Mustamäki

Timo Sandberg: Mustamäki (2013)

Lahtelaisen Timo Sandbergin (s. 1946) 1920-luvun Lahteen sijoittuva Mustamäki sai Vuoden johtolanka -palkinnon vuonna 2014. Ensimmäistä Otso Kekki -romaania seurasi Häränsilmä (2015), jota myös on kehuttu.

Olen yrittänyt lukea Sandbergin dekkareita monesti aiemminkin. Jostain syystä ne eivät ole vetäneet minua pauloihinsa - ja ovat siksi jääneet kesken. Mustamäki-romaaninkin olen lainannut ainakin kaksi kertaa pääsemättä alkusivuja pidemmälle. Pääsyynä on, etten halua lukea punaisista ja valkoisista, viinatrokareista ja poliiseista tai elää 1920-luvun ilmapiirissä ylipäätään. Lähihistoria ja epäoikeudenmukaiset tapahtumat tulevat liikaa mieleen, enkä pidä siitä, että pitää pelätä, mitä hyville henkilöhahmoille käy. Lahden paikallishistorian tuntemus olisi myös ollut avuksi: missä on Mustamäki?

Sandbergin teksti on kirjallisesti mukavaa luettavaa, kun välillä tulee osuva, jopa runollinen, kuvaus odottamatta vastaan. Historiallisesti luotettavaa ja tarkkaa ajankuvausta on elävöitetty onnistuneesti henkilöhahmojen kautta. Otso Kekki jäi minulle arvoitukseksi tämän yhden kirjan perusteella. Mitähän hänelle käy jatkossa?

Mustamäki on nopealukuinen romaani, jossa on lyhyitä kappaleita. Minulta meni kuitenkin useita viikkoja ennen kuin tartuin teokseen ja useita päiviä ennen kuin sain sen luettua loppuun. Seuraava osa vetänee paremmin mukaansa, koska tietää mitä saa. Hyvä kirja!

Lisätietoja:

http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjailijat/?action=kirjailija&aid=30

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/2954884-timo-sandberg-teki-uuden-avauksen

http://www.ess.fi/Mielipide/blogit/lukupiiri/2013/03/01/timo-sandberg-mustamaki

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Timo_Sandberg

Ikivihreä soiva laulukirja

Ikivihreä soiva laulukirja (2015) on Musiikki- ja kulttuurikeskus VERSOn tekemä ja Tammen julkaisema teos, joka sisältää 50 vanhaa laulua säestyksineen. Teos on soittovalmis eli siinä on paristot valmiina ja selkeät käyttöohjeet takana. Luonnollisesti avasin paristokotelon pienen ristipääruuvin turhaa ja tuskailin, kuinka laite sammuu (sammuu itsestään, jos ei tee mitään 30 sekuntiin tai jos painaa pitkään play-painiketta).

Teos on varsin helppokäyttöinen ja selkeästi keväästä (iloisista lauluista) talveen (syvällisiin lauluihin) etenevä. Siinä oli itselle muutama vieras kappale, jotka vanhempani muistivat. Varsin monet laulut olivat sävelminä tuttuja, mutta sanat olivat hukassa. Minulle olisi pitänyt olla kertosäkeetkin auki kirjoitettuna tai joku laulamassa malliksi.

Kirjassa on virhe. Kappaleen 36 sanat sopivat melodiaan 37 ja kappaleen 37 sanat melodiaan 36. Yritimme laulaa Iltatuulen viestin sanoja Unohtumattoman illan säveleen onnistumatta. Hieman paremmin sujui, kun taustamusiikki oli oikea. Unohtumaton ilta oli eräs peruskouluaikainen suosikkini, vaikka muistinkin siitä vain ensimmäisen säkeistön: Metsässä ei liikahda lehtikään ...

Teos on hyvää ajanvietettä varsinkin keski-ikäisille ja sitä vanhemmille. Todennäköisesti nuoremmatkin löytävät siitä tuttuja kappaleita: Suvivirsi nyt ainakin!

Lisätietoja:

http://versomus.fi/ikivihrea-soiva-laulukirja-julkaistaan-syyskuussa/

http://versomus.fi

Kylmä syli

Christian Rönnbacka: Kylmä syli (2015)

Kylmä syli on Rönnbackan neljäs Antti Hautalehto -dekkari. Minulta jäi Rakennus 31 (2014) välistä lukematta, koska en halunnut lukea sitä e-kirjana. Lukemattomuus ei haitannut, koska Kylmässä sylissä oli enemmän viittauksia kakkososaan (Julma 2013) ja vain ruumiskoiran yhteydessä viittaus Rakennus 31:een. Antin ja Leenan parisuhde tuntui jatkuvan siitä, mihin se Julmassa jäi.

Porvoonjoki ja pikkujouluista palaavat parikymppiset miehet ovat vaarallinen yhdistelmä ilman murhaajaakin. Teos on mielestäni lukemistani osista vetävin. Lukemisen helppous johtui myös tuttuudesta; henkilöt ja paikat olivat tulleet tutuiksi. Koska lukija tietää enemmän kuin komissario Hautalehto, teki mieli välillä manata poliisin tyhmyyttä. Mikään ei tunnu hoituvan kerralla loppuun asti, vaan tarvitaan uusia tapaamisia, tsekkauksia jne. Jännitys tiivistyy... Lukiessa ajattelin, että jos kirjoittaisin dekkarin, sen tyylistä ja kielestä löytyisi paljon samaa kuin Rönnbackalla.

Murhaajan motiivit jäävät lukijan päättelyn varaan eli hieman hatarikisi. Tai ainakin se, miksi juuri pikkujouluista palaavat nuorukaiset ovat uhreja.

Lisätietoja:

http://www.radiorock.fi/#!/muu/Christian%20Rönnbacka

http://areena.yle.fi/1-3094305

http://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3509160-dekkarivuosi-2015-missa-laatu