Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää (2016)
Luin Jarmo Ihalaisen (s. 1966) esikoisteoksen Perheestä ja alastomana juoksemisesta (2012) mielenkiinnolla, koska teos oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokkaana ja tunsin kirjailijan pintapuolisesti arkielämästä. Esikoisteos oli siinä mielessä yllättävä, että se kertoi tarinaa naisnäkökulmasta. Ihalaisen toinen romaani Mitä miehen pitää on puolestaan täysin miesnäkökulmasta kirjoitettu. Ehkä miesaihe sopii kirjailijalle paremmin, ja toki hän on kehittynyt myös kaunokirjallisessa ilmaisussa.
Teos kertoo kahdesta miehestä. Huutolaispoika Kelpo on sitkeä tyyppi, joka selviää päivästä toiseen ja kasvaa "kunnon mieheksi". Nelikymppinen Mika on luokanopettaja, nettideittejä harrastava pohdiskelija, joka etsii naista, rakkautta, onnea, jotain. Mielestäni Mika analysoi naisia inhorealistisesti, jopa naisvihamielisesti, mutta biologia ja tylsä elämä saavat hänet tapailemaan erilaisia naisia. Mika pohtii, millainen mies naisille kelpaa. Minusta parisuhde on aina kahden kauppa, eikä siinä kumpikaan valitse tai hylkää toista helpommin.
Kirjassa tapahtumapaikkoina on maaseutu, kuvitteellinen Lohijoki, joka muistuttaa huomattavan paljon Porvoota, sekä Helsinki. Kelpon elämää kuvataan 1910-1930-luvuilla, joten lukija pääsee seuraamaan Suomen itsenäistymistä (ei vaikuta lapsen elämään paljoakaan) ja eduskuntatalon ja Helsingin rakentamista. Mika pyörii pääkaupunkiseudulla vuoden 2014 tietämillä ja nuorison ongelmat tulevat tutuiksi nelikymppisten miesten ongelmien ohella. Teoksessa on mukava rakenne, kun välillä seurataan Kelpoa ja välillä Mikaa. Yhtäjaksoisesti ei kummastakaan jaksaisi - eri syistä - lukea pidempään.
Lisätietoja:
http://www.kotivinkki.fi/perhe-ja-parisuhde/kirjailija-jarmo-ihalainen-miehen-pitaa-olla-naiselle-mysteeri
https://atena.fi/mita-miehen-pitaa
https://areena.yle.fi/1-3347960
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti