Verronen

Maarit Verronen: Vanhat kuviot (2012)

Maarit Verronen (s. 1965) on kirjoittanut novelleja ja romaaneja vuodesta 1992. Itse tutustuin kirjailijaan lukemalla Normaalia elämää -novellit (2009). Novellit olivat mielestäni oudon ahdistavia,  erikoisia, mutta kiehtovia. Vuonna 2013 julkaistu Varjonainen-romaani oli seuraava lukukokemukseni. Minulla on Karsintavaihe-kirjakin (2008), mutten ole vielä lukenut sitä.

Maarit Verronen esiintyy Kirjojen Suomi -ohjelmasarjassa kertoen kirjailijan elämästä. Hän on puhuessaankin täsmällinen, tarkka ja älykäs. Ihmettelen, ettei hänestä ole enempää materiaalia netissä.

Vanhat kuviot -teos muistuttaa Normaalia elämää, mutta ehkä tyyli on hieman toteavampi ja vakavampi, huumoria ei löydy, vaikka eriskummallisia henkilöitä tavataankin. Novellit on jaettu kolmeen ryhmään: piiloutujat, vastustajat ja lähtijät. Piiloutujissa on harmittomia tyyppejä, jotka haluavat pysyä eristyksissä tai piilossa. Vastustajat ovat ikävämpiä tyyppejä, ottavat kantaa ja nousevat vastarintaan. Kolmannen ryhmän, lähtijät, muodostaa ulkomaalaisten köyhien ja alistettujen joukko. Vaikkei paikannimiä mainitakaan, minulle syntyi mielikuva Etelä-Amerikan rannikosta, Chilestä ja Nepalista.

Kirjan nimikkonovelli - ja pisin novelli - on viimeisenä. Novelli on hyvin ahdistava ja lukiessa toivoo pääsevänsä onnelliseen loppuun nopeasti. En tiedä, onko kirjailijan tarkoituksena viestiä, että Suomessa kaikki on suhteellisen hyvin, mutta muualla on todellisia epäkohtia ja ongelmia. Vai onko tarkoitus kertoa valtarakenteista ja siitä, että ihmiset ovat samanlaisia jokaisessa yhteisössä?

Pidän Verrosen tyylistä, vaikka lukeminen ei aina ole hauskaa. Tässä kirjassa novellit on järjestetty ahdistavuutensa mukaan suht' harmittomasta ääriahdistavaan.

Lisätietoja:

Vanhat kuviot -arvio (TS 2012)

Varjonainen-arvio (HS 2013)

Normaalia elämää -arvio (HS 2009)