Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu (2017)
Sain Leena Lehtolaisen uusimman Maria Kallio -romaanin pikalainaan ennen joulua. Kaikenlaisten kiireiden vuoksi dekkari jäi vähälle lukemiselle, kunnes eräpäivä alkoi painaa päälle. Ehkä pakkolukemisen vuoksi tuntui, ettei romaanin rikosjuoni oikein kantanut. Komisario Kallio oli uudessa työssä uusien työkavereiden kanssa, rikokset kytkeytyivät pedofiliaan ja pornoon, kirjassa oli paljon sivujuonia ja henkilöitä, joihin en ehtinyt syventyä.
Viattomuuden loppua lukiessa tuli mieleen, että lukisin mieluummin Hilja Ilveskerosta. Rikostapauksen tutkinta tuntui junnaavan paikoillaan, mitä se todellisuudessakin tekee. En pystynyt samaistumaan kehenkään enkä ymmärtämään pedofiilejä tai lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta ylipäätänsä. Minulla on ikäviä kokemuksia suuhygienisteistä ja hammaslääkäreistä, joten omat hampaisiin liittyvät traumat nousivat pintaan.
Maria Kallio tuntui olevan uuden keskellä, mutta ehkä palaamassa vanhaksi tutuksi?
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/viattomuuden-loppu/9789513196691
https://www.tornio.fi/indextxt.php?p=LehtolainenLeena
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kirjailija-leena-lehtolainen-jakaa-paahenkilonsa-vasymyksen-200295891/
https://yle.fi/uutiset/3-9746229
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti