Katariina Souri: Valkoinen varjo (2015)
Katariina Sourin kahdeksas teos Valkoinen varjo on ollut tarjolla palautettujen kirjojen hyllyssä kesästä lähtien, mutta Musta mandala -trilogian ensimmäinen osa ei kiinnostanut minua aiheen puolesta. Koska teos osui toistuvasti käteeni kirjastossa, ja koska olin pitänyt Sourin Kahdeksas huone (2008) -teoksesta, lainasin kirja.
Alussa minua häiritsi se, että päähenkilö Mona henkilöityi mielessäni kirjailijaksi. Mona oli kuin Kata. Riikka Pulkkisen romaaneissa kuulen kirjailijan äänen lukiessani, mutta Valkoisessa varjossa kirjailija oli visuaalisesti läsnä ja mietin omaelämänkerrallisen aineksen määrää teoksessa.
Viimeiset seitsemänkymmentä sivua menivät minulta jo yli ymmärryksen. Loppu oli täyteenahdettu, muttei jännittävä. Kirjaan on koottu aineksia sieltä täältä, tietoiskuja elämän eri aloilta; vähempikin olisi riittänyt. Ehkä jatko-osat tuovat valaistusta teoksen sisältöön?
Ei kolahtanut, mutta todennäköisesti luen Sammunut sydän -teoksen sekä alkuvuodesta 2016 ilmestyvän päätösosan Kadonneet kasvot. Mielenkiintoinen sattuma on, että Sofi Oksasen Norma (2015) on myös rikosromaani ja sisältää yliluonnollisia, mystisiä aineksia. Ehkä ajan henki on tällainen?
Lisätietoja:
MeNaiset
http://katariinasouri.com/kirjailija/
Youtube-mainos
Ilta-Sanomat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti