Helene Hegemann: Aksolotli: yliajo (2011)
Hegemannin (s. 1992) esikoisromaani Axolotl Roadkill kertoo 16-vuotiaasta Miftistä, joka elää Berliinin taide- ja huumepiireissä ilman kontrollia. Juhlia, rahaa ja huumeita on saatavilla vaikeuksitta. Teoksesta on löydettävissä paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään sekä miksattuja aineksia muiden kirjoituksista (plagiointisyytökset, joiden takia suomennoksen lopussa on lähdeviitteet). Teosta on kehuttu paljon, mutta itse asetun Kati Pietarisen kanssa samoille linjoille (Yrjöilyä & suuhunnaintia, Voima 2011).
Mifti on koko ajan huumeissa, muistelee päiväkirjassaan sekoilujaan ja suhteitaan, kirjoittaa sisaruksistaan, joista isosisko(puoli) vaikuttaa kaikista normaaleimmalta ja kaipaa erityisesti äitiään, vaikka hänen lapsuutensa oli hirvittävä.
Ylemmän keskiluokan boheemi elämäntapa ei jaksanut kiinnostaa. En löytänyt mitään, minkä takia kirja olisi kannattanut lukea loppuun. Sinnittelin pari sataa sivua yrjöilyä ja naintia sekä ongelmallisen tytön ajelehtimista Berliinin kulttuuripiireissä. Höpinät älykkäästä ja tietävästä Miftistä eivät vakuuttaneet; kirjailija on kerännyt tekotaiteellisesti otteita sieltä täältä vaikuttaakseen sivistyneeltä. Erittäin vastenmielinen kirja, mutta teos saattaa havahduttaa nuoret huomaamaan päihteiden käytön haitat ja kiinnittämään huomiota lastensuojeluun.
Lisätietoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti