Raija Hautala: Lähtö (2013)
Raija Hautala (s. 1950) sijoittaa esikoisromaaninsa Lähtö lapsuusmaisemiinsa Laihialle. Toki teoksessa vilahtaa muutaman kerran myös nykyinen kotikaupunki Lahti. Teoksen päähenkilö, Elisabeth, on ulkoisesti samannäköinen kuin kirjailija. Raija Hautalan tuntien mietin, kuinka paljon teoksessa on omakohtaisia tapahtumia. Lukiessa päässä ei soinut kirjailijan todellinen ääni, kuten esim. Riikka Pulkkista lukiessa, vaan saatoin nauttia vapaasti lukemisesta ilman kirjailijan arkiminää.
Valitin viimeksi, ettei Mia Vänskän Musta kuu "kauhistuttanut" tai aiheuttanut jännitystä. Luin Hautalan kirjaa yleisenä kaunokirjallisuutena ja löysin siitä enemmän jännitystä ja kauhuelementtejä kuin Vänskän teoksesta. Kieli ja juonenkuljetus olivat sujuvaa. Joku aiempi lukija oli merkinnyt kirjaston kirjaan muutaman ristiriitaisuuden, esim. yöllä oli satanut, mutta aamulla taimet olivat nuupahtaneet kuivuudesta tai kirkkoherranvirastoon 20 kilometrin päähän lähdettiin autolla aamuvarhaisella, mutta perillä oltiin vasta iltapäivän puolella. Itse huomasin, että lukitusta ulko-ovesta tuli vieras sisään! Muutenkin Elisabeth tuntui lukitsevan ja avaavan ovia outoihin aikoihin.
Outouden takana lienee tunnelman tiivistäminen eli tietoinen ratkaisu. Päähenkilössä oli jotain, joka tökki tai esti pitämästä hänestä. Aluksi ajattelin, että se oli länsisuomalainen mielenlaatu, jota itäsuomalaisena en ymmärrä. Henkilöhahmoja, salaisuuksia ja valheita oli jopa liikaa, vähempikin olisi riittänyt?
Hautala pitää taitavasti juonikuviot kasassa ja antaa lukijalle vihjeitä tulevasta. Teos on oikein mukavaa luettavaa ja ansiokas esikoisteos.
Lisätietoja:
Kirjailijan blogi
Päijät-Häme-wiki
Salpausselän kirjailijat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti