Vanhan kulttuurin kurssi

Jukka Parkkinen: Vanhan kulttuurin kurssi (1996)

Ryhtyessäni lukemaan Parkkisen (s. 1948 Kuopiossa) Vanhan kulttuurin kurssi -romaania, en muistanut, että kirjailija on kirjoittanut mm. Suvi Kinos -sarjan ja Kaupungin kaunein lyyli -kirjan. Todennäköisesti olen poistokirjan ostanut, jotta tutustuisin laajemmin Parkkisen tuotantoon. Ennen Vanhan kulttuurin kurssia julkaistu Sinun tähtesi, Allstar (1994) antaa taustaa teokselle kertoessaan mitä tapahtui 20 vuotta ennen. No, luin kirjan "kylmiltään" tietämättä mitä odottaa.

Jo alussa selvisi, ettei kyseessä ole ihan tavanomainen yliopisto-opiskelijamies, vaikka tutulta opiskelijaelämä vaikutti. Kirjassa eletään tulevaisuuden maailmassa, joka on kahtiajakautunut ja jossa tietotekniikka palvelee ja valvoo ihmisiä. Monet tämän päivän teemat, mm. työtilanne, median valta, köyhyys, tulevat kuvatuksi. Lappilainen kulttuuri on vahvasti esillä, onhan kirjan nimikin vanhan kulttuurin kurssi.

Teos on tieteiskirjallisuutta, maagista realismia ja fantasiaa yhdistelevä. Nuoren miehen kasvu aikuiseksi, Lapin tunturit ja shamaanit, juoksemisen riemu, ydinpommit ja politiikka limittyvät yhteen tarinaan jouhevasti Parkkisen humoristisella tyylillä. Vanhan kulttuurin kurssi on 6. luokkalaisten lukudiblomikirjana. Miespäähenkilö ja jännittävät tapahtumat kiinnostanevat poikia siinä missä tyttöjäkin. En muista, olinko alakoulussa vai yläkoulussa, kun ensimmäisen kerran luin tieteiskirjallisuutta. Nykynuoret - ainakin osa heistä - lienevät kehittyneempiä lukijoita? Vanhan kulttuurin kurssi on minusta aikuisellekin sopivaa luettavaa, eikä yhtään vanhentunutta kirjallisuutta.

Lisätietoja: 

http://www.parkkinen.org/

http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k96kurssi.htm

http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201606031797

http://www.kirjasampo.fi/

Kaksi viatonta päivää

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää (2014)

Heidi Jaatisen (s. 1968 Kiuruvedellä) kolmas romaani Kaksi viatonta päivää oli Finlandia-ehdokas. Aiheensa puolesta teos ei kiinnostanut minua, mutta hankin sen yleissivistyksellisistä syistä. Nuortenkirjallisuuden lukemisen jälkeen Jaatisen kieli tuntui hyvin kuvailevalta ja koukeroiselta. Tapahtumat kuvattiin lapsen näkökulmasta, lapsen silmin. Tyyliin tottui nopeasti ja kun tultiin ajallisesti tähän päivään lukeminen helpottui. Rakenteellisesti tarinassa edetään kolmen tyttölapsen mukana. Aluksi romaanin äiti on kasvattilapsena veljensä kanssa tätinsä luona ja välillä äiti on nuori nainen ja äiti. Sitten tarina siirtyy nykyhetkeen äidin tyttären mukana. Tätä välinäytöstä on sivumäärällisesti paljon, mikä ei haitannut minua. Hertan huostaanoton jälkeiset tapahtumat kiinnostivat minua. Huostaanotetut lapset kipuilevat monilla tavoilla ja heillä on monia ongelmia johtuen hylätyksi tulemisen kokemuksista, köyhyydestä, rakkaudettomuudesta, sukupolvien katkeamattomista ketjuista. Perheessä elää aiempi, nykyinen ja tuleva perhemalli, joten historia pyrkii toistamaan itseään.

Hertan äidin kokemukset huostaanotosta kerrotaan romaanin loppupuolella. Tyylillisesti hyppäys on iso ja äidin selviämistarina jotenkin epäuskottava. Ehkä halusin jo tietää tarinan lopun, eikä minua kiinnostanut muu kuin se, palaako Hertta äidin luo kotiin. Sivumäärällisesti Kaksi viatonta päivää on Jaatisen laajin teos, lähes 500 sivua pitkä, joten tiivistämiseen olisi ollut varaa. En kuitenkaan poistaisi isoäidin lapsuuskuvausta, koska siinä näkyy kokemusten siirtyminen ja vaikutus tuleviin polviin.

Luulin aluksi, että Hertan äiti elää 50-luvun Suomessa lapsuuttaan. Olin yllättynyt, että hän olikin -80-luvulla syntynyt! Jotenkin epäuskottavaa, että kolmekymppiset kuuntelevat iskelmiä?

Ajatuksia herättävä teos, jonka jokaisen vanhemman ja kasvattajan pitäisi lukea. Teos kuvaa hyvin hyvinvointiyhteiskuntaamme, jossa tuen tarvitsijoita ja tukijoita on paljon, mutta apu ei kohdennu oikein eikä oikeaaikaisesti. Siten pienestä tuen tarpeesta kasvaa moniongelmainen perhe, joka siirtää ongelmansa eteenpäin. Syrjäytymisen kierrettä on vaikea katkaista, jos se pääsee vauhtiin.

Lisätietoja:

http://bibliografia.kuopio.fi

http://www.kiuruvesilehti.fi/uutiset/409/

http://www.kirjasampo.fi

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maaseutu/emäntä-opettaja-ja-kirjailija-vaatii-koulua-muuttumaan-1.77872

Shell's Angels ja Kalajoen hiekat

Jyri Paretskoi: Shell's Angels ja Kalajoen hiekat (2014)

Kyseinen teos on jatkoa Paretskoin (s. 1979) esikoisromaanille Shell's Angels (2013), joka sai Topelius-palkinnon. Tarina jatkuu kolmannessa kirjassa Shell's Angels ja beibit (2015). Kalajoen hiekat alkaa aikuislukijasta hieman jankkaavasti, mutta lukeminen jouhevoituu sitä mukaa kun tarina etenee. Kirjan loppu on jännittävä ja koukuttava.

Poikalukijoita varten on julkaistu jalkapallo- ja jääkiekkoaiheisia romaaneja. Nyt ääneen pääsevät mopopojat. Esikoisteos oli kehuttu ja palkittu, mutta jatko-osa hienoinen pettymys joillekin kirjastoammattilaisille, koska tarina jatkui niin samanlaisena. Minä en ole lukenut ensimmäistä teosta, joten olen jäävi sanomaan mitään. Shell's Angels ja Kalajoen hiekat oli aluksi haasteellinen luettava: keitä henkilöt oikein ovat, puhuvatko 15-vuotiaat noin, mikä on jutun pointti? Ihmettelin savon murteen määrää, kunnes opin, että kyseessä on Iisalmen tapainen paikka, josta on 200 km:a Kalajoelle. Tästä näkökulmasta Kuopio ei ole kaukana!

Kirjasarjaa luetaan peruskoulussa; Google ehdotti hakua "shell's angels ja kalajoen hiekat juoni". Teoksessa on yli 400 sivua tekstiä, harvalla rivivälillä ja isohkolla fontilla tosin, mutta silti. Pitää olla valmiiksi lukija, jotta tarttuu teokseen. Tytöt lukevat teosta varmaan vielä mieluummin kuin pojat. Teoksessa käsitellään asioita, joiden ympärillä nuorten elämä pyörii. Jos nuoren saa syventymään kirjaan, hän lukee sen loppuun.

Lisätietoja: 

http://www.lukukeskus.fi/lukufiilis/jyri-paretskoi-shells-angels-ja-kalajoen-hiekat/

http://www.kirjasaatio.fi/attachements/kalajoen%20hiekat%20tiedote.pdf

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jyri_Paretskoi

https://koulukirjastonhoitajat.wordpress.com/2015/06/01/jyri-paretskoi-shells-angles-karisto-2013/

Heinäkuu meni

Kesä meni syödessä ja helteeltä tai sateelta suojautuessa. Ei huvittanut käydä hölkkälenkillä eikä jumpissakaan. Hieman huolissani olin, kun en saanut harjoiteltua puolimaratonia varten. Harjoittelun sijasta panostin tankkaukseen ja lepoon sillä seurauksella, että juoksu oli hyvin raskasta ensimmäiset kilometrit (hirveä hikoilu ja naaman punoitus!) Puolimatkassa juokseminen alkoi sujua ja 21,1 km taittui kahdessa tunnissa. Olisipa ollut viime vuoden kunto ja tämän vuoden sää, niin olisi tullut kevyesti alle kahden tunnin.

Heinäkuun loppuun mennessä olin hölkännyt yhteensä vain 150 km tänä vuonna. Eilen aloitin kuntokuurin ja olen elokuussa hölkännyt jo 20 km! Jos sama meno jatkuu, hölkkään elokuussa toiset 150 km. Tavoitteenani on sulattaa kevään ja kesän aikana tulleet lisäkilot ja parantaa siinä samalla kuntoani. Ehkä juoksemisen ilo löytyy tänäkin vuonna...

Kvanttivaras

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras (2011)

Hannu Rajaniemi (s. 1978) kirjoitti esikoisteoksensa The Quantum Thief vuonna 2010 ja Antti Autio suomensi sen vuonna 2011 Kvanttivarkaaksi. Kirjailija on jatkanut mestarivarkaan tarinaa eteenpäin: Fraktaaliruhtinas (suom. 2013) ja Kausaalienkeli (2014).

Kvanttivaras herätti ilmestyessään suurta kohua ja mietin, että minunkin pitäisi lukea teos. Ostin kirjan alennusmyynnistä vuosia sitten, mutta vasta nyt luin teoksen. Alku oli hämmentävä, koska en ollut aiemmin lukenut vastaavanlaista scifiä. Tekstistä ymmärsin keskimäärin joka kolmannen sanan, mutta se riitti hennon juonen rakentamiseen. Teos oli nopealukuinen, jos ei takertunut yksityiskohtiin. Valitettavasti en lukenut teosta putkeen, vaan väliin tuli kolmen viikon tauko. Kohtuullisesti pääsin taas mukaan tarinaan. Loppua hieman ihmettelin, mutta nyt kun tiedän, että kyseessä on trilogia, loppuluvun ymmärtää.

Lukiessa mietin, millainen lukukokemus olisi ollut alkukielellä eli englanniksi. Ja onko käytetty sanasto yleistä tieteiskirjallisuudessa vai Rajaniemen omaa. Scifia lukevat nuoret ovat varmasti haltioissaan trilogiasta. Tällainen vanhempi täti-ihminenkin nautti uusista maailmoista, koska teksti oli sujuvaa.

Lisätietoja:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/03/17/hannu-rajaniemi-kvanttivaras

http://web.archive.org/web/20110217174108/http://www.parnasso.fi/kritiikit/2011-02/kadonnutta-aikaa-ja-kuolleita-sieluja/

http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512083954/kvanttivaras/