Kunnioitetun kansalaisen kuolema

Elizabeth George: Kunnioitetun kansalaisen kuolema (1989)

Kuuntelin amerikkalaisen Georgen (s. 1949) esikoisteoksen, joka sai ilmestyessään vuonna 1988 Agatha Award -palkinnon. Olen lukenut Thomas Lynley & Barbara Havers -sarjaa sen ilmestyessä, ja nyt halusin selvittää, miltä tuntui palata tuttuihin teksteihin.

Georgen henkilöhahmojen sielunelämää en ymmärtänyt nuorena enkä nyt. Yläluokkaisen Lynleyn ja työväenluokkaisen Haversin elämää oli mukava seurata, mutta minusta tuntui, etten osannut lukea rivien välistä - vieläkään. Lisäksi kirjailija kirjoittaa kammottavista asioista. Ei mitään hyvän tuulen kirjallisuutta!

Lynley on ollut pinnalla tv-sarjan ansiosta ja myös e- ja äänikirjojen ansiosta. Joku suomalainen naisdekkaristi, olisiko ollut Outi Pakkanen, pitää Georgen teoksista juuri sen takia, että lukija joutuu tulkitsemaan sanottua ja sanomatta jätettyä. Suomen ja Englannin välillä on huimia kulttuurieroja!

Lisätietoja: 

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_7083

Runoja I - II

Jukka Viikilä: Runoja I - II (2017)

Finlandia-palkinnon vuonna 2016 saaneen Viikilän (s. 1973) aiemmat ruonoteokset julkaistiin yhteisniteenä vuonna 2017. Teos sattui käteeni alennusmyynnissä ja lyhyt selailu sai minut lainaamaan kirjan kirjastosta. Ensimmäinen lukemani runo puhutteli: Viikilän mukaan lottovoitto jaetaan tasan molemiin takataskuihin, jotta on hyvä istua. Vähitellen setelit muuttuvat kuiteiksi, mutta vielä on hyvä istua vähän aikaa niinkin. 

Runoja on julkaistu vuonna 2008 ja Runoja II vuonna 2010. Ensimmäiset runot ovat toteavia havaintoja, joihin itselläni oli enemmän tarttumapintaa kuin myöhempiin runoihin. Oli mielenkiintoista lukea ns. miesnäkökulmasta tehtyjä runoja. Aiheet liikkuivat laidasta laitaan, mutta myöhemmissä runoissa oli luoteja, autoja, urheilua, uskontoa, menneitä tapahtumia ja henkilöitä. Antoisinta lienee lukea runoja, jos on samanikäinen kuin kirjailija. Silloin saattaa muistaa, mihin henkilöihin tai tapahtumiin kirjailija viittaa.

Kirjailijan äiti Marjatta Viikilä (s. 1938) on myös runoilija ja sanoo poikansa runoista: 

”Jukka on vinon katseen runoilija. Hän tekee humoristisia, absurdeja havaintoja. Joskus hänellä on vinksahtaneita juttuja, mutta niissäkin on totuuden siemen. Samaa meissä on eräänlainen saarnaaminen ja opettaminen ja myös huumori.”

Lisätietoja:

https://kiiltomato.net/critic/jukka-viikila-runoja/

https://www.kirja-arvostelut.com/951208175X 

 

Hedda Gabler

Henrik Ibsen: Hedda Gabler (1962)

Norjalainen näytelmäkirjailija Henrik Ibsen (1828–1906) lienee kaikille ainakin nimenä tuttu. Ja hänen vuonna 1890 julkaisema Hedda Gabler -näytelmä lienee kirjallisuuden opiskelijoille tuttu. Luin näytelmän, koska siihen oli viitattu muutamassa aikakautta käsittelevässä historiallisessa romaanissa. Muistaakseni Ida Aahlbergin elämäkerrassa näytelmä mainittiin... Kantaesitys oli Kristianiassa 26.2.1891.

Googlettamalla löytyy mainioita analyyseja näytelmästä ja Hedda Gabler -hahmosta, joka on vasta-avioitunut vaimo, mutta turhautunut ja pettynyt elämäänsä. Hedda kaipaa vapautta, rohkeutta ja valtaa keinoja kaihtamatta. Minulla ei ole juurikaan sympatioita häntä - entistä koulukiusaajaa - kohtaan, mutta yleistäen naisen asemasta yhteiskunnassa kannattaa keskustella. Wikipedian mukaan Hedda Gabler on ensimmäisiä täysin neuroottisia naiskuvauksia kirjallisuudessa. Sittemmin antisankarityyppi on yleistynyt. Varsinainen femme fatale Hedda ei ole.

Lisätietoja: 

https://www.youtube.com/watch?v=UlNsKKmn1Hw

 

Kellontekijän tytär

Kate Morton: Kellontekijän tytär (2019)

Olen lukenut aiemmin kaksi Kate Mortonin (s. 1976) kirjaa, mutta nyt hyppäsin hänen tuotannossaan muutaman teoksen yli, kun lainasin Kellontekijän tyttären. Välistä jäi mm. Kaukaiset hetket (2015), joka aiheena kiinnostaa minua.

Rakenteeltaan Mortonin kirjat ovat olleet samanlaisia: useita eri aikatasoja ja mysteeri, jota selvitetään. Lukuromaanina siis oikein mainioita. Kellontekijän tyttäressä tulee elämän kurjuus näkyviin; on köyhyyttä 1860-luvulla, ensimmäinen ja toinen maailmansota sekä nykypäivä. En tiedä, mistä johtui, mutta olin hieman sekaisin henkilöhahmoista ja kertojan äänestä. Hyppäsin "hämärät" kohdat pysähtymättä yli. 

Nyt minulla on lainassa Salaisuuksien kantaja (2016), joten Kaukaiset hetket saavat odottaa...

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kellontekijan-tytar/

 

Kadonneiden ystävien mailla

Alexander McCall Smith: Kadonneiden ystävien mailla (2021)

Melkein unohdin tallentaa lukemani 20. osan Mma Ramotswe tutkii -sarjasta. Kirjailija on syntynyt vuonna 1948 ja teoksia on suomennettu vuosittain. Tänä vuonna ilmestyy Kuinka elefantti kasvatetaan (2022).

Jotenkin kirjat ovat muuttuneet lempeämmiksi ja rikostutkinta jäänyt taka-alalle. Tässäkin kirjassa oli pari kolme ratkaisematonta tapausta, jotka ratkeavat teenjuonnin ja vierailujen kuluessa kuin itsestään. Kirja oli fyysiseltä kooltaan mukavan pieni ja lukeminen helppoa. Toki kirjassa oli vaikeita aiheita ja se herätti ajatuksia. 

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/kadonneiden-ystavien-maille/

Kadonnut sisar : Merope

Lucinda Riley: Kadonnut sisar (2021, pokkariversio 2022)

Lucinda Riley (1965 - 2021) tuli tunnetuksi seitsemästä sisaresta kertovan romaanisarjan ansiosta. Sain sarjan seitsemännen osan lainaksi hieman kevyempänä pokkariversiona. Koska kuvittelin, että tämä teos päättää kirjasarjan, olin pettynyt, kun tarina jatkuu ensi keväänä 2023 julkaistavassa Atlas - Papa Saltin tarina -teoksessa. Teoksen viimeistelee kirjailijan vanhin poika saamiensa muistiinpanojen avulla. Tämä kahdeksas teos tulee päättämään sarjan.

Kuten aiemmissakin osissa, tässäkin liikuttiin usealla aikatasolla. Vuosi 2008 oli nostalginen, vaikka edusti ns. nykyisyyttä. Viihdyttävää luettavaa, vaikka Irlannin historia ei ollut mukavaa luettavaa.

Lisätietoja: 

https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/lucinda-riley/

Eksyneiden sydänten koti

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti (2010)

Luin vuonna 2016 Dillonin (s. 1974) esikoisteoksen Paritanssia (2010), joka oli ihan meilenkiintoinen, kun juonikuvioihin pääsi kiinni. Tuolloin aiheena oli paritanssi, joka yhdisti erilaisia ihmisiä. Nyt yhdistävä tekijä oli koirat. 

Jossain vaiheessa tuli mieleen, mikä oli Paritanssia-kirjan "pahismiehen" nimi. Eksyneiden sydänten koti -romaani alkoi rakenteeltaan muistuttaa edeltäjäänsä. Teksti oli hiotumpaa kuin edellisessä kirjassa ja oli mielenkiintoista lukea vuoden 2008 tapahtumia. Tuolloin Euroopassa oli syvä finanssikriisi, joka näkyy myös viihdekirjallisuudessa. Tiettyä nostalgisuutta, kun tuon ajan Englanti on mennyttä.

Lisätietoja: 

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512082391/eksyneiden-sydanten-koti/