Luin Kristiina Vuoren (s. 1967) esikoisteoksen Näkijän tytär (2012) suurin odotuksin. En ollut lukenut historiallista romaania vähään aikaan ja teoksen aihe kiinnosti. Vuoren teos oli oikein sujuvasti kirjoitettu, mutta huomasin, etten jaksa paneutua sen maailmaan. Harppoen "luin" kirjan loppuun.
Vuoren toista romaania - Siipirikko (2013) - kärkyin kirjastosta pitkään ja vasta nyt sain käsiini painetun teoksen. Mainostekstien perusteella odotin taas mielenkiintoista aihetta. Nyt minulla oli enemmän aikaa ja voimia lukea teos alusta loppuun. Tenttikirjojen luvun jälkeen tuntui mukavalta lukea historiallista ja viihteellistä tekstiä. Koska olin lukenut kirjallisuusblogeista Siipirikosta, luulin tietäväni, mitä kirjassa tapahtuu. No, enpä tiennyt. Mutta olen kiitollinen onnellisesta lopusta; mutkien ja kiemuroiden jälkeen päästiin maaliin, johon oli tähdätty koko matka!
Elämä keskiajalla, 1300-luvulla, on ollut karua ja julmaa. Olosuhteet peilautuvat päähenkilöiden käyttäytymiseen. En esimerkiksi pitänyt Seljasta, mutta ymmärsin häntä.
Lisätietoja:
Keskisuomalaisen arvio
Lukulamppu
Kirjasampo
Facebook
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti