Aksolotli: yliajo

Helene Hegemann: Aksolotli: yliajo (2011)

Hegemannin (s. 1992) esikoisromaani Axolotl Roadkill kertoo 16-vuotiaasta Miftistä, joka elää Berliinin taide- ja huumepiireissä ilman kontrollia. Juhlia, rahaa ja huumeita on saatavilla vaikeuksitta. Teoksesta on löydettävissä paljon yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään sekä miksattuja aineksia muiden kirjoituksista (plagiointisyytökset, joiden takia suomennoksen lopussa on lähdeviitteet). Teosta on kehuttu paljon, mutta itse asetun Kati Pietarisen kanssa samoille linjoille (Yrjöilyä & suuhunnaintia, Voima 2011).

Mifti on koko ajan huumeissa, muistelee päiväkirjassaan sekoilujaan ja suhteitaan, kirjoittaa sisaruksistaan, joista isosisko(puoli) vaikuttaa kaikista normaaleimmalta ja kaipaa erityisesti äitiään, vaikka hänen lapsuutensa oli hirvittävä.

Ylemmän keskiluokan boheemi elämäntapa ei jaksanut kiinnostaa. En löytänyt mitään, minkä takia kirja olisi kannattanut lukea loppuun. Sinnittelin pari sataa sivua yrjöilyä ja naintia sekä ongelmallisen tytön ajelehtimista Berliinin kulttuuripiireissä. Höpinät älykkäästä ja tietävästä Miftistä eivät vakuuttaneet; kirjailija on kerännyt tekotaiteellisesti otteita sieltä täältä vaikuttaakseen sivistyneeltä. Erittäin vastenmielinen kirja, mutta teos saattaa havahduttaa nuoret huomaamaan päihteiden käytön haitat ja kiinnittämään huomiota lastensuojeluun.

Lisätietoja:

https://voima.fi/arkisto-voima/yrjoilya-suuhunnaintia/

Ovisilmä

Maritta Lintunen: Ovisilmä - Novelleja (2006)

Maritta Lintunen (s. 1961) on syntynyt Savonlinnassa, mutta asunut ainakin Jyväskylässä ja Hämeenlinnassa. Kirjasammon mukaan: "Kirjailijana Lintunen on sukua Eeva-Liisa Mannerille. Ilmaisu on hänen teoksissaan tiivistä, täsmällistä ja hioutunutta. Kuvat ovat selkeitä, tarkkarajaisia ja konkreettisia, usein yllättävästi yhdistyviä ja rykelminä esiintyviä." Ovisilmä on Lintusen ensimmäinen novellikokoelma. Se sisältää kymmenen erilaista novellia, joista Ovisilmä-novelli ei mielestäni ole se paras. Yhteistä novelleille on, että ne ovat enemmän tai vähemmän ahdistavia ja sidoksissa kirjailijan kokemuksiin (esim. maaseutu, ajankuva ja musiikki).

Kiiltomadon artikkelia lukiessa tuli tunne, etten ole lukenut samaa teosta. Olen liki kaikessa eri mieltä kuin Maria Säkö. Keski-ikäisenä lukijana löysin paljon samastumispintaa novelleista, vaikka osassa novelleista päähenkilö oli kolmekymppinen nainen. Säköstä teoksen viimeinen novelli Kotimiehet oli tapahtumaton, mutta minusta siinä tapahtui koko ajan, ja lapselle langennut liian raskas vastuu kodista välittyi tunnelmina hyvin. Varsin monessa novellissa lapsi tai nuori joutui olemaan pikkuaikuinen, itsenäistymään nopeasti ja löytämään selvitymiskeinoja yksin.

Lisätietoja:

https://www.wsoy.fi/kirja/maritta-lintunen/ovisilma/9789510371015

https://kiiltomato.net/critic/maritta-lintunen-ovisilma/ 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Maritta_Lintunen

Ruohonleikkaaja

 Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja (2006)

Olen ehkä aiemminkin lukenut Outi Pakkasen (s. 1946) Ruohonleikkaajan; ainakin olen sen kirjaston poistomyynnistä hankkinut vuonna 2012. Kirja-arvosteluista olen lukenut, että siinä käsitellään naisten väkivaltaisuutta ja normaalista poikkeavia sukupuolirooleja. Ruohonleikkaajassa naiset tuntevat vetoa nuorempiin miehiin ja muutenkin käyttäytyvät "miesmäisesti" miesten ollessa "naismaisia". 

Ruohonleikkaaja poikkeaa mielestäni muusta Pakkasen dekkarituotannosta, vaikka siinä vilahtaakin poliisit Ström ja Jokinen sekä mäyräkoiraa ulkoiluttava pitkä laiha nainen (oletettavasti Anna Laine). Teos kulkee kahdella aikatasolla, ja menneisyys tuntuu olevan kauempana kuin matemaattisesti vuosissa on laskettavissa. Nykynuoret tietävät ja muistavat yllättävän vanhoja tapahtumia ja henkilöitä, mikä on sangen epäuskottavaa. Kirja on silti mielenkiintoinen ja ajattelemisen aiheita antava.

Lisätietoja:

http://www.dekkaripaivat.fi/node/334

https://otava.fi/kirjat/ruohonleikkaaja-ebook/