Tuula-Liina Varis: Maan päällä paikka yksi on (1999)
Tuula-Liina Varis (s. 1942) oli kirjoittanut useita teoksia ennen ensimmäistä romaaniaan Maan päällä paikka yksi on (1999), jota useat kirjallisuuden lukijat pitävät hänen parhaana teoksenaan. Vuonna 2000 Variksen esikoisromaani sai Runeberg-palkinnon. Teoksesta valmistui näytelmäversio tänä vuonna.
Muistan kuinka halusin lukea teoksen sen ilmestyessä, koska historialliset elämäkerrat olivat lempilukemistani. Suunnittelin siitä jopa joululahjaa äidille. Lukeminen kuitenkin jäi, kunnes luin sen Naisen paras ystävä (2014) -teoksen innoittamana.
Lukemisajankohtani ei ollut otollinen. Olen pohdiskellut vanhempieni vanhenemista ja potenut syyllisyyttä siitä, etten osaa enkä voi auttaa heitä tarpeeksi. Samoin olen miettinyt ylisukupolvista perhe- ja kasvatuskulttuuria; mistä kaikki juontaa juurensa? Variksen omaelämänkerrallisia aineksia sisältävä lapsuuskuvaus sodanjälkeisestä Suomesta sisälsi tuttuja aineksia isovanhempieni ja vanhempieni elämästä. Ensimmäiset vuodet maalla isovanhempien talossa asuneena tarina oli tutunoloinen, mutta henkisesti raskasta luettavaa. Monesti päähenkilö Ulla mainitsee köyhyyden, joka ei mielestäni ollut äärimmäistä aineellista köyhyyttä, lähinnä ehkä tunnekylmyyttä. Ulla pääsi kouluun ja perheellä oli paljon sellaisia tavaroita, joista toiset vasta haaveilivat. Ruotsin kieli ja muut "herrasväen" tavat kertovat keskiluokkaisuudesta, mutta lapsuus voi olla vaikea keskiluokkaisissakin perheissä monesta syystä.
Suosittelen sukukertomuksista, historiasta tai sodanjälkeisestä elämänmenosta kiinnostuneille lukijoille. Minulle teos osui liian kipeään kohtaan, jotta siitä olisi voinut nauttia.
Lisätietoja:
Kirjasampo
http://www.kirja.fi/kirjailija/tuula-liina-varis/ #kirja
Näytelmästä Keskisuomalaisessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti