Ensimmäinen Harry Hole -dekkari Flaggermusmannen (Lepakkomies) ilmestyi vuonna 1997 ollen Norjassa vuoden paras rikosromaani ja seuraavana vuonna Pohjoismaiden paras rikosromaani. Vuonna 2013 ilmestyi 10. Harry Hole -romaani nimellä Poliisi.
Minulla on ollut pitkään aukko sivistyksessä, kun en ollut lukenut yhtään Nesbota (s. 1960). Lepakkomies on ollut hyvin lainattu teos ja vasta alkukuusta sain pokkariversion käsiini. Harry Hole on oslolaispoliisi, joka selvittää norjalaisen pikkujulkkiksen murhaa pahamaineisessa King's Crossissa Sydneyssä. Hänellä on apunaan aboriginaali Andrew, jolla myös on paljon salaisuuksia. Tarina lähtee hitaasti käyntiin, kun Harry tutustuu Austraaliaan ja erilaisiin ihmisiin. Rikoksen selvittely ei etene ja Harry on jo palaamassa Norjaan, mutta ratkeaakin ryyppäämään ikävien tapahtumien seurauksena. Hän jää Sidneyin ja pähkäilee vaaleiden nuorten naisten sarjamurhaajan henkilöllisyyttä.
Lueskelin teosta pari sivua kerrallaan. Yhdessä kohtaa epäilen käännelleeni kirjan sivuja unissani, kun minulla ei ollut mitään hajua siitä, kuinka Andrew joutui sairaalaan. Tai sitten Nesbolla on tapana tehdä hyppäyksiä kertomuksissaan? Kieli oli nykyaikaista sisältäen englanninkielisiä lauseita.
Lukiessa minulle syntyi kuva Harry Holesta hintelänä, vaaleana, "anteeksi, että olen olemassa" -tyyppinä, joten yllätyin, kun hän tarttui miestä kauluksista ja nosti ylös. Kirjassa mainitaan, että Harry on pitkä ja lihaksikas, mutta jotenkin hänen nimensä ja kuvauksensa piirtää mieleeni pienen ihmisen. Nettilähteen mukaan Harry Hole on syntynyt 1963, on 192 cm ja painaa 95 kiloa. Normipoliisi siis?
Kävin tänään lainaamassa toisen Harry Hole -romaanin, Torakat. Saa nähdä, lämpenenkö Nesbon rikosromaaneille.
Lisätietoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti