Joel Haahtela: Kaksi kertaa kadonnut (1999)
Tutustuin Joel Haahtelan tuotantoon lukemalla Perhoskerääjän (2006). Lukukokemuksessa oli jotain samaa kuin Sivullisessa, jonka on kirjoittanut Albert Camus. Kieli oli täsmällistä ja teksti rehellistä, kuinka joku voi kirjoittaa näin?
Olen lukenut Joel Haahtelan (s. 10.9.1972) yhdeksästä romaanista viisi ja pidän edelleen hänen tyylistään. Haahtelan esikoisromaanissa Kaksi kertaa kadonnut näkyy jo hänen tyylinsä, mutta kuten esikoisromaaneilla on tapana, teos on täyteen ahdettu oudoilla tyypeillä ja tapahtumilla. Kerrottavaa ja sanottavaa tuntuu olevan liikaa. Vähempikin olisi riittänyt.
Myöhemmässä teoksissaan Haahtela on hiotumpi, vaikka teema pysyykin samana. Hänen teoksissaan etsitään ja kadotaan tai kadotetaan, aika ja elämä kuluvat. Haikeaa?
Hahtela on ollut Finlandia-palkintoehdokkaana teoksistaan Elena (2003) ja Katoamispiste (2010, ei mainintaa ehdokkuudesta Otavan sivuilla). Hän oli Helsingin Sanomien sata parasta 2000-luvun suomalaista romaania -äänestyksessä 70. romaanillaan Elena. Lääkäriksi valmistunut kirjailija osaa yhdistää mysteerin laatukaunokirjallisuuteen, joten hänellä on paljon lukijoita. Voin suositella dekkareiden ystäville.
Lisätietoja:
http://www.joelhaahtela.com
http://www.otava.fi/kirjailijat/joel_haahtela/
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1375668018784
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti