Tarquin Hall: Vish Puri & nauruun kuolleen miehen tapaus (2013)
Olen katsellut Tarquin Hallin Vish Puri -kirjojen kansia vuodesta 2012 ja miettinyt, ovatko kannet lukijoita karkottavia vai houkuttelevia. Ainakin itse kiinnostuin Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus -kirjasta (2012) sen kannen perusteella, mutta kirja jäi silti lainaamatta. Vish Puri & nauruun kuolleen miehen tapaus ilmestyi vuonna 2013 ja kolmas osa Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus vuonna 2014. Kaikkien teosten kannet ovat Tuomo Parikan suunnittelemia. Alkuperäiset englanninkielisten teosten kannet ovat perinteisempiä ja niissä etsivähahmo on kuvattu näkyvästi aivan kuin Hercule Poirot.
Nauruun kuolleen miehen tapaus on sarjan toinen osa, joten ehkä sen vuoksi minun oli vaikea päästä sisään pönäkän pullean intialaisen yksityisetsivän maailmaan. Alun intialaisen elämänmenon kuvaus oli jotenkin tekohauskaa, päälleliimattua ja opettavaista, enkä ollut vielä löytänyt kirjan lopussa olevaa sanastoa. Tarquin Hall (s. 1969) tuntui vain kirjoittavan kaiken kokemansa ja vaimoltaan saamansa tietämyksen Intiasta, josta minulla oli negatiivisia mielikuvia joukkoraiskausten ja naisten kurjan aseman vuoksi. Kannen takakääntteessä Alexander McCall Smith kirjoittaa: "Nämä kirjat ovat pieniä aarteita. Kauniisti kirjoitettuja, hupaisia ja varsinaisia lukunautintoja." Enpä tiedä!
Viidenkymmenen ensimmäisen sivun jälkeen lukeminen alkoi kiinnostaa, juoni veti mukaansa ja osasin jo hypätä vieraiden sanojen yli. Juoni ei ollut suoraviivainen ja ennen loppuratkaisua oli yllättäviä mutkia. Vish Purin lisäksi etsivätyötä tekivät hänen äitinsä ja vaimonsa omassa tapauksessaan.
Luen mieluummin etnisiä dekkareita Japanista tai Botswanasta kuin Intiasta, jäi lopputulokseksi lukemisesta.
Lisätietoja:
Vish Purin kotisivut
Kirjailijan kotisivut
Gummeruksen sivut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti