Reilu viikko sitten minulla oli kamalat pms-oireet, enkä liikkunut ollenkaan. Hormonien ja muiden syiden takia syömishimot hyrräsivät oikein kunnolla. Söin varmaan kilon karkkia ja puoli kiloa maissilastuja normaalin syömisen lisäksi. Alkoholia teki mieli ja mietin kotiin linnoittautumista herkkujen kera. Näin jälkikäteen ajateltuna viikossa meni ainakin 7000 kilokaloria ylimääräistä eli laskennallisesti yksi kilo tuli lisää. En ole käynyt vaa'alla, joten paino on mysteeri.
Huonosti nukutun yön jälkeen mietin lenkille lähtöä. Lunta satoi, joten siirsin koko ajan lähtöä. Lopulta kyllästyin itseeni: kyllä tämännäköiselläkin on oikeus hölkätä ihmisten ilmoilla, hengästyä ja hikoilla! Pistin uuden ulkoilutakkini päälle ja ajattelin hölkätä edes kolme kilometria.
Liikkeellä oli yllättävän paljon sunnuntaikävelijöitä, kun lähdin kiertämään tuttua kilometrin lenkkiä. Kolmen kierroksen jälkeen ajattelin juosta vielä kaksi. Sitten mietin, että juoksen ennätykseni eli kuusi kierrosta. Lopulta päädyin juoksemaan lenkin kymmeneen kertaan. Teki mieli juosta vielä lisää, kuinka monta kierrosta olisin jaksanut, mutta vasemmassa lonkankoukistajassa ja yläetureidessä alkoi tuntua. En jaksanut, tai viitsinyt, juosta ylämäkeä ylös, vaan kävelin. Alamäet kotiin laskettelin kuitenkin reippaasti ja vaivattomasti. Noin 14 kilometrin lenkki, jossa kävelyä 2 kilometria ja juoksua 10 km tasamaalla ja 2 km alamäkeä on kevään ennätykseni. Olen sitä hehkuttanut joka puolella ja käynyt ylikierroksilla.
Puolentoista viikon tauko lenkkeilyssä teki hyvää. Nyt on etureidet kipeinä ja aineenvaihdunta käynnissä. Oikein odotan seuraavaa lenkkiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti