Ulla-Maija Paavilainen: Sokerisiskot (2008)
Lainasin Paavilaisen (s. 1955) kolmannen teoksen kirjastosta, koska luin hänestä jostain naistenlehdestä ja kiinnostuin teoksesta. Minulla on vahva muistikuva, että olen lainannut Sokerisiskot-kirjan ainakin kertaalleen aikaisemminkin. Punavalkoraitainen kansi ja kirjan alun pysähtynyt tunnelma (mitä Sirkku jahkailee?) muistuivat mieleen kirjaa lukiessa. Edellisestä lukuyrityksestä on jo vuosia, ja huomasin, että jaksan lukea paremmin tekstiä. Äidin sairaus ja kuolema, keski-ikäisten naisten kipuilu työelämässä ja parisuhteessa sekä yhteiskunnallinen tilanne olivat tulleet lähemmäksi omaa kokemusmaailmaa.
Kirjassa kolme siskosta, Sirkku, Pulmu ja Marianne, vievät kertomusta eteenpäin aina vuorollaan minä-kertojina. Rakenne toistaa itseään niin, että mietin, josko muutama poikkeama kaavaan olisi piristänyt teosta. Äidin kuolema tuo siskokset yhteen ja he käyvät luovutetussa Karjalassa viemässä äidin tuhkat paikkaan, jossa tämä oli onnellisimmillaan. Sisarsuhteisiin ja siihen, että kukin muistaa tapahtumat omalla tavallaan, oli helppo samastua.
Lisätietoja:
https://otava.fi/kirjailijat/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/04/28/ulla-maija-paavilainen-akkilahto
http://www.kymensanomat.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti