen silmäillen ja dialogikohtiin pysähtyen, joten lukeminen oli nopeampaa ja sujuvampaa kuin ensimmäisessä osassa. Aina välillä jäin katsomaan kirjan kantta, jossa Tuuli vaikutti tutulta, joltain 80-90-lukujen julkkikselta.
Lisätietoja:
http://www.johannavalkama.com/p/kirjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=DPcSrmBj8E8
https://otava.fi/kirjat/9789511317111/
Johanna Valkama (s. 1982) jatkaa Metsän ja meren suku -sarjaansa Itämeren Auri (2016) -teoksen jatkeeksi teoksella Linnavuoren Tuuli (2017). Kolmas osa sarjaa on nimeltään Kaukosaarten Aino (2018).
Linnavuoren Tuulissa seikkailee ja löytää rakkautensa Aurin tytär Tuuli, joka mielii kilpineidoksi taisteluihin. Luin teoksen silmäillen ja dialogikohtiin pysähtyen, joten lukeminen oli nopeampaa ja sujuvampaa kuin ensimmäisessä osassa. Aina välillä jäin katsomaan kirjan kantta, jossa Tuuli vaikutti tutulta, joltain 80-90-lukujen julkkikselta.
Lisätietoja:
http://www.johannavalkama.com/p/kirjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=DPcSrmBj8E8
https://otava.fi/kirjat/9789511317111/
sunnuntai 2. joulukuuta 2018
Maakellarin salaisuus
Marja Aarnipuro: Maakellarin salaisuus (2017)
Kirjastossa käsiini osui Ikäneidon testamentti (2018), joka on toinen Aarnipuron kirjoittama Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkari. Koska halusin perehtyä sarjaan ensimmäisestä osasta alkaen, lainasin Maakellarin salaisuus -kirjan. Kannen kuvasta tuli mieleen Tenhusen Kuolema savolaiseen tapaan (1976), mutta sisältö oli enemmän nykydekkarin oloinen. Lähinnä mieleeni tuli Lehtolaisen Maria Kallio -romaanit, koska niissäkin selostetaan poliisin työtapoja ja Marian yksityiselämää sekä mielenkiinnon kohteita.
Aarnipuro tuntuu kirjoittavan itselleen läheisistä aiheista, toimittajan työstä ja vaihdevuosi-ikäisen naisen elämästä. Dekkari on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia toimittajan työpäivästä, kuntoilusta, ruoanlaitosta ja lääkärillä käynnistä. Yritysjohtajan murhatutkimukset kulkevat verkkaisesti ja junnaavasti, ehkä todenmukaisesti Kaarina Riikosen (lähes tarpeettomana aisaparina rikostoimittaja Pekka Nyman) työelämässä.
Maakellarin salaisuudessa on hivenen liikaa Kaarina Riikosta tai oikeammin häneen liittyvää opettavaista tietoa. On mielenkiintoista lukea seuraava osa sarjaa. Onko toisessa osassa saman verran tavaraa ja palataanko Kaarinan keliakiaan ja vaihdevuosien hormonihoitoihin jatkossakin. Sinänsä oli helppo samaistua Kaarinaan ja hänen elämäänsä: yhtymäkohtia omaan elämään löytyi useita.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/aarnipuro-marja/
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jannitys-vetaa-puoleensa-paatoimittajan-esikoisdekkari-syntyi-vilkkaasta-mielikuvituksesta/6470548#gs.9I_wxSA
Kirjastossa käsiini osui Ikäneidon testamentti (2018), joka on toinen Aarnipuron kirjoittama Kaarina Riikonen ratkaisee -dekkari. Koska halusin perehtyä sarjaan ensimmäisestä osasta alkaen, lainasin Maakellarin salaisuus -kirjan. Kannen kuvasta tuli mieleen Tenhusen Kuolema savolaiseen tapaan (1976), mutta sisältö oli enemmän nykydekkarin oloinen. Lähinnä mieleeni tuli Lehtolaisen Maria Kallio -romaanit, koska niissäkin selostetaan poliisin työtapoja ja Marian yksityiselämää sekä mielenkiinnon kohteita.
Aarnipuro tuntuu kirjoittavan itselleen läheisistä aiheista, toimittajan työstä ja vaihdevuosi-ikäisen naisen elämästä. Dekkari on täynnä yksityiskohtaisia kuvauksia toimittajan työpäivästä, kuntoilusta, ruoanlaitosta ja lääkärillä käynnistä. Yritysjohtajan murhatutkimukset kulkevat verkkaisesti ja junnaavasti, ehkä todenmukaisesti Kaarina Riikosen (lähes tarpeettomana aisaparina rikostoimittaja Pekka Nyman) työelämässä.
Maakellarin salaisuudessa on hivenen liikaa Kaarina Riikosta tai oikeammin häneen liittyvää opettavaista tietoa. On mielenkiintoista lukea seuraava osa sarjaa. Onko toisessa osassa saman verran tavaraa ja palataanko Kaarinan keliakiaan ja vaihdevuosien hormonihoitoihin jatkossakin. Sinänsä oli helppo samaistua Kaarinaan ja hänen elämäänsä: yhtymäkohtia omaan elämään löytyi useita.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/aarnipuro-marja/
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jannitys-vetaa-puoleensa-paatoimittajan-esikoisdekkari-syntyi-vilkkaasta-mielikuvituksesta/6470548#gs.9I_wxSA
Sherlock Holmesin tytär
Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (2018)
Goldberg (s. 1934) on sherlock holmesinsa lukenut ja luonut Doylen esikuvan mukaisen jatkon mestarisalapoliisin tarinalle. Sherlock Holmesin tytär on amerikkalaisen kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos, eikä se ole vielä ehtinyt laajentua kirjallisuusblogimainintoja pidemmälle.
Minä olen lukenut Arthur Conan Doylen (1859 - 1930) tuotantoa sekä katsonut aiheeseen liittyvät tv-sarjat ja elokuvat. Goldberg kirjoittaa samalla tyylillä ja tunnelma on kuin tv-sarjassa (Uusi Sherlock 2010 - 2017). Poikkeuksena on se, että mestarisalapoliisina toimii Joanna Blalock. Tämä nostalginen teos saattaa olla liian hidastemoinen nykylukijalle, vaikka rikostapauksen rinnalla kulkee romanttinen sivujuoni. Voisin lukea jatkoa tarinalle, joka sopisi myös elokuvaksi tai tv-sarjaksi.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/leonard-goldberg/
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/sherlock-holmesin-tytar/
Goldberg (s. 1934) on sherlock holmesinsa lukenut ja luonut Doylen esikuvan mukaisen jatkon mestarisalapoliisin tarinalle. Sherlock Holmesin tytär on amerikkalaisen kirjailijan ensimmäinen suomennettu teos, eikä se ole vielä ehtinyt laajentua kirjallisuusblogimainintoja pidemmälle.
Minä olen lukenut Arthur Conan Doylen (1859 - 1930) tuotantoa sekä katsonut aiheeseen liittyvät tv-sarjat ja elokuvat. Goldberg kirjoittaa samalla tyylillä ja tunnelma on kuin tv-sarjassa (Uusi Sherlock 2010 - 2017). Poikkeuksena on se, että mestarisalapoliisina toimii Joanna Blalock. Tämä nostalginen teos saattaa olla liian hidastemoinen nykylukijalle, vaikka rikostapauksen rinnalla kulkee romanttinen sivujuoni. Voisin lukea jatkoa tarinalle, joka sopisi myös elokuvaksi tai tv-sarjaksi.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/leonard-goldberg/
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/sherlock-holmesin-tytar/
lauantai 24. marraskuuta 2018
Kelpo rouva johtajat
Alexander McCall Smith: Kelpo rouva johtajat (2018)
Minun piti tarkistaa kahteen otteeseen, etten ole jo lukenut McCall Smithin (s. 1948) tuoreinta Mma Ramotswe tutkii -dekkaria. Lukiessa varmistui, että etsivätoimiston työtehtävät olivat uusia, vaikkakin tutunoloisia.
Kelpo rouva johtajat -teos oli nopealukuinen ja miellyttävä. Mma Ramotswella oli kolme tapausta työn alla ja kukin tapaus selvisi varsin mallikkaasti. Hieman minua ihmetyttää Mma Ramotswen "ikääntyneet" ajatukset. Hänhän on nelikymppinen, mutta kirjoissa viitataan usein hänen vanhuuteensa aivan kuin hän olisi ikäloppu. Perinteinen ruumiinrakenne on sentään vielä arvostettu asia, mihin viitataan myös useasti.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511324317/
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kirjallisuus/9-x-parhaat-dekkarit-talta-listalta-loytyy-dekkarisarja-jokaiselle/
Minun piti tarkistaa kahteen otteeseen, etten ole jo lukenut McCall Smithin (s. 1948) tuoreinta Mma Ramotswe tutkii -dekkaria. Lukiessa varmistui, että etsivätoimiston työtehtävät olivat uusia, vaikkakin tutunoloisia.
Kelpo rouva johtajat -teos oli nopealukuinen ja miellyttävä. Mma Ramotswella oli kolme tapausta työn alla ja kukin tapaus selvisi varsin mallikkaasti. Hieman minua ihmetyttää Mma Ramotswen "ikääntyneet" ajatukset. Hänhän on nelikymppinen, mutta kirjoissa viitataan usein hänen vanhuuteensa aivan kuin hän olisi ikäloppu. Perinteinen ruumiinrakenne on sentään vielä arvostettu asia, mihin viitataan myös useasti.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511324317/
https://kotiliesi.fi/ihmiset-ja-ilmiot/kirjallisuus/9-x-parhaat-dekkarit-talta-listalta-loytyy-dekkarisarja-jokaiselle/
keskiviikko 21. marraskuuta 2018
Kristallipalatsi
Anna-Kaari Hakkarainen: Kristallipalatsi (2016)
Anna-Kaari Hakkarainen (s. 1979) oli kirjailijavieraana Lahden kaupunginkirjastossa syksyllä (https://www.youtube.com/watch?v=fOrJbNg4Zn0) ja kertoi kirjoittamisestaan ja kirjoistaan. Muistan lukeneeni artikkelin Hakkaraisen kolmannesta romaanista Kristallipalatsi ja pistäneeni sen täytyy lukea -listalleni. Tuo lista kasvaa jatkuvasti ja lyhenee, kun unohdan uutuudet, joihin haluaisin tutustua.
Vierailun innoittamana lainasin Kristallipalatsin. Alku oli hankalaa luettavaa, kun tunsin olevani auttamattomasti liian vanha eivätkä lifestyleblogit kiinnostaneet minua yhtään. Lyhytjänteinen kerronta, sirpalemaisuus, piti lukijan sykkeen koholla. Aika monet lukijat ovat pitäneet teoksen loppua tiivistunnelmaisena ja jännittävänä, mutta minä odotin vain kirjan loppumista. Henkilöhahmo tai -hahmot eivät tuleet läheisiksi. Voin kuvitella, että nykynuoren identiteetin rakentuminen on haasteellisempaa kuin aiemmin. Somemaailma on somemaailma, mutta livemaailmastakin on tulossa pelkkää somea.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/anna-kaari-hakkarainen/kristallipalatsi/9789513190019
http://www.kiiltomato.net/anna-kaari-hakkarainen-kristallipalatsi/
https://www.youtube.com/watch?v=fOrJbNg4Zn0
Anna-Kaari Hakkarainen (s. 1979) oli kirjailijavieraana Lahden kaupunginkirjastossa syksyllä (https://www.youtube.com/watch?v=fOrJbNg4Zn0) ja kertoi kirjoittamisestaan ja kirjoistaan. Muistan lukeneeni artikkelin Hakkaraisen kolmannesta romaanista Kristallipalatsi ja pistäneeni sen täytyy lukea -listalleni. Tuo lista kasvaa jatkuvasti ja lyhenee, kun unohdan uutuudet, joihin haluaisin tutustua.
Vierailun innoittamana lainasin Kristallipalatsin. Alku oli hankalaa luettavaa, kun tunsin olevani auttamattomasti liian vanha eivätkä lifestyleblogit kiinnostaneet minua yhtään. Lyhytjänteinen kerronta, sirpalemaisuus, piti lukijan sykkeen koholla. Aika monet lukijat ovat pitäneet teoksen loppua tiivistunnelmaisena ja jännittävänä, mutta minä odotin vain kirjan loppumista. Henkilöhahmo tai -hahmot eivät tuleet läheisiksi. Voin kuvitella, että nykynuoren identiteetin rakentuminen on haasteellisempaa kuin aiemmin. Somemaailma on somemaailma, mutta livemaailmastakin on tulossa pelkkää somea.
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/anna-kaari-hakkarainen/kristallipalatsi/9789513190019
http://www.kiiltomato.net/anna-kaari-hakkarainen-kristallipalatsi/
https://www.youtube.com/watch?v=fOrJbNg4Zn0
maanantai 12. marraskuuta 2018
Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja
Tuomas Kyrö: Ennen kaikki oli paremmin, Mielensäpahoittaja (2018)
Tuomas Kyrön (s. 1974) tänä vuonna julkaistu teos oli periaatteessa ajan heromolla, kun Mielensäpahoittaja kirjoitti blogia ja osallistui muutenkin nykyaikaiseen elämänmenoon omalla persoonallisella tavallaan. Olin katsonut pari kuukautta sitten elokuvan Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, ja odotin kirjaltakin selkeästi etenevää juonta. Jouduin pettymään ja lukemaan hajanaisilta tuntuvia kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta. Hieman tuntui kalutulta koko Mielensäpahoittaja!
Lahjakirjana ok. Olisin toivonut hieman isompaa fonttikokoa tekstiin, jotta iäkkäämpien olisi ollut helpompi lukea tekstiä. TV-sarjaa odotellessa...
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tuomas-kyro/ennen-kaikki-oli-paremmin-mielensapahoittaja/9789510435038
https://yle.fi/uutiset/3-10363074
Tuomas Kyrön (s. 1974) tänä vuonna julkaistu teos oli periaatteessa ajan heromolla, kun Mielensäpahoittaja kirjoitti blogia ja osallistui muutenkin nykyaikaiseen elämänmenoon omalla persoonallisella tavallaan. Olin katsonut pari kuukautta sitten elokuvan Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja, ja odotin kirjaltakin selkeästi etenevää juonta. Jouduin pettymään ja lukemaan hajanaisilta tuntuvia kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta. Hieman tuntui kalutulta koko Mielensäpahoittaja!
Lahjakirjana ok. Olisin toivonut hieman isompaa fonttikokoa tekstiin, jotta iäkkäämpien olisi ollut helpompi lukea tekstiä. TV-sarjaa odotellessa...
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tuomas-kyro/ennen-kaikki-oli-paremmin-mielensapahoittaja/9789510435038
https://yle.fi/uutiset/3-10363074
tiistai 30. lokakuuta 2018
Linna
Outi Pakkanen: Linna (2018)
Outi Pakkasen (s. 1946) Anna Laine -dekkarit ovat lainattuja ja pidettyjä. Minäkin valitsin kirjastosta kolmen neljän pikalainaehdokkaan joukosta Linna-dekkarin sen tuttuuden ja helppouden takia. Edellisen Pakkasen dekkarin lukaisin 1,5 vuotta sitten. Sen kirjan tapahtumat olivat jo unohtuneet, mutta Linna-dekkarissa kerrataan aiemmin tapahtunutta ja eletään muutenkin menneessä.
Anna Laine ei ole lempihahmoni kirjallisuudessa, koska hän voi syödä mitä tahansa lihomatta, on pitkä ja laiha ja muutenkin ei-samaistuttava henkilö. Linna-dekkarissa on sympaattisempiakin hahmoja. Sivumäärällisesti eniten kuvataan Savonlinnan oopperajuhlien tapahtumia ja murha on sivuseikka teoksessa. Pakkasen viimeaikaiset dekkarit ovat olleet juuri tällaisia; keskittyneet ympäristön ja ihmisten kuvaukseen ja sisältäneet jonkinlaisen rikoksen kirjallisuusgenren vaatimuksen vuoksi.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511326083/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175955844452
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/27-dekkaria-kirjoittanut-outi-pakkanen-tunnen-epavarmuutta-osaanko
Outi Pakkasen (s. 1946) Anna Laine -dekkarit ovat lainattuja ja pidettyjä. Minäkin valitsin kirjastosta kolmen neljän pikalainaehdokkaan joukosta Linna-dekkarin sen tuttuuden ja helppouden takia. Edellisen Pakkasen dekkarin lukaisin 1,5 vuotta sitten. Sen kirjan tapahtumat olivat jo unohtuneet, mutta Linna-dekkarissa kerrataan aiemmin tapahtunutta ja eletään muutenkin menneessä.
Anna Laine ei ole lempihahmoni kirjallisuudessa, koska hän voi syödä mitä tahansa lihomatta, on pitkä ja laiha ja muutenkin ei-samaistuttava henkilö. Linna-dekkarissa on sympaattisempiakin hahmoja. Sivumäärällisesti eniten kuvataan Savonlinnan oopperajuhlien tapahtumia ja murha on sivuseikka teoksessa. Pakkasen viimeaikaiset dekkarit ovat olleet juuri tällaisia; keskittyneet ympäristön ja ihmisten kuvaukseen ja sisältäneet jonkinlaisen rikoksen kirjallisuusgenren vaatimuksen vuoksi.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511326083/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175955844452
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/27-dekkaria-kirjoittanut-outi-pakkanen-tunnen-epavarmuutta-osaanko
perjantai 26. lokakuuta 2018
Nainen parvekkeella
Eppu Nuotio ja Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella (2016)
Nainen parvekkeella -teos jatkaa Albert Edelfelt -aiheisten teosten lukusarjaani. Jostain syystä viime vuosina olen lukenut useampia Edelfelt- ja Pariisi-aiheisia tarinoita. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen romaani on luokiteltu jännityskirjallisuudeksi ja se on ollut Vuoden johtolanka -palkintoehdokkaana. Teos alkaa sähköpostiromaanina, johon tulee kolmanneksi osapuoleksi miespuolinen, epäuskottava minäkertoja. Neljäs rakennuspalikka on 1880-luvun Pariisi, missä Edelfelt elää rakastajattarineen ja lapsineen portinvartijan perheen huolehtiessa heistä.
Sain odotella jännitystä kirjan loppusivuille asti. Kirjan juonikuviot olivat mielenkiintoisia, mutta enemmän psykologisesti kuin rikosmielessä. Nainen parvekkeella -maalauksen ympärille punoutui osittain epäuskottavia tapahtumasarjoja, mutta lopussa kaikki selvisi yllättävän nopeasti. En nauttinut tekstin lukemistesta kaunokirjallisessa mielessä (jankkaava, epäuskottava), mutta sain luettua kirjan!
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/nainen-parvekkeella/
http://www.dekkaripaivat.fi/node/805
Nainen parvekkeella -teos jatkaa Albert Edelfelt -aiheisten teosten lukusarjaani. Jostain syystä viime vuosina olen lukenut useampia Edelfelt- ja Pariisi-aiheisia tarinoita. Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen romaani on luokiteltu jännityskirjallisuudeksi ja se on ollut Vuoden johtolanka -palkintoehdokkaana. Teos alkaa sähköpostiromaanina, johon tulee kolmanneksi osapuoleksi miespuolinen, epäuskottava minäkertoja. Neljäs rakennuspalikka on 1880-luvun Pariisi, missä Edelfelt elää rakastajattarineen ja lapsineen portinvartijan perheen huolehtiessa heistä.
Sain odotella jännitystä kirjan loppusivuille asti. Kirjan juonikuviot olivat mielenkiintoisia, mutta enemmän psykologisesti kuin rikosmielessä. Nainen parvekkeella -maalauksen ympärille punoutui osittain epäuskottavia tapahtumasarjoja, mutta lopussa kaikki selvisi yllättävän nopeasti. En nauttinut tekstin lukemistesta kaunokirjallisessa mielessä (jankkaava, epäuskottava), mutta sain luettua kirjan!
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/nainen-parvekkeella/
http://www.dekkaripaivat.fi/node/805
tiistai 23. lokakuuta 2018
Started early, took my dog
Kate Atkinson: Started early, took my dog (2010)
Luin Atkinsonin (s. 1951) Jackson Brodie -sarjan neljännen kirjan englanniksi kerratakseni kieltä ja kokeakseni miltä alkukielellä lukeminen tuntuu. Voi sanoa, että kääntäjä osaa hommansa. Kohdat, joissa minun on vaikea pysyä mukana kirjailijan punomassa tarinassa, ovat samoja suomeksi ja englanniksi.
Started early, took my dog on suomennettu Joka lapsia ja koiria rakastaa (2015). Jo edellisessä teoksessa Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013) oli mainintoja koirista ja lapsista, mutta tässä teoksessa koirat ja lapset ovat keskiössä. Rakenteeltaan kirja on samanlainen kuin aiemmatkin sarjan osat: kirjailija liikkuu usealla aikatasolla ja toisilleen tuntemattomien ihmisten tiet kohtaavat jossain vaiheessa tarinaa. Nopeat leikkaukset tapahtumapaikasta ja -ajasta toiseen vaativat keskittymistä, mutta onneksi tarinassa on muutama päähenkilö, joihin voi keskittyä. Started early, took my dog -kirjassa keskeinen henkilö on entinen poliisi Tracy Waterhouse, johon saatoin samaistua monella tavalla.
Jackson Brodie -sarja ei ole vielä jatkunut, joten pitänee lukea jokin muu Atkinsonin romaani.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirjailijat/kate-atkinson/
Luin Atkinsonin (s. 1951) Jackson Brodie -sarjan neljännen kirjan englanniksi kerratakseni kieltä ja kokeakseni miltä alkukielellä lukeminen tuntuu. Voi sanoa, että kääntäjä osaa hommansa. Kohdat, joissa minun on vaikea pysyä mukana kirjailijan punomassa tarinassa, ovat samoja suomeksi ja englanniksi.
Started early, took my dog on suomennettu Joka lapsia ja koiria rakastaa (2015). Jo edellisessä teoksessa Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013) oli mainintoja koirista ja lapsista, mutta tässä teoksessa koirat ja lapset ovat keskiössä. Rakenteeltaan kirja on samanlainen kuin aiemmatkin sarjan osat: kirjailija liikkuu usealla aikatasolla ja toisilleen tuntemattomien ihmisten tiet kohtaavat jossain vaiheessa tarinaa. Nopeat leikkaukset tapahtumapaikasta ja -ajasta toiseen vaativat keskittymistä, mutta onneksi tarinassa on muutama päähenkilö, joihin voi keskittyä. Started early, took my dog -kirjassa keskeinen henkilö on entinen poliisi Tracy Waterhouse, johon saatoin samaistua monella tavalla.
Jackson Brodie -sarja ei ole vielä jatkunut, joten pitänee lukea jokin muu Atkinsonin romaani.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirjailijat/kate-atkinson/
sunnuntai 14. lokakuuta 2018
Tuntematon Kimi Räikkönen
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen (2018)
Kari Hotakaisen (s. 1957) kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen -teos avaa hieman julkisuudessa vaiteliaan formulakuskin elämää ja persoonaa. Kirjassa ääneen pääsevät Kimi Räikkösen (s. 1979) lähipiiri ja työkaverit. Tekstiä enemmän Kimistä paljastuu lukuisten kuvien kautta.
Vaikka kaikki tuntevat Kimi Räikkösen, harva oikeasti pääsee lähelle häntä. Luottopiiriin pääseminen tuntuu edellyttävän yhteistä alkoholin käyttöä. Maailmanmestariksi päästään työllä, onnella ja lahjakkuudella, joka ei murene amispojan elämäntavoista huolimatta. Itseäni olisi kiinnostanut formulamaailmaa enemmän Kimin naissuhteet, joista ei paljon puhuta. Jenni mainitaan kolme kertaa, mutta Minttu sekä lapset useammin. Kirja etenee suht kronologisessa järjestyksessä päätyen nykyhetkeen, missä Kimi on kahden lapsen perheenisä. Jonkinlaista "kypsymistä" päähenkilössä näkyy ja kiinnostaisi tietää, mitä formulauran jälkeen tapahtuu. Vauhti ja kovaa ajaminen viehättävät Kimiä edelleen.
Lisätietoja:
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/352/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/25/kari-hotakaisen-kimi-raikkonen-karkaa-armeijasta-ja-muistuttaa-jukolan
https://www.talouselama.fi/uutiset/kari-hotakaisen-tuntematon-kimi-raikkonen-kirja-rikkoo-ennatyksia-oikeudet-myyty-jo-myos-kiinaan-ja-japaniin/4d983e67-7c6c-3874-9557-e73693135557
Kari Hotakaisen (s. 1957) kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen -teos avaa hieman julkisuudessa vaiteliaan formulakuskin elämää ja persoonaa. Kirjassa ääneen pääsevät Kimi Räikkösen (s. 1979) lähipiiri ja työkaverit. Tekstiä enemmän Kimistä paljastuu lukuisten kuvien kautta.
Vaikka kaikki tuntevat Kimi Räikkösen, harva oikeasti pääsee lähelle häntä. Luottopiiriin pääseminen tuntuu edellyttävän yhteistä alkoholin käyttöä. Maailmanmestariksi päästään työllä, onnella ja lahjakkuudella, joka ei murene amispojan elämäntavoista huolimatta. Itseäni olisi kiinnostanut formulamaailmaa enemmän Kimin naissuhteet, joista ei paljon puhuta. Jenni mainitaan kolme kertaa, mutta Minttu sekä lapset useammin. Kirja etenee suht kronologisessa järjestyksessä päätyen nykyhetkeen, missä Kimi on kahden lapsen perheenisä. Jonkinlaista "kypsymistä" päähenkilössä näkyy ja kiinnostaisi tietää, mitä formulauran jälkeen tapahtuu. Vauhti ja kovaa ajaminen viehättävät Kimiä edelleen.
Lisätietoja:
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/352/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/08/25/kari-hotakaisen-kimi-raikkonen-karkaa-armeijasta-ja-muistuttaa-jukolan
https://www.talouselama.fi/uutiset/kari-hotakaisen-tuntematon-kimi-raikkonen-kirja-rikkoo-ennatyksia-oikeudet-myyty-jo-myos-kiinaan-ja-japaniin/4d983e67-7c6c-3874-9557-e73693135557
tiistai 25. syyskuuta 2018
Itämeren Auri
Johanna Valkama: Itämeren Auri (2016)
Tuttavani kehui Johanna Valkaman (s. 1982) Itämeren Auri -kirjaa, joten pitihän minunkin tutustua tähän keskiaikaan sijoittuvaan Metsän ja meren suku -kirjasarjaan. Itämeren Auri on Valkaman esikoisteos ja kirjasarja on jatkunut kirjoilla Linnavuoren Tuuli (2017) ja Kaukosaarten Aino (2018).
Itämeren Aurissa minua kiinnostivat parantajan menetelmät sekä historia yleensä. Toki romantiikka ja seikkailut miellyttivät myös. Valkama on keskittynyt enemmän kulttuuriin ja mytologiaan kuin esimerkiksi Kristiina Vuori, joka on suorasanaisempi ja ehkä ronskimpi kuvauksissaan. Hyppelin jonkin verran tekstikohtien ohi lukiessani Itämeren Auria. Loitsujen lukeminen jäi vähiin, kun olin kiinnostunut enemmän toiminnasta. Valkama kuvaa hyvin ja uskottavasti keskiaikaista elämää Hämeessä ja muualla Pohjolassa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511306962/
http://www.johannavalkama.com/p/kirjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=pgHH0CnoA9g
Tuttavani kehui Johanna Valkaman (s. 1982) Itämeren Auri -kirjaa, joten pitihän minunkin tutustua tähän keskiaikaan sijoittuvaan Metsän ja meren suku -kirjasarjaan. Itämeren Auri on Valkaman esikoisteos ja kirjasarja on jatkunut kirjoilla Linnavuoren Tuuli (2017) ja Kaukosaarten Aino (2018).
Itämeren Aurissa minua kiinnostivat parantajan menetelmät sekä historia yleensä. Toki romantiikka ja seikkailut miellyttivät myös. Valkama on keskittynyt enemmän kulttuuriin ja mytologiaan kuin esimerkiksi Kristiina Vuori, joka on suorasanaisempi ja ehkä ronskimpi kuvauksissaan. Hyppelin jonkin verran tekstikohtien ohi lukiessani Itämeren Auria. Loitsujen lukeminen jäi vähiin, kun olin kiinnostunut enemmän toiminnasta. Valkama kuvaa hyvin ja uskottavasti keskiaikaista elämää Hämeessä ja muualla Pohjolassa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511306962/
http://www.johannavalkama.com/p/kirjat.html
https://www.youtube.com/watch?v=pgHH0CnoA9g
keskiviikko 12. syyskuuta 2018
Kuolema Kukko-onnen majatalossa
David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (2016)
Kuolema Kukko-onnen majatalossa -kirjan kansi oli houkutteleva ja toi mieleen Tarquin Hallin Vish Puri -kirjasarjan. Kirja edusti ns. etnistä jännityskirjallisuutta; tapahtumapaikkana tällä kertaa Thaimaa ja sairaalamiljöö. Jo alkusivuilla teos toi mieleen myös Alexander McCall Smithin Mma Ramowtse -sarjan häviten vertailussa kirkkaasti.
Millä rahkeilla amerikkalainen saattohoitospesialisti Casarett kirjoittaa thaimaalaisesta elämästä ja esimerkiksi erilaisista hymyistä? Samanlaisilla kyvyillä kuin McCall Smith Botswanasta? Minun oli vaikea keskittyä kirjan maailmaan ja päähenkilön, hoitoeetikon, ajatuksenjuoksuun. Jotenkin takaperoiselta ja oudolta teksti tuntui. Juonikuviot olivat ennalta-arvattavia ja Chiang Main eettinen etsivätoimisto -alanimeke matki tunnetumpaa sarjaa tökerösti. Casarett on kirjoittanut joitain osuvia havaintoja amerikkalaisista ja muista kansallisuuksista, mutta muuten teksti oli vain tekstiä. Olisiko kirja ollut uskottavampi ei-amerikkalaisen kirjoittamana? Kirjailijan työmatkojen puitteissa hankittu tietämys Thaimaasta tuntui pinnalliselta, vaikka oma tietämykseni kyseisestä maasta on vielä ohuempaa.
Kuolema Kukko-onnen majatalossa on saanut jatkoa kirjassa Tiikkipuulehdon arvoitus (2017). Suomentaja on vaihtunut ja ehkä lukukokemus on myönteisempi, kun tietää, mitä odottaa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511303923/
https://www.casarett.com/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=Syksy2017#Casarett,%20David
Kuolema Kukko-onnen majatalossa -kirjan kansi oli houkutteleva ja toi mieleen Tarquin Hallin Vish Puri -kirjasarjan. Kirja edusti ns. etnistä jännityskirjallisuutta; tapahtumapaikkana tällä kertaa Thaimaa ja sairaalamiljöö. Jo alkusivuilla teos toi mieleen myös Alexander McCall Smithin Mma Ramowtse -sarjan häviten vertailussa kirkkaasti.
Millä rahkeilla amerikkalainen saattohoitospesialisti Casarett kirjoittaa thaimaalaisesta elämästä ja esimerkiksi erilaisista hymyistä? Samanlaisilla kyvyillä kuin McCall Smith Botswanasta? Minun oli vaikea keskittyä kirjan maailmaan ja päähenkilön, hoitoeetikon, ajatuksenjuoksuun. Jotenkin takaperoiselta ja oudolta teksti tuntui. Juonikuviot olivat ennalta-arvattavia ja Chiang Main eettinen etsivätoimisto -alanimeke matki tunnetumpaa sarjaa tökerösti. Casarett on kirjoittanut joitain osuvia havaintoja amerikkalaisista ja muista kansallisuuksista, mutta muuten teksti oli vain tekstiä. Olisiko kirja ollut uskottavampi ei-amerikkalaisen kirjoittamana? Kirjailijan työmatkojen puitteissa hankittu tietämys Thaimaasta tuntui pinnalliselta, vaikka oma tietämykseni kyseisestä maasta on vielä ohuempaa.
Kuolema Kukko-onnen majatalossa on saanut jatkoa kirjassa Tiikkipuulehdon arvoitus (2017). Suomentaja on vaihtunut ja ehkä lukukokemus on myönteisempi, kun tietää, mitä odottaa.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511303923/
https://www.casarett.com/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=Syksy2017#Casarett,%20David
maanantai 3. syyskuuta 2018
Eikö vieläkään hyviä uutisia?
Kate Atkinson: Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013)
Tutustuin Kate Atkinsonin (s. 1951) Jackson Brodie -sarjaan ensimmäisen kerran keväällä 2014 ja toisen osan luin keväällä 2015. Saatuani käsiini kolmannen osan, Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013), kirjailijan aiemmat teokset palautuivat osittain mieleen, mutta esimerkiksi kaikkia Jackson Brodien elämänvaiheita en enää muistanut. Tekstin tyyli ja juonikuviot olivat entisellään. En ehkä kuvaisi kirjaa hauskaksi, mutta se oli kepeän sarkastinen. Lopussa asiat olivat osapuilleen yhtä hyvin kuin alussakin.
Atkinson kirjoittaa ns. älykästä jännityskirjallisuutta ja nostaa esille yhteiskunnallisia ongelmia ja yksilöpsykologisia asioita. Eikö vieläkään hyviä uutisia? kertoo naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, äidittömyydestä ja yksinäisyydestä. Mietin teoksesta huokuvaa miesvihaa ja toistaalta miesten naisvihaa. Miehet ja naiset olivat aina vääränlaisia toisilleen, joko liian raakoja ja väkivaltaisia tai liian kilttejä ja ymmärtäväisiä. Ainoastaan päähenkilössä Jackson Brodiessa tuntui olevan sopivasti hyvää ja pahaa.
Joka lapsia ja koiria rakastaa (2015) on sarjan neljäs osa. Nimestä päätellen lapset ja koirat jatkavat tarinan keskiössä jatkossakin.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/eiko-vielakaan-hyvia-uutisia/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=AtkinsonKate_2
Tutustuin Kate Atkinsonin (s. 1951) Jackson Brodie -sarjaan ensimmäisen kerran keväällä 2014 ja toisen osan luin keväällä 2015. Saatuani käsiini kolmannen osan, Eikö vieläkään hyviä uutisia? (2013), kirjailijan aiemmat teokset palautuivat osittain mieleen, mutta esimerkiksi kaikkia Jackson Brodien elämänvaiheita en enää muistanut. Tekstin tyyli ja juonikuviot olivat entisellään. En ehkä kuvaisi kirjaa hauskaksi, mutta se oli kepeän sarkastinen. Lopussa asiat olivat osapuilleen yhtä hyvin kuin alussakin.
Atkinson kirjoittaa ns. älykästä jännityskirjallisuutta ja nostaa esille yhteiskunnallisia ongelmia ja yksilöpsykologisia asioita. Eikö vieläkään hyviä uutisia? kertoo naisiin ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, äidittömyydestä ja yksinäisyydestä. Mietin teoksesta huokuvaa miesvihaa ja toistaalta miesten naisvihaa. Miehet ja naiset olivat aina vääränlaisia toisilleen, joko liian raakoja ja väkivaltaisia tai liian kilttejä ja ymmärtäväisiä. Ainoastaan päähenkilössä Jackson Brodiessa tuntui olevan sopivasti hyvää ja pahaa.
Joka lapsia ja koiria rakastaa (2015) on sarjan neljäs osa. Nimestä päätellen lapset ja koirat jatkavat tarinan keskiössä jatkossakin.
Lisätietoja:
https://kustantamo.sets.fi/kirja/eiko-vielakaan-hyvia-uutisia/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=AtkinsonKate_2
sunnuntai 12. elokuuta 2018
Taiteilijan vaimo
Enni Mustonen: Taiteilijan vaimo (2018)
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kuudes osa, Taiteilijan vaimo, oli pikalainana lainattavissa, kun kävin kirjastossa palauttamassa englanninkielisen Agatha Christien dekkarin. Mukava saada jatkoa Kirstin ja Iivon tarinalle heti kohta Ruokarouvan tytär -romaanin (2017) lukemisen jälkeen. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu vielä tämänkin romaanin jälkeen, neljä romaania on vielä tulossa vuoteen 2022 mennessä.
Kirsti Eriksson palaa Pariisista yhdessä Iivon kanssa, menee naimisiin ja avaa muotiliikkeen Bulevardille. Tapahtumia seurataan pari vuotta, heinäkuulle 1930 asti. Itseäni kiinnosti eniten muotihuoneen vaiheet, ei niinkään sisäpolitiikka ja pirtutrokarit. Oman arjen vastakohdaksi on mukava lukea historiallista romaania, jossa elävät menneen ajan taiteilijat ja vaikuttajat.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511318699/
https://www.nousu.net/taiteilijan-vaimo/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.224266
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan kuudes osa, Taiteilijan vaimo, oli pikalainana lainattavissa, kun kävin kirjastossa palauttamassa englanninkielisen Agatha Christien dekkarin. Mukava saada jatkoa Kirstin ja Iivon tarinalle heti kohta Ruokarouvan tytär -romaanin (2017) lukemisen jälkeen. Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu vielä tämänkin romaanin jälkeen, neljä romaania on vielä tulossa vuoteen 2022 mennessä.
Kirsti Eriksson palaa Pariisista yhdessä Iivon kanssa, menee naimisiin ja avaa muotiliikkeen Bulevardille. Tapahtumia seurataan pari vuotta, heinäkuulle 1930 asti. Itseäni kiinnosti eniten muotihuoneen vaiheet, ei niinkään sisäpolitiikka ja pirtutrokarit. Oman arjen vastakohdaksi on mukava lukea historiallista romaania, jossa elävät menneen ajan taiteilijat ja vaikuttajat.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511318699/
https://www.nousu.net/taiteilijan-vaimo/
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.224266
maanantai 30. heinäkuuta 2018
Nainen joka käveli auringossa
Alexander McCall Smith: Nainen joka käveli auringossa (2017)
Mma Ramotswe tutkii -sarjan 16. osa on tuttua ja turvallista luettavaa. Lainasin kirjan tyytyväisenä, kun saan taas uppoutua hyväntuuliseen kesälukemiseen. Aiemmin minua on vaivannut kirjojen antama kuvaus botswanalaisista: kuinka yksinkertaisia ja junnaavia he ovatkaan! Nykyään otan toiston ja näennäisen yksinkertaisuuden osana lukemisen lumoa.
Minusta tuntuu, että kirjailija on viimeisissä osissa ruotinut enemmän poliitikkoja ja päättäjiä kuin aiemmin. Nainen joka käveli auringossa -teoksessakin tutkitaan vaikutusvaltaisen henkilön taustoja. Pääpaino on kuitenkin Mma Ramotswen yritykessä lomailla. Ja kuten Suomessa, Botswanassakin odotellaan helteiden loppua ja sateiden alkua.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511311638/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
Mma Ramotswe tutkii -sarjan 16. osa on tuttua ja turvallista luettavaa. Lainasin kirjan tyytyväisenä, kun saan taas uppoutua hyväntuuliseen kesälukemiseen. Aiemmin minua on vaivannut kirjojen antama kuvaus botswanalaisista: kuinka yksinkertaisia ja junnaavia he ovatkaan! Nykyään otan toiston ja näennäisen yksinkertaisuuden osana lukemisen lumoa.
Minusta tuntuu, että kirjailija on viimeisissä osissa ruotinut enemmän poliitikkoja ja päättäjiä kuin aiemmin. Nainen joka käveli auringossa -teoksessakin tutkitaan vaikutusvaltaisen henkilön taustoja. Pääpaino on kuitenkin Mma Ramotswen yritykessä lomailla. Ja kuten Suomessa, Botswanassakin odotellaan helteiden loppua ja sateiden alkua.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511311638/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
maanantai 23. heinäkuuta 2018
Lopotti
Tommi Kinnunen: Lopotti (2016)
Siitä on aikaa, kun luin Tommi Kinnusen (s. 1973) esikoisteoksen Neljäntienristeys (2014). Lopottia aloittaessa esikoisteos palautui mieleen, mutta tietyt ihmissuhteet ja tapahtumat olivat unohtuneet; se, miten nykytilanteeseen oli päädytty. Lopotti on rakenteeltaan samanlainen kuin Neljäntienristeys, mutta historiassa on siirrytty lähinnä 1960 - 1990-luvuille. Teoksessa seurataan sokean Helenan ja hänen veljenpoikansa Tuomaksen elämää.
Samat teemat ja sama sukutarina jatkuu Lopotissa. Koska kirjassa päästään ns. nykyaikaan, sukutarina saa päätöksensä tässä kirjassa. Minusta oli kiinnostavampaa lukea Helenasta kuin Tuomaksesta, jonka opiskeluvuodet ja nuoren miehen opiskelijaelämän kuvaus olivat liian lähellä, jotta se olisi ollut mielenkiintoista.
Kinnusen kolmas romaani ilmestyy elokuussa. Pintti (2018) kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka varttuvat lasitehtaan varjossa sodanjälkeisessä Suomessa.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/lopotti/9789510415344
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/02/tommi-kinnusen-lopotti-komea-ihmisyyden-ylistys
http://www.oulunylioppilaslehti.fi/tommi-kinnunen-lopotti/
Siitä on aikaa, kun luin Tommi Kinnusen (s. 1973) esikoisteoksen Neljäntienristeys (2014). Lopottia aloittaessa esikoisteos palautui mieleen, mutta tietyt ihmissuhteet ja tapahtumat olivat unohtuneet; se, miten nykytilanteeseen oli päädytty. Lopotti on rakenteeltaan samanlainen kuin Neljäntienristeys, mutta historiassa on siirrytty lähinnä 1960 - 1990-luvuille. Teoksessa seurataan sokean Helenan ja hänen veljenpoikansa Tuomaksen elämää.
Samat teemat ja sama sukutarina jatkuu Lopotissa. Koska kirjassa päästään ns. nykyaikaan, sukutarina saa päätöksensä tässä kirjassa. Minusta oli kiinnostavampaa lukea Helenasta kuin Tuomaksesta, jonka opiskeluvuodet ja nuoren miehen opiskelijaelämän kuvaus olivat liian lähellä, jotta se olisi ollut mielenkiintoista.
Kinnusen kolmas romaani ilmestyy elokuussa. Pintti (2018) kertoo kolmesta sisaruksesta, jotka varttuvat lasitehtaan varjossa sodanjälkeisessä Suomessa.
Lisätietoja:
https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/lopotti/9789510415344
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/02/tommi-kinnusen-lopotti-komea-ihmisyyden-ylistys
http://www.oulunylioppilaslehti.fi/tommi-kinnunen-lopotti/
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Kahvia komeille miehille
Alexander McCall Smith: Kahvia komeille miehille (2016)
Mma Ramotswe -sarjan 15. dekkari on mitä mainioin kirja lukea, kun kaipaa lepoa ja mielenpiristystä. Tässä teoksessa ei esitellä kuin yksi etsivätoimiston työ: muistinsa menettäneen naisen tapaus. Pääosa kirjasta kertoo korjaamon ja etsivätoimiston tuttujen hahmojen tekemisistä ja yrityksistä. Korjaamon apupoika Charlie ja etsivätoimiston Mma Makutsi ovat ne, joille tapahtuu.
Ilokseni huomasin, että sarjan 16. osa on kirjastossa lainattavissa!
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_McCall_Smith
http://jannitystaelamaan.fi/kirjailijat/alexander-mccall-smith/
Mma Ramotswe -sarjan 15. dekkari on mitä mainioin kirja lukea, kun kaipaa lepoa ja mielenpiristystä. Tässä teoksessa ei esitellä kuin yksi etsivätoimiston työ: muistinsa menettäneen naisen tapaus. Pääosa kirjasta kertoo korjaamon ja etsivätoimiston tuttujen hahmojen tekemisistä ja yrityksistä. Korjaamon apupoika Charlie ja etsivätoimiston Mma Makutsi ovat ne, joille tapahtuu.
Ilokseni huomasin, että sarjan 16. osa on kirjastossa lainattavissa!
Lisätietoja:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexander_McCall_Smith
http://jannitystaelamaan.fi/kirjailijat/alexander-mccall-smith/
torstai 12. heinäkuuta 2018
Metsäkasvio
Henry Väre & Jukka Laine: Metsäkasvio (2016)
Näin kesällä olen ihmetellyt kävelylenkkieni varrella rehottavaa kasvillisuutta ja yrittänyt tunnistaa lajeja. Kaikista yleisimmät lajit vielä tunnistan, mutta joskus määritys jää sukutasolle. Olen ottanut kännykkäkuvia kasveista ja yrittänyt kasvion avulla tarkentaa lajimääritystä heikoin tuloksin.
Väreen ja Laineen Metsäkasviossa on nimensä mukaisesti metsäkasveja valokuvina. Lisäksi kasveista kerrotaan niiden tieteelliset nimet ja tuntomerkit. Teos on samantapainen kuin Retkeilykasvio, mutta piirrosten tilalla on valokuvat. Lajien systemaattinen esittely ei välttämättä palvele koululaista tai kiireistä tiedonhakijaa. Koulujen lajintuntemuksen opetukseen teos on hivenen kuivakka ja kasvitieteellisestä näkökulmasta tehty, kun kasvien tuntomerkkeihin ei ole lisätty esimerkiksi sitä, miltä hajuheinä tuoksuu tai muita keventäviä seikkoja. Kirjastosta lainaamani kirjan mukana ei ollut Metsäkasvio-pelikortteja, joihin olisi mukava tutustua ja jotka olisivat ehkä käyttökelpoisia maastossa ja koulussa.
Kasvien kuvat ovat tarkkoja, mutta välillä mietin, mikä kuva kuuluu mihinkin kasviin. Sivun reunassa saattoi olla kolme kuvaa ja kuvatekstit vain ylhäällä ja alhaalla. Keskellä oleva kuva jäi nimettömäksi, eikä siihen oltu viitattu edes tekstissä. Luonnollisesti lukija, joka jaksaa perehtyä teokseen paremmin, hoksaa toki kuvan lajin. Metsäkasviosta on annettu kiitettäviä arvioita ja se innostaa tutustumaan ympäristön kasveihin. Valokuvista kasvit on tunnistettavissa osana ympäristöään, sellaisena kuin ne luonnossa ovat. Mielenkiintoinen selailuteos kaikille kasveista ja luonnosta pitäville.
Lisätietoja:
http://umami.fi/etusivun-paajuttu/mervi/metsakasvion-avulla-tunnistat-kasvit/
http://www.hamk.fi/uutiset/Sivut/Kirja-kainaloon-ja-menoksi.aspx
Näin kesällä olen ihmetellyt kävelylenkkieni varrella rehottavaa kasvillisuutta ja yrittänyt tunnistaa lajeja. Kaikista yleisimmät lajit vielä tunnistan, mutta joskus määritys jää sukutasolle. Olen ottanut kännykkäkuvia kasveista ja yrittänyt kasvion avulla tarkentaa lajimääritystä heikoin tuloksin.
Väreen ja Laineen Metsäkasviossa on nimensä mukaisesti metsäkasveja valokuvina. Lisäksi kasveista kerrotaan niiden tieteelliset nimet ja tuntomerkit. Teos on samantapainen kuin Retkeilykasvio, mutta piirrosten tilalla on valokuvat. Lajien systemaattinen esittely ei välttämättä palvele koululaista tai kiireistä tiedonhakijaa. Koulujen lajintuntemuksen opetukseen teos on hivenen kuivakka ja kasvitieteellisestä näkökulmasta tehty, kun kasvien tuntomerkkeihin ei ole lisätty esimerkiksi sitä, miltä hajuheinä tuoksuu tai muita keventäviä seikkoja. Kirjastosta lainaamani kirjan mukana ei ollut Metsäkasvio-pelikortteja, joihin olisi mukava tutustua ja jotka olisivat ehkä käyttökelpoisia maastossa ja koulussa.
Kasvien kuvat ovat tarkkoja, mutta välillä mietin, mikä kuva kuuluu mihinkin kasviin. Sivun reunassa saattoi olla kolme kuvaa ja kuvatekstit vain ylhäällä ja alhaalla. Keskellä oleva kuva jäi nimettömäksi, eikä siihen oltu viitattu edes tekstissä. Luonnollisesti lukija, joka jaksaa perehtyä teokseen paremmin, hoksaa toki kuvan lajin. Metsäkasviosta on annettu kiitettäviä arvioita ja se innostaa tutustumaan ympäristön kasveihin. Valokuvista kasvit on tunnistettavissa osana ympäristöään, sellaisena kuin ne luonnossa ovat. Mielenkiintoinen selailuteos kaikille kasveista ja luonnosta pitäville.
Lisätietoja:
http://umami.fi/etusivun-paajuttu/mervi/metsakasvion-avulla-tunnistat-kasvit/
http://www.hamk.fi/uutiset/Sivut/Kirja-kainaloon-ja-menoksi.aspx
Viestejä tuonpuoleisesta
Metropoliitta Panteleimon: Viestejä tuonpuoleisesta (2017)
Viestejä tuonpuoleisesta on viides Panteleimonin 1960-luvulle sijoittuva maaseutudekkari (ns. Koskijärvi-sarja), jossa jälleen kerran palataan myös sotavuosiin. Valtaosa kirjan henkilöhahmoista on varttuneempaa väkeä, jo eläkeläisiä, jotka ovat tulleet kurssikeskukseen elämäntapakurssille. Todennäköisesti jo 60-luvulla keskusteltiin luontaishoidoista, kasvisravinnosta ja ufoista.
Lukiessa tuntui, että teoksen teksti oli hätäisempää ja katkonaisempaa kuin aiemmissa kirjoissa. Voi tietysti olla, että olin hätäinen lukija, joka vilkuili tekstiä vain mainostauoilla. Tutut elementit kirjasta löytyivät, mutta nyt ehkä tiiviimmässä muodossa.
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/viestej%C3%A4-tuonpuoleisesta-detail
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176047447762
Viestejä tuonpuoleisesta on viides Panteleimonin 1960-luvulle sijoittuva maaseutudekkari (ns. Koskijärvi-sarja), jossa jälleen kerran palataan myös sotavuosiin. Valtaosa kirjan henkilöhahmoista on varttuneempaa väkeä, jo eläkeläisiä, jotka ovat tulleet kurssikeskukseen elämäntapakurssille. Todennäköisesti jo 60-luvulla keskusteltiin luontaishoidoista, kasvisravinnosta ja ufoista.
Lukiessa tuntui, että teoksen teksti oli hätäisempää ja katkonaisempaa kuin aiemmissa kirjoissa. Voi tietysti olla, että olin hätäinen lukija, joka vilkuili tekstiä vain mainostauoilla. Tutut elementit kirjasta löytyivät, mutta nyt ehkä tiiviimmässä muodossa.
Lisätietoja:
http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/viestej%C3%A4-tuonpuoleisesta-detail
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176047447762
torstai 28. kesäkuuta 2018
Pienten muutosten kauneussalonki
Alexander McCall Smith: Pienten muutosten kauneussalonki (2015)
Botswanalaisen naisten etsivätoimiston tarina jatkuu 14. kirjassa Pienten muutosten kauneussalonki. Teoksessa keskitytään lapsiin, perintöön ja nykyaikaisiin aviomiehiin. Kiinnitin huomiota myös ympäristön ja luonnon kuvaukseen: Botswanassa on rankkasateita, tulvia, koobria ja muita vaarallisia eläimiä vaarallisten ihmisten lisäksi.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511292593/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FphysicalWork_4212721
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
Botswanalaisen naisten etsivätoimiston tarina jatkuu 14. kirjassa Pienten muutosten kauneussalonki. Teoksessa keskitytään lapsiin, perintöön ja nykyaikaisiin aviomiehiin. Kiinnitin huomiota myös ympäristön ja luonnon kuvaukseen: Botswanassa on rankkasateita, tulvia, koobria ja muita vaarallisia eläimiä vaarallisten ihmisten lisäksi.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511292593/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FphysicalWork_4212721
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
perjantai 22. kesäkuuta 2018
Ruokarouvan tytär
Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär (2017)
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan viides osa on ollut varatuimpien ja lainatuimpien kirjojen listalla pitkään. Keväällä 2018 Kouvolan teatterissa esitettiin teokseen perustuvaa näytelmää ja Taiteilijan vaimo -teos jatkoi kirjasarjaa.
Minulla oli suuret odotukset Ruokarouvan tytär -osaa kohtaan, sillä pidän muotimaailmaan liittyvistä tarinoista. Harmikseni jouduin lukemaan kolmesataa sivua Kirstin ja Allin opiskelija- ja yhdistyselämästä ennen kuin päästiin lähellekään Pariisia. En jostain syystä pidä 1920-luvun kulttuuri-ilmapiiristä Suomessa, etenkään Olavi Paavolaisesta ja Tulenkantajista. Tavallisesti Mustosen kirjoitustyyli herkistää minut kyyneliin useasti, mutta nyt sain lukea liki 300 sivua ennen kuin itkin. Teoksen viimeiset 200 sivua olivat sitä mitä olin odottanut, joten lukeminen palkittiin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511284932/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175927920778
http://www.kouvolanteatteri.fi/teatteri/medialle/ruokarouvan-tytar
Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan viides osa on ollut varatuimpien ja lainatuimpien kirjojen listalla pitkään. Keväällä 2018 Kouvolan teatterissa esitettiin teokseen perustuvaa näytelmää ja Taiteilijan vaimo -teos jatkoi kirjasarjaa.
Minulla oli suuret odotukset Ruokarouvan tytär -osaa kohtaan, sillä pidän muotimaailmaan liittyvistä tarinoista. Harmikseni jouduin lukemaan kolmesataa sivua Kirstin ja Allin opiskelija- ja yhdistyselämästä ennen kuin päästiin lähellekään Pariisia. En jostain syystä pidä 1920-luvun kulttuuri-ilmapiiristä Suomessa, etenkään Olavi Paavolaisesta ja Tulenkantajista. Tavallisesti Mustosen kirjoitustyyli herkistää minut kyyneliin useasti, mutta nyt sain lukea liki 300 sivua ennen kuin itkin. Teoksen viimeiset 200 sivua olivat sitä mitä olin odottanut, joten lukeminen palkittiin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511284932/
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175927920778
http://www.kouvolanteatteri.fi/teatteri/medialle/ruokarouvan-tytar
maanantai 18. kesäkuuta 2018
Veripailakat
Milla Ollikainen: Veripailakat (2013)
Milla Ollikainen (s. 27.8. 1974) oli ollut pitkään Kolarissa toimittajana ennen kuin osallistui Rikos kannattaa -kirjoituskilpailuun vuonna 2012. Hän voitti käsikirjoituksellaan 2000 euroa ja Liken kustannussopimuksen. Lappiin sijoittuva dekkarisarja on sittemmin kasvanut trilogiaksi: Vesiraukka (2014), Pirunkuru (2015).
Veripailakassa on paljon henkilöitä ja lyhyitä lukuja. Lapin murre kuulostaa omissa korvissani oikealta, mutten tiedä, mitä mieltä paikalliset ovat kielestä. Laskettelukeskus on hyvä paikka rikokselle, vaikka teoksessa rikoksen syyt ovatkin syvemmällä paikallisessa historiassa. Ollikaisen teos on sangen ajankohtainen näin vuonna 2018.
Lisätietoja:
https://like.fi/kirjat/veripailakat/
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/517378/Murhaaja+hiihtokeskuksessa
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=OllikainenMilla
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Factor_Ollikainen%25252C%252BMilla
Milla Ollikainen (s. 27.8. 1974) oli ollut pitkään Kolarissa toimittajana ennen kuin osallistui Rikos kannattaa -kirjoituskilpailuun vuonna 2012. Hän voitti käsikirjoituksellaan 2000 euroa ja Liken kustannussopimuksen. Lappiin sijoittuva dekkarisarja on sittemmin kasvanut trilogiaksi: Vesiraukka (2014), Pirunkuru (2015).
Veripailakassa on paljon henkilöitä ja lyhyitä lukuja. Lapin murre kuulostaa omissa korvissani oikealta, mutten tiedä, mitä mieltä paikalliset ovat kielestä. Laskettelukeskus on hyvä paikka rikokselle, vaikka teoksessa rikoksen syyt ovatkin syvemmällä paikallisessa historiassa. Ollikaisen teos on sangen ajankohtainen näin vuonna 2018.
Lisätietoja:
https://like.fi/kirjat/veripailakat/
http://www.ts.fi/kulttuuri/kirjat/arviot/517378/Murhaaja+hiihtokeskuksessa
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=OllikainenMilla
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Factor_Ollikainen%25252C%252BMilla
Mistelimurha ja muita kertomuksia
P.D. James: Mistelimurha ja muita kertomuksia (2017)
P.D. James (3.8. 1920 - 27.11. 2014) tuli tunnetuksi Suomessa erityisesti 14 Adam Dalgliesh -dekkaristaan, joita on nähty myös tv-sovituksina. Luin Jamesilta ensimmäisenä Sally-rukka, kultatukka -romaanin (1962, suom. 1980) ja ihmettelin kirjan miljöötä ja juonenkäänteitä. Luin Adam Dalgliesh -sarjaa 1990-luvun lopulle saakka, vaikka en täysin ymmärtänytkään P.D. Jamesin luomaa maailmaa.
Mistelimurha ja muita kertomuksia -teosta lukiessa tuli tunne, että olen lukenut novellit jo aikaisemmin. Teos sisältää neljä lyhyehköä novellia ja on nopealukuinen, pieni kirja. Pitäisiköhän lukea Jamesin tuotantoa uudelleen? Ainakin Murha ei sovi naiselle -teos (1972, suom. 1979), jossa esiintyy 22-vuotias Cordelia Gray, voisi olla mielenkiintoinen.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511307778/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=JamesPD
P.D. James (3.8. 1920 - 27.11. 2014) tuli tunnetuksi Suomessa erityisesti 14 Adam Dalgliesh -dekkaristaan, joita on nähty myös tv-sovituksina. Luin Jamesilta ensimmäisenä Sally-rukka, kultatukka -romaanin (1962, suom. 1980) ja ihmettelin kirjan miljöötä ja juonenkäänteitä. Luin Adam Dalgliesh -sarjaa 1990-luvun lopulle saakka, vaikka en täysin ymmärtänytkään P.D. Jamesin luomaa maailmaa.
Mistelimurha ja muita kertomuksia -teosta lukiessa tuli tunne, että olen lukenut novellit jo aikaisemmin. Teos sisältää neljä lyhyehköä novellia ja on nopealukuinen, pieni kirja. Pitäisiköhän lukea Jamesin tuotantoa uudelleen? Ainakin Murha ei sovi naiselle -teos (1972, suom. 1979), jossa esiintyy 22-vuotias Cordelia Gray, voisi olla mielenkiintoinen.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511307778/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=JamesPD
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Kolmasti naukui kirjava kissa
Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (2018)
Luin edellisen Flavia de Luce -sarjan dekkarin huhtikuussa 2018. Kahdeksannen osan, Kolmasti naukui kirjava kissa, nappasin palautushyllystä. Minua kiinnosti, kuinka Flavian kotiutuminen Kanadasta takaisin Englantiin tapahtuisi.
Flavia on 12-vuotiaana jo hieman tasaantunut, eikä lukijan tarvitse pelätä, että hän myrkyttää viattomia sivullisia tai omaisiaan. Kirjassa on surullinen tunnelma, eikä se minusta pääty hyvin. Juonessa pysyin mukana paremmin kuin edellisessä osassa, koska oltiin tutussa ympäristössä.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kolmasti-naukui-kirjava-kissa/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan
Luin edellisen Flavia de Luce -sarjan dekkarin huhtikuussa 2018. Kahdeksannen osan, Kolmasti naukui kirjava kissa, nappasin palautushyllystä. Minua kiinnosti, kuinka Flavian kotiutuminen Kanadasta takaisin Englantiin tapahtuisi.
Flavia on 12-vuotiaana jo hieman tasaantunut, eikä lukijan tarvitse pelätä, että hän myrkyttää viattomia sivullisia tai omaisiaan. Kirjassa on surullinen tunnelma, eikä se minusta pääty hyvin. Juonessa pysyin mukana paremmin kuin edellisessä osassa, koska oltiin tutussa ympäristössä.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kolmasti-naukui-kirjava-kissa/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan
maanantai 4. kesäkuuta 2018
Limpopon yksityisetsiväkoulu
Alexander McCall Smith: Limpopon yksityisetsiväkoulu (2015)
Lainasin Mma Ramotswe tutkii -sarjan 13. osan pokkariversiona kirjastosta kevyeksi välilukemiseksi. Edellinen teos päättyi häihin ja seuraavassa teoksessa tarina jatkuu keskeisten henkilöhahmojen vetämänä.
Huomasin kirjassa paljon viittauksia menneeseen ja myös toistoa, joka hieman häiritsi. Kuitenkin kirja oli ihan mukava luettava, jos ei ottanut juonenkäänteitä liian henkilökohtaisesti tai eläytyen.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511278979/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
http://kirjajokamaasta.blogspot.com/2013/11/botswana-alexander-mccall-smith-limpopo.html
Lainasin Mma Ramotswe tutkii -sarjan 13. osan pokkariversiona kirjastosta kevyeksi välilukemiseksi. Edellinen teos päättyi häihin ja seuraavassa teoksessa tarina jatkuu keskeisten henkilöhahmojen vetämänä.
Huomasin kirjassa paljon viittauksia menneeseen ja myös toistoa, joka hieman häiritsi. Kuitenkin kirja oli ihan mukava luettava, jos ei ottanut juonenkäänteitä liian henkilökohtaisesti tai eläytyen.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511278979/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=McCallSmithAlexander
http://kirjajokamaasta.blogspot.com/2013/11/botswana-alexander-mccall-smith-limpopo.html
sunnuntai 3. kesäkuuta 2018
Jos olisit tässä
Jojo Moyes: Jos olisit tässä (2016)
Jojo Moyes (s. 1969) jatkaa Louisa Clarkin tarinaa, joka alkoi Kerro minulle jotain hyvää (2015) -kirjasta. Englanninkieliset nimekkeet Me before you ja After you paljastavat, että Will Traynor on keskeisessä asemassa Louisan elämässä edelleen. Moyes on julkaissut tammikuussa 2018 jatkoa tarinalle (Still me).
Jos olisit tässä on kevyempi kuin maaliskuussa lukemani Kerro minulle jotain hyvää. Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena. Kirjassa on aluksi paljon surua, vaikeuksia ja väärinymmärryksiä, mutta lopussa kaikki on hyvin. En tiedä, tähtääkö Moyes ikäjakaumaltaan mahdollisimman laajaan naislukijakuntaan, kun kirjassa on samaistumiskohteita 15-vuotiaista isoäiti-ikäisiin. Tämä kirja sopii mielestäni nuoremmille lukijoille kuin Kerro minulle jotain hyvää.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402564/jos-olisit-tassa/
https://www.jojomoyes.com/
https://www.sttinfo.fi/tiedote/mediatiedote-jojo-moyesin-yli-viisi-miljoonaa-kappaletta-myynyt-lapimurtoromaani-saa-jatkoa?publisherId=3579&releaseId=41079773
Jojo Moyes (s. 1969) jatkaa Louisa Clarkin tarinaa, joka alkoi Kerro minulle jotain hyvää (2015) -kirjasta. Englanninkieliset nimekkeet Me before you ja After you paljastavat, että Will Traynor on keskeisessä asemassa Louisan elämässä edelleen. Moyes on julkaissut tammikuussa 2018 jatkoa tarinalle (Still me).
Jos olisit tässä on kevyempi kuin maaliskuussa lukemani Kerro minulle jotain hyvää. Kirjan voi lukea itsenäisenä teoksena. Kirjassa on aluksi paljon surua, vaikeuksia ja väärinymmärryksiä, mutta lopussa kaikki on hyvin. En tiedä, tähtääkö Moyes ikäjakaumaltaan mahdollisimman laajaan naislukijakuntaan, kun kirjassa on samaistumiskohteita 15-vuotiaista isoäiti-ikäisiin. Tämä kirja sopii mielestäni nuoremmille lukijoille kuin Kerro minulle jotain hyvää.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402564/jos-olisit-tassa/
https://www.jojomoyes.com/
https://www.sttinfo.fi/tiedote/mediatiedote-jojo-moyesin-yli-viisi-miljoonaa-kappaletta-myynyt-lapimurtoromaani-saa-jatkoa?publisherId=3579&releaseId=41079773
keskiviikko 2. toukokuuta 2018
Maresi
Maria Turtschaninoff: Maresi - Punaisen luostarin kronikoita (2014)
Ruotsiksi kirjoittava Maria Turtschaninoff (s. 1977) sai Maresi-teoksestaan Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014. Kirjastossa teos on luokiteltu nuorten fantasiaan nuortenosastolle ja lukijoiksi nimetty nuoret aikuiset. Todennäköisesti teos puhuttelee eniten lukijoita teini-ikäisistä ylöspäin. Luultavasti olisin ollut innoissani kirjasta joskus yläkouluikäisenä. Nyt teksti tuntui hieman lapselliselta ja suoraviivaiselta. Alku toi mieleen Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (2015) -teoksen, jossa henkilöhahmot ovat vanhempia ja kerronta koukeroisempaa.
Fantasiamaailman kautta voi kertoa paljon reaalimaailmastamme. Teoksessa tulee hyvin esille erilaiset kulttuurit ja tavat, jotka ohjaavat ihmisiä. Pidin tarinasta, joka oli ensimmäiset sata sivua pohjustusta tulevaan ja seuraavat sata sivua varsin raakaa toimintaa. Raakuudet hyppäsivät silmille ja mietin lapsilukijoita, jotka todennäköisesti ovat minua karaistuneempia väkivallalle. Kirjan loppu oli toiveikas: koulutuksen avulla maailma muuttuu paremmaksi.
Lisätietoja:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/20/protesti-synnytti-finlandia-junior-voittajan
https://www.mariaturtschaninoff.com/suomeksi
https://www.tammi.fi/kirja/maria-turtschaninoff/maresi/9789513180003
http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/8939/
Ruotsiksi kirjoittava Maria Turtschaninoff (s. 1977) sai Maresi-teoksestaan Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2014. Kirjastossa teos on luokiteltu nuorten fantasiaan nuortenosastolle ja lukijoiksi nimetty nuoret aikuiset. Todennäköisesti teos puhuttelee eniten lukijoita teini-ikäisistä ylöspäin. Luultavasti olisin ollut innoissani kirjasta joskus yläkouluikäisenä. Nyt teksti tuntui hieman lapselliselta ja suoraviivaiselta. Alku toi mieleen Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki (2015) -teoksen, jossa henkilöhahmot ovat vanhempia ja kerronta koukeroisempaa.
Fantasiamaailman kautta voi kertoa paljon reaalimaailmastamme. Teoksessa tulee hyvin esille erilaiset kulttuurit ja tavat, jotka ohjaavat ihmisiä. Pidin tarinasta, joka oli ensimmäiset sata sivua pohjustusta tulevaan ja seuraavat sata sivua varsin raakaa toimintaa. Raakuudet hyppäsivät silmille ja mietin lapsilukijoita, jotka todennäköisesti ovat minua karaistuneempia väkivallalle. Kirjan loppu oli toiveikas: koulutuksen avulla maailma muuttuu paremmaksi.
Lisätietoja:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/20/protesti-synnytti-finlandia-junior-voittajan
https://www.mariaturtschaninoff.com/suomeksi
https://www.tammi.fi/kirja/maria-turtschaninoff/maresi/9789513180003
http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/8939/
maanantai 30. huhtikuuta 2018
Ruotsalaiset saappaat
Henning Mankell: Ruotsalaiset saappaat (2015)
Henning Mankell (1948 - 2015) jatkaa Ruotsalaisissa saappaissa Fredrik Welinin tarinaa, joka alkoi Italialaiset kengät -teoksesta (2007). Ruotsinkielinen alkuteos Svenska gummistövlar (2015) ei käänny kovin hyvin suoraan teoksen nimeksi. Ruotsalaiset kumisaappaat kuulostaa oudolta, mutta kuvaa kyllä teoksen sisältöä ja teemaa. 70-vuotias Welin on jääräpäinen ruotsalainen vihreissä kumisaappaissaan, vaikka onkin matkustellut elämänsä aikana mm. Pariisissa.
Kuten Italialaiset kengätkin Ruotsalaiset saappaat on jännityskirjallisuuden tyylistä kaunokirjallisuutta. Kirjassa tapahtuu rikoksia, jotka osittain selvitetään. Tunnelma on mielestäni toiveikkaampi kuin Italialaisissa kengissä. Oli mukava palata tutulle saarelle tuttujen henkilöhahmojen pariin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511291725/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176055414677
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MankellHenning
Henning Mankell (1948 - 2015) jatkaa Ruotsalaisissa saappaissa Fredrik Welinin tarinaa, joka alkoi Italialaiset kengät -teoksesta (2007). Ruotsinkielinen alkuteos Svenska gummistövlar (2015) ei käänny kovin hyvin suoraan teoksen nimeksi. Ruotsalaiset kumisaappaat kuulostaa oudolta, mutta kuvaa kyllä teoksen sisältöä ja teemaa. 70-vuotias Welin on jääräpäinen ruotsalainen vihreissä kumisaappaissaan, vaikka onkin matkustellut elämänsä aikana mm. Pariisissa.
Kuten Italialaiset kengätkin Ruotsalaiset saappaat on jännityskirjallisuuden tyylistä kaunokirjallisuutta. Kirjassa tapahtuu rikoksia, jotka osittain selvitetään. Tunnelma on mielestäni toiveikkaampi kuin Italialaisissa kengissä. Oli mukava palata tutulle saarelle tuttujen henkilöhahmojen pariin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511291725/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176055414677
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MankellHenning
torstai 26. huhtikuuta 2018
Rei Shimura menetysten rannikolla
Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla (2016)
Sujata Massey (s. 1964) syntyi Englannissa intialais-saksalaiseen perheeseen ja kasvoi Minnesotassa Yhdysvalloissa. Rei Shimura menetysten rannikolla on Rei Shimura -sarjan itsenäinen yhdestoista osa, mutta luonnollisesti kannattaa lukea sarja alusta alkaen.
Maanjäristyksen jälkeinen tsunami keväällä 2011 aiheuttaa Japanissa laajoja tuhoja ja ihmishenkien menetyksiä. Suomessakin jännitettiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden seurauksia. Rei Shimura on asunut vuoden verran Havaijilla ja kokee velvollisuudekseen lähteä Japanin tuhoalueelle apuun. Teos on sävyltään samanlainen kuin ensimmäiset sarjan teokset. Tämä johtuu ehkä siitä, että Rei on taas Japanissa ja vanhojen tuttujensa seurassa. Blogikirjoitusten mukaan teos on nostalginen matka sarjan syntysijoille, mutta ei kovin jännittävä dekkarimielessä. Tsunamin aiheuttamat kärsimykset tulevat perusteellisesti kuvatuiksi, mutta henkilöhahmojen tulevaisuudennäkymät jäävät valoisiksi.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402786/rei-shimura-menetysten-rannikolla/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MasseySujata
https://www.blogit.fi/tag/sujata+massey
Sujata Massey (s. 1964) syntyi Englannissa intialais-saksalaiseen perheeseen ja kasvoi Minnesotassa Yhdysvalloissa. Rei Shimura menetysten rannikolla on Rei Shimura -sarjan itsenäinen yhdestoista osa, mutta luonnollisesti kannattaa lukea sarja alusta alkaen.
Maanjäristyksen jälkeinen tsunami keväällä 2011 aiheuttaa Japanissa laajoja tuhoja ja ihmishenkien menetyksiä. Suomessakin jännitettiin Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden seurauksia. Rei Shimura on asunut vuoden verran Havaijilla ja kokee velvollisuudekseen lähteä Japanin tuhoalueelle apuun. Teos on sävyltään samanlainen kuin ensimmäiset sarjan teokset. Tämä johtuu ehkä siitä, että Rei on taas Japanissa ja vanhojen tuttujensa seurassa. Blogikirjoitusten mukaan teos on nostalginen matka sarjan syntysijoille, mutta ei kovin jännittävä dekkarimielessä. Tsunamin aiheuttamat kärsimykset tulevat perusteellisesti kuvatuiksi, mutta henkilöhahmojen tulevaisuudennäkymät jäävät valoisiksi.
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402786/rei-shimura-menetysten-rannikolla/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MasseySujata
https://www.blogit.fi/tag/sujata+massey
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
Rei Shimura Havaijilla
Sujata Massey: Rei Shimura Havaijilla (2009)
Sujata Massey (s. 1964) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut Rei Shimura -sarjaa vuodesta 1997 vuoteen 2014 ja siirtynyt sitten kirjoittamaan Intiasta. Rei Shimura -sarja on japanilaista kulttuuria kuvaava, vaikka tapahtumat eivät sijoitukaan aina Japaniin. Luin sarjan ensimmäisen teoksen Rei Shimuran ensimmäinen tapaus (2000) sen ilmestyttyä kuten sarjan muutkin teokset ja kymmenennen teoksen Rei Shimura Havaijilla (2009). Aluksi sarja oli mielestäni kiehtova japanilaisen kulttuurin vuoksi; oli mukava lukea elämästä Tokiossa. Rikokset olivat toissijaisia ja päähenkilö samaistuttava. Myöhemmät teokset muuttuivat minusta epämiellyttäväviksi ja jotenkin sekaviksi.
Luin Rei Shimura Havaijilla -teoksen toistamiseen, kun halusin palauttaa sarjan tapahtumat mieleeni ennen kuin luen yhdennentoista osan Rei Shimura menetyksen rannikolla (2016). Samanlaiset tunnelmat syntyivät kuin ensimmäistä kertaa lukiessa. Rei Shimurasta on tullut hirveä ruikuttaja ja tyhmä! Juonenkäänteet ja kulttuurin kuvaus eivät oikein istu tarinaan. Käsittääkseni tämän teoksen olisi pitänyt päättää Rei Shimura -sarja, mutta vuonna 2011 Japanissa tapahtuneen luonnonkatastrofin vuoksi ilmestyi vielä yksi osa.
Lisätietoja:
http://sujatamassey.com/books/japan/
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402786/rei-shimura-menetysten-rannikolla/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MasseySujata
Sujata Massey (s. 1964) on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut Rei Shimura -sarjaa vuodesta 1997 vuoteen 2014 ja siirtynyt sitten kirjoittamaan Intiasta. Rei Shimura -sarja on japanilaista kulttuuria kuvaava, vaikka tapahtumat eivät sijoitukaan aina Japaniin. Luin sarjan ensimmäisen teoksen Rei Shimuran ensimmäinen tapaus (2000) sen ilmestyttyä kuten sarjan muutkin teokset ja kymmenennen teoksen Rei Shimura Havaijilla (2009). Aluksi sarja oli mielestäni kiehtova japanilaisen kulttuurin vuoksi; oli mukava lukea elämästä Tokiossa. Rikokset olivat toissijaisia ja päähenkilö samaistuttava. Myöhemmät teokset muuttuivat minusta epämiellyttäväviksi ja jotenkin sekaviksi.
Luin Rei Shimura Havaijilla -teoksen toistamiseen, kun halusin palauttaa sarjan tapahtumat mieleeni ennen kuin luen yhdennentoista osan Rei Shimura menetyksen rannikolla (2016). Samanlaiset tunnelmat syntyivät kuin ensimmäistä kertaa lukiessa. Rei Shimurasta on tullut hirveä ruikuttaja ja tyhmä! Juonenkäänteet ja kulttuurin kuvaus eivät oikein istu tarinaan. Käsittääkseni tämän teoksen olisi pitänyt päättää Rei Shimura -sarja, mutta vuonna 2011 Japanissa tapahtuneen luonnonkatastrofin vuoksi ilmestyi vielä yksi osa.
Lisätietoja:
http://sujatamassey.com/books/japan/
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402786/rei-shimura-menetysten-rannikolla/
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=MasseySujata
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
Häähuumaa lauantaina
Alexander McCall Smith: Häähuumaa lauantaina (2013)
Alexander McCall Smith (s. 1948) jatkaa Mma Ramotswe tutkii -sarjaansa kertomalla häävalmisteluista ja karjaan kohdistuneesta rikoksesta. Pieni valkoinen pakettiautokin palaa takaisin tuttuun ympäristöönsä.
Teen juontia ja keskusteluja - siitä on sarjan teokset tehty. Botswanalainen elämänmeno on pääasiassa leppoisaa, vaikka elämässä on vastoinkäymisiäkin. Mukavasti tutkimukset ja tapahtumat ratkeavat teoksen lopussa ja hetken kaikki on hyvin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511280835/
http://www.kirjasampo.fi/
Alexander McCall Smith (s. 1948) jatkaa Mma Ramotswe tutkii -sarjaansa kertomalla häävalmisteluista ja karjaan kohdistuneesta rikoksesta. Pieni valkoinen pakettiautokin palaa takaisin tuttuun ympäristöönsä.
Teen juontia ja keskusteluja - siitä on sarjan teokset tehty. Botswanalainen elämänmeno on pääasiassa leppoisaa, vaikka elämässä on vastoinkäymisiäkin. Mukavasti tutkimukset ja tapahtumat ratkeavat teoksen lopussa ja hetken kaikki on hyvin.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjat/9789511280835/
http://www.kirjasampo.fi/
tiistai 10. huhtikuuta 2018
Harhapolkuja savannilla
Alexander McCall Smith: Harhapolkuja savannilla (2012)
Luulin, että olen jo tähän blogiin tallentanut ainakin yhden Mma Ramotswe tutkii -sarjan teoksen. Olen lukenut ainakin viisi ensimmäistä osaa. Botswanan iloiset rouvat (6.) ja Onni ja siniset kengät (7.) kuulostavat myös tutuilta. Jossain vaiheessa lakkasin lukemasta kyseisiä kirjoja; teosten samankaltaisuus ja henkilöhahmojen "yksinkertaisuus" alkoi vaivata lukiessa. Sarja on leppoisa, turvallinen ja viihdyttävä, jos ei ota tekstiä kirjaimellisesti. Mma Ramotswen etsivätoimistossa keskustellaan ja juodaan teetä, juonenkäänteet ovat verkkaisia. Sarjasta on tehty myös tv-sarja, joka on saatavilla DVD:nä.
Pitkän tauon jälkeen uskallan tarttua toiseenkin McCall Smithin kirjaan Häähumua lauantaina (suom. 2013) ja lukea sen tämän jatkoksi. Nimekkeestä päätellen Mma Ramotswen apulainen Mma Maktusi pääsee naimisiin?
Lisätietoja:
http://otava.fi/kirjailijat/alexander-mccall-smith/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mma_Ramotswe
Luulin, että olen jo tähän blogiin tallentanut ainakin yhden Mma Ramotswe tutkii -sarjan teoksen. Olen lukenut ainakin viisi ensimmäistä osaa. Botswanan iloiset rouvat (6.) ja Onni ja siniset kengät (7.) kuulostavat myös tutuilta. Jossain vaiheessa lakkasin lukemasta kyseisiä kirjoja; teosten samankaltaisuus ja henkilöhahmojen "yksinkertaisuus" alkoi vaivata lukiessa. Sarja on leppoisa, turvallinen ja viihdyttävä, jos ei ota tekstiä kirjaimellisesti. Mma Ramotswen etsivätoimistossa keskustellaan ja juodaan teetä, juonenkäänteet ovat verkkaisia. Sarjasta on tehty myös tv-sarja, joka on saatavilla DVD:nä.
Pitkän tauon jälkeen uskallan tarttua toiseenkin McCall Smithin kirjaan Häähumua lauantaina (suom. 2013) ja lukea sen tämän jatkoksi. Nimekkeestä päätellen Mma Ramotswen apulainen Mma Maktusi pääsee naimisiin?
Lisätietoja:
http://otava.fi/kirjailijat/alexander-mccall-smith/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mma_Ramotswe
perjantai 6. huhtikuuta 2018
Nokisen tomumajan arvoitus
Alan Bradley: Nokisen tomumajan arvoitus (2017)
Alan Bradleyn seitsemäs Flavia de Luce -sarjan dekkari sijoittuu kanadalaiseen tyttökouluun, jonne Flavia lähtee opiskelemaan tulevaisuudessaan tarvitsemiaan taitoja. Minusta Nokisen tomumajan arvoitus on vielä monimutkaisempi ja vainoharhaisempi kuin aiemmat juonikuviot. Ehkäpä uusien henkilöhahmojen runsaus ja uusi ympäristö häiritsivät keskittymistäni.
Jos pitää Alan Bradleyn tyylistä, pitää myös tästä kirjasta. Kahdeksas teos, Kolmasti naukui kirjava kissa, on ilmestynyt maaliskuussa 2018.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/nokisen-tomumajan-arvoitus/
https://www.epressi.com/tiedotteet/kulttuuri-ja-taide/pelottavan-alykas-kemisti-flavia-de-luce-jatkaa-seikkailujaan-nyt-ratkottavana-murhamysteeri-sisaoppilaitoksessa.html
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan
Alan Bradleyn seitsemäs Flavia de Luce -sarjan dekkari sijoittuu kanadalaiseen tyttökouluun, jonne Flavia lähtee opiskelemaan tulevaisuudessaan tarvitsemiaan taitoja. Minusta Nokisen tomumajan arvoitus on vielä monimutkaisempi ja vainoharhaisempi kuin aiemmat juonikuviot. Ehkäpä uusien henkilöhahmojen runsaus ja uusi ympäristö häiritsivät keskittymistäni.
Jos pitää Alan Bradleyn tyylistä, pitää myös tästä kirjasta. Kahdeksas teos, Kolmasti naukui kirjava kissa, on ilmestynyt maaliskuussa 2018.
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/nokisen-tomumajan-arvoitus/
https://www.epressi.com/tiedotteet/kulttuuri-ja-taide/pelottavan-alykas-kemisti-flavia-de-luce-jatkaa-seikkailujaan-nyt-ratkottavana-murhamysteeri-sisaoppilaitoksessa.html
http://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan
maanantai 26. maaliskuuta 2018
Takaikkuna
Pauliina Susi: Takaikkuna (2015)
Olen lukenut Pauliina Sudelta (s. 1968) aikaisemmin Nostalgia-teoksen (2010) keväällä 2016, josta en ilmeisesti hirveästi pitänyt sen realistisuuden takia. Takaikkuna on psykologinen trilleri nykymaailmasta. Siinä on politiikkaa, seksiä, somea, mediamaailmaa ja tasa-arvoasiaa. Yksi keskeisistä henkilöhahmoista on Leia Laine, joka käyttäytyy lukijan mielestä piinaavan tyhmästi, koska ei tiedä asioita tai osaa niitä oikein yhdistää. Laine ei ole mikään sankaritar, kuten eivät muutkaan henkilöhahmot.
Jännitys alkaa tihentyä 300 sivun lukemisen jälkeen. Henkilöhahmoja tekisi mieli neuvoa, kun tilanteet ajautuvat yhä pahemmiksi. Varmaan tosi tilanteessa ihminen käyttäytyy juuri noin tyhmästi eikä elokuvamaisen fiksusti. Takaikkuna on saanut Dekkariseuran Vuoden johtolanka 2016 -palkinnon, minkä se ansaitsee.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=Gt9ZPhWTKPk
http://www.kiiltomato.net/pauliina-susi-takaikkuna/
https://www.tammi.fi/kirjailija/pauliina-susi
https://yle.fi/uutiset/3-8656063
Olen lukenut Pauliina Sudelta (s. 1968) aikaisemmin Nostalgia-teoksen (2010) keväällä 2016, josta en ilmeisesti hirveästi pitänyt sen realistisuuden takia. Takaikkuna on psykologinen trilleri nykymaailmasta. Siinä on politiikkaa, seksiä, somea, mediamaailmaa ja tasa-arvoasiaa. Yksi keskeisistä henkilöhahmoista on Leia Laine, joka käyttäytyy lukijan mielestä piinaavan tyhmästi, koska ei tiedä asioita tai osaa niitä oikein yhdistää. Laine ei ole mikään sankaritar, kuten eivät muutkaan henkilöhahmot.
Jännitys alkaa tihentyä 300 sivun lukemisen jälkeen. Henkilöhahmoja tekisi mieli neuvoa, kun tilanteet ajautuvat yhä pahemmiksi. Varmaan tosi tilanteessa ihminen käyttäytyy juuri noin tyhmästi eikä elokuvamaisen fiksusti. Takaikkuna on saanut Dekkariseuran Vuoden johtolanka 2016 -palkinnon, minkä se ansaitsee.
Lisätietoja:
https://www.youtube.com/watch?v=Gt9ZPhWTKPk
http://www.kiiltomato.net/pauliina-susi-takaikkuna/
https://www.tammi.fi/kirjailija/pauliina-susi
https://yle.fi/uutiset/3-8656063
maanantai 12. maaliskuuta 2018
Kerro minulle jotain hyvää
Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää (2015)
En ole aiemmin lukenut bestselleristiksi nousseen Jojo Moyesin (s. 1969) teoksia, joten ostin itselleni Kerro minulle jotain hyvää -teoksen pokkariversiona. Olin selaillut Moyesin teoksia kirjaston luettelosta ja löytänyt elokuvankin (kirjan juoni tiivistetysti trailerissa: https://www.youtube.com/watch?v=dCBmmV5HhjQ).
Olin ensimmäisten sivujen lukemisen jälkeen pettynyt ja valmis heittämään kirjan sivuun. Menestyvän Willin elämästä lukeminen tuntui ajanhukalta. Onneksi jatkoin lukemista ja tutustuin Louisa Clarkeen ja hänen perheeseensä. Louisa oli hyvin samaistuttava henkilö ja kirjan huumori etenkin alkupuolella teosta lämminhenkistä. Loppuosassa huumori mustuu ja tunnelma muuttuu. Loppuratkaisusta voi olla monta mieltä, mutta kelpoa viihdekirjallisuutta teos edustaa ansiokkaasti. Mielelläni lukisin jatko-osan Jos olisit tässä (2016).
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512098361/kerro-minulle-jotain-hyvaa/
http://sivutiella.blogspot.fi/2016/01/kirja-joka-sai-minut-itkemaan-vihasta.html
En ole aiemmin lukenut bestselleristiksi nousseen Jojo Moyesin (s. 1969) teoksia, joten ostin itselleni Kerro minulle jotain hyvää -teoksen pokkariversiona. Olin selaillut Moyesin teoksia kirjaston luettelosta ja löytänyt elokuvankin (kirjan juoni tiivistetysti trailerissa: https://www.youtube.com/watch?v=dCBmmV5HhjQ).
Olin ensimmäisten sivujen lukemisen jälkeen pettynyt ja valmis heittämään kirjan sivuun. Menestyvän Willin elämästä lukeminen tuntui ajanhukalta. Onneksi jatkoin lukemista ja tutustuin Louisa Clarkeen ja hänen perheeseensä. Louisa oli hyvin samaistuttava henkilö ja kirjan huumori etenkin alkupuolella teosta lämminhenkistä. Loppuosassa huumori mustuu ja tunnelma muuttuu. Loppuratkaisusta voi olla monta mieltä, mutta kelpoa viihdekirjallisuutta teos edustaa ansiokkaasti. Mielelläni lukisin jatko-osan Jos olisit tässä (2016).
Lisätietoja:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512098361/kerro-minulle-jotain-hyvaa/
http://sivutiella.blogspot.fi/2016/01/kirja-joka-sai-minut-itkemaan-vihasta.html
Seriffi
Reijo Mäki: Seriffi (2013)
Silmäilin Reijo Mäen Seriffi-dekkarin junassa ja bussissa läpi. Teos oli ns. Miki-kirja eli ohuelle paperille painettu, "sivusuunnassa" luettava kirja. Paperin ohuus haittasi sivujen kääntämistä, mutta kirjan koko kuten fonttikokokin olivat hyviä.
Katsoin vuosia sitten Serifin elokuvana ja minulla oli vaikeuksia pysyä kärryillä henkilöhahmoista ja heidän taustoistaan. Kirjassa tapahtumat oli mielestäni kuvattu hieman toisin kuin elokuvassa, mutta muistini saattaa tehdä tepposia. Mäen Jussi Vares -dekkareita tuskin kukaan lukee juonen takia? Minä ainakin pidän tutusta henkilökaartista ja miljööstä.
Kirjan veneajeluista tuli mieleen edellinen lukemani Vares-dekkari Mustasiipi (2016).
Lisätietoja:
http://www.dekkaripaivat.fi/node/583
https://otava.fi/kirjat/9789511263210/
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Reijo-M%C3%A4ki-Sheriffi/183455
Silmäilin Reijo Mäen Seriffi-dekkarin junassa ja bussissa läpi. Teos oli ns. Miki-kirja eli ohuelle paperille painettu, "sivusuunnassa" luettava kirja. Paperin ohuus haittasi sivujen kääntämistä, mutta kirjan koko kuten fonttikokokin olivat hyviä.
Katsoin vuosia sitten Serifin elokuvana ja minulla oli vaikeuksia pysyä kärryillä henkilöhahmoista ja heidän taustoistaan. Kirjassa tapahtumat oli mielestäni kuvattu hieman toisin kuin elokuvassa, mutta muistini saattaa tehdä tepposia. Mäen Jussi Vares -dekkareita tuskin kukaan lukee juonen takia? Minä ainakin pidän tutusta henkilökaartista ja miljööstä.
Kirjan veneajeluista tuli mieleen edellinen lukemani Vares-dekkari Mustasiipi (2016).
Lisätietoja:
http://www.dekkaripaivat.fi/node/583
https://otava.fi/kirjat/9789511263210/
https://www.ksml.fi/kulttuuri/Reijo-M%C3%A4ki-Sheriffi/183455
keskiviikko 7. helmikuuta 2018
Hotelli Vendome
Danielle Steel: Hotelli Vendome (2016)
Olen lukenut muutaman Danielle Steelin (s. 1947) kirjan; viimeksi Iso tyttö -teoksen vuonna 2014. Kommenttini Hotelli Vendomesta ovat hyvin samanlaisia kuin Iso tyttö -kirjasta. Aluksi hotelliaihe tuntui kiinnostavalta, mutta sitten jankkaava tyyli alkoi puuduttaa. Olemattomasta juonesta pysyi kärryillä puoliunessakin, sillä asiat kerrattiin useampaan kertaan. Todennäköisesti olisi riittänyt, että olisi lukenut vain joka toisen sivun. Jaksoin lukemalla lukea vain kirjan puoleen väliin. Sitten rupesin silmäilemään. 150 sivua silmäiltyäni olin tyytyväinen. Tyyli jatkui samanlaisena teoksen loppuun asti.
Kirja kertoo hotellinomistajasta ja -johtajasta Hugues Martinista sekä hänen tyttärestään Heloisesta, jotka ovat liki täydellisiä, hyviä ihmisiä. Suurin osa muista henkilöhahmoista on pelkästään pahoja, huonoja tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Tosin Heloise osoittaa vielä aikuisenakin olevansa erittäin kypsymätön ja riippuvainen isästään; käytös, jota voisi odottaa 10-vuotiaalta!
Kirja ei imaissut minua mukaansa. Suurin jännite juonessa syntyi siitä, mitä mieltä tytär on isänsä seurustelusta, uskaltaako sitä hänelle edes kertoa? Liikaa amerikkalaista siirappia makuuni.
Lisätietoja:
http://daniellesteel.com/
Olen lukenut muutaman Danielle Steelin (s. 1947) kirjan; viimeksi Iso tyttö -teoksen vuonna 2014. Kommenttini Hotelli Vendomesta ovat hyvin samanlaisia kuin Iso tyttö -kirjasta. Aluksi hotelliaihe tuntui kiinnostavalta, mutta sitten jankkaava tyyli alkoi puuduttaa. Olemattomasta juonesta pysyi kärryillä puoliunessakin, sillä asiat kerrattiin useampaan kertaan. Todennäköisesti olisi riittänyt, että olisi lukenut vain joka toisen sivun. Jaksoin lukemalla lukea vain kirjan puoleen väliin. Sitten rupesin silmäilemään. 150 sivua silmäiltyäni olin tyytyväinen. Tyyli jatkui samanlaisena teoksen loppuun asti.
Kirja kertoo hotellinomistajasta ja -johtajasta Hugues Martinista sekä hänen tyttärestään Heloisesta, jotka ovat liki täydellisiä, hyviä ihmisiä. Suurin osa muista henkilöhahmoista on pelkästään pahoja, huonoja tai huonosti käyttäytyviä ihmisiä. Tosin Heloise osoittaa vielä aikuisenakin olevansa erittäin kypsymätön ja riippuvainen isästään; käytös, jota voisi odottaa 10-vuotiaalta!
Kirja ei imaissut minua mukaansa. Suurin jännite juonessa syntyi siitä, mitä mieltä tytär on isänsä seurustelusta, uskaltaako sitä hänelle edes kertoa? Liikaa amerikkalaista siirappia makuuni.
Lisätietoja:
http://daniellesteel.com/
torstai 11. tammikuuta 2018
Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia
Anna-Leena Härkönen: Laskeva neitsyt ja muita kirjoituksia (2014)
Sain Anna-Leena Härkösen (s. 1965) kolumnikokoelman pokkariversiona syntymäpäivälahjaksi siskoltani. Sisko arveli, että pidän teoksesta, jossa on kertomuksia kirjailijan omasta elämästä. Kirjanen tuli luettua vasta nyt.
Neljäkymmentä lyhyttä kertomusta meikeistä, perheestä, lapsista, sukulaisista, joulusta, ulkonäöstä, näyttelemisestä, horoskoopeista, sairaana ja terveenä olemisesta, itkusta ja naurusta ym. naisen elämästä oli mielenkiintoista luettavaa. Ensimmäinen Hohto-kolumni sai minut katsomaan teoksen julkaisuaikaa. Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna-lehdessä vuosina 2003 - 2011, ja se näkyi osassa kolumneja. Maailma on muuttunut esim. meikkien suhteen, mutta lapset ovat pysyneet lapsina.
Häräntappoase (1984) oli minussa kateutta herättävä teos, koska haaveilin teininä kirjan kirjoittamisesta. Ajattelin, että minulle tulee kiire, jos aion julkaista yhtä nuorena kuin Härkönen. Olen lukenut kokonaan myös Akvaariorakkautta-teoksen (1990), mutta muuten Härkösen tuotanto on jäänyt lukematta. Hänet tunnistaa kyllä televisiosta ja elokuvista; viimeksi tunnistin vihaisen telttanaisen Napapiirin sankarit 3 -elokuvasta.
Lisätietoja:
http://otava.fi/kirjailijat/anna-leena-harkonen/#.WleoTzeYPcs
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1880236#.WlenwzeYPct
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/anna-leena-harkonen-laskeva-neitsyt-ja-muita-kirjoituksia/
Sain Anna-Leena Härkösen (s. 1965) kolumnikokoelman pokkariversiona syntymäpäivälahjaksi siskoltani. Sisko arveli, että pidän teoksesta, jossa on kertomuksia kirjailijan omasta elämästä. Kirjanen tuli luettua vasta nyt.
Neljäkymmentä lyhyttä kertomusta meikeistä, perheestä, lapsista, sukulaisista, joulusta, ulkonäöstä, näyttelemisestä, horoskoopeista, sairaana ja terveenä olemisesta, itkusta ja naurusta ym. naisen elämästä oli mielenkiintoista luettavaa. Ensimmäinen Hohto-kolumni sai minut katsomaan teoksen julkaisuaikaa. Kirjoitukset ovat ilmestyneet Anna-lehdessä vuosina 2003 - 2011, ja se näkyi osassa kolumneja. Maailma on muuttunut esim. meikkien suhteen, mutta lapset ovat pysyneet lapsina.
Häräntappoase (1984) oli minussa kateutta herättävä teos, koska haaveilin teininä kirjan kirjoittamisesta. Ajattelin, että minulle tulee kiire, jos aion julkaista yhtä nuorena kuin Härkönen. Olen lukenut kokonaan myös Akvaariorakkautta-teoksen (1990), mutta muuten Härkösen tuotanto on jäänyt lukematta. Hänet tunnistaa kyllä televisiosta ja elokuvista; viimeksi tunnistin vihaisen telttanaisen Napapiirin sankarit 3 -elokuvasta.
Lisätietoja:
http://otava.fi/kirjailijat/anna-leena-harkonen/#.WleoTzeYPcs
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_1880236#.WlenwzeYPct
http://kirjastolehti.fi/artikkelit/anna-leena-harkonen-laskeva-neitsyt-ja-muita-kirjoituksia/
sunnuntai 7. tammikuuta 2018
Sammunut sydän
Katariina Souri: Sammunut sydän (2015)
Musta mandala -trilogian toinen osa Sammunut sydän jatkaa Valkoinen varjo -teoksen (2015) kertomusta eteenpäin. En enää muista tarkkaan, mitä Valkoinen varjo -teoksessa tapahtui, mutta toista osaa saattoi lukea ilman ensimäisen osan lukemistakin. Sammunut sydän oli minulle selkeämpi ja helpompi teos kuin Valkoinen varjo.
Katariina Souri on jukisuudesta tuttu henkilö ja lukiessa miettii kuinka paljon hän on käyttänyt omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kirjoittaessaan. Trilogian viimeinen osa julkaistaneen jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odotan, mitä Monalle tapahtuu ja mihin tarina päättyy.
Sammunut sydän on psykologista jännityskirjallisuutta. Konkreettiset rikokset jäävät auki tai rankaisematta, mutta psykologisella tasolla henkilöhahmot kärsivät tai selviävät minusta sattumanvaraisesti. Sammunut sydän ei ollut kovin jännittävä, mutta mielenkiintoinen luettava silti.
Lisätietoja:
http://katariinasouri.com/
http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2015121020798301_ir.shtml
https://www.kyyti.fi/vinkki-tagit/psykologinen-jannityskirjallisuus
Musta mandala -trilogian toinen osa Sammunut sydän jatkaa Valkoinen varjo -teoksen (2015) kertomusta eteenpäin. En enää muista tarkkaan, mitä Valkoinen varjo -teoksessa tapahtui, mutta toista osaa saattoi lukea ilman ensimäisen osan lukemistakin. Sammunut sydän oli minulle selkeämpi ja helpompi teos kuin Valkoinen varjo.
Katariina Souri on jukisuudesta tuttu henkilö ja lukiessa miettii kuinka paljon hän on käyttänyt omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan kirjoittaessaan. Trilogian viimeinen osa julkaistaneen jossain vaiheessa. Mielenkiinnolla odotan, mitä Monalle tapahtuu ja mihin tarina päättyy.
Sammunut sydän on psykologista jännityskirjallisuutta. Konkreettiset rikokset jäävät auki tai rankaisematta, mutta psykologisella tasolla henkilöhahmot kärsivät tai selviävät minusta sattumanvaraisesti. Sammunut sydän ei ollut kovin jännittävä, mutta mielenkiintoinen luettava silti.
Lisätietoja:
http://katariinasouri.com/
http://www.iltalehti.fi/tosielamaa/2015121020798301_ir.shtml
https://www.kyyti.fi/vinkki-tagit/psykologinen-jannityskirjallisuus
Tilaa:
Kommentit (Atom)