Leena Lehtolainen: Viattomuuden loppu (2017)
Sain Leena Lehtolaisen uusimman Maria Kallio -romaanin pikalainaan ennen joulua. Kaikenlaisten kiireiden vuoksi dekkari jäi vähälle lukemiselle, kunnes eräpäivä alkoi painaa päälle. Ehkä pakkolukemisen vuoksi tuntui, ettei romaanin rikosjuoni oikein kantanut. Komisario Kallio oli uudessa työssä uusien työkavereiden kanssa, rikokset kytkeytyivät pedofiliaan ja pornoon, kirjassa oli paljon sivujuonia ja henkilöitä, joihin en ehtinyt syventyä.
Viattomuuden loppua lukiessa tuli mieleen, että lukisin mieluummin Hilja Ilveskerosta. Rikostapauksen tutkinta tuntui junnaavan paikoillaan, mitä se todellisuudessakin tekee. En pystynyt samaistumaan kehenkään enkä ymmärtämään pedofiilejä tai lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta ylipäätänsä. Minulla on ikäviä kokemuksia suuhygienisteistä ja hammaslääkäreistä, joten omat hampaisiin liittyvät traumat nousivat pintaan.
Maria Kallio tuntui olevan uuden keskellä, mutta ehkä palaamassa vanhaksi tutuksi?
Lisätietoja:
https://www.tammi.fi/kirja/leena-lehtolainen/viattomuuden-loppu/9789513196691
https://www.tornio.fi/indextxt.php?p=LehtolainenLeena
https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/kirjailija-leena-lehtolainen-jakaa-paahenkilonsa-vasymyksen-200295891/
https://yle.fi/uutiset/3-9746229
perjantai 29. joulukuuta 2017
lauantai 23. joulukuuta 2017
The vitsikirja 2018
Joachim Readme: The vitsikirja 2018 (2017)
Ilmeisesti vitsikirjat ovat suosittuja joululahjoja, koska tavarataloissa vitsikirjahyllyt ammottivat tyhjyyttään joulukuun puolessavälissä. Muutama The vitsikirja 2018 oli hyllyillä jäljellä, mutta esim. kolme euroa kalliimpi Suomen parhaat vitsit 2018 (Muste & Kaste, Gummerus) oli loppuunmyyty. Suomen parhaat vitsit 2018 lienee voittanut The vitsikirja 2018 -kirjan kansikuvalla, sillä sisältö oli pikaisen vertailun perusteella heikompi eli vitsit naurattivat vähemmän.
Ensimmäinen The vitsikirja julkaistiin vuonna 2012. Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa oli yli viisisataa sivua erilaisia vitsejä. Osan olin kuullut tai lukenut aiemmin, osa toistui eri variaatioissa useampaan kertaan kirjassa. Etenkin lyhyissä vitseissä oli sanatarkkoja toistoja, jotka huomasi, kun luki satoja sivuja vitsejä kerralla. Toimii hyvänä muistitestinä!
Vitsikirjoja ei voi lukea liian ryppyotsaisesti, koska silloin pahoittaa mielensä naisten, miesten, lapsien, eläinten, vähemmistöjen, köyhien, rikkaiden jne. puolesta. Vitsiperinne ammentaa stereotyypeistä ja joskus osuu liian lähelle itseä.
Lisätietoja:
http://readme.fi/product.php?isbn=9789523215009
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176006956415#.Wj6DYTeYPcu
Ilmeisesti vitsikirjat ovat suosittuja joululahjoja, koska tavarataloissa vitsikirjahyllyt ammottivat tyhjyyttään joulukuun puolessavälissä. Muutama The vitsikirja 2018 oli hyllyillä jäljellä, mutta esim. kolme euroa kalliimpi Suomen parhaat vitsit 2018 (Muste & Kaste, Gummerus) oli loppuunmyyty. Suomen parhaat vitsit 2018 lienee voittanut The vitsikirja 2018 -kirjan kansikuvalla, sillä sisältö oli pikaisen vertailun perusteella heikompi eli vitsit naurattivat vähemmän.
Ensimmäinen The vitsikirja julkaistiin vuonna 2012. Tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa oli yli viisisataa sivua erilaisia vitsejä. Osan olin kuullut tai lukenut aiemmin, osa toistui eri variaatioissa useampaan kertaan kirjassa. Etenkin lyhyissä vitseissä oli sanatarkkoja toistoja, jotka huomasi, kun luki satoja sivuja vitsejä kerralla. Toimii hyvänä muistitestinä!
Vitsikirjoja ei voi lukea liian ryppyotsaisesti, koska silloin pahoittaa mielensä naisten, miesten, lapsien, eläinten, vähemmistöjen, köyhien, rikkaiden jne. puolesta. Vitsiperinne ammentaa stereotyypeistä ja joskus osuu liian lähelle itseä.
Lisätietoja:
http://readme.fi/product.php?isbn=9789523215009
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176006956415#.Wj6DYTeYPcu
Viimeinen ihmissusi
Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi (2013)
Olen yrittänyt lukea brittiläisen Glen Duncanin (s. 1965) ihmissusitrilogian ensimmäistä osaa ainakin kerran aikaisemmin. Alku on mielestäni tympäännyttävä: elämään kyllästynyt keski-ikäinen ihmissusi vatvoo elämäänsä, juo, tupakoi ja nai sekä tappaa ihmisiä ravinnokseen. Samantyyppinen alku on Anne Ricen Veren vangit (1976, suom. 1992) -teoksessakin, mutta päähenkilö on vampyyri. Brittiläiset taitavat olla enemmän kallellaan ihmissusiin; Harry Potterissakin on ihmissusi, mutta oliko vampyyri? Viimeinen ihmissusi -kirjassa on toki vampyyrejäkin, jotka tulevat yhtä huonosti toimeen susien kanssa kuin Twilight-sarjassakin. Duncanin trilogiaa on mainostettu "aikuisten Twilightinä".
Duncanin romaani oli minusta vastenmielinen, enkä hirveästi anna arvoa eettiselle pohdinnalle (onko oikein tappaa elääkseen?) tai historiallisille yksityiskohdille (Jake on elänyt 200 vuotta). Tajunnanvirtamaisesti etenevä teksti oli puuduttavaa luettavaa, kun ei kiinnostanut ja koska toistoa oli liikaa. Koko kirja, mm. seksikohtaukset, oli kirjoitettu miesnäkökulmasta. Tiettyä viehätystä oli alatyylin ilmaisujen yhdistämisessä muuten sivistyneeseen proosaan. Pieni houkutus syntyi lukea trilogian toinen osa, jossa on muu päähenkilö "äänessä". Ehkäpä Ihmissuden morsian (2014) kiinnostaisi minua enemmän?
Lisätietoja:
http://like.fi/kirjat/viimeinen-ihmissusi/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176006282780#.Wj54PzeYPcs
Olen yrittänyt lukea brittiläisen Glen Duncanin (s. 1965) ihmissusitrilogian ensimmäistä osaa ainakin kerran aikaisemmin. Alku on mielestäni tympäännyttävä: elämään kyllästynyt keski-ikäinen ihmissusi vatvoo elämäänsä, juo, tupakoi ja nai sekä tappaa ihmisiä ravinnokseen. Samantyyppinen alku on Anne Ricen Veren vangit (1976, suom. 1992) -teoksessakin, mutta päähenkilö on vampyyri. Brittiläiset taitavat olla enemmän kallellaan ihmissusiin; Harry Potterissakin on ihmissusi, mutta oliko vampyyri? Viimeinen ihmissusi -kirjassa on toki vampyyrejäkin, jotka tulevat yhtä huonosti toimeen susien kanssa kuin Twilight-sarjassakin. Duncanin trilogiaa on mainostettu "aikuisten Twilightinä".
Duncanin romaani oli minusta vastenmielinen, enkä hirveästi anna arvoa eettiselle pohdinnalle (onko oikein tappaa elääkseen?) tai historiallisille yksityiskohdille (Jake on elänyt 200 vuotta). Tajunnanvirtamaisesti etenevä teksti oli puuduttavaa luettavaa, kun ei kiinnostanut ja koska toistoa oli liikaa. Koko kirja, mm. seksikohtaukset, oli kirjoitettu miesnäkökulmasta. Tiettyä viehätystä oli alatyylin ilmaisujen yhdistämisessä muuten sivistyneeseen proosaan. Pieni houkutus syntyi lukea trilogian toinen osa, jossa on muu päähenkilö "äänessä". Ehkäpä Ihmissuden morsian (2014) kiinnostaisi minua enemmän?
Lisätietoja:
http://like.fi/kirjat/viimeinen-ihmissusi/
http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aperson_123176006282780#.Wj54PzeYPcs
maanantai 11. joulukuuta 2017
Kaikki mikä kiiltää
Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää (2016)
Viides Antti Hautalehto -romaani Kaikki mikä kiiltää jatkaa sarjaa mallikkaasti. Teoksessa ollaan kansainvälisten huumerikollisten jäljillä, joten aluksi toiminta keskittyy ulkomaille. Viimeiset sata sivua ovat piinaavia, kun jännitys tiivistyy tutuilla nurkilla Porvoon ympäristössä.
Kaikki mikä kiiltää -romaanin kannessa on sarjan aikaisemmista kansikuvista poiketen harakka sormuksen kanssa. Harakka mainitaan myös romaanissa muutamaan kertaan, kuten muitakin lintuja. Rönnbackan tuoreimmassa Tuonen Korppi -kirjassa (lokakuu 2017) on myös lintuaihe. En tiedä, onko kannen kuvittaja vaihtunut vai mikä on syynä, kun valokuvat ovat vaihtuneet lintumaalauksiin.
Lisätietoja:
http://www.crime.fi/kaikki-mika-kiiltaa.html
https://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.radiorock.fi/#!/muu/Christian%20R%C3%B6nnbacka
http://suomilukee.fi/christian-ronnbacka-kaikki-mika-kiiltaa-arvio/
Viides Antti Hautalehto -romaani Kaikki mikä kiiltää jatkaa sarjaa mallikkaasti. Teoksessa ollaan kansainvälisten huumerikollisten jäljillä, joten aluksi toiminta keskittyy ulkomaille. Viimeiset sata sivua ovat piinaavia, kun jännitys tiivistyy tutuilla nurkilla Porvoon ympäristössä.
Kaikki mikä kiiltää -romaanin kannessa on sarjan aikaisemmista kansikuvista poiketen harakka sormuksen kanssa. Harakka mainitaan myös romaanissa muutamaan kertaan, kuten muitakin lintuja. Rönnbackan tuoreimmassa Tuonen Korppi -kirjassa (lokakuu 2017) on myös lintuaihe. En tiedä, onko kannen kuvittaja vaihtunut vai mikä on syynä, kun valokuvat ovat vaihtuneet lintumaalauksiin.
Lisätietoja:
http://www.crime.fi/kaikki-mika-kiiltaa.html
https://www.tornio.fi/index.php?p=RonnbackaChristian
http://www.radiorock.fi/#!/muu/Christian%20R%C3%B6nnbacka
http://suomilukee.fi/christian-ronnbacka-kaikki-mika-kiiltaa-arvio/
torstai 7. joulukuuta 2017
Ruma kassa
Piia Leino: Ruma kassa (2016)
Toimittaja Piia Leinon esikoisteos Ruma kassa on mielestäni hieman outo tuotos toimittajalta: kepeää viihdettä vakavasta aiheesta. Kirjassa ruoditaan rumuutta ja kauneutta sekä käsitellään median valtaa. Päähenkilö Sarianna on kaupan kassana mitättömyys, joka joutuu tosi-tv-sarjan kuvauksiin ja voimaantuu ottamaan uusia askelia elämässään. Päähenkilöön on helppo samaistua: kukapa ei kamppailisi kilojensa ja ulkonäkönsä kanssa. Poikkeuksellista on, että chick lit -kirjan päähenkilöllä on oikeita ongelmia, hän on ruma ja ulkopuolinen eli tavis.
Luen vähän tämäntyyppistä kirjallisuutta, sillä huumori osuu harvoin yksiin omani kanssa. Ruma kassa oli viihdyttävä ja sai miettimään tosielämän esikuvia henkilöhahmoille. Kun en katso tosi-tv:täkään, oli hieman puuduttavaa lukea siitä. Kun pääsin lukemisen rytmiin, tuli tekstissä jokin yllättävä ilmaisu eteen, joka rikkoi oman rytmini.
Ruma kassa sopii kaikille luettavaksi. Kirja saattaa saada lukijansa näkemään maailman hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Pari päivää sitten oli uutisissa juttu kaupan työntekijöihin kohdistuvan häiriökäyttäytymisen lisääntymisestä. Ruma kassa muistuttaa, että olemme kaikki epätäydellisiä, mutta ihmisiä silti.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/leino-piia/
https://issuu.com/kirja/docs/9789510416020-ruma-kassa
http://blogit.image.fi/sininenkirjahylly/tosi-tvta-kirjallisuudessa/
http://voima.fi/blog/kulttuuriartikkeli/viihdetta-isolla-vlla/
Toimittaja Piia Leinon esikoisteos Ruma kassa on mielestäni hieman outo tuotos toimittajalta: kepeää viihdettä vakavasta aiheesta. Kirjassa ruoditaan rumuutta ja kauneutta sekä käsitellään median valtaa. Päähenkilö Sarianna on kaupan kassana mitättömyys, joka joutuu tosi-tv-sarjan kuvauksiin ja voimaantuu ottamaan uusia askelia elämässään. Päähenkilöön on helppo samaistua: kukapa ei kamppailisi kilojensa ja ulkonäkönsä kanssa. Poikkeuksellista on, että chick lit -kirjan päähenkilöllä on oikeita ongelmia, hän on ruma ja ulkopuolinen eli tavis.
Luen vähän tämäntyyppistä kirjallisuutta, sillä huumori osuu harvoin yksiin omani kanssa. Ruma kassa oli viihdyttävä ja sai miettimään tosielämän esikuvia henkilöhahmoille. Kun en katso tosi-tv:täkään, oli hieman puuduttavaa lukea siitä. Kun pääsin lukemisen rytmiin, tuli tekstissä jokin yllättävä ilmaisu eteen, joka rikkoi oman rytmini.
Ruma kassa sopii kaikille luettavaksi. Kirja saattaa saada lukijansa näkemään maailman hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Pari päivää sitten oli uutisissa juttu kaupan työntekijöihin kohdistuvan häiriökäyttäytymisen lisääntymisestä. Ruma kassa muistuttaa, että olemme kaikki epätäydellisiä, mutta ihmisiä silti.
Lisätietoja:
http://www.lukukeskus.fi/kirjailijavierailut/kirjailijat/leino-piia/
https://issuu.com/kirja/docs/9789510416020-ruma-kassa
http://blogit.image.fi/sininenkirjahylly/tosi-tvta-kirjallisuudessa/
http://voima.fi/blog/kulttuuriartikkeli/viihdetta-isolla-vlla/
Tilaa:
Kommentit (Atom)