Eeva Turunen: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa (2018)
Eeva Turusen (s. 1983) esikoinen voitti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon tänä vuonna. Teoksen kieltä ja tuoretta ilmaisua kehuttiin, eikä syyttä. Oli hauska lukea yllättäviä, mutta tarkkoja sanavalintoja kesken ihmissuhdetarinan. Fragmentaalisuus tuntuu olevan päivän sana kirjallisuudessa ja tämä ilmenee teoksessa myös visuaalisesti. Aluksi lukemiseni oli työlästä, mutta oivaltavat sanavalinnat palkitsivat vaivan.
Teoksessa on seitsemän novellia, joissa kaikissa enemmän tai vähemmän neuroottinen päähenkilö huolestuu ja pelkää erilaisia asioita ja joissa ihmissuhteen toinen puolisko on rennompi ja sosiaalisempi yksilö. Pelkoihin ja neurooseihin saattoi hyvin samaistua. Mieleeni nousivat muistot opiskeluajoista. Teoksessa on paljon biologiaa (lintuja, muita eläimiä, luontoa, retkeilyä) ja arkkitehtuuria (värit, tilat, visuaalisuus, matematiikka) sekä nuoren ihmisen ihmissuhdehakemista (mistä pitää, mistä ei, epävarmuus). Nuoruus näkyi myös siinä, että kolmekymppinen kamppaili jo ikäkriisissä ja tunsi olevansa liian vanha!
Lisätietoja:
http://www.siltalapublishing.fi/kirja/329/
https://areena.yle.fi/1-50002192
http://www.kiiltomato.net/eeva-turunen-neiti-u-muistelee-niin-sanottua-ihmissuhdehistoriaansa/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti