Leena Lehtolainen: Surunpotku (2015)
13. Maria Kallio -dekkari on odotettu teos, eikä tuota pettymystä. Sain teoksen viikon pikalainaan, mutta tenttikiireiden vuoksi lukuaika tuntui lyhyeltä. Viime yönä simahdin 50 sivua ennen loppua ja tänään luin viimeiset sivut.
Surunpotkussa on hyvin ajankohtaisia aineksia: sairaus, maahanmuutto, tasa-arvo, uskonto, politiikka, koulukiusaaminen, lastensuojelu, perhesuhteet, työttömyys, mielenterveyden häiriöt, musiikki, uhkapelit jne. Teoksessa on paljon viittauksia aiempiin Maria Kallio -dekkareihin ja Surunpotku tuntuu siten kokoavalta ja viimeistelevältä. Loppu jää kuitenkin avoimeksi, joten ehkä teos ei ole viimeinen sarjan osa?
Teoksessa on iloa ja surua, haikeuttakin. Paha ei aina saa palkkaansa, kuten ei hyväkään. Teoksessa on vähemmän mainintoja musiikista ja viskin juomisesta kuin syömisestä. Maria Kallio on keski-ikäistynyt, seestynyt komisario tutun joukon keskellä. Kustantaja on rakentanut nettisivun mainostamaan teosta: http://www.espoonuutiset.fi/ vie kuvitteelliselle uutissivulle, jonka uutiset liittyvät Surunpotku-teokseen.
Lisätietoja:
Tammen tiedote
https://www.youtube.com/watch?v=i1_vItLsId4
Helsingin Sanomien arvio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti