Kissavieras

Takashi Hiraide: Kissavieras (2016)

Japanilaisen runoilijan Takashi Hiraiden (s. 1950) pienoisromaanin kansi on hyvin viehättävä kissaihmisen silmään. Lainasin teoksen kannen ja hämärästi mieleeen muistuvan arvioinnin takia, ja luin kirjan siltä istumalta alusta loppuun. Japanilainen elämäntapa ja kulttuuri avautuivat teoksessa, joka oli enemmän kuin pienen kissan aiheuttamia hassuja tuokiokuvia. Kirjan tapahtuma-aikaan, 1980-luvun lopussa vanhaa Japania, esim. rakennuksia, oli nykyistä enemmän jäljellä. Kirja alkaa seikkaperäisellä kuvauksella kolmekymppisen pariskunnan asuinrakennuksesta. Opin, että tatami on rakennusten pinta-alayksikkö (90 x 200 cm) sen lisäksi, että se on lattiamateriaali.

Pikkuisen Chibin astuessa sievin askelin kirjan sivuille ja pariskunnan elämään lukuintoni kasvoi huomattavasti. Kissoilla, kuten muillakin eläimillä ja luonnolla, on paljon symbolisia merkityksiä japanilaisille. Hiraiden runollinen tyyli tulee hyvin esille myös vanhan puutarhan kuvauksessa. Alussa kirjailijan tyyli ja tekstin fonttikoko vaativat hieman totuttelua.

Kauniista teoksesta jäi haikea olo. Mietin edesmenneitä kissalemmikkejäni ja elämänpuroa, joka virtaa jatkuvasti eteenpäin. Elämästä säilyy vain sirpaleisia tuokiokuvia, koskettavia ja kipeitäkin.

Lisätietoja:

http://kustantamo.sets.fi/kirja/kissavieras/

http://www.ennenjanyt.net/2016/11/japani-kissojen-valtakunta/

http://www.kissakas.fi/ajankohtaista/320-komea-kissakirjavuosi-2016

Murha kirkonkylässä

Metropoliitta Panteleimon: Murha kirkonkylässä (2011)

Oulun metropoliitta Panteleimon (s. 1949) kirjoitti ensimmäisen dekkarinsa Murha kirkonkylässä lapsuutensa maisemiin, vaikka kirjassa tapahtumapaikaksi kuvataan kuvitteellinen Koskijärven kirkonkylä 50-luvulla. Dekkari etenee kuin kesäinen farssi poliisiviranomaisten kävellessä talosta taloon ja rikostapauksen koskettaessa yksitellen kyläläisiä. Itselleni kirjasta nousi mieleen mummola ja kesäinen hiekkatie. Omassa lapsuudessani 70-luvun alussa savokarjalaisella maaseudulla oli samanlainen tunnelma ja yhtä paljon erikoisia tyyppejä liikkeellä.

Murha kirkonkylässä -kirjaa voisi verrata myös Agatha Christien teoksiin; rikosta selvitellään puhumalla ja keskustelemalla. Tyyli on kepeää ja kuvailevaa, vaikka kerrotaan vaikeista asioista. Tästä teoksesta on helppo aloittaa dekkareiden lukeminen, kuten Dekkariseura neuvoo. Hieman minua häiritsi henkilöhahmojen "hölmöys", mutta voin uskoa, että syrjäseuduilla 50-luvulla esimerkiksi viranomisten pelko oli todellista ja että vieläkin ihmiset vieroksuvat heille vierasta ja erilaista. Mielelläni lukisin ainakin seuraavan osan Murha näyttämöllä (2013), kunhan se kirjastosta vapautuu.   

Lisätietoja:

http://www.dekkaripaivat.fi/node/530


http://www.myllylahti.fi/kirjat/rikos-ja-jannitys/murha-kirkonkylaessae-detail

https://fi.wikipedia.org/wiki/Panteleimon_(metropoliitta)

Milanon nukkemestari

Vera Vala: Milanon nukkemestari (2016)

Neljättä Vera Valan (s. 1976) Arianna de Bellis tutkii -sarjan osaa lukiessa tuntui, että Ariannan menneisyys olisi osapuilleen kirjoitettu auki, mutta menneisyydestä paljastuu edelleen uusia yksityikohtia Milanon nukkemestarissa. Viidennen osan alku oli hieman keskittymiskykyä vaativaa, kun henkilöitä ja aika- ja paikkatasoja oli useita. Ariannan isoveli Ares on yhä näkyvämmin esillä teoksessa Ariannan jäädessä taustalle.

Vaikka hieman kursorisesti luinkin osan kirjasta, minulla oli ainakin viisi pääepäiltyä sarjamurhaajaksi. Kuten arvata saattaa, en onnistunut älyämään juonta ennen viimeisiä sivuja. Lukiessa tuli mieleen, että jo Tuomitut (2015) oli jotenkin vaikealukuinen minulle, kun maailman synkkyys kävi päälle. Milanon nukkemestari ei ole sekään mikään hyvän olon teos.

Lisätietoja:

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512403608/milanon-nukkemestari/

http://www.dekkaripaivat.fi/node/791

http://veravala.blogspot.fi/

Lukija aamujunassa

Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (2015)

Kun luin Jean-Paul Didierlaurentin esikoisteoksesta Lukija aamujunassa, intoilin heti, että tämä pitää lukea! Teos osui kirjaston hyllystä käteen ja lukaisin sen nopeasti. Eräs kirjan aiemmin lukenut sanoi, että kirja oli nopealukuinen ja oikeasti alkoi vasta siitä mihin loppui. Myös minusta kirja vaatisi jatkoa, jota ei vielä ole julkaistu.

Jean-Paul Didierlaurent (s. 1962) on kirjoittanut novelleja ennen esikoisromaaniaan. Hänen kirjoitustyylinsä on tiivistä ja novellimaista sekä hyvin ranskalaista sen vähäisen kokemukseni perusteella mikä minulla on ranskalaisista kirjailijoista. Lukija aamujunassa on arvostelujen perusteella aikuisten satu. 36-vuotias Guylain elää askeettista ja rutiinien täyttämää elämäänsä, kunnes punainen muistitikku löytyy sattumalta paikallisjunan penkin välistä. Muistitikun johdattamana pienoisromaaniin tulee romanttisia sävyjä ja teos loppuu "onnellisesti". Ehkäpä kaksi outoa teksteistä, kirjoittamisesta ja lukemisesta kiinostunutta löytää toisensa...

Lisätietoja:

https://www.youtube.com/watch?v=xGQNrhLpFaI

http://lounakirjastot.fi/en-aineistot/en-kirjasto-vinkkaa/?tipid=490&newstitle=Lukija+aamujunassa

https://www.kirja.fi/kirja/jean-paul-didierlaurent/lukija-aamujunassa/9789513181833/



  

Ackte!

Raija Oranen: Ackte! (2016)

Olin kiinnstunut lukemaan Raija Orasen Aurora-teoksen (2014), mutta kirjaston hyllystä löytyi tuoreempi Aino Acktesta (1876 - 1944) kertova historiallinen romaani. Aino Ackte on esiintynyt useissa viime aikoina lukemissani romaaneissa mm. Albert Edelfeltin ihastuksen kohteena, joten siinäkin mielessä teos oli kiinnostava.

Lukeminen takkuili alusta alkaen. Nuoren laulajattaren oopperaopinnot Pariisissa eivät kiinnostaneet, liikaa papernmakuisia yksityiskohtia ja historiallisia henkiöitä vyöryi sivutolkulla. Sain silmäiltyä teoksen loppuun asti vain päättäväisyydellä. Mielenkiintoista oli lukea Ainon äidin ja siskon laulajaurista ja siitä, ettei Aino Ackte ollut ainoa suomalainen tähti maailman oopperalavoilla. Nuoruus, ulkonäkö, lahjonta ja hyvät suhteet takasivat näkyvyyden paremmin kuin lahjakkuus jo 1900-luvun vaihteen viihdemaailmassa.

Raija Orasen Aurora-romaani vuodelta 2014 vedettiin myynnistä 15.9. 2017 puutteellisten lähdeluettelomerkintöjensä vuoksi. Teoksessa on käytetty enemmän kuin hyvän tavan mukaisia lainauksia ja siteerauksia Katri Lehdon teoksesta Kytäjän kreivitär; Marie Linderin elämä. Orasen kirjoihin lisätään jälkikäteen lista taustateoksista, lupaa kustantaja. Aurora-teoksesta ei tule uusia painoksia, koska Teoksen toimitusjohtajan mukaan "Kun kysymys on aika vanhasta kirjasta, kysyntää ei myöskään ole valtavasti." Eli kirja vanhenee jo kolmessa vuodessa! Aino Ackte "vanheni" vasta viisikymppisenä... 

Lisätietoja:

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2016-syksy/ackt%C3%A9.html

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/07/05/raija-oranen-kirjoitan-ehka-viimeista-kirjaani

http://www.is.fi/viihde/art-2000001251284.html