Tuula-Liina Varis: Naisen paras ystävä (2014)
Minulle on kehuttu Tuula-Liina Variksen kirjoja ja muistan lukeneen mielenkiintoisia arvioita hänen teoksistaan. Tartuin tähän kirjaan, koska se oli dekkarihyllyssä. Odotukset olivat samansuuntaiset kuin Petri Tammisen Rikosromaanin (2012) kohdalla: ei puhdasverinen kuka sen teki -arvoitus.
Tuula-Liina Varis (s. 30.6.1942) on minulle tuttu Kirjailijaliiton puheenjohtajana (2009 - 2014) ja kolumnistina. Hän on kirjoittanut muistelmateoksen Kilpikonna ja olkimarsalkka (1994) avioliitosta Pentti Saarikosken kanssa ja esikoisromaaninsa Maan päällä paikka yksi on (1999). Naisen paras ystävä ei ole Variksen ensimmäinen jännityskirjallinen teos. Hän on kirjoittanut Vaimoni-teoksen (2004), joka sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2005.
Naisen paras ystävä -teos on nopealukuinen, muttei mikään hyvän tuulen -kirja. Päähenkilö on psykopaatti-narsisti, jonka toimintaa on vaikea ymmärtää ennen kuin varhaislapsuuden kokemukset avataan taustaksi. Mielenkiintoinen toinen päähenkilö on viisikymppinen naiskomisario itäsuomalaisessa pikkukaupungissa. Kieli on sujuvaa, tekstiä oli ilo lukea Maria Langin dekkarin jälkeen.
En tiedä, onko Variksella jonkinlainen fiksaatio lihavuudesta. Teoksessa mainitaan useasti lihavat, pika- ja roskaruokaa syövät lihavat ja etenkin lihavat naiset. Aivan kuin lihavuus olisi pahinta ihmisessä, naisessa. Vaimoni-teoksessa on myös lihavuusteema.
Teos oli mielenkiintoinen tuttavuus. Pitää lukea muitakin kirjailijan teoksia, jotta syntyy kokonaiskuva hänen tuotannostaan.
Lisätietoja:
Kirjasampo
YLE
Savon Sanomat
torstai 29. lokakuuta 2015
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Vaarallista nautittavaksi
Maria Lang: Vaarallista nautittavaksi (1. p. 1950, 4. p. 2012)
Maria Lang (31.3.14 - 8.10.91) oli ruotsalainen dekkarikirjailija, joka kirjoitti neljäkymmentä suomennettua dekkaria vuosina 1949 - 1988. Vaarallista nautittavaksi (alkuteos 1950) ilmestyi suomeksi vuonna 1951 ja aloitti pitkän sarjan. Langin esikoisteos Murhaaja ei valehtele yksinään (alkuteos 1949) ilmestyi tämän jälkeen suomeksi. Jos siis haluaa aloittaa Puckin, Einarin ja Kristerin tarinan alusta, on tartuttava Murhaaja ei valehtele yksinään -teokseen, jonka jatkoa Vaarallista nautittavaksi on.
Olen lukenut valtaosan Langin dekkareista nuorena. Lisäksi olen katsonut kuusi elokuvaa, joita on Ruotsissa tehty tiuhaan tahtiin vuodesta 2013 (Murhaaja ei valehtele yksinään, Ei enää murhia, Ruusuja, rakkautta ja rikoksia, Kielojen kuningas, Vaarallisia unta, Murhenäytelmä hautausmaalla). Vaarallista nautittavaksi -teos on jätetty filmaamatta ymmärrettävistä syistä. Tukholmalainen lukio opettajineen ja oppilaineen on haasteellinen ympäristö (alaikäiset nykyään lukiossa) ja juoni moraaliton (paheennusta herättävä) nykykäsityksen mukaan.
Vaarallista nautittavaksi -teoksen kieli on vanhahtavaa ja pokkariversiossa vuodelta 2012 on paljon kirjoitusvirheitä. Teosta ei kannata lukea kaunokirjallisena tuotoksena, vaan kuka sen teki -arvoituksena. Valitettavasti muistin murhaajan aiemman lukukerran ansiosta.
Lisätietoja:
Julkaisuluettelo
Kirjasampo
Wikipedia
Maria Lang (31.3.14 - 8.10.91) oli ruotsalainen dekkarikirjailija, joka kirjoitti neljäkymmentä suomennettua dekkaria vuosina 1949 - 1988. Vaarallista nautittavaksi (alkuteos 1950) ilmestyi suomeksi vuonna 1951 ja aloitti pitkän sarjan. Langin esikoisteos Murhaaja ei valehtele yksinään (alkuteos 1949) ilmestyi tämän jälkeen suomeksi. Jos siis haluaa aloittaa Puckin, Einarin ja Kristerin tarinan alusta, on tartuttava Murhaaja ei valehtele yksinään -teokseen, jonka jatkoa Vaarallista nautittavaksi on.
Olen lukenut valtaosan Langin dekkareista nuorena. Lisäksi olen katsonut kuusi elokuvaa, joita on Ruotsissa tehty tiuhaan tahtiin vuodesta 2013 (Murhaaja ei valehtele yksinään, Ei enää murhia, Ruusuja, rakkautta ja rikoksia, Kielojen kuningas, Vaarallisia unta, Murhenäytelmä hautausmaalla). Vaarallista nautittavaksi -teos on jätetty filmaamatta ymmärrettävistä syistä. Tukholmalainen lukio opettajineen ja oppilaineen on haasteellinen ympäristö (alaikäiset nykyään lukiossa) ja juoni moraaliton (paheennusta herättävä) nykykäsityksen mukaan.
Vaarallista nautittavaksi -teoksen kieli on vanhahtavaa ja pokkariversiossa vuodelta 2012 on paljon kirjoitusvirheitä. Teosta ei kannata lukea kaunokirjallisena tuotoksena, vaan kuka sen teki -arvoituksena. Valitettavasti muistin murhaajan aiemman lukukerran ansiosta.
Lisätietoja:
Julkaisuluettelo
Kirjasampo
Wikipedia
perjantai 16. lokakuuta 2015
Parhain sä oot
Pirkko Arhippa: Parhain sä oot (2014)
Pirkko Arhipan (s. 1935) 36. dekkari oli tuttua ja nopealukuista luettavaa. Olen lukenut kaikki kirjailijan jännitysromaanit, mistä ehkä johtui, ettei loppuratkaisu ollut yllätys.
Arhippa on hyvin kiinni tässä ajassa. Hänellä on teräviä mielipiteitä, jotka ovat viihdyttäviä ja tarkkanäköisiä, elleivät osu liian lähelle omaa elämää. Tämänkertaisessa romaanissa on kyse äideistä, lapsista ja koirista sekä miehistä. Perhe-elämän ongelmat näkyvät ja kehityskaari lapsuudesta aikuisuuteen on monella häiriintynyt. Naantali ja Turku ovat tapahtumapaikkoja, jossa Varpu Ahava ja Tiia Vuoristo poliiseina toimivat.
Lisätietoja:
DekkariNetti
Lounakirjailijat
Kustannus Mäkelä
Kirjavinkit
Pirkko Arhipan (s. 1935) 36. dekkari oli tuttua ja nopealukuista luettavaa. Olen lukenut kaikki kirjailijan jännitysromaanit, mistä ehkä johtui, ettei loppuratkaisu ollut yllätys.
Arhippa on hyvin kiinni tässä ajassa. Hänellä on teräviä mielipiteitä, jotka ovat viihdyttäviä ja tarkkanäköisiä, elleivät osu liian lähelle omaa elämää. Tämänkertaisessa romaanissa on kyse äideistä, lapsista ja koirista sekä miehistä. Perhe-elämän ongelmat näkyvät ja kehityskaari lapsuudesta aikuisuuteen on monella häiriintynyt. Naantali ja Turku ovat tapahtumapaikkoja, jossa Varpu Ahava ja Tiia Vuoristo poliiseina toimivat.
Lisätietoja:
DekkariNetti
Lounakirjailijat
Kustannus Mäkelä
Kirjavinkit
keskiviikko 14. lokakuuta 2015
Toinen kurinpalautus
Kesäkuun lopussa havahduin siihen, että paino oli noussut useita kiloja holtittoman herkkujen syömisen takia. Päätin ryhtyä kymmenen viikon kurinpalautuskuurille ja jättää herkut mahdollisimman vähiin. Pari repsahdusta tuli (söin kilokaupalla karkkia), mutta paino tippui 4,5 kiloa. En aivan päässyt tavoitteeseeni, mutta kesäkilot karisivat.
Nyt paino on lähtenyt taas nousuun. Olen syönyt lokakuun alusta CLA- ja vihreä tee -kapseleita, mutta paino on vain noussut ja rasvaprosentti kasvanut. Tuntuu, että rasvanpolttotabletit toimivat päinvastoin kuin on tarkoitus, syövät lihaksia ja väsyttävät. Pitäisikö syödä kuuri loppuun vai jättää kesken?
Pyrin taas herkkujen syönnin rajoittamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Tuntuu, että omat konstit ovat tehokkaampia kuin tabletit.
Nyt paino on lähtenyt taas nousuun. Olen syönyt lokakuun alusta CLA- ja vihreä tee -kapseleita, mutta paino on vain noussut ja rasvaprosentti kasvanut. Tuntuu, että rasvanpolttotabletit toimivat päinvastoin kuin on tarkoitus, syövät lihaksia ja väsyttävät. Pitäisikö syödä kuuri loppuun vai jättää kesken?
Pyrin taas herkkujen syönnin rajoittamiseen ja liikunnan lisäämiseen. Tuntuu, että omat konstit ovat tehokkaampia kuin tabletit.
Kuusi kohtausta Sadusta
Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadusta (2014)
Leena Lehtolaisen teos jakautuu kuuteen näytökseen, joissa seurataan kuvataiteilija Satu Savinaisen elämästä kertovan näytelmän etenemistä ja näytelmää seuraavan yleisön reaktioita siihen. Jännitysmomenttina on Savinaisen katoaminen ennen näytelmän ensi-iltaa.
Alkuasetelmat tuntuivat mielenkiintoisilta, mutta sitten tarina alkoi toistaa itseään. Juoni junnasi paikoillaan, eikä minua kiinnostaneet näyttämötaiteelliset yksityiskohdat tekstissä. Aihe olisi mielestäni sopinut napakaksi novelliksi. Taiteilijan elämä on vaikeaa, sillä teitpä miten päin vain, aina se on jonkun mielestä väärin. Minusta yksityisyys-julkisuus-asetelma (kenellä on tekijänoikeus omaan elämäänsä?) ei ollut kovin uskottava syy tapahtumille. Näytelmä on näytelmä eli taidetta perustuipa se tosielämään tai fiktioon. Kaikki on subjetkiivista tulkintaa, joka on irrallaan muiden tulkinnasta ja todellisuudesta.
Teoksesta tuli mieleen Armi Ratiasta tehty elokuva Armi elää! (2015). Myös Riikka Ala-Harjan teos Maihinnousu (2012) herätti kohua tekijänoikeuskysymyksillä: onko oikein käyttää tosielämän tapahtumia kirjassa kysymättä kohteelta lupaa? Kirjailijat kertovat, että saavat usein kirjeitä lukijoilta, jotka kuvittelevat, että kirja on kirjoitettu lukijan elämästä. Varkauden tai hyväksikäytetyksi tulemisen tunne on tietysti ymmärrettävää, jos yksityiskohdatkin täsmäävät.
Lisätietoja:
Lukulamppu
Savon Sanomat
HS
YouTube-mainos
Leena Lehtolaisen teos jakautuu kuuteen näytökseen, joissa seurataan kuvataiteilija Satu Savinaisen elämästä kertovan näytelmän etenemistä ja näytelmää seuraavan yleisön reaktioita siihen. Jännitysmomenttina on Savinaisen katoaminen ennen näytelmän ensi-iltaa.
Alkuasetelmat tuntuivat mielenkiintoisilta, mutta sitten tarina alkoi toistaa itseään. Juoni junnasi paikoillaan, eikä minua kiinnostaneet näyttämötaiteelliset yksityiskohdat tekstissä. Aihe olisi mielestäni sopinut napakaksi novelliksi. Taiteilijan elämä on vaikeaa, sillä teitpä miten päin vain, aina se on jonkun mielestä väärin. Minusta yksityisyys-julkisuus-asetelma (kenellä on tekijänoikeus omaan elämäänsä?) ei ollut kovin uskottava syy tapahtumille. Näytelmä on näytelmä eli taidetta perustuipa se tosielämään tai fiktioon. Kaikki on subjetkiivista tulkintaa, joka on irrallaan muiden tulkinnasta ja todellisuudesta.
Teoksesta tuli mieleen Armi Ratiasta tehty elokuva Armi elää! (2015). Myös Riikka Ala-Harjan teos Maihinnousu (2012) herätti kohua tekijänoikeuskysymyksillä: onko oikein käyttää tosielämän tapahtumia kirjassa kysymättä kohteelta lupaa? Kirjailijat kertovat, että saavat usein kirjeitä lukijoilta, jotka kuvittelevat, että kirja on kirjoitettu lukijan elämästä. Varkauden tai hyväksikäytetyksi tulemisen tunne on tietysti ymmärrettävää, jos yksityiskohdatkin täsmäävät.
Lisätietoja:
Lukulamppu
Savon Sanomat
HS
YouTube-mainos
Tilaa:
Kommentit (Atom)