Kuolema savolaiseen tapaan

Eeva Tenhunen: Kuolema savolaiseen tapaan (1976, 4. painos 1995)

Tenhusen kolmas dekkari on aiheeltaan minua kiinnostava. Siinä kirjailija-Liisa ja poliisi-Martti muuttavat savolaiseen pikkukylään ja  teoksen puoluvälissä alkaa henkirikostutkinta. Mukava palata Mustat kalat -dekkarin "pääparin" vaiheisiin ja savolaiseen kyläyhteisöön.

Nuorena koin valtavia tuskia, kun en saanut kiiteltyä teosta luettua, vaan harpoin loppuun selvittääkseni murhaajan henkilöllisyyden. Ne kannen punaiset kengätkin jäivät arvoitukseksi. Tenhunen marssittaa näyttämölle runsaasti henkilöhahmoja, maalailee savolaista sielunmaisemaa ja punoo verkkoa kauan.

Muutama vuosi sitten lainasin kirjastosta Kuolema savolaiseen tapaan -dvd:n (1982) ja se valaisi paljon teoksen sisältöä. Siispä lukiessa perusjutut, kuten murhaaja, olivat selvillä. Harmillisesti juoni oli mielestäni epäuskottava (taas hysteerinen naishahmo) ja osoitteleva.

Lisätietoja:

Kirjasampo
Elonet

Hölkkätavoitteita

Treenasin huolellisesti toukokuun alun juoksutapahtumaan (10 km). Juoksu meni hyvin, vaikka minulla oli lämpöä ja pahoinvointia ennen juoksupäivää ja juostessa. Luulin, että kyseessä oli jännitys.

Juoksun jälkeen pahoinvointi paheni ja kuume nousi. Nivelkivut ja pistävä päänsärky vaivasivat. Oksentaminen helpotti oloa. Siinä vaiheessa kun nälkä palasi, aloin tervehtyä noro- tms. virustaudista. Toipuminen, työ- ja opiskelukiireet pitivät minut pois jumpista ja lenkkipolulta.

Koska epämääräinen nuha ja väsymys sekä lihaskivut ovat vaivanneet viime viikkoina, kävin vasta tänään pikkulenkillä kuulostelemassa missä mennään. Syödyt kakkupalat, karkit ja popcornit painoivat mahassa ja hölkkäilin vain kuusi kilometria. Huomenna kokeilen uudestaan.

Tarkoitus olisi pidentää ja monipuolistaa (mäkiä!) lenkkiä niin, että syksyllä taittuisi puolimaraton. Luulen kyllä, että se menisi nytkin sisulla ja ajan kanssa, mutta hyvä olla tavoitteita.