Selkokieli: saavutettavan kielen opas

Leealaura Leskelä: Selkokieli: saavutettavan kielen opas (2019)

Leskelän teos käsittelee saavutettavaa viestintää selkokielen kannalta. Kirjassa on aluksi yleistä asiaa saavutettavasta viestinnästä ja sen tarvitsijoista. Lisäksi kirjassa on ohjeita kirjoitettuun ja puhuttuun selkokieleen. 

Olen opiskellut hieman selkokieltä, mm. yksinkertaistanut virtsanäytteen otto-ohjetta ja selkoistanut pätkää tietokirjasta. Kasvattajille, opettajille, päättäjille, viestinnän ammattilaisille - siis kaikille - tärkeä kirja tutustuttavaksi!

Lisätietoja:

https://selkokeskus.fi/tietoa-meista/ota-yhteytta/

https://www.duodecimlehti.fi/duo13623 

Saavutettava viestintä: yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä

Maija Hirvonen & Tuija Kinnunen (toim.): Saavutettava viestintä: yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta edistämässä (2020)

Tämän kirjan olisin halunnut lukea jo vuonna 2021, mutta silloin se oli lainassa. Nyt opiskelen jälleen selkokieltä ja saavutettavuutta, ja teos löytyi kirjastosta lainaan. 

Teoksessa pohditaan arjen, työelämän ja yhteiskunnan saavutettavuutta monelta kannalta. Lainsäädäntö ja arvot tähtäävät kohti tasa-arvoa ja yhtäläisiä ihmisoikeuksia, mutta toteutuvatko tavoitteet? Aistivammat, kognitiiviset rajoitteet ja erilaiset kielirajoitteet hankaloittavat viestin välittämistä, mutta on olemassa keinoja viestinnän esteiden poistamiseen tai kiertämiseen. Teos esittelee kääntämisen ja tulkkauksen menetelmiä.

Lisätietoja: 

https://www.gaudeamus.fi/teos/saavutettava-viestinta/

https://saavutettava.fi/2020/12/08/saavutettavaa-viestintaa/ 

Kolumnisti

Taina Haahti: Kolumnisti (2017)

Taina Haahti (s. 1960) on kirjoittanut työelämään liittyviä romaaneja ja nuortenromaaneja ennen ensimmäistä rikosromaaniaan Kolumnisti. Oli mielenkiintoista lukea Keravasta, tuulivoimasta, Joppilan Pahavuoresta ja Kehä III:n ulkopuolisesta elämästä. Tämä kirja olisi mielenkiintoista kuunnella myös äänikirjana.

Dekkarissa selitetään aluksi taustoja turhankin pitkään ja perusteellisesti, vaikka langat vedetäänkin lopussa yhteen alun ja lopun välillä. Puolenvälin jälkeen tarina tiivistyy. Haahti kirjoittaa tärkeistä asioista, mutta väkivaltaa - ja toivottomuutta - on hieman liikaa makuuni. Elämässä on liikaa epätasa-arvoa ja ongelmia, joita päähenkilö - rikoskirjallisuusgenren mukaisesti - lääkitsee alkoholilla. 

Kolumnisti on mielestäni realistinen rikosromaani, jossa sukupuolikysymykset ja valta-asetelmat on kuvattu todentuntuisesti. Sarja jatkuu Strategi (2019) -teoksella, jossa Mara Nuutinen tutkii rahastoihin liittyviä rikoksia.  

Lisätietoja:

https://www.youtube.com/watch?v=DqkqZJHUKf4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taina_Haahti 

Kaunis mutta kuollut

Terttu Autere: Kaunis mutta kuollut (2017)

Juhani Kuikka tutkii -sarjan kolmannessa osassa Autere (s. 1941) vie meidät 1930-luvun penkkareihin ja opettajanhuoneeseen. Miljöö on vähän liiankin tuttu, mutta rikoksen selvittelyä seuraa mielellään viimeisille sivuille asti. Huomasin lääninetsivä Kuikan virheen lukiessani, joten tällä kertaa loppuratkaisu ei ollut yllätys. 

Sarjan neljäs osa Kuokkavieraana kuolema (2019) näyttää olevan lainattavissa...

Lisätietoja:

https://www.karisto.fi/sivu/tuote/kaunis-mutta-kuollut/1783745

http://www.dekkaripaivat.fi/node/917 

Kuolema huhtikuussa

José Luis Correa: Kuolema huhtikuussa (2008)

Tämän dekkarin olen ostanut alennuskorista, koska siinä seikkaillaan Las Palmasissa. Lisäksi halusin tutustua espanjalaiseen kirjallisuuteen. Aika pitkä aika vierähti ostohetkestä kirjan lukemiseen...

Correa (s. 1962) on tunnettu Suomessa kolmesta kirjastaan, joissa seikkailee Ricardo Blanco ja hänen erikoinen tuttavapiirinsä. Blanco on Las Palmasin James Bond. Hänet esitellään ensimmäisen kerran romaanissa Kuolema Las Palmasissa (2006) ja ilmeisesti hyvästellään romaanissa Viulistin kuolema (2009). Kuolema huhtikuussa ajoittuu näiden teosten väliin.

Kirjasta tuli mieleen Jerry Cotton (yksityiskohtaista väkivallan kuvausta, karkeaa kieltä) espanjalaisella värityksellä. Kirjailijan lauseet olivat pitkiä eikä siirtymiä oltu merkitty, joten lukeminen vaati keskittymistä. Henkilöhahmona Blanco oli sivistyneempi; hän mm. harrasti jazzia ja klassista musiikkia (Sibelius mainittu!). 

Lisätietoja:

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175990109325

https://www.savonsanomat.fi/paikalliset/3335022 

Pullonkerääjä

Outi Pakkanen: Pullonkerääjä (2022)

Pullonkerääjä on Outi Pakkasen (s. 1946) 30. teos. Siinä esiintyvät uusien tuttavuuksien lisäksi Anna Laine ja muutama muu aiemmista kirjoista tuttu henkilö sekä Helsinki. Sattumalta kirjassa eletään marraskuuta, kuten nyt, ja kävellään paljon pitkin ydinkeskustaa ja rantoja. Lisäksi huomiota kiinnitetään ruoan ohella hiuksiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin.

Tuttua Pakkasen tuotantoa!

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/pullonkeraaja/

https://seura.fi/viihde/julkkikset/kirjailija-outi-pakkanen-ei-lannistu-vaikka-valilla-mystiset-kivut-vaivaavat-niin-ettei-sangysta-paase-ylos/ 

Kauheimmat runot

Antti Holma: Kauheimmat runot (2015)

Lainasin kirjastosta Antti Holman (s. 1982) runoteoksen Kauheimmat runot muistamatta, millainen kirja on kyseessä. Jännästi lukijoiden mielipiteet neljän eri runoilijahenkilöhahmon kirjoittamista runoista eroavat toisistaan. Runoilijat Eino Leino, Kirsi Kunnas ja Edith Södergran sekä runonlaulaja Larin Paraske on siirretty nimimuunnoksin nykyaikaan ja heidän tuotantonsa "viihteelliseen" muotoon. Viihteellisyys, tai kauheus, tulee kiroilusta ja alapääviittauksista, joita viljellään runsaasti etenkin kirjan alkupuolella.

Olin närkästynyt erityisesti Kirsi Kunnaksen (1924 - 2021, kirjassa Sirsi Sunnas) puolesta, ja hieman myös Eino Leinon (Reino Leino). Karin Toiseks-Paraske toi mieleeni turkulaisen runoilija Heli Laaksosen (s. 1972) murrerunot, joista pidän. Edith Södermalm oli runoilijoista modernein, tietotekniikan käyttäjä ja fitnesstyyppi; eniten omissa mielikuvissani Antti Holman alter ego. Hänen tyylinsä puhutteli minua myös. Tyylillisesti neljä runoilijaa oli onnistuttu pitämään erillään ja tunnistettavina läpi teoksen.

Näyttelijä Antti Holma on Kauheimmissa runoissa kirjoittanut henkilöhahmojen kautta omaa runouttaan haluten innostaa nuoria lukemaan runoja. Ehkäpä Nocturnen lukeminen Reino Leinon ja Eino Leinon sanoin innoittaa lukijan kirjoittamaan omia runoja? 

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kauheimmat-runot/

https://kirsinbookclub.com/kirjat/antti-holma-kauheimmat-runot-kiehtovaa-sontaa/ 

Kaivo

Annika Eronen: Kaivo (2017)

Muistan lukeneeni kirjaesittelyn Annika Erosen (s. 1977) esikoisteoksesta Kaivo. Sittemmin hän on kirjoittanut Hannu Savolaisen tutkimuksista kaksi jatko-osaa.

Kaivo on jännitysromaani, jossa on mielestäni paljon kauhuelementtejä mukana. Pidin siitä, että esimerkiksi Savolaisen elämänvaiheet paljastuivat vähitellen, mutta henkilöitä, paikkoja ja rikosvyyhtejä oli itselleni hieman liikaa. Lukemiseni keskeytyi pariin otteeseen, joten siksikin lukuelämys kärsi. Jäin miettimään Sera-Liinan ikää; kuinka vanhana lapsi käyttää ajanmäärettä viime aikoina?

Mielenkiintoinen esikoisteos! Aion lukea jatko-osat.

Lisätietoja:

https://myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/kaivo-detail 

https://www.hamewiki.fi/wiki/Annika_Eronen

http://www.dekkaripaivat.fi/node/822 

Kuolema Kulosaaressa

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa (2022)

Lili Loimola ratkaisee -sarjan toinen osa Sirkusnaisen arvoitus ilmestyy vuonna 2023. Kirjailijalta on aiemmin ilmestynyt Voit nukkua: Kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se maailmalla tehdään (2016) ja Malja uudelle 2 -äänikirja. Kustantaja mainostaa: "Laura Anderssonin dekkarisarjan avauksessa Donna Leon lyö kättä Emily in Paris -sarjan kanssa." Kumpaa tarkoittaa, äänikirjaa vai Lili Loimola ratkaisee -sarjaa? Laura Anderssonista löytyy hämmentävän vähän tietoa, vaikka hän on kansilehden mukaan kirja-alalla toimiva helsinkiläinen. 

Edellisessä postauksessa kuolema oli Eedenissä, nyt Kulosaaressa. Eletään sodanjälkeistä aikaa Helsingissä vuonna 1946. Lukiessa mieleen tulee Touko Laaksosen elämästä kertova elokuva, Tom of Finland (2017), missä myös liikutaan Helsingin yössä. Ajankuvaus on tarkkaa ja mieleen piirtyy 40-luvun maailma. Hämmästyttävän usealla henkilöllä on ruskeat silmät! Lili Loimola on miellyttävä etsiväkokelas miesten maailmassa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kuolema-kulosaaressa/

 

Kuolema Eedenissä

Terttu Autere: Kuolema Eedenissä (2016)

Teos jatkaa Kuka murhasikaan rouva Holmin? (Karisto 2014) viitoittamia polkuja osittain samoin henkilöhahmoin (Juhani Kuikka, Onerva Ojala, Sylvi Aro). Tyyliltään Kuolema Eedenissä muistuttaa metropoliitta Panteleimonin Koskijärvi-dekkarisarjaa, jossa henkilöhahmot ja elämänmeno ovat tärkeämpiä kuin murhat. 

Kirjassa joukko täysihoitolan lomalaisia nauttii lomastaan ehkäpä 1930-luvun Terijoella. Kuvaus tuo mieleen myös Naantalin! Harmillisesti tapahtuu kuolemantapaus, jota tutkimaan saapuu Juhani Kuikka. En oikein ymmärrä, miten hän vetäisee lopussa syyllisen esiin. Pääpaino ei ole rikostutkinnassa, vaan erilaisissa henkilöhahmoissa ja ajankuvauksessa.

Juhani Kuikka tutkii -sarja jatkuu teoksilla Kaunis mutta kuollut (2017), Kuokkavieraana kuolema (2019), Sen edestään löytää (2020) ja Lumen kätkemä (2022).

Lisätietoja: 

 

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2017/09/terttu-autere-kuolema-eedenissa.html

Muukalaisen päiväkirjat

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat (2022)

Griffiths (s. 1963) on tunnettu "arkeologisesta" Ruth Galloway -rikossarjasta. Uusi aluevaltaus on kauhudekkari The Stranger Diaries (2018), jonka on suomentanut kirjailija Cristina Sandu (s. 1989). Mielestäni Muukalaisen päiväkirjoissa on tunnistettavissa niin kirjoittajan kuin suomentajankin tyyli ja tapa ilmaista asioita. 

Aluksi suhtauduin epäilevästi Harbinder Kaur tutkii -sarjan avausosaan, mutta kertomus vei mukanaan. Kauhua ja jännitystä koin paikoitellen. Toisen päähenkilön Clare Cassidyn ansiosta kirjallisuus ja koulumaailma olivat vahvasti läsnä. Jos Ruth Gallowayssa jankataan painosta, Harbinderissä jankataan pituudesta. Periaatteessa kauhukirjallisuudella maustettu Galloway-mysteeri koulumaailmaan siirrettynä?

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/muukalaisen-paivakirjat/9789520436056

Kostajan merkki

Christian Rönnbacka: Kostajan merkki (2022)

Lainasin Kostajan merkin pikalainana ja luin sen pikana. Teoksessa palattiin Hautalehto-sarjan alkuun, mistä voi päätellä, että kymmenes Hautalehto-kirja on sarjan viimeinen? Netistä löytyy tietoja vain Hautalehto-tv-sarjasta, joka näki päivänvalon keväällä 2022.

Kostajan merkki oli tuttua luettavaa. Operaatio Troijalainen (2012) tuntui hivenen epäuskottavalta "kansainväliseltä trilleriltä", mutta Kostajan merkki ei enää niinkään. Teoksessa oli viitteitä tosielämän tapahtumiin. 

Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kostajan-merkki/

https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/959e1414-3cee-4b53-a8fa-b25793c9752c 

https://www.itavayla.fi/uutiset/antti-hautalehto-hellii-porvoota--seikkailupelin-mainosvideota-kuvattiin-rikoskomisarion-kotikaupungissa-6.2.62906.082a29f0da

Nainen kuin tulta

Nora Roberts: Nainen kuin tulta (2016)

Kuuntelin vaihteeksi romanttisen viihderomaanin ( 7 tuntia) satoja kirjoja kirjoittaneelta Robertsilta (s. 1950), koska kirjaston e-kirjapalvelu sellaisen minulle tarjosi. Nainen kuin tulta (Irish Rose 1981) on toinen Irish Hearts -trilogian osa. Nimensä mukaisesti se tarjoaa Irlanti-tietoutta, mikä tuntui nostalgiselta ja asenteelliselta.

Kapeakasvoinen, sikaria polttava uhkapeluri ei saa sydäntäni sykkimään, mutta Erin McKinnon on myyty. Uusi elämä odottaa kirjanpitäjää hevostilalla Amerikassa! Harlequin-sarjan kirjat noudattavat tuttua ja turvallista kaavaa.

Lisätietoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nora_Roberts

Viattomien kesken

Elizabeth George: Viattomien kesken (1994)

Vaikka Georgen (s. 1949) Thomas Lynley & Barbara Havers -sarja on aivan kammottava aiheiltaan, kuuntelin Kunnioitetun kansalaisen kuoleman jälkeen äänikirjan Viattomien kesken. Ilmeisesti sarjan 2. osaa ei ole luettu äänikirjaksi. Ohessa Georgen kirjoittamat rikosromaanit Dekkarinetin listauksessa:

Great Deliverance. 1988 (suom. Kunnioitetun kansalaisen kuolema, 1989).
Payment in Blood. 1989. (suom. Veri verta vaatii, 1991).
Well-Schooled in Murder. 1990. (suom. Viattomien kesken, 1994).
A Suitable Vengeance. 1991. (suom. Sovelias kosto, 1995).
For the Shake of Elena. 1992. (suom. Elenan tähden, 1999).
Missing Joseph. 1993. (suom. Isän varjo, 1997).
Playing for the Ashes. 1994.
In the Presence of the Enemy. 1996. (suom. Vihollinen lähelläsi, 2000).
Deception on his Mind. 1997. (suom. Mielessä petos, 2001).
In Pursuit of the Proper Sinner. 1999. (suom. Syntisen jäljillä, 2002).
A Traitor to Memory. 2001. (suom. Petturin muisti, 2003).
A Place of Hiding . 2003.
With No One as Witness. 2005.
What Came Before He Shot Her. 2006.
Careless in Red. 2008.

Sisäoppilaitoselämä on ilmeisesti aina ollut "perinteikästä" ja tarjonnut aineksia kirjailijoille. Sovelias kosto -teos on varauksessa, joten jokin tässä sarjassa kiehtoo. Tai sitten olen vain perusteellinen ja haluan kuunnella sarjan loppuun. Olen sarjan lukenut sen ilmestyessä.

Lisätietoja: 

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_5064

https://dekkarinetti.tornio.fi/index.php?p=GeorgeElizabeth 

 

Kivikehä

Elly Griffiths: Kivikehä (2022)

Griffiths (s. 1963) kirjoittaa Kivikehä-romaanissaan paljolti samoista aiheista kuin ensimmäisessä Ruth Galloway -romaanissa Risteyskohdat (2017). Minun oli hieman vaikea keskittyä lukemaani, kun aikajanalla siirryttiin ajasta taaksepäin ja uusia ja vanhoja nimiä putkahteli esiin. 

Syksyllä ilmestyy Lyhdynkantajat ja keväällä 2023 Yöhaukat. Jännittävää, miten sarja jatkuu.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirjailija/elly-griffiths

Harmaa linna

Axel Gabriel Ingelius: Harmaa linna (1851, 1900, 1925 ja 2009)

Harmaa linna tahi kertomus Ristilän howista on ensimmäinen suomalainen kauhuromaani; Topeliuksen Linnaisten kartanon viheriä kamari ilmestyi vasta 1859. 

Äänikirjaa (vuoden 2009 suomennos) oli miellyttävä kuunnella. Samalla mietin kirjailijan alkuperäiskirjoitusta, jossa on sävyjä hänen omasta lapsuudestaan Koiviston kartanon liepeillä. 

Eurooppalaisen kauhugenren ainekset ja tuon ajan ilmiöt ovat nähtävissä Igneliuksen teoksessa. Vaikutti erittäin modernilta teokselta!

Lisätietoja:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaa_linna

https://fi.wikipedia.org/wiki/Linnaisten_kartanon_viheri%C3%A4_kamari 

Kunnioitetun kansalaisen kuolema

Elizabeth George: Kunnioitetun kansalaisen kuolema (1989)

Kuuntelin amerikkalaisen Georgen (s. 1949) esikoisteoksen, joka sai ilmestyessään vuonna 1988 Agatha Award -palkinnon. Olen lukenut Thomas Lynley & Barbara Havers -sarjaa sen ilmestyessä, ja nyt halusin selvittää, miltä tuntui palata tuttuihin teksteihin.

Georgen henkilöhahmojen sielunelämää en ymmärtänyt nuorena enkä nyt. Yläluokkaisen Lynleyn ja työväenluokkaisen Haversin elämää oli mukava seurata, mutta minusta tuntui, etten osannut lukea rivien välistä - vieläkään. Lisäksi kirjailija kirjoittaa kammottavista asioista. Ei mitään hyvän tuulen kirjallisuutta!

Lynley on ollut pinnalla tv-sarjan ansiosta ja myös e- ja äänikirjojen ansiosta. Joku suomalainen naisdekkaristi, olisiko ollut Outi Pakkanen, pitää Georgen teoksista juuri sen takia, että lukija joutuu tulkitsemaan sanottua ja sanomatta jätettyä. Suomen ja Englannin välillä on huimia kulttuurieroja!

Lisätietoja: 

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_7083

Runoja I - II

Jukka Viikilä: Runoja I - II (2017)

Finlandia-palkinnon vuonna 2016 saaneen Viikilän (s. 1973) aiemmat ruonoteokset julkaistiin yhteisniteenä vuonna 2017. Teos sattui käteeni alennusmyynnissä ja lyhyt selailu sai minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Ensimmäinen lukemani runo puhutteli: Viikilän mukaan lottovoitto jaetaan tasan molemiin takataskuihin, jotta on hyvä istua. Vähitellen setelit muuttuvat kuiteiksi, mutta vielä on hyvä istua vähän aikaa niinkin. 

Runoja on julkaistu vuonna 2008 ja Runoja II vuonna 2010. Ensimmäiset runot ovat toteavia havaintoja, joihin itselläni oli enemmän tarttumapintaa kuin myöhempiin runoihin. Oli mielenkiintoista lukea ns. miesnäkökulmasta tehtyjä runoja. Aiheet liikkuivat laidasta laitaan, mutta myöhemmissä runoissa oli luoteja, autoja, urheilua, uskontoa, menneitä tapahtumia ja henkilöitä. Antoisinta lienee lukea runoja, jos on samanikäinen kuin kirjailija. Silloin saattaa muistaa, mihin henkilöihin tai tapahtumiin kirjailija viittaa.

Kirjailijan äiti Marjatta Viikilä (s. 1938) on myös runoilija ja sanoo poikansa runoista: 

”Jukka on vinon katseen runoilija. Hän tekee humoristisia, absurdeja havaintoja. Joskus hänellä on vinksahtaneita juttuja, mutta niissäkin on totuuden siemen. Samaa meissä on eräänlainen saarnaaminen ja opettaminen ja myös huumori.”

Lisätietoja:

https://kiiltomato.net/critic/jukka-viikila-runoja/

https://www.kirja-arvostelut.com/951208175X 

 

Hedda Gabler

Henrik Ibsen: Hedda Gabler (1962)

Norjalainen näytelmäkirjailija Henrik Ibsen (1828–1906) lienee kaikille ainakin nimenä tuttu. Ja hänen vuonna 1890 julkaisema Hedda Gabler -näytelmä lienee kirjallisuuden opiskelijoille tuttu. Luin näytelmän, koska siihen oli viitattu muutamassa aikakautta käsittelevässä historiallisessa romaanissa. Muistaakseni Ida Aahlbergin elämäkerrassa näytelmä mainittiin... Kantaesitys oli Kristianiassa 26.2.1891.

Googlettamalla löytyy mainioita analyyseja näytelmästä ja Hedda Gabler -hahmosta, joka on vasta-avioitunut vaimo, mutta turhautunut ja pettynyt elämäänsä. Hedda kaipaa vapautta, rohkeutta ja valtaa keinoja kaihtamatta. Minulla ei ole juurikaan sympatioita häntä - entistä koulukiusaajaa - kohtaan, mutta yleistäen naisen asemasta yhteiskunnassa kannattaa keskustella. Wikipedian mukaan Hedda Gabler on ensimmäisiä täysin neuroottisia naiskuvauksia kirjallisuudessa. Sittemmin antisankarityyppi on yleistynyt. Varsinainen femme fatale Hedda ei ole.

Lisätietoja: 

https://www.youtube.com/watch?v=UlNsKKmn1Hw

 

Kellontekijän tytär

Kate Morton: Kellontekijän tytär (2019)

Olen lukenut aiemmin kaksi Kate Mortonin (s. 1976) kirjaa, mutta nyt hyppäsin hänen tuotannossaan muutaman teoksen yli, kun lainasin Kellontekijän tyttären. Välistä jäi mm. Kaukaiset hetket (2015), joka aiheena kiinnostaa minua.

Rakenteeltaan Mortonin kirjat ovat olleet samanlaisia: useita eri aikatasoja ja mysteeri, jota selvitetään. Lukuromaanina siis oikein mainioita. Kellontekijän tyttäressä tulee elämän kurjuus näkyviin; on köyhyyttä 1860-luvulla, ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä nykypäivä. En tiedä, mistä johtui, mutta olin hieman sekaisin henkilöhahmoista ja kertojan äänestä. Hyppäsin "hämärät" kohdat pysähtymättä yli. 

Nyt minulla on lainassa Salaisuuksien kantaja (2016), joten Kaukaiset hetket saavat odottaa...

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kellontekijan-tytar/

 

Kadonneiden ystävien mailla

Alexander McCall Smith: Kadonneiden ystävien mailla (2021)

Melkein unohdin tallentaa lukemani 20. osan Mma Ramotswe tutkii -sarjasta. Kirjailija on syntynyt vuonna 1948 ja teoksia on suomennettu vuosittain. Tänä vuonna ilmestyy Kuinka elefantti kasvatetaan (2022).

Jotenkin kirjat ovat muuttuneet lempeämmiksi ja rikostutkinta jäänyt taka-alalle. Tässäkin kirjassa oli pari kolme ratkaisematonta tapausta, jotka ratkeavat teenjuonnin ja vierailujen kuluessa kuin itsestään. Kirja oli fyysiseltä kooltaan mukavan pieni ja lukeminen helppoa. Toki kirjassa oli vaikeita aiheita ja se herätti ajatuksia. 

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kadonneiden-ystavien-maille/

Kadonnut sisar : Merope

Lucinda Riley: Kadonnut sisar (2021, pokkariversio 2022)

Lucinda Riley (1965 - 2021) tuli tunnetuksi seitsemästä sisaresta kertovan romaanisarjan ansiosta. Sain sarjan seitsemännen osan lainaksi hieman kevyempänä pokkariversiona. Koska kuvittelin, että tämä teos päättää kirjasarjan, olin pettynyt, kun tarina jatkuu ensi keväänä 2023 julkaistavassa Atlas - Papa Saltin tarina -teoksessa. Teoksen viimeistelee kirjailijan vanhin poika saamiensa muistiinpanojen avulla. Tämä kahdeksas teos tulee päättämään sarjan.

Kuten aiemmissakin osissa, tässäkin liikuttiin usealla aikatasolla. Vuosi 2008 oli nostalginen, vaikka edusti ns. nykyisyyttä. Viihdyttävää luettavaa, vaikka Irlannin historia ei ollut mukavaa luettavaa.

Lisätietoja: 

https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/lucinda-riley/

Eksyneiden sydänten koti

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti (2010)

Luin vuonna 2016 Dillonin (s. 1974) esikoisteoksen Paritanssia (2010), joka oli ihan meilenkiintoinen, kun juonikuvioihin pääsi kiinni. Tuolloin aiheena oli paritanssi, joka yhdisti erilaisia ihmisiä. Nyt yhdistävä tekijä oli koirat. 

Jossain vaiheessa tuli mieleen, mikä oli Paritanssia-kirjan "pahismiehen" nimi. Eksyneiden sydänten koti -romaani alkoi rakenteeltaan muistuttaa edeltäjäänsä. Teksti oli hiotumpaa kuin edellisessä kirjassa ja oli mielenkiintoista lukea vuoden 2008 tapahtumia. Tuolloin Euroopassa oli syvä finanssikriisi, joka näkyy myös viihdekirjallisuudessa. Tiettyä nostalgisuutta, kun tuon ajan Englanti on mennyttä.

Lisätietoja: 

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512082391/eksyneiden-sydanten-koti/

Teatteriin! Ida Aalbergin nuoruus

Raili Mikkanen: Teatteriin! Ida Aalbergin nuoruus (1990)

Palasin jälleen äänikirjoihin ja kuuntelin Raili Mikkasen (s. 1941) teoksen Teatteriin!, joka kuvasi Ida Aalbergin (1857–1915) nuoruutta. Tähän näyttelijättäreen olin törmännyt jo Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoissa, kun Edelfelt maalasi vuonna 1902 muotokuvaa Kansallisteatterin diivasta. 

Vieläköhän Ida Aalbergintiellä Helsingissä on opiskelija-asuntoja?

Lisätietoja:

https://ekirjasto.kirjastot.fi/ekirjat/teatteriin-ida-aalbergin-nuoruus

Tekijä

Enni Mustonen: Tekijä (2022)

Äänikirjojen kuuntelun jälkeen teki mieli lukea kirjaa. Onnistuin lainaamaan kevään uutuuskirjan pikalainaan. Luin Syrjästäkatsojan tarinoiden viimeisen osan, joka sijoittui 1960-luvulle ja Marimekon syntyaikoihin. Muistaakseni kirjailijan oli tarkoitus tehdä sarjaan useampiakin osia kuin kymmenen, mutta tähän on hyvä lopettaa historiallinen romaanisarja. 

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjailijat/enni-mustonen/

Rikos ja rangaistus

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (1866)

Kuuntelin Dostojevskin (1821 - 1881) tunnetuimman romaanin Rikos ja rangaistus äänikirjana. Suomennoksen vuotta en löytänyt, mutta lukija puhui vanhahtavalla, itäsuomalaisella tavalla. Kirjasammon perusteella luettiin vuoden 1907 suomennosta. Romaani julkaistiin ensin 12-osaisena jatkosarjana, minkä vuoksi siinä on paljon osia ja lukuja. 

Tämä teos on odottanut lukemista pitkään. Nyt se on kuunneltu! Raskolnikovin kuumehoureiset ajatukset eivät oikein vetäneet ja realistinen kuvaus oli paikoin liikaa. Tietämättömänä, mihin aikaan romaani sijoittui, etsin johtolankoja. Maailmanlaajuinen rutto tuli ennustettua, mutten sentään pitänyt sitä koronaepidemian ennusteena.

Lisätietoja:

https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/mutku/opiskelu/materiaalit/klassikot/materiaalit/kirjallisuus%20dostojevski

 https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_9570

Aurora: keisarinnan hovineito

Raili Mikkanen: Aurora: keisarinnan hovineito (1998)

Raili Mikkasen (s. 2.6.1941 Savonlinnassa) historiallisia nuortenkirjoja olen lukenut muutaman kappaleen. Erityisesti Finlandia Junior -palkittu Ei ole minulle suvannot! Aino Kallaksen nuoruus -teos vuodelta 2002 on jäänyt mieleen. 

Kuuntelin Aurora Karamzinin elämäkerran mielelläni, kunhan olin päässyt yli lukijan äänenpainoista ja ääntämyksestä. Lukija on varmasti sopiva nuorille kuuntelijoille. Auroran tarina herätti mielenkiinnon hänen sukuunsa. Aurora Karamzinin pojantytär Aurora Demidov meni naimisiin prinssi Arseni Karageorgevitsin kanssa 1892. Heidän poikansa Jugoslavian prinssihallitsija Paul Karageorgevits oli naimisissa Tanskan ja Kreikan prinsessan Olgan kanssa. Heidän tyttärensä prinsessa Elisabeth on amerikkalaisen filmitähden Catherine Oxenbergin äiti. On jännittävää, että Suomen Porista on päätynyt useampikin neito kansainvälisiin seurapiireihin ja prinsessaksi, herttuattareksi, kreivittäreksi... Auroran sisarentytär kreivitär Marie Linder (o.s. Mussin-Puschkin) kirjoitti osittain omaelämänkerrallisen teoksen Aikamme nainen (1867, myös Stella-nimellä tunnettu teos). Hän kuoli varhain vain 29 vuotiaana, mutta Eva Aurora Charlotta Demidov Karamzin (o.s. Stjernvall) eli vaiherikkaan elämän vuosina 1808-1902. 

Mikäli Suomen mahtisuvut kiinnostavat, tästä pääsee hyvään alkuun!

Lisätietoja:

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123175903892589

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurora_Karamzin 

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1983393?page=37

Vienan risti

Metropoliitta Panteleimon: Vienan risti (2021)

Kuuntelin tämän kirjan äänikirjana ja mielestäni tein jopa postauksen, mutta ilmeisesti se ei tallentunut. 

Koskijärvi-sarja on omanlaisensa historiallinen kylädekkarisarja, jonka lukeminen ja kuuntelukin vaatii kärsivällisyyttä. Lukijan ääni sopi tähän teoskeen hyvin. Ratkaisin rikoksen ennen kirjan loppua!

Lisätietoja: 

https://www.suomalainen.com/products/vienan-risti-1

Tuhatkuolevan kirous

Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous (2018)

Kuuntelin Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -palkinnon saaneen teoksen äänikirjana virkaten samalla. Kielellisesti ansiokasta ja varmasti kohderyhmäänsä kiinnostavaa sisältöä. Itse jäin miettimään teoksen perimmäistä sanomaa. Oli kuitenkin mielenkiintoista kuunnella lukijan ääntä. Ja samalla tutustuin kirjaston lainattaviin e- ja äänikirjoihin.

Siiri Enoranta (s. 1987) on palkittu kirjailija. Hänen edellinen nuortenromaani Surunhauras,
lasinterävä (2015) voitti Topelius-palkinnon ja oli Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia -ehdokkaana. Hän on saanut teoksistaan kolme kertaa Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja ollut Kuvastaja-, Topelius-, Runeberg- ja Tulenkantaja -palkintoehdokkaana.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/siiri-enoranta/tuhatkuolevan-kirous/9789510429655

https://siirienoranta.com/ 

Musta enkeli

Elly Griffiths: Musta enkeli (2021)

Kymmenes Ruth Galloway -mysteeri oli alennuksessa Prismassa 10 eurolla. Ostin kirjan, koska sitä ei löytynyt kirjastosta lainattavaksi. 

Edellisistä osista poiketen Ruth seikkailee Italiassa, mikä on hyvää vaihtelua näin koronan aikaan (englanniksi teos on ilmestynyt 2018). Argeologiset kaivaukset ovat sivuseikka, jonka ympärille juoni punoutuu. Nelsonilla on omat ongelmansa kotimaassa. Henkilösuhteiden osalta kirja jäi taas "jännittävään" kohtaan. 11. osa Kivikehä on ilmestynyt keväällä. Ehkä se valottaa tarinan jatkoa.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/musta-enkeli/9789520425227

Tulen aika

Christian Rönnbacka: Tulen aika (2021)

Olen tässä välissä lukenut ainakin kolme kirjaa, mutta tämä oli ainoa, joka muistui mieleen jälkikäteen. Koska edellisen osan lukemisesta oli kulunut aikaa, piti aluksi hieman ponnistella päästäkseen tarinaan mukaan. Hautalehdon pariksi nousee Henna, josta voinee odottaa kuulevansa lisää seuraavissa osissa.

Tai sitten ei. Katsoin juuri kirjaston varatuimpien listaa. Sieltä löytyi Rönnbackan uuden kirjasarjan avaus: Henna Björk: Isku (2022). 

Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/tulen-aika/

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/henna-bjork-isku-3/ 

 

Hylätty puutarha

Kate Morton: Hylätty puutarha (2014)

Australialaisen Mortonin (s. 1976) romaanit ovat viihdyttäviä ja mukaansatempaavia, vaikka yli 600 sivuiset kirjat ovat järkäleitä. Hänen toinen romaaninsa Hylätty puutarha on samantyylinen lukuromaani kuin esikoisteos Paluu Rivertoniin (2012). Historiallista kartanoelämää, salaisuuksia ja ihmissuhteita sopivaksi keitokseksi keitettynä. Tässäkin kirjassa viimeinen osa oli hätäinen ja niin paljon siirtymiä sisältävä, etten oikein pysynyt perässä juonen yksityiskohdissa. Henkilöhahmot etenkin Blackhurstin kartanossa olivat mielestäni hieman epäuskottavia. Yli sadan vuoden aikajanalla kuvattuja henkilöhahmoja oli runsaasti.

Morton ammentaa aineksia romaaneihinsa omasta elämästään ja lähipiiristään. Hylätyssä puutarhassa eletään Australiassa ja Englannin Cornwallissa. Idea kertomukselle syntyi Mortonin isoäidin kokemuksesta; isoäiti sai 21-vuotiaana tietää olevansa adoptoitu. Kirjassa australialainen Nell palaa juurilleen Englantiin ja yrittää selvittää suvun salaisuuksia. Samaa tekee Nellin lapsenlapsi kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Mortonin kolmas romaani on Kaukaiset hetket (2015). Odotan myös siltä hyvää lukukokemusta.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/hylatty-puutarha/

https://www.katemorton.com/about-kate/ 

Stella

Maritta Lintunen: Stella (2018)

Pidän Lintusen (s. 1961) tavasta kirjoittaa. Siinä on runollista kuulautta, joka tuo mieleen Joel Haahtelan. Valitsin luettavakseni romaanin Stella, koska sitä on suositeltu minulle ja aihepiiri kiinnosti minua. Oletuksena oli, ettei teos ollut yhtä synkkä kuin Ovisilmä -novellikokoelma (2006). Stella oli koukuttavaa luettavaa, mukavan tiivistä ilmaisua historiallisen romaanin lukemisen jälkeen. 

Stellassa oli paljon klassisen musiikin aihepiiristä, jota en tunne. Silti pystyin lukemaan ja pääosin samaistumaankin henkilöhahmoihin. Hämärän peittoon jäi, kannattaako ihmisen tavoitella unelmiaan vai tyytyä järkivalintoihin, jotka ovat toisten meille asettamia.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/maritta-lintunen/stella/9789510430361

https://www.marittalintunen.com/ 

https://www.hamewiki.fi/wiki/Maritta_Lintunen

Katariinanpyörä

Johanna Valkama: Katariinanpyörä (2021)

Katariinanpyörä aloittaa Valkaman (s. 1982) uuden kirjasarjan. Tässä ensimmäisessä osassa Nuijasodan kapinapäällikön Jaakko Ilkan leski matkaa Turkuun uuden elämän toivossa. Teksti on rikasta ja historiallisia tietoja täynnä, mutta kirjaa voi lukea myös silmäillen ja viihteellisiä juonikuvioita etsien. 

Vuodet 1596 - 1597 Suomessa ovat minulle hämärän peitossa, vaikka olen toki Nuijasodasta kuullut. Valkama punoo kertomukseen keskiajan tiedettä ja taidetta maailmalta, mikä tuntuu hivenen keinotekoiselta. Toisaalta keskiajallakin oli oppineita kosmopoliitteja.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/katariinanpyora/

https://www.johannavalkama.com/ 

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2021/05/johanna-valkama-katariinanpyora.html

Maan alla

Elly Griffiths: Maan alla (2021)

Kirjat, joita sai jonottaa edellisvuonna, ovat nyt lainattavissa kirjastosta, jos vain muistaa, mitä olisi halunnut saada käsiin aiemmin. Griffithsin Ruth Galloway -mysteerisarja on edennyt lukutaukoni aikana muutaman osan eteenpäin ja nyt Maan alla (2021) - ja Musta enkeli (2021) -romaaneja alkaa saada kirjastosta. Juuri ilmestynyttä Kivikehä (2022) -romaania saa odottaa vuoden pari.

Maan alla -romaani on sarjan yhdeksäs osa. Se keskittyy asunnottomuuteen ja äitiyteen arkeologisten löytöjen ja poliisityön ohella. Maanalainen yhteiskunta ja murhaajan motiivit jäivät hatariksi, mutta oli kiinnostavaa lukea, kuinka Ruthin ja Nelsonin suhdekuviot kehittyvät.

Lisätietoja:

https://www.tammi.fi/kirja/elly-griffiths/maan-alla/9789520425210

Puuvillatehtaan varjossa

 

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan varjossa (2021)

Antellin esikoisteos oli miellyttävää luettavaa ja sopi Mustosen romaanin jälkeen täyttämään lukutyhjiötä. Historiaa, kirjallisuutta ja Turku-tietoa höystettynä romantiikalla; lähes kertalukemalla kirja oli ahmaistu. 1800-luvun loppu kuuluu mieliaikakausiini ja kirjailijan kirjastonhoitajatausta näkyy mainiosti tekstissä.

Kirja kuuluu Puuvillatehdas-sarjaan, ja siihen on ilmestynyt toinen osa viime kuussa: Puuvillatehtaan perijä (2022). Mielenkiintoista päästä lukemaan se, vaikka päähenkilö onkin vaihtunut Jennystä Marttaan. 

Lisätietoa:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512423682/puuvillatehtaan-varjossa/

Näkijä

 Enni Mustonen: Näkijä (2021)

Syrjästäkatsojan sarja on edennyt yhdeksänteen osaan ja 50-luvulle. Viena työskentelee puvustonhoitajana ja pukijana Amerikassa elokuva-alalla ja tapaa tuon ajan julkisuuden henkilöitä. 

Tänä keväänä ilmestyvä kymmenens osa jatkaa Vienan tarinaa Suomessa 60-luvulla. Tekijä-romaanissa Armi Ratia tulee olemaan näkyvässä osassa. (Varo juonipaljastusta!) Toivon kuitenkin, että Viena löytää kestävän rakkauden ja saa lapsia...

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/nakija/