Lucinda Riley: Orkideatarha (2021)
Orkideatarha-kirjan kansi tuo minulle mieleen Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet. Odotin kirjan lukemista, mutta en sitten jaksanutkaan syventyä siihen. En pidä sota-ajan kuvauksista edes viihdekirjoissa ja tuntui, että suurin osa sivuista käsitteli toisen maailmansodan aikoja. Ne harpottuani pääsin nykyaikaan, jossa juonikuvio tiivistyi loppua kohti epäilyttävän kiemuraiseksi.
Teos ei sisältänyt tavanomaista kartanoromantiikkaa, kuten odotin, vaan jotain muuta. Rileyn tyyli oli tuttua Seitsemästä sisaresta. Henkilöhahmot rakastivat, mutteivat tarpeeksi. Suurin osa henkilöhahmoista oli onnettomia eivätkä tarttuneet onneen, kun se oli tarjolla.
Meillä on vain tämä hetki! Näin kirjan kustantaja muistuttaa. Pitääkö siis tarttua rakkauteen kaksin käsin vai muistella haikeana sitä, mitä oli tai olisi voinut olla?
Lisätietoja:
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/orkideatarha-3/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti