Eeva Louko: Onnellisten saari (2022)
Onnellisten saari -kirjan ilmestyessä siitä kohistiin varsin paljon. Luin kirjan Seven-pokkarina ja olin samaa mieltä siitä, että esikoisteos on monisyinen, taitava ja yllättäväkin. Harmillisesti pokkarin fonttikoko oli itselleni liian pieni, että lukeminen olisi sujunut vaivattomasti.
Kirjailija (s. 1982) halusi kirjoittaa itsensä ikäisille. Kieli on 2020-lukulaista ja henkilöt kolmekymppisiä tai eläkeläisiä. En löytänyt samaistumiskohdetta lukiessani ja päähenkilö Ronja vaikutti epämääräiseltä tyypiltä, jonka pään sisälle en päässyt. Kieli ja tapahtumat olivat tässä päivässä kiinni; itse koetun ja tuoreen tuntuisia. Muun muassa Lauttasaarta piinaavasta nuorisojengistä oli juttu iltapäivälehdessä pari päivää sitten. Jutusta ilmeni, että lauttasaarelaiset epäilevät jengin tulevan jostain muualta kuin Lauttasaaresta rötöstelemään sinne.
Onnellisten saari on sekoitus jännityskirjallisuutta, kauhukirjallisuutta ja psykologista draamaa. Henkilöhahmot punoutuvat toinen toisiinsa ja on helppo nähdä esikoisteos sarjan ensimmäisenä osana. Vähän samaan tapaan kuin Leena Lehtolaisen (s. 1964) Ensimmäinen murhani (1993).
Kuriositeettina voin sanoa, että ystäväni kertoi, että hänestä teoksen teksti oli sellaista, jollaista minä olisin voinut parhaimmillani kirjoittaa. Tekstistä huokui viimeistely ja yksityiskohtien hionta, mutta myös se, että sanottavaa oli hieman liikaa.
Tällä hetkellä olen lukemassa sarjan toista osaa Käärmeiden maa (2023).
Lisätietoja:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/eeva-loukon-esikoisdekkari-onnellisten-saari-on-taynna-koukuttavia-juonenkaanteita-ja-herkullisia-ihmissuhdesotkuja?publisherId=64311881&releaseId=69927136
https://mesta.net/eeva-louko-julkaisi-jatkoa-menestysdekkarilleen-kirjailijuus-on-itselleni-unelma-ammatti-ja-suuri-toteutunut-haave/
