Kuolleet linnut eivät laula

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (2017)

Kylläpä minulla on ollut onnea, kun olen viime aikoina saanut kirjastosta uutuuskirjoja lainaan! Kanadalaisen Alan Bradleyn 50-luvun Englantiin sijoittuva Flavia de Luce -sarja etenee kuin juna. Kuolleet linnut eivät laula on sarjan kuudes osa. Flavian äidin kohtalo selviää ja Flavia itse on elämänmuutoksen alussa.

Flavia on kohta 12-vuotias, joten hän on entistä ajattelevampi ja kypsempi lapsi. Kuolleet linnut eivät laula -teoksessa Flavian "nuorempana painoksena" esitellään sukulaistyttö Undine. On jännittävä nähdä, mihin suuntaan Flavian kehityskaari etenee seitsemännessä osassa Nokisen tomumajan arvoitus (2017). Todennäköisesti myös Undine esiintyy tulevissa teoksissa. Samassa suvussa voinee olla useampiakin lapsineroja?

Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kuolleet-linnut-eivat-laula/

https://www.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan 
 

Hupsu rakkaus

Kaari Utrio: Hupsu rakkaus (2017)

Kaari Utrion uusin epookkiromaani, historiallinen viihderomaani 1800-luvun alkuvuosikymmeniltä on kirjastossa varattujen listalla kärkipäässä. Yllätyksekseni Hupsu rakkaus oli kuitenkin saatavilla pikalainana.

Hupsu rakkaus on juoneltaan hyvin paljon Oppineen neidin (2011) kaltainen. Hupsussa rakkaudessa köyhä, hyväsukuinen ja oppinut leski joutuu romantiikan pyörteisiin vauraan kauppiaan perheen jouduttua vararikkoon ja muuttaessa Helsingistä kaukaisten sukulaisten kartanoon Kokemäenjoen alueelle. Mieltä lämmittää aina, kun järkevä ja vakaa nainen pärjää paremmin kuin hemmoteltu kaunotar. Teoksessa parit löytävät toisensa monien kiemuroiden jälkeen; jopa rakkausavioliitoista voisi puhua.

Hupsu rakkaus on viihdyttävä ja historiallisesti rikas teos. Odotin, että kirja olisi loppunut siihen, kun pääpari sai toisensa, mutta tarina jatkuikin. Sivuhenkiöiden synnit ja kohtalo kirjoitettiin nekin auki, minkä vuoksi kirjan tapahtumat eivät jääneet mietityttämään lukemisen loputtua. Kaari Utrion puoliso Kai Linnilä kuoli elokuussa 2017, mikä sai minut ajattelemaan heidän pitkää avioliittoaan. Hupsussa rakkaudessa pääpari Hedda ja Harry ovat toisilleen tarkoitettuja, "varttuneita" kolmekymppisiä, mikä houkuttelee etsimään yhtymäkohtia kirjailijan omaan elämään. Hupsussa rakkaudessa on huomattavan paljon iäkkäitä isovanhempia ja muita sukulaisia ja sukupolvien kierto tulee näkyviin, kuten sukuromaaneissa tapana on. 

Lisätietoja:

http://amanita.fi/amanita/

http://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2403064 

Norma

Sofi Oksanen: Norma (2015)

Sofi Oksansen (s. 1977) mediapersoona on häirinnyt minua alusta asti ja vaikuttanut hänen teostensa lukemiseen. En ole lukenut loppuun asti muita Oksasen teoksia kuin Puhdistus (2008) ja Norma (2015). Molemmat teokset ovat hyvin kirjoitettuja ja kiinnostus lukea loppuun asti säilyy voimakkaana. Molemmissa teoksissa näkyvät Oksasen laajemmat teemat ja hänen taustansa; kirjailijat kirjoittavat omista kokemuksistaan ja lähtökohdistaan.

Normassa käsitellään naisten hiusasioita, kohdunvuokrausta, suvun vaiettuja salaisuuksia ja erilaisuutta/normaaliutta. Ihmiset etsivät hyväksyntää, rakkautta ja haluavat lapsia eli elää normaalia perhe-elämää. Muistan lukeneeni jostain lehtiartikkelista, että Oksasella oli hiusongelmia, joiden vuoksi hän perehtyi hiusalaan syvällisesti. Lasten hankinta tai lapsettomuus on ollut kirjailijalla myös mielessä. Ominaisuuksien biologinen periytyvyys on askarruttanut minuakin. Kirjassa Norman epätavallinen hajuaisti toi minulle mieleen raskausajan herkistymisen hajuille ja tuoksuille.

Lisätietoja:

http://www.sofioksanen.fi/

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/09/24/sofi-oksasen-erikoinen-norma

http://normaross.fi/

https://www.menaiset.fi/

 

Murha näyttämöllä

Metropoliitta Panteleimon: Murha näyttämöllä (2013)

Murha näyttämöllä jatkaa Koskijärvestä kertovien cosy-dekkareiden sarjaa, joka on edennyt jo viidenteen osaansa: Murha kirkonkylässä (2011), Murha näyttämöllä (2013), Kohtalokas Leningradin-matka (2015), Murha kirjapiirissä (2016), Viestejä tuonpuoleisesta (2017).

Murha näyttämöllä on siis vasta toinen osa pitenevässä sarjassa. En ole aivan varma, jaksanko lukea koko sarjaa. Jonkinlaista nostalgista viehätystä ja turvallisuutta teoksissa on, mutta kaava toistuu ainakin näissä ensimmäisissä teoksissa liian samanlaisina. Tapahtuu murha ja poliisit sekä poliisin rouva käyvät jututtamassa asianomaisia ja juomassa kahvia Koskijärven asukkaiden kodeissa. Itse en pysty keräämään oikeita vihjeitä murhaajan paljastamiseksi - kuten ei poliisikaan.

Murha näyttämöllä on sangen kiinnostava, mutta kulunut teoksen nimi, ja se sekoittuu esim. Kuolema näyttämöllä (http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_9034#.WeR5mTBx3cs) -tyyppisiin teoksiin. Ihan mielelläni luin kirjan; oli tuttua ja turvallista palata ensimmäisen osan maailmaan ja tyyliin. Mitään uutta teos ei kuitenkaan antanut.

Lisätietoja:

http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/murha-naeyttaemoellae-detail

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/murha-nayttamolla/

https://www.ort.fi/kuopio/10975-2/ 

Mitä miehen pitää

Jarmo Ihalainen: Mitä miehen pitää (2016)

Luin Jarmo Ihalaisen (s. 1966) esikoisteoksen Perheestä ja alastomana juoksemisesta (2012) mielenkiinnolla, koska teos oli Helsingin Sanomien esikoiskirjallisuuspalkintoehdokkaana ja tunsin kirjailijan pintapuolisesti arkielämästä. Esikoisteos oli siinä mielessä yllättävä, että se kertoi tarinaa naisnäkökulmasta. Ihalaisen toinen romaani Mitä miehen pitää on puolestaan täysin miesnäkökulmasta kirjoitettu. Ehkä miesaihe sopii kirjailijalle paremmin, ja toki hän on kehittynyt myös kaunokirjallisessa ilmaisussa.

Teos kertoo kahdesta miehestä. Huutolaispoika Kelpo on sitkeä tyyppi, joka selviää päivästä toiseen ja kasvaa "kunnon mieheksi". Nelikymppinen Mika on luokanopettaja, nettideittejä harrastava pohdiskelija, joka etsii naista, rakkautta, onnea, jotain. Mielestäni Mika analysoi naisia inhorealistisesti, jopa naisvihamielisesti, mutta biologia ja tylsä elämä saavat hänet tapailemaan erilaisia naisia. Mika pohtii, millainen mies naisille kelpaa. Minusta parisuhde on aina kahden kauppa, eikä siinä kumpikaan valitse tai hylkää toista helpommin.

Kirjassa tapahtumapaikkoina on maaseutu, kuvitteellinen Lohijoki, joka muistuttaa huomattavan paljon Porvoota, sekä Helsinki. Kelpon elämää kuvataan 1910-1930-luvuilla, joten lukija pääsee seuraamaan Suomen itsenäistymistä (ei vaikuta lapsen elämään paljoakaan) ja eduskuntatalon ja Helsingin rakentamista. Mika pyörii pääkaupunkiseudulla vuoden 2014 tietämillä ja nuorison ongelmat tulevat tutuiksi nelikymppisten miesten ongelmien ohella. Teoksessa on mukava rakenne, kun välillä seurataan Kelpoa ja välillä Mikaa. Yhtäjaksoisesti ei kummastakaan jaksaisi - eri syistä - lukea pidempään.

Lisätietoja:

http://www.kotivinkki.fi/perhe-ja-parisuhde/kirjailija-jarmo-ihalainen-miehen-pitaa-olla-naiselle-mysteeri

https://atena.fi/mita-miehen-pitaa

https://areena.yle.fi/1-3347960

Alma!

Hanna Weselius: Alma! (2016)

Luettuani Hanna Weseliuksen (s. 1972) esikoisteoksen Alma! arviointeja ja todettuani, että teos voitti Helsingin Sanomien esikoiskirjailijapalkinnon, halusin tutustua teokseen. Oletukseni oli, että kirja olisi massiivinen, A4-kokoinen tiiliskivi Alma Mahlerin (1879 - 1964) elämästä. No, kirjastossa näin, että kirja oli tavallisen kirjan kokoinen ja näköinen. Sisältökään ei ollut sitä mitä odotin.

Teos alkaa Ainosta ja "siiderivalaasta", siirtyy lakimieheen ja lopulta Almaan palatakseen taas Ainoon. Henkilöhahmojen elämät sivuavat toisiaan tavalla tai toisella. Teoksessa käsitellään naisen asemaa, nais-, mies- ja muukalaisvihaa. Niin naiset kuin miehetkin ovat jollain tavalla rikki ja kykenemättömiä toimimaan aina oikein ja tarkoituksenmukaisesti. Henkilöt ovat uhreja, mutta omalla tavallaan myös toimijoita, oman elämänsä sankareita.

Kirjailijan taustasta johtuen teksti on tarkan havainnoitsijan ja tarkkailijan kirjoittamaa. Minulle jäi epäselväksi, kuka Alma Mahlerin elämänvaiheita tarkkailee varjoista. Onko tarkkailija kirjailija, Aino vai peräti lakimies? Millainen nainen on oikeanlainen kenenkin mielestä? Miten nainen saa äänensä kuuluville miesten maailmassa?

Alma!:n ohella lainasin kirjastosta Jarmo Ihalaisen Mitä miehen pitää (2016) -teoksen. Alustavasti se vaikuttaa sisarteokselta Alma!:lle keskittyen miesnäkökulmaan ja miehen asemaan. Ei ole helppoa kenelläkään? Palkitussa Alma!:ssa kantavana voimana ihmisen elämässä on rakkaus.

Lisätietoja:

http://www.bonnierrights.fi/books/alma/

https://www.aamulehti.fi/kulttuuri/voi-alma-minka-teit-tulenkantaja-voittajalle-kirjoittaminen-on-kuin-pimeaan-menemista-24367026/

http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Hanna-Weselius-Alma/837634