Kirsi Valasti & Timo Vuorimaa: Lentoa juoksuun: harjoittele oikein, kehity ja nauti (2013)
Olisi ehkä pitänyt perehtyä aiemmin Lentoa juoksuun -teokseen, sillä eilisestä puolimaratonista oli nautinto kaukana. Nukuin huonosti, jännitin ja panikoin juoksua etukäteen. Heräsin edeltävänä päivänä kauhistuneena, että tänään pitää juosta. Mikä helpotuksen tunne, kun oivalsin, että juoksu on vasta huomenna! Juoksupäivänä huokailin ja panikoin edelleen. Kunto oli parempi kuin viime vuonna (10-11 km normilenkki 7 min paremmin kuin viime vuonna), mutta yritin olla ajattelematta mahdollisuutta parantaa aikaa. Kunhan maaliin asti päästään, hyvä niin.
Eilisessä suorituksessa ei ollut mitään muuta hyvää kuin se, että hölkkäsin maaliin asti tuotekassin saamisen voimalla (olisinko keskeyttäneenä saanut tuotekassin?). Olin lähdössä omalla tasollani kärjessä, joten en päässyt ohittamaan ketään, mikä poikkesi edellisvuosista. Neste hölskyi mahassa ja loppumatkasta kärsin happamista röyhtäisyistä. Kahden tunnin komea kirittäjäjänis hävisi näköpiiristäni 15 kilometrin kohdalla. Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni katsoin kelloa ja laskin, että paska aika tulee, vaikka juoksisin miten kovaa. En enää muistanut, että lähtö oli myöhästynyt ja oikeasti minulla olisi ollut saumoja kahden tunnin alitukseen. Luulo huonosta loppuajasta vei viimeisimmänkin motivaation ja raahustin maaliin pettyneenä. Oikeasti hölkkäsin vain yhden minuutin huonompaan aikaan kuin viime vuonna. Aika oli 2.01, kun odotin, että se olisi ollut 2.15 tai enemmän. Vielä aamulla väsyneenä herätessä ajattelin, ettei juostessa aivoja tarvita, kunhan jalat liikkuvat. Käytännössä minulla eivät toimineet aivot eivätkä jalat, juoksu ei lähtenyt missään vaiheessa rullaamaan ja juoksemisesta oli nautinto kaukana.
Eilinen oli hyvä opetus siitä, että mieliala vaikuttaa paljon juoksuun. Vaikka olin tekemässä itselleni hyvää ja nautinnollista juoksua, rupesin unelmoimaan hyvästä loppuajasta ja vertaamaan itseäni muihin. Masennuin, kun muut ohittivat minut. Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen kuntosarjassa 4., ja sijoitukseni tippui kierros kierrokselta aina pykälän alemmaksi 7.:ksi kierrosajan heiketessä joka kierroksella vajaalla minuutilla. Aiempina vuosina olen pystynyt kirimään loppua kohti, kun juoksu on lähtenyt rullaamaan alkuvaikeuksien jälkeen. Iloisen mielen ja omaan juoksuun keskittymisen lisäksi opin, ettei minun kannata juoda liikaa kahvia tai syödä suklaata ennen juoksua eikä käyttää kompressiohousuja (oudosti puutuneet etureidet, pohkeet ja jalkapohjat).
Lisätietoja:
http://www.kirsivalasti.fi/lentoa-juoksuun/
http://www.baana.fi/ammattilaisen-vinkit-juoksun-aloitukseen/
http://www.apu.fi/artikkeli/juoksu-paljasti-syovan-mietin-jopa-onko-minulla-oikeus-pelata
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti