Merja Otava: Priska kesästä kesään (1959, 2001)
Merja Otavan Priska voitti WSOY:n nuortenkirjakilpailun kielellisesti uudenlaisena nuortenkirjana - ja tyttökirjana. Priska on kertomus 14-vuotiaan tytön vuodesta 1950-luvun lopun Suomessa. Kasvukertomus on uskottava ja Priskan eli Piia Kristiina Varmalan mielenailahteluun on ainakin näin aikuisena helppo samastua.
Teos alkaa syksystä ja heti luetellaan joukko koululaisia: Kai, Nukke, Priska, Molla, Masa. Lisääkin henkilöitä on luvassa: Hillevi, Juulia, Marke, Jyri, Hiiri, Kaitsu, Esa, Volle, Miira, Peku, Lolo... Joidenkin henkilöiden pään sisään kurkistetaan, mutta osa jää käyttäytymisen tasolle kuvatuksi.
Teoksen kieli on peräisin 50-luvun lopulta, joten siinä on useita vanhahtavia sanoja, kuten hipata, jotka avautuvat vain asiayhteydestä nykylukijalle. Luulenpa, etten olisi jaksanut lukea kirjaa 12-vuotiaana, vaikka tiesinkin kuka Elvis oli. En olisi jaksanut Priskan hyppelevää ajatuksenkulkua, lukuisia henkilönnimiä ja 50-lukulaista maailmankuvaa kovinkaan monta sivua. Sinänsä harmi, sillä esimerkiksi Mollan, Juulian ja Hillevin ajatuksiin pääsy olisi avartanut nuorta mieltä: kaikki ei ole niin kuin päällepäin näyttää. Priska on edelleen hyvä kuvaus erilaisista nuorista epävarmuuksineen ja murheineen. Onneksi nuoret ovat rohkeita ja löytävät omat vahvuutensa.
Lisätietoja:
Kirjasampo: Priska
http://luetutlukemattomat.blogspot.fi
http://sininenkirjahylly.blogspot.fi
torstai 29. toukokuuta 2014
lauantai 24. toukokuuta 2014
Runomurhat
Tapio Tuomaala: Runomurhat (2013)
Tämä kirja osui käteeni kirjaston uutuushyllystä. Kirja oli mukavan kokoinen ja tekstikoko ilahduttavan isoa. Paperikin tuntui tukevalta. Kyseessä oli lahtelaisen Para Kustannuksen julkaisema ja Books on Demandin eli BoD:n painama teos.
Tapio Tuomaala on julkaissut kolme teosta, joista Runomurhat on ensimmäinen dekkari. Hän on Salpausselän kirjailijat ry:n jäsen, mutta sivuilta ei paljon tietoa hänestä löydy.
Runomurhissa kirjallisuus ja erityisesti runous näyttelee isoa osaa Kalevi Salomaan ohella. Murhia tapahtuu useita, kuten nimestä voi päätellä. Teos on "kovaksikeitettyä jännityskirjallisuutta", tyyliin Jerry Cotton. Hieman kankeaa, mutta viihdyttävää tekstiä, jota lukisi mielellään lisää. Henkilöhahmot ovat sympaattisia ja voisivat ratkoa rikoksia jatkossakin yhdessä. Aineksia sarjaksi?
Tavallisesti en huomaa kirjoitusvirheitä, mutta tästä teoksesta bongasin niitä pari. Lisäksi yhdyssanavirheitä oli lukuisia! Mietin myös, kuinka pornoa katsotaan CD-levyltä. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan pilanneet kokonaisuutta. Ilokseni saatoin seurata kirjailijan vihjeitä ja ratkaista rikokset yhdessä ex-poliisi Salomaan kanssa.
Lisätietoja:
Salpausselän kirjailijat ry
Tämä kirja osui käteeni kirjaston uutuushyllystä. Kirja oli mukavan kokoinen ja tekstikoko ilahduttavan isoa. Paperikin tuntui tukevalta. Kyseessä oli lahtelaisen Para Kustannuksen julkaisema ja Books on Demandin eli BoD:n painama teos.
Tapio Tuomaala on julkaissut kolme teosta, joista Runomurhat on ensimmäinen dekkari. Hän on Salpausselän kirjailijat ry:n jäsen, mutta sivuilta ei paljon tietoa hänestä löydy.
Runomurhissa kirjallisuus ja erityisesti runous näyttelee isoa osaa Kalevi Salomaan ohella. Murhia tapahtuu useita, kuten nimestä voi päätellä. Teos on "kovaksikeitettyä jännityskirjallisuutta", tyyliin Jerry Cotton. Hieman kankeaa, mutta viihdyttävää tekstiä, jota lukisi mielellään lisää. Henkilöhahmot ovat sympaattisia ja voisivat ratkoa rikoksia jatkossakin yhdessä. Aineksia sarjaksi?
Tavallisesti en huomaa kirjoitusvirheitä, mutta tästä teoksesta bongasin niitä pari. Lisäksi yhdyssanavirheitä oli lukuisia! Mietin myös, kuinka pornoa katsotaan CD-levyltä. Yksityiskohdat eivät kuitenkaan pilanneet kokonaisuutta. Ilokseni saatoin seurata kirjailijan vihjeitä ja ratkaista rikokset yhdessä ex-poliisi Salomaan kanssa.
Lisätietoja:
Salpausselän kirjailijat ry
torstai 22. toukokuuta 2014
Juoniemi-trilogia
Rebekka Räsänen: Anneli Juoniemen kartanossa (1952, 1984) Juoniemeä ei voi unohtaa (1953, 1984), Jälleen Juoniemessä (1955, 1986)
Rebekka Räsänen on (1908 - 1983) kirjoittanut useita nuortenkirjoja ja aikuisten viihderomaaneja. Hän kirjoitti pojille suunnatut kirjansa miehensä Heikki Räsänen -nimellä. Ilmeisesti kirjailija meni naimisiin välttääkseen "vanhanpiian" veron vuonna 1947. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, minkä jälkeen Räsänen kävi kirjastonhoitajakurssin ja työskenteli Viitasaaren kirjastossa.
En ollut lukenut Juoniemi-sarjaa aikaisemmin, joten jännittävää oli uppoutua menneeseen maailmaan. Jossain suomalaisessa elokuvassa on repliikki, jossa mies sanoo: "Sinähän olet kuin Anneli Vaara!" tai sitten nainen vastaa: "Enhän minä mikään Anneli Vaara ole." Joka tapauksessa muistan ihmetelleeni, kuka ihmeen Anneli Vaara!
Juoniemi-sarjassa Anneli Vaara on päähenkilönä ystäviensä kanssa. Ensimmäinen osa, missä Anneli on 14-vuotias, on hieman lapsellinen. Toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa loppuu: kesä Juoniemessä on ohi ja Anneli ja Hillevi käyvät koulua Helsingissä. Kakkososaa rasittaa moraalinen, opettava pohdinta, joka on kirjoitettu Annelin äidin ajatuksiin ja puheeseen. Hienosti kuitenkin tapahtumat kertautuvat ja tutut henkilöhahmot pidetään kaikissa kirjoissa "hengissä".
Toinen osa päättyy enteellisesti: "Annelikin oli suunnitellut kesänsä valmiiksi, eikä osannut aavistaa, että virtaisi vielä paljon vettä Katajanokan sillan alitse, ennen kuin hän seuraavan kerran näkisi Juoniemen." Kolmannessa osassa Anneli on 18-vuotias ylioppilas, joka ei voi jatkaa opiskelua eteenpäin, vaan etsii työpaikkaa syksyksi. Kesä Juoniemessä alkaa alakuloisesti, mutta päättyy iloisiin tunnelmiin.
Kirjailijan tyyli on luonnollisesti vanhahtava, tekstissä on outoja sanoja ja paljon opettavuutta. Anneli ja Hillevi ovat joissain suhteissa hyvinkin aikuisia, mutta välillä myös niin lapsellisia että! Kirjat kiehtoivat kuitenkin minua - keski-ikäistä - niin, että luin aamutunneille asti.
Lisätietoja:
http://sarankirjat.blogspot.fi/2013/07/rebekka-rasanen-juoniemi-sarja.html
Kirjasampo
Rebekka Räsänen on (1908 - 1983) kirjoittanut useita nuortenkirjoja ja aikuisten viihderomaaneja. Hän kirjoitti pojille suunnatut kirjansa miehensä Heikki Räsänen -nimellä. Ilmeisesti kirjailija meni naimisiin välttääkseen "vanhanpiian" veron vuonna 1947. Liitto päättyi eroon vuonna 1955, minkä jälkeen Räsänen kävi kirjastonhoitajakurssin ja työskenteli Viitasaaren kirjastossa.
En ollut lukenut Juoniemi-sarjaa aikaisemmin, joten jännittävää oli uppoutua menneeseen maailmaan. Jossain suomalaisessa elokuvassa on repliikki, jossa mies sanoo: "Sinähän olet kuin Anneli Vaara!" tai sitten nainen vastaa: "Enhän minä mikään Anneli Vaara ole." Joka tapauksessa muistan ihmetelleeni, kuka ihmeen Anneli Vaara!
Juoniemi-sarjassa Anneli Vaara on päähenkilönä ystäviensä kanssa. Ensimmäinen osa, missä Anneli on 14-vuotias, on hieman lapsellinen. Toinen osa jatkaa siitä mihin ensimmäinen osa loppuu: kesä Juoniemessä on ohi ja Anneli ja Hillevi käyvät koulua Helsingissä. Kakkososaa rasittaa moraalinen, opettava pohdinta, joka on kirjoitettu Annelin äidin ajatuksiin ja puheeseen. Hienosti kuitenkin tapahtumat kertautuvat ja tutut henkilöhahmot pidetään kaikissa kirjoissa "hengissä".
Toinen osa päättyy enteellisesti: "Annelikin oli suunnitellut kesänsä valmiiksi, eikä osannut aavistaa, että virtaisi vielä paljon vettä Katajanokan sillan alitse, ennen kuin hän seuraavan kerran näkisi Juoniemen." Kolmannessa osassa Anneli on 18-vuotias ylioppilas, joka ei voi jatkaa opiskelua eteenpäin, vaan etsii työpaikkaa syksyksi. Kesä Juoniemessä alkaa alakuloisesti, mutta päättyy iloisiin tunnelmiin.
Kirjailijan tyyli on luonnollisesti vanhahtava, tekstissä on outoja sanoja ja paljon opettavuutta. Anneli ja Hillevi ovat joissain suhteissa hyvinkin aikuisia, mutta välillä myös niin lapsellisia että! Kirjat kiehtoivat kuitenkin minua - keski-ikäistä - niin, että luin aamutunneille asti.
Lisätietoja:
http://sarankirjat.blogspot.fi/2013/07/rebekka-rasanen-juoniemi-sarja.html
Kirjasampo
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Historiallinen tyttökirja
Salme Sadeniemi: Pension Grunerin tytöt (1950)
En ole tainnut lukea tätä tyttökirjaa nuorena, vaikka joitain tuttuja tapahtumia teoksessa tuntui olevan. Luulen, että olisin ahminut kirjan 11-13-vuotiaana!
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Hämeenlinnaan ja tyttökouluun, jossa Eva opiskelee muiden varakkaiden perheiden tyttärien kanssa. Sääty-yhteiskunta tapakulttuurin kuvauksineen on läsnä, vaikka vauhdikkaitakin juonenkäänteitä tapahtuu. Teos kuvaa 15-16-vuotiaiden tyttöjen elämää, jossa seuraelämä, tanssiaiset, avioliittomarkkinat ja perhetausta ovat keskeisiä. En tiedä, vetoaako teos nykynuoriin, ja minkä ikäisiin lukijoihin?
Lisätietoja:
Häme-wiki
Kirjasampo
En ole tainnut lukea tätä tyttökirjaa nuorena, vaikka joitain tuttuja tapahtumia teoksessa tuntui olevan. Luulen, että olisin ahminut kirjan 11-13-vuotiaana!
Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun lopun Hämeenlinnaan ja tyttökouluun, jossa Eva opiskelee muiden varakkaiden perheiden tyttärien kanssa. Sääty-yhteiskunta tapakulttuurin kuvauksineen on läsnä, vaikka vauhdikkaitakin juonenkäänteitä tapahtuu. Teos kuvaa 15-16-vuotiaiden tyttöjen elämää, jossa seuraelämä, tanssiaiset, avioliittomarkkinat ja perhetausta ovat keskeisiä. En tiedä, vetoaako teos nykynuoriin, ja minkä ikäisiin lukijoihin?
Lisätietoja:
Häme-wiki
Kirjasampo
Työkiireitä
Työstressiä - YT-neuvottelut ja irtisanomisuhka - ja keväisiä työkiireitä sekä henkilökohtaisen elämän kriisejä on ollut runsaasti viimeisen puolentoista kuukauden kuluessa. Kuntoprojekti on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tällä viikolla en ole käynyt kuin kolme kertaa jumpassa.
Viimeksi kun kävin vaa'alla, tiputettavaa oli 5,6 kg ja lihasprosentti oli 32,2. Näillä näkymin lihasprosentti ei kasva haluttuun pelkällä kilojen tiputtamisella, vaan vaaditaan kuntosalitreeniä, jota en ole vielä aloittanut.
Kuntoprojektia häiritsee epävarmuus tulevaisuudesta: missä olen elokuussa ja mitä tekemässä?
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Valkea kuin lumi
Salla Simukka: Valkea kuin lumi (2013)
Salla Simukka on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta - syntynyt Tampereella vuonna 1981 - julkaisemaan paljon ja mm. käsikirjoittamaan Uusi päivä -sarjaa. Hänen esikoisteoksensa Kun enkelit katsovat toisaalle julkaistiin vuonna 2002. Lumikki-trilogian myötä (Tammen markkinointivideo) Simukka on noussut kansainväliseksi nuortenkirjailijaksi.
En ollut kuullutkaan Simukasta ennen vuotta 2013. Lumikki-trilogia kuitenkn kiinnosti ja etsin kirjastosta Simukan tuotantoa. Aineistoluettelon perusteella tuotannossa näkyi nuoren kasvukertomus ja erityisesti sukupuoli-identiteetin hakeminen. Nuoria lukijoita kiinnostavia teemoja, sanoisin.
Trilogian ensimmäinen osa, Punainen kuin veri (2013), ei ihan täyttänyt odotuksiani. Ihan kelpo luettavaa, mutta etukäteishehkutus paisutti odotuksia. Lukemiseni eteni hitaasti ja ärsyynnyin "tyhmästi" käyttäytyvistä hahmoista. Juonen kannalta on tietysti hyvä, etteivät kaikki käyttäydy älykkäästi ja järkevästi, mutta rajansa kaikella!
Valkea kuin lumi -teos eteni vauhdikkaasti, eikä Lumikki jäänyt tyttömäisesti kirkumaan ongelmien edessä, vaan toimi. Prahaan sijoittuva teos oli jotenkin uskottavampi kuin kotimaahan sijoittuva ensimmäinen osa. Lisäksi teoksessa syvennettiin taustoja Lumikin perheestä ja ensirakkaudesta ja annettiin viitteitä tulevaan kolmanteen osaan Musta kuin eebenpuu (2014).
Kyllä tätä aikuinenkin lukee!
Lisätietoja:
YLE:n Areena
Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kirjastokaistan Lukuviikko 2013
Salla Simukka on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta - syntynyt Tampereella vuonna 1981 - julkaisemaan paljon ja mm. käsikirjoittamaan Uusi päivä -sarjaa. Hänen esikoisteoksensa Kun enkelit katsovat toisaalle julkaistiin vuonna 2002. Lumikki-trilogian myötä (Tammen markkinointivideo) Simukka on noussut kansainväliseksi nuortenkirjailijaksi.
En ollut kuullutkaan Simukasta ennen vuotta 2013. Lumikki-trilogia kuitenkn kiinnosti ja etsin kirjastosta Simukan tuotantoa. Aineistoluettelon perusteella tuotannossa näkyi nuoren kasvukertomus ja erityisesti sukupuoli-identiteetin hakeminen. Nuoria lukijoita kiinnostavia teemoja, sanoisin.
Trilogian ensimmäinen osa, Punainen kuin veri (2013), ei ihan täyttänyt odotuksiani. Ihan kelpo luettavaa, mutta etukäteishehkutus paisutti odotuksia. Lukemiseni eteni hitaasti ja ärsyynnyin "tyhmästi" käyttäytyvistä hahmoista. Juonen kannalta on tietysti hyvä, etteivät kaikki käyttäydy älykkäästi ja järkevästi, mutta rajansa kaikella!
Valkea kuin lumi -teos eteni vauhdikkaasti, eikä Lumikki jäänyt tyttömäisesti kirkumaan ongelmien edessä, vaan toimi. Prahaan sijoittuva teos oli jotenkin uskottavampi kuin kotimaahan sijoittuva ensimmäinen osa. Lisäksi teoksessa syvennettiin taustoja Lumikin perheestä ja ensirakkaudesta ja annettiin viitteitä tulevaan kolmanteen osaan Musta kuin eebenpuu (2014).
Kyllä tätä aikuinenkin lukee!
Lisätietoja:
YLE:n Areena
Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkeli
Kirjastokaistan Lukuviikko 2013
torstai 1. toukokuuta 2014
Lähtö
Raija Hautala: Lähtö (2013)
Raija Hautala (s. 1950) sijoittaa esikoisromaaninsa Lähtö lapsuusmaisemiinsa Laihialle. Toki teoksessa vilahtaa muutaman kerran myös nykyinen kotikaupunki Lahti. Teoksen päähenkilö, Elisabeth, on ulkoisesti samannäköinen kuin kirjailija. Raija Hautalan tuntien mietin, kuinka paljon teoksessa on omakohtaisia tapahtumia. Lukiessa päässä ei soinut kirjailijan todellinen ääni, kuten esim. Riikka Pulkkista lukiessa, vaan saatoin nauttia vapaasti lukemisesta ilman kirjailijan arkiminää.
Valitin viimeksi, ettei Mia Vänskän Musta kuu "kauhistuttanut" tai aiheuttanut jännitystä. Luin Hautalan kirjaa yleisenä kaunokirjallisuutena ja löysin siitä enemmän jännitystä ja kauhuelementtejä kuin Vänskän teoksesta. Kieli ja juonenkuljetus olivat sujuvaa. Joku aiempi lukija oli merkinnyt kirjaston kirjaan muutaman ristiriitaisuuden, esim. yöllä oli satanut, mutta aamulla taimet olivat nuupahtaneet kuivuudesta tai kirkkoherranvirastoon 20 kilometrin päähän lähdettiin autolla aamuvarhaisella, mutta perillä oltiin vasta iltapäivän puolella. Itse huomasin, että lukitusta ulko-ovesta tuli vieras sisään! Muutenkin Elisabeth tuntui lukitsevan ja avaavan ovia outoihin aikoihin.
Outouden takana lienee tunnelman tiivistäminen eli tietoinen ratkaisu. Päähenkilössä oli jotain, joka tökki tai esti pitämästä hänestä. Aluksi ajattelin, että se oli länsisuomalainen mielenlaatu, jota itäsuomalaisena en ymmärrä. Henkilöhahmoja, salaisuuksia ja valheita oli jopa liikaa, vähempikin olisi riittänyt?
Hautala pitää taitavasti juonikuviot kasassa ja antaa lukijalle vihjeitä tulevasta. Teos on oikein mukavaa luettavaa ja ansiokas esikoisteos.
Lisätietoja:
Kirjailijan blogi
Päijät-Häme-wiki
Salpausselän kirjailijat
Raija Hautala (s. 1950) sijoittaa esikoisromaaninsa Lähtö lapsuusmaisemiinsa Laihialle. Toki teoksessa vilahtaa muutaman kerran myös nykyinen kotikaupunki Lahti. Teoksen päähenkilö, Elisabeth, on ulkoisesti samannäköinen kuin kirjailija. Raija Hautalan tuntien mietin, kuinka paljon teoksessa on omakohtaisia tapahtumia. Lukiessa päässä ei soinut kirjailijan todellinen ääni, kuten esim. Riikka Pulkkista lukiessa, vaan saatoin nauttia vapaasti lukemisesta ilman kirjailijan arkiminää.
Valitin viimeksi, ettei Mia Vänskän Musta kuu "kauhistuttanut" tai aiheuttanut jännitystä. Luin Hautalan kirjaa yleisenä kaunokirjallisuutena ja löysin siitä enemmän jännitystä ja kauhuelementtejä kuin Vänskän teoksesta. Kieli ja juonenkuljetus olivat sujuvaa. Joku aiempi lukija oli merkinnyt kirjaston kirjaan muutaman ristiriitaisuuden, esim. yöllä oli satanut, mutta aamulla taimet olivat nuupahtaneet kuivuudesta tai kirkkoherranvirastoon 20 kilometrin päähän lähdettiin autolla aamuvarhaisella, mutta perillä oltiin vasta iltapäivän puolella. Itse huomasin, että lukitusta ulko-ovesta tuli vieras sisään! Muutenkin Elisabeth tuntui lukitsevan ja avaavan ovia outoihin aikoihin.
Outouden takana lienee tunnelman tiivistäminen eli tietoinen ratkaisu. Päähenkilössä oli jotain, joka tökki tai esti pitämästä hänestä. Aluksi ajattelin, että se oli länsisuomalainen mielenlaatu, jota itäsuomalaisena en ymmärrä. Henkilöhahmoja, salaisuuksia ja valheita oli jopa liikaa, vähempikin olisi riittänyt?
Hautala pitää taitavasti juonikuviot kasassa ja antaa lukijalle vihjeitä tulevasta. Teos on oikein mukavaa luettavaa ja ansiokas esikoisteos.
Lisätietoja:
Kirjailijan blogi
Päijät-Häme-wiki
Salpausselän kirjailijat
Tilaa:
Kommentit (Atom)