Filminauha kohtalon käsissä

Alan Bradley: Filminauha kohtalon käsissä (2016)

Alan Bradley on ollut tuottelias ja kirjoittanut nopeassa tahdissa aina vain uusia osia Flavia de Luca -sarjaansa. Suomennoksia on jo seitsemän: Piiran maku makea, Kuolema ei ole lasten leikkiä, Hopeisen hummerihaarukan tapaus, Filminauha kohtalon käsissä, Loppusoinnun kaiku kalmistossa, Kuolleet linnut eivät laula ja Nokisen tomumajan arvoitus. Nopea julkaisutahti näkyy suomennoksissa(kin). Loppusoinnun kaiku kalmistossa -teosta (2016) löytyi useita niteitä kirjaston hyllystä, mutta tuoreemmat teokset olivat lainassa ja varattuja.

Aiemmin olen pitänyt 11-vuotiasta, ikääntymätöntä Flaviaa oikeana riiviönä, joka kiusaa siskojaan, mutta Filminauha kohtalon käsissä -teoksessa sympatiani ovat Flavian puolella. Vanhemmat siskot käyttäytyvät mielestäni huonommin kuin pikkusisko. Teoksen tapahtumat sijoittuvat kotikartanoon ja joulun aikaan, mistä tulee lisämaustetta juoneen ja tuttujen henkilöhahmojen taustoista selviää uusia asioita.

Luulen, että teos on yhtä "kamala" kuin aiemmatkin osat, mutta pitkän lukutauon ansiosta suljen silmäni Flavian murhatutkimuksille ja keskityn muuhun.



Lisätietoja:

https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/alan-bradley/

http://www.tornio.fi/index.php?p=BradleyAlan

Ruokarouva

Enni Mustonen: Ruokarouva (2016)

Enni Mustosen (Kirsti Manninen) Syrjästäkatsojan tarinoita -sarja jatkuu Ruokarouva romaanissa, jonka pikalainasin kirjastosta ja luin yhdessä päivässä.Sarjan neljäs osa kuvaa ajanjaksoa 1914-1918 eli hyppää edellisestä romaanista kymmenkunta vuotta eteenpäin. Ida Erikssonin tytär Kirsti on kahdeksanvuotias, kun perhe muuttaa takaisin Suomeen ja Leppävaaraan, missä Ida alkaa pitää täysihoitolaa eli pensionaattia. Käsite ruokarouva merkitsee muistaakseni henkilöä, joka tarjoaa kodissaan maksullisia aterioita ruokavierailleen. Idan täsihoitolassa käy mm. Eino Leino veljensä kanssa, L. Onerva miehensä Leevi Madetojan kanssa ja Ville Vallgren puolisonsa Viivi Paarmion kanssa.
 
Mielenkiinnolla odotan sitä, että pääsen lukemaan Ruokarouvan tytär -romaanin! Ruokarouva oli miellyttävä lukuelämys, kun sattoi uppoutua historiallisen romaanin maailmaan kurssikirjojen sijaan. Kirjailija osaa kuljettaa kertomusta ja herätellä tunteita.


Lisätietoja:

http://areena.yle.fi/1-3480378

http://www.is.fi/viihde/art-2000004888095.html

http://otava.fi/kirjat/9789511284925/#.WSxBxMYlHcs

Aika rientää

Kylläpä on kulunut aikaa siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Erilaiset kiireet ovat estäneet niin kaunokirjallisuuden lukemisen kuin kunnonkohotuksen. Toki olen käynyt säännöllisesti jumpissa, mutta syönyt myös karkkia, makoillut sohvalla ja virkannut. Pari viikkoa sitten aloin hölkätä: kahdeksan kilometrin lenkki otti koville ja jalkalihakset väsyivät ennen lenkin loppumista, vaikka olin vaivattomasti juossut kyseisen matkan juoksumatolla. Viime keskiviikkona hölkkäsin vakiolenkkini (10-11 km) ensimmäisen kerran tänä vuonna. Pikkuhiljaa peruskestävyys alkaa palata, mutta puolimaratoniin on vielä matkaa. Heinäkuun alussa pitäisi matka taittaa Vierumäellä kuten kahtena edellisenäkin vuotena.

Huomasin, että spinningin jälkeen hölkkä sujui kevyemmin, joten otin spinning 45 min mukaan jumppaohjelmaani. En tavoittele aikaennätystäni eli kahden tunnin alitusta, kunhan hölkkään heinäkuussa peruslenkkivauhtia (5-6 min/km) matkan läpi. Tällä hetkellä tuntuu, että askellus muuttuu aina vain kehnompaan suuntaan ja henki kulkee huonommin kuin ennen. Yritän olla masentumatta kuuden lenkin jälkeen! Rauhallisesti ja hyvällä mielellä menen pikkuhiljaa eteenpäin.