Annikki Nissinen selvittää murhan

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan (2012)

Lainasin tämän kirjan, koska kansikuva oli niin koominen ja takakansiteksti lupasi mielenkiintoisen tarinan. Forsmanin esikoisteos oli todellakin erilainen luettava.

Vuodesta 2012 ollaan tietoteknisesti ja yhteiskunnallisesti edistytty eteenpäin, joten ajankuva oli menneisyyttä. Toinen päähenkilö Annikki tuntui olevan mieluummin yli 75-vuotias kuin työelämässä mukana oleva keski-ikäinen. Teoksessa on muka lämminhenkistä huumoria, mutta minusta ihmiset olivat lähinnä ilkeitä ja/tai todella yksinkertaisia. 

Kirjassa ihmisistä tehdään tarkkoja havaintoja ja työelämää etenkin maahanmuuttajan näkökulmasta tarkastellaan osuvasti. Itselleni jäi kirjasta hajanaisia, irrallisia mietteitä sieltä täältä, mutta juonikuviot eivät oikein auenneet. Kirjailijan tyyli oli poukkoileva ja töksähtelevä; olisikohan tekstiä jouduttu tiivistämään? Sanottavaa tuntui olevan, mutta muoto ei ehkä ollut oikea. Toisaalta, jos Annikki Nissisen seikkailut olisivat jatkuneet, tyyli olisi hioutunut ja siihen olisi tottunut.

Lisätietoja:

https://www.kirjasampo.fi/

http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2012/02/tiina-forsman-annikki-nissinen.html 

Naistenkutsut

Outi Pakkanen: Naistenkutsut (2020)

Outi Pakkasen (s. 1946) Naistenkutsut oli helppolukuinen: tutut juonikuviot ja ilahduttavan iso fonttikoko tekstissä. Pakkanen keskittyy ihmissuhteisiin, kuten hänellä on tapana. Tässä kirjassa somevaikuttaja, influensseri Maxia ympäröi naisten lauma, vähintään viisi - kuusi naista, joita voisi epäillä rikoksesta. 

Anna Laine vain vilahtaa kirjan sivuilla. Hänet on korvannut toimittaja Manna Mela, joka on esiintynyt aiemminkin Pakkasen teoksissa.

Lisätietoja:

https://otava.fi/kirjat/naistenkutsut/

Kuunpäivän kirjeet

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet (2020)

Luin Itärannan (s. 1976) tuoreimman romaanin jo aikaa sitten. Tunnelma romaanissa oli unenomainen, kuten kirjailijan aikaisemmissakin teoksissa. Myös valvovat viranomaiset ja tarkat käyttäytymissäännöt, tai vapauden puute, olivat läsnä. Uutta oli se, että romaanin tapahtumat sijoittuivat avaruuteen, mistä johtuen unenomaisuus hieman hälveni ja painajaismaiset tulevaisuudenkuvat tulivat tilalle. 

Henkilöiden nimet olivat vähän liian kirjaimellisia ja osoittelevia. En muista, että näin olisi ollut Teemestarin kirjassa (2012) tai Kudottujen kujien kaupungissa (2015). Suomalaista lukijaa päähenkilön Lumi Salon nimi tietysti lämmittää.

Lisätietoja:

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2020-syksy/kuunp%C3%A4iv%C3%A4n-kirjeet.html